Sosiaalinen identiteetti ja feministinen seksuaalisuus - Tästä äiti varoitti

Sosiaalinen identiteetti perustuu pitkälle odotuksien täyttämisen projektioon.

Olen kiva, kun minua pidetään kivana.

Olen seksikkäänä, kun minua pidetään seksikkäänä.


Viettihalu, halu ja halun toteuttaminen on aika mitätön ilmiö tämän sosiaalisen identiteettiprosessin rinnalla, freudilaisestikin mallinnettuna. Ihminen ei toteuta halua vaan sosiaalisen identiteetin vahvistamista.

Seksuaalisuus on uskottavuusongelma ja sosiaalinen projekti, ensisijaisesti, "moraalisesti järjestäytyneessä" maailmassa ja ihannerooleja projisoivassa yhteiskunnassa. Moraali on yhteiskunnan kannalta tehtävän suorittamista (yhteisön hyväksi, yhteisön arvoja tukemalla). "Hyväksytty" seksuaalisuus määritellään (näkymättömästi) "uskottavuuden" kautta.

Yksilöllisyyden hassuin määritelmä on matkia ja toteuttaa hegemonista muotia. Varsinkin naisille saman muotitietoisuuden diskurssi on hyvin tärkeää.


Kuinka heteromatriisiin on suhteutettavissa "heterotyttöjen" välinen toinen toistensa ihailu/vertailu/kateus, on hyvin mielenkiintoista. Voiko standardisoitavaa ihailua olla ilman kateutta? Synnyttääkö kateus ihailun?

Tämä naisten sovitteleva/kilpaileva homososiaalisuus, seksuaalisuuden toteuttamisen yhteinen projekti vertailtavana projektiona, joka jotenkin feministissä teorioissa ja keskusteluissa kummasti ohitetaan. Mitä se on?

Onko siis tiedostava ja oman sukupuolensa sosiaalisen viiteryhmän kautta hyväksyntää hakeva seksikkyys enää mitenkään suhdetta toiseen yksilöön, seksuaalisuutta "toteuttavaan" kontrasuhdepuoleen?

Entä kun viiteryhmä onkin tärkein yksilön "seksikkyyden" ja itsemäärittelyn virittäjä?

Anna Kontula: Tästä äiti varoitti

Feministisessä feminiinisyyden fundamentaalissa naisprojektissa viiteryhmä näyttää olevan tärkeämpi seksuaalisuuden määrittäjä kuin seksuaalisen kiinnostuksen kohde ja parisuhteen jakaja. Vähän niin kuin vanha äiti-tytär konstituutio onkin nyt elävänä sisarverkossa.

Raa'asti määriteltävästi sosiaalisesta ryhmäidentiteetin muodostumisesta voi sanoa sosiologisesti ja antropologisesti, että miesten kesken menestyminen määrittää sosiaalista identiteettiä, naisten kesken samankaltaisuuden sisaruus.

Samankaltaisuus heimoidentiteettinä, seksuaalisuuden annosteleminen, standardisoiminen - samankaltaisuuden luodessa homososiaalisuuden vahvistavaa egosentrisyyden peilaavuutta. Meidän seksuaalisuus. Seksuaalisuuden absoluuttisella määrällä ja tavalla ei ole väliä, kunhan se on samankaltaisuutta, kilpailuasetelmaa neutralisoivaa ja samanmääräisyyttä korostavaa.

Kontrollia ei feministisessä argumentaatioidentiteetissä siis olekaan se paljon mainostettu omaehtoisuus vaan luokiteltavuus ja samanhenkisyys. Yhteinen rintama. Emansipaatiodiskurssi on usein ennemmin sitomista kuin vapauttamista.

Jos feministit pyrkivät puhdistamaan naisen halun miehen oletuksista, niin saavuttavatko he mitään suurempaa itsehallintaa ja tiedostamista omasta itsestään? Kun feministi toteuttaa feministisesti kelpaavaa seksuaalisuutta, toteuttaako hän omaa seksuaalisuttaan vai feministin tehtävää? Onko hänen suhteensa partneriinsa silloin enää laisinkaan identiteetin muodostamiselle merkittävä sosiaalinen ulottuvuus ja suhdeakti sijoitettu vain biologisten tarpeiden rutiinien ja toimenpiteiden osastolle?

Voiko säännellyn ja oikeaoppisen seksuaalisuuden tärkein funktio itsetarkkailun tehtävänä olla lopulta vain naisia toisiinsa yhdistävä heimoideologia ja sukupuolten totaalisen erilaisuuden ja rajojen eetosta korostava?

Puputyttö-näytelmässä päähenkilö on syöksykierteessä. Hänen seksuaalisuutensa on ylikorostuneesti sosiaalista seksuaalisuutta eli hänen identiteettinsä on vain adaptoituvan seksuaalisuuden varassa. Seksuaalisuudesta tulee hyväksynnän instrumentti. Milloin äidin silmissä sopivan aseksuaalinen, milloin taas uuden elämän antavan miehen silmissä vain eroottinen puputyttö.

fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalisen_identiteetin_teoria

Tervetuloa makuuhuoneeseeni. Tulva kysyi, millaista on
feministinen seksi, ja feministit vastasivat.

Tulva valitsi puolueidensa feministisimmät eurovaaliehdokkaat
ja esitti heille kolme kysymystä. - Tulvituttaa-blogi Anne Moilanen

Tästä äiti varoitti - kirja:
"Kontulan minäkertojat kohtaavat ilkeitä naisia"

Tulta munille: "Mies on ihmisen normi, myös huumorissa, ja hauskaa on monien mielestä se, että naiset kuvataan tyhminä tai inhottavina. Väitän, että suuri osa valtavirtahuumorista perustuu vielä tänäkin päivänä yksinkertaisesti naisvihalle."


Perinteinen mieskulttuuri on hengenvaarallista

Pois Polulta
- Punahilkka-analyysi

" Puputyttö ammentaa kauhufilmeistä, Grimmin saduista ja surrealismista."
- Skenet Puputyttö, TEAK tuotanto & Studio Pasila

.