tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Pimeän viihdekulttuurin kirkas hurma


Hyvä sodanvastainen elokuva on harvinaisuus.
Nyt sellainen sai palkinnonkin.
Pan´s labyrinth
In depth Total Film interview
with Guillermo del Toro



"Amerikkalainen" valtaviihde ei ole sodanvastaista.
Se valloittaa. Koko maailmaa.

James Bond-elokuva on aika järkyttävän täydellinen fasistinen fantasma eettisestä vastuumoraalista vapaasta ihmisestä. James Bond on osittain brittirahoitteinen mutta tavallaan aika protoamerikkalainen elokuva. Väkivaltaisen viihteen huipputeos, huipentuma. Tylyn sadomasokistisen imperialistisesta brittikulttuurin kehdosta se amerikkalainenkin kulttuuri ponnistaa.

Klishee, mutta sosiologien ällistykseksi jopa Kiinalaisen viihdekulttuurin nopea muutos on etsiytymässä vikkelästi amerikkalaisiin muotteihin. Aasiassa jenkkilähtöisten tietokonepelien pelimallit ja ratkaisumallit ovat auraamassa samaa viihdekontekstia rujolla voimallaan.

Yksi selkeä aihepiiri ja "konfliktien tarpeellisuuden ratkaisumalli" kertoo amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin päämäärätietoisuudesta kaiken.
Selkä vihollinen suo selkeän kamppailun.
Pelottomuus. Päämäärätietoisuus.
Sota.
Saavutus. Armeija.
Messiaaninen sotilaallisuus. Sankarillinen vapaus.

Pax Americana.
Rooma II. Leipää ja sirkushuveja.
Orgastic experience for fun for everything.
Minusta jo amerikkalaisten isojen budjettien viihde-elokuvien harkittu "selektiivisyys" ja kapeus arvoissa on jo selkeä todiste sinänsä - mutta tämä ilmiö nimeltä armeija/"maukas sota viihteenä" on selkein todennettava funktio tästä pimeästä yhtenäiskulttuurin fantasmasta, ideologiseen viitekehykseen tarkkaan sidotusta viihdekulttuurista. Kulttuuri, jossa Jumala auttaa sankaria toteuttamaan sankarin visiot. Yhtenäiskulttuurin harha yhden totuuden maailmasta, jossa joku voi totuuden edustajana pakottaa muut vapauteen.

Jungilaisittain jäykkä arvomaailma ja tunteiden eristäminen ihanteiden (ja kasvatuksen) ehdoilla tuottaa pakottavan tarpeen luoda jyrkkiä dikotomioita. Paranoijan ulkoistettu paratiisi, jossa ei oman lapsuuden ja suvun rakkaudettomuutta ja väkivaltaa tarvitse kohdata.

Amerikkalaisen viihdekulttuurin päämäärätietoisesta ideologiasta kertoo selkeää faktaa amerikkalaisten elokuvien täydellinen alistuminen armeijan propagandan osaksi. Tietääkseni kaikki amerikkalaiset elokuvat, joiden tarinassa ilmenee armeijan toimintaa/sotaa/terrorismia, on viimeisen kuuden vuoden aikana alistettu faktuaalisesti, täsmällisesti ja ehdoitta armeijan sensorien muokkaamiksi käsikirjoituksiksi.

Eli kaikki armeijan propagandasodan mielikuvat ja assosiaatiot ovat viimeisen päälle kontrolloidusti ja kuorrutetusti käytössä kaupallisen viihdeteollisuuden myllyssä. Ja vaikka niin odotettu täyttymys, 911-psykoosi, kiristikin tätä ruuvia, niin käytännössä tämä armeijan ohjaama uhka/turva-mielikuvasto on tehty yhteistyössä jo 60-vuotta. Kaupallisen tehokkuuden ja yhtenäiskulttuurin nimissä.

Pelko ja viihde on dikotomiana jenkkien Janus-jumala.
Kauhu ja tyydytys.

No okei, liittyyhän se aivojen peruskemiaan ja alkeellisiin reaktiotoimintoihin. Mutta nimenomaan alkeellisiin sellaisiin. Voimallisiin, hyödynnettäviin. Liskoaivon mielen ympärillä olevia tietoisuuden kaltereita ravisteleviin alkuvoimaisiin impulsseihin, sieltä tajunnan kellarista.

Amerikanisaatioon kuuluu kulttuurisen turvan anomalinen hysteria - eli juntataan "turvallisia" eli tuttuja uhkakuvia aina vain samoja linjauksia pitkin, jotta maailmankuva olisi "selkeä" ja amerikkalaisen kompakti käytännön fasismi, "todellinen tarina", tehokas sadistisine ratkaisumalleineen. Fasistinen turvallisuus on aina uhkakuvien fantasian mittoihin hyödyntämistä.

24 -TV-sarja
Kaiken yksinkertaistaminen on ensimmäinen kaava, jolla amerikanisaatio toimii. Se luo intellektuaalisena tylsyytenä, ihastuttavina ja huvittavina ennakkoluuloina ja käsitteiden kapeuttamisena sellaisen turpean turvallisuudentunteen, jolle ei ole vertaa ihmiskunnan historiassa.

"Sankari" käyttöhahmona on väkivallan messias, amerikkalainen sankari.

Sankaripelastaja, Pakon edessä Hirviö, ihanteiden vuoksi pakkotilanteessa ihanteeton ja epäeettinen. Häkistä karannut palvelija, irvistävä hymyilijä. Fasistisen sadisminautinnon siunattu ikiliikkuja. Aina valmis totaaliseen sotaan totaalista vihollista vastaan, joka uhkaa turvallista kyseenalaistamattomuutta ja historiattomuutta.
PS. Eurooppalaiset sosiologit olivat 80-luvulla hieman ihmeissään, kun asennemittauksissa YYA-paranoijan Kekkoslandiassa, Suomessa, oli asenteiltaan Amerikan ulkopuolella sijaitseva amerikkalaisin asenneilmapiiri. Meillä oli sama tarvittava paranoijan ja uhkaavan tuhon perintö kuin villin lännen syö-tai-tule-syödyksi-jälkeläisillä.


Ei kommentteja: