jotka uskaltavat käydä julkista faktakamppailua ison ikäluokan kulttuurifasistien kanssa - tai vastaan, ihan miten sen haluaa ilmaista.
Kekkosaikakauden isänpalvojat, keskustelemattomuuskulttuurin itseensä imeneet, eläkettä kuolaten korokkeella odottavat, ikuisen virkasuhteen turvaideologiaan siunatut haluavat kieltää ikäpolvensa vastuun poliittisesti, psykologisesti ja taloudellisesti kierosta yhteiskunnastamme. Heille riitti, että -70-luvulla oli humanistinen vastuunjakokausi Ruotsia matkien, köyhät saivat ruokaa, maailmanmittakaavassakin ällistyttävällä pakkoruotsilla puhdistettiin pois katkeraa historianäkemystä elitistien mielenrauhan hyväksi ja pohjaideologiaksi valettiin eräänlaisen hyvinvoinnin sekä kulutuksen sokeaa kasvattamista huimasti nousseilla palkoilla ja kepeillä eläkemaksuilla - jälkipolvien ikuiseen taloudelliseen kasvuun luottaen.
Loputtoman kasvun ideologiaa ei keksitty Suomessa -80-luvulla Harri Holkeri:n päättömällä lainamarkkinoiden vapauttamisella vaan paljon aikaisemmin, sosiaalidemokraattisin sanankääntein kullattuna. "Ja Jumala käski Aabrahamin uhrata esikoispoikansa." Kekkosaikakausi oli uskollisuusaikakautta. Keskustelua ei tarvittu, koska uskollisuus oli ainoa ratkaisu kaikkeen. Jatkosodan hengessä.
Virkaturvansa nauttineet kunniakansalaiset vaativat elinvoimaisilta kansalaisilta uhratuvaa pätkätyömoraalia ja urhoollista epävarmuuden sietokykyä. Kaikkien parhaaksi?
Nyt suuri ikäpolvi haluaa lihavat eläkkeensä sokeasti kiljuen, itse itselleen lupaamansa hyvinvoinnin sokeuttamana, näkemättä kuinka Kekkosen ajan hysteerisella velvollisuusmoralismilla ja epädemokratian kirouksella suomalaiset on alustettu piinkovan "omavastuu"-kapitalismin depressiivisimmäksi kansakunnaksi Euroopassa ja kuinka eläkettä nyt nauttivat elävät aurinkoisina syöttiläinä odottaen vastuuttomuuden unelmassaan kaiken vastuun olevan kiiitollisilla jälkipolvilla. Niin saasteista, puuttomista hakkuuaukioista, suomettuneesta Suomikuvasta kuin eläkeläisistä. Lordi pelastaa?
Sonera on koko turpean keinokapitalismi-ideologian yksi todellistunut vertauskuva: veronmaksajat joutuivat maksamaan "rohkean" firman kasinopelistä 4 miljardia, koska kaikki iäkkäämmät poliitikot omistivat sen osakkeita uskoen jännittäviin lupauksiin, uuteen ihanaan nokiaihmelapseen, sen epärealistisia ihmeitä (ja voittoja) ihmelapseltaan odottaen. Ja eihän nyt tätä toiveikkaiden kunniakansalaisten esimerkillistä osakeoptimismia ja elämänkatsomuksen perusteita olisi saanut uhata antamalla sen mennä kapitalismin lakien mukaisesti. Pitihän pelurisosiaalidemokraattien toivoa pitää yllä kansalaisten kustannuksella. Kuten Orwellin vuoden 1989 laman startissa: kansa se on syypää poliitikkojen valintoihin "Neuvostoliiton osavaltiona".
Tsekkaa Oskun Blogissa mainion kuplivan keskustelun päivitykset.
Reaktiot Oskun keskusteluun ovat aika esimerkillistä Kekkosluokan mallioppilaiden kukkoilua. Tässä maassa erimieliset on totuttu teloittamaan valkoisten toimesta jo vuodesta 1918. Kekkonenhan itse oli fyysisesti ja historiallisesti aito teloituskomppanian johtaja, by the way.
Ja löytyy maasta sentään yksi rohkea toimittajakin, joka uskaltaa keskustella Nokian uljaimman osakemannekiinin, Jouko Turkka maisen ihmisen kanssa. Miehen, jolla puheet ovat egoa suuremmat eikä egon rajojakaan näy. Kaukonäköinen osakehai, joka inhoaa pikavoittojen metsästäjiä... Piristävä ravistelija näin sopivan etäältä katseltuna. Elävä paradoksi, isänmurhaaja, joka haluaa kekkos-paternaalisesti olla lemmikkinäyttelijöiden isukki, aina johtava kapinanallinen No 1, ikäpolvensa yksi muotokuva, ikinuorekas Dorian Gray von Münchausen - aatteet miestä jalompia. Mutta rohkea, rohkea mies.
Keskustelua, kansalaiset. Olisiko keskustelun vuosi 2007?
Päästetäänköhän Turkka vihdoinkin ohjaamaan ilman sensuuria?
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti