Oskari on tyyppiesimerkki tyylikkäästä fanatismista, joka hylkää normaalin ihmiselämän psyyken ja terveen vuorovaikutteisen narsismin, jotta voisi noudattaa jotakin jumalallisempaa tai suurempaa kuin ihmiselämä. Jotta ei tarvitsisi olla subjektiivisesti,
tässä-ja-nyt tarvitseva ja rajallinen ihmisolento omassa rajallisessa ja yksilöllisessä elämänhistoriassamme. Ultranarsismia subjektiivisen narsismin hylkäämisen suojana. Jumalan kanssa kaveri elämää suuremman salaisen tehtävän suorittamiseksi.Fundamentalistinen ihmiskuva ja sadistisesti itseensä suhtautuvan minäkuva "näkee" normaalin psyyken tarpeet uhaksi - koska lapsuudessa ei ole ollut mahdollista saavuttaa, sisäistää ja toteuttaa omia normaalin psyyken tarpeita. Traumatisoituneet tarpeet ja inhimilliset prosessit muodostuvat siten uhaksi. Jos lapsi kokee, että hänen täytyy hävetä ja tukahduttaa normaalia rakkauden ja turvallisuuden tarvettaan, hän kokee itsensä riittämättömäksi ja kelpaamattomaksi. Näin syntyy masokistinen fantasma, jossa lapsi etsii masokistisen itsetuhoavaa ratkaisua kelvata ja ansaita huomiota rajaamalla ja kieltämällä omia tarpeitaan.
Oskarin mielestä kipua aiheuttava piikkiremmi on normaali kristillinen ajanvietto- ja keskittymisväline. Kipu on kivaa ja ihanaa.
Ihmismieli muuttuu helposti masokistiseksi ulkoisten arvojen ja sääntöjen noudattajaksi, käsitelläkseen pois, neutraloidakseen omat sisäiset konfliktit - psyykkiset, masokistiset ja sadistiset jännitteet, joita ristriitainen, ahdistava ja häpeällinen lapsuus on omaan mieleen jättänyt kytemään.
Jokainen käsittelemätön trauma jättää ihmiselle sietämättömän voimattomuuden ja riittämättömyyden häpeäkonfliktin, jota jokainen ihminen käsittelee omalla tavallaan. Pakkomielteet ja epärealistiset tavoitteet ovat useinmiten juuri tiedostamattoman häpeäkonfliktin ratkaisuyrityksiä. Useimmat ihmiset tiedostamattaan hakemalla kulttuurisia statuksia ja rooleja mm hyvänä uhrautuvana työntekijänä.
Itse uskon keskusteluterapian voimaan - jos ihminen ei kiellä lapsuuden sietämättömiä traumojaan, avuttomuuttaan eikä pyri pakkomielteisesti luomaan elämälle tarkoitusta elämää suurempien "ihanteiden", fantasioiden kautta. Mutta moni ihminen ei itse tietoisesti pysty kohtaamaan psyykensä jännitteitä ja siksi uskonto, muoti, ryhmäkuri, uskonto, magia, statusduuni - mikä tahansa mikä antaa maagisia tavoitteita olla kelpaava olento niitä outoja käsittelemättömiä häpeän ja riittämättömyyden tunteita kohtaan.
"Anne Flinkkilän vieraina Oskari Juurikkala, joka on sitoutunut
katoliseen Opus Deihin ja selibaattiin sekä Kaija Juurikkala,
elokuvaohjaaja, joka kuulee kuolleiden sielujen äänet."
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti