Yksi Jumala vai kolme jumaluutta?
"Lapuan tuomiokapituli jatkaa tutkintaansa siitä, ovatko Suokonaution poikkeavilla kastesanoilla toimittamat kasteet olleet päteviä. Kotimaa-lehden mukaan Suokonautio on kastanut lapsia ”Elävän Jumalan, Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän” nimeen. Oikea toimitusten kirjan sanamuoto kuuluu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” - MTV3
Paavalihan itse uskoi että Jeesus oli kovana jätkänä adoptoitu eli ylennetty puolijumalaksi, ei suinkaan syntynyt Jumalaksi Pyhän Hengen siittämänä. Se ajatus olisi ollut Paavalista ehkä jopa Jumalan pilkkaa, että Jumalan henki redusoitaisiin erilliseksi entiteetiksi ja johonkin biologiseen siittämisaktiin, normaalin luomisjärjestyksen kumoamiseen. Ja että Jeesuksella olisi ollut jumalallisia voimia suorittaa kepeästi lihallinen uhriakti ristillä ja elämä ihmisenä.
Eli yhtään mitään "opillista perustaa" ei kolminaisuusopilla loppujen lopuksi ole. Yksinkertaisesti.
Instituutiot painottavat yhden totuuden maailmankuvaa - ja ihmiskuvaa. Jonka ainoa tulkki on instituutio itse. Totuuden noudattajat julistetaan autuaiksi ja muut epäpuhtaiksi, vaarallisiksi tai pakanoiksi. Institutionaalinen ihmiskuva on aina sidottu tiukasti valvottuun tulkintajärjestelmään, jossa järjellä ei ole tilaa.
Kolminaisuusoppi on ollut kirkkojen suurin probleema - koska se on teologinen keksintö kolmesta persoonallisuudesta, oppi skitsoidisesta, ultrapatriarkaalisesta fantasmasta ja insestisestä jumalaperheestä, pakolla runnottu dogma kirkolliskokouksissa, joissa kirjaimellisesti hakattiin kolminaisuusopin vastustajia ja muita keisarillisen valtajuntan vastustajia.
Se, että kolme miestä olisi Jumala, vanhojen miesten neuvosto, on ollut vain kirkkoisien omahyväinen fantasma-representaatio omasta itsestään uskon, miehekkään, jopa homoeroottisen moraalin ja elämän vartijoina.
Teologian yksi päämääristä on ollut luoda itse itsestään tarpeellinen ja teologien omistama ihmeellinen logiikkasysteemi. Dogma on teologista logistiikkaa, halua määritellä määrittelemätön. Mysteerioiden saareke, jonka suojelijat omistavat kaikki oudot tulkintatavat ja elämän merkityksen. Mahdollisimman monimutkainen teologia, oppirakennelma, jotta tarvittaisiin teologeja selittäjiksi ja kirkkoa "itsestäänselvän", "puhdistetun" opin vartijoiksi.
Dogmatiikka eli oppihistoria on kuin suoraan Monty Pythonin sketseistä kaikkine kirkolliskokoustappeluineen ja toisten kristittyjen leimaamisesta saatanan oppipojiksi - kuinka vainotuista kristityistä tuli veren- & vallanhimoisten kirkkoisien fasististisia kristillisten lahkojen (toisinajattelijoiden) vainoajia.
Suuri osa "kirkkoisistä", mm Paavali, on ollut nähtävästi homoseksuaaleja, mikä olisi nyt aika tiukka pala viidesläisten käsittää mutta siis selittää paljon kirkkoisien obsessiivisista pakkomielteistä, naisvihasta ja "heteroselibaatti-ihanteesta" ( - ilmestyskirjan raivo Suurta Porttoa vastaan on selkeinpiä esimerkkejä "pyhästä" naisvihasta).
Ehkä kristinuskon traagisen seksuaalikielteisyyden taustalla on alunperin traaginen homeseksuaalisen nuoren kehitysdraamakuvio, jolloin homot kirkkoisät ovat nuoruudessaan koettaneet pärjätä, näytellä ja kelvata suvulleen ja kulissivaimoilleen heteroseksuaaleina ja se on tietysti ollut heille yhtä traumaattista helvettiä ja sitten kun tarjoutuu uusi uskonto maailmanloppuvisioineen, marttyrikultteineen ja selibaattiratkaisuineen, niin heteroseksikielteinen kristinusko on heille ollut kuin lahja taivaasta ja tietyllä tavalla mahdollisuus saada yhteisön hyväksymä ja jopa ihailema heteroselibaattirooli.
Seksuaalisuuden hallintahan nyt on kuitenkin aina ollut uskontojen ensimmäinen tehtävä eli kuinka saada nuoret alistettua ja seksuaalisuus sublimoitua kaikin tavoin vanhusten epäseksuaalisten ihanteiden ja hallinnan alaisuuteen yhteisössä.
Perkeleharhoista, kadotusparanoijasta ja itsensä ruoskimisesta selvinnyt Lutherhan koki, että moralismi on uskon pahin vihollinen. Jumalaa määrittelemällä ei voitaisi kohdata äärettömän viisauden Jumalaa ja jumaluutta ihmisessä.
Lutherin mukaan tärkeintä olisi yleinen pappeus, ei erityinen pappeus.
Usko, ei oppijärjestelmän kattavuus. Lain alta vapauteen.
Nyt Uuraisilla seurakunnan jäsenien rakastama kirkkoherra Markku Suokonautio käristettiin ulos seurakunnasta viidesläisten hysteerikkojen, helvettiuskovaisten toimesta. Suokonautio ei nimittäin aivan allekirjoita kirkkojen fantasiaa kolminaisuusopista, jota eivät tunteneet Paavali, Pietari eikä Jeesuskaan.
"Työyhteisön ongelmista kärsivä Uuraisten seurakunta saa ulkopuolista apua. Lapuan tuomiokapituli on antanut jyväskyläläiselle työterveyskysymyksiin erikoistuneelle yritykselle tehtäväksi eheyttää tulehtunut tilanne seurakunnassa.
Ongelmat kärjistyivät, kun vt. kirkkoherrana kesällä Uuraisilla aloittanut Markku Suokonautio irtisanoutui tehtävästään marraskuussa. Suokonautio koki tulleensa savustetuksi ulos tehtävästään. Työyhteisön ongelmista ovat kertoneet muutkin seurakunnan työntekijät."
Uuraisten ongelmat eivät katoa minnekään nyt palkattujen "asiantuntijoiden" avulla niin kauan kuin pahan hengen herätyslahkon jäsenet saavat mellastaa piispan luvalla, moralismin nimeen. Kirkko sallii mitä ihmeellisimmän henkisen väkivallan suhtautumalla suopeasti helvetin julistajiin.
Armoa armottomille.
* Ja kuinka TuomioKapitulin siunauskin kuulostaa tuomiolta Monty Python-hengessä.
"Tuomiokapituli kiittää Suokonautiota:Vittumaisimpia kiitoksia erotettavalle ja tuomitulle mitä on kuultu. Kiitti vitusti empatiasta päteville papeille, viidesläisten ja lestadiolaisten ehdoilla elävät tuomiokapitulit.
Suokonaution vahvuutena on taitava ihmisten kohtaaminen, mikä tuli esille myös tuomiokapitulille toimitetussa kansalaisadressissa. Tällaiselle taidolle on kirkossa tarvetta."
Dogmeja uskon ja kyselyn sijaan.
Kuoletettuja rakenteita ja tapoja uudistuvan elämän sijaan.
"Suokonaution jatkamisen puolesta kerättyyn ja Lapuan tuomiokapitulille luovutettuun adressiin kirjoitti nimensä noin 1500 henkilöä."
Uuraisten seurakunnasta on eronnut vt. kirkkoherra Markku Suokonaution viransijaisuudesta eron jälkeen noin 60 henkilöä. Hänelle järjestetään Uuraisilla läksiäiset 29.12.
+
Dokumentti YLE:n arkistossa - 30 minuuttia - Suokonautio 1983
++
* päivitys: Kuulemma Kouvolassa kirkon tiloissa on järjestetty paikallisen papin ekstaattisia kokouksia, joissa tuomion sanaa Suomen kansalle on julistettu korkeassa sävellajissa ja demonoitakin karkoitettu. Piispojen syliin tulee kaatumaan yhä enemmän kivaa kamaa - jota he yrittävät ensin hyssytellä kunnes ensimmäiset tekevät itsemurhia paetessaan saarnaajan luomien demonien possessioita. Tampereellakin on rikostutkintaa käynnissä.
Lutherin perusongelma
ihmisenä oli ensin masokistinen ahdistus ja tuhoava moralismi, lain alla oleminen, joita hän murensi ja mitätöi jotta voisi avartaa ihmisten vapaudenkokemusta, todentaa yksilön vapaan tahdon ja vapauttaa ns Jumalan armotoiminta jumalattomien oppirakennelmien ja vaatimusten alta. Luther oli aikansa lapsi eikä uskaltanut teologiystäviensä painostuksenkaan takia viedä uskonpuhdistusta läheskään loppuun saakka.
Luther halusi ilmestyskirjan harhaoppisena pois raamatusta mutta kaverinsa eivät. No, lopuksi Lutherista tuli psykoottinen alkoholistivanhus ja paranoidi antisemitisti mutta se on onneton epäonnistuminen tälle armon kerjäläiselle, jolle ruhtinaat tarjosivat aivan liikaa sitä korruptoivaa valtaa.
+++
Mestari Eckhart
(joka on vieläkin paavin kirkonkirouksessa) opetti ennen Lutheria, että ihmisen hulluuden huipentuma on kuvitelma voida määritellä, rajata ja vangita Jumala säännöillä ja dogmaattisilla opeilla. Ja että jumaluutta voisi jotenkin kokea nimenomaan erityisesti kirkoissa tai joukkosuggestiossa tai puhdasoppisuudessa.
Seclusion by (Johannes Maister) Master Eckhart
" I have read many writings of both Pagan masters and the Prophets of the old and new Covenant, and have investigated seriously and with great zeal which would be the best and highest virtue by which Man could best become similar to God, and how he could resemble again the archetype such as he was in God when there was no difference between him and God until God made the creatures. If I go down to the bottom of all that is written as far as my reason with its testimony and its judgment can reach, I find nothing but mere seclusion of all that is created. In this sense our Lord says to Martha: "One thing is needed," this means: He who wants to be pure and untroubled has to have one thing, Seclusion.
Many teachers praise Love as the highest virtue, like Saint Paul when he says: "Whatever exercises I undergo, if I have no Love I have nothing." I however place seclusion higher than love. First: the best about love is that it forces me to love God. But it is much more important that I force God down to me than I force myself up to God. For my eternal bliss rests upon my being united with God. For God is more able to penetrate into me and to become united with me, than I with Him. That seclusion forces God down to me, I can prove in the following way: Every creature likes to be in its natural abode, the abode that is appropriate for it is the most natural, the most appropriate abode of God, unity and purity. Both rest upon seclusion. That is why God cannot help abandoning himself to a secluded heart.
The second reason why I place seclusion above love is: If love induces me to suffer anything for God, seclusion induces me to be receptive only to God. This however is superior. For while suffering, Man is still aiming at the creature through which he is suffering, though seclusion is free from all other creatures so that seclusion is receptive only for God I can prove by the following: What shall be received has to be received somewhere. Seclusion is so near to sheer nothing that there is nothing that would be fine enough that it could find space in it, but God. He is so simple and so fine that he finds room in the secluded heart. "
∞
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti