BuddhaJeesus

Buddha

Buddha ja Jeesus?


"Kristillisten" kirkkojen sensuroiva opetus Jeesuksesta on karsinut aika tarkkaan Jeesuksen "buddhamaiset" opetukset pois korostaakseen kirkkoinstituution ja tottelemisen merkitystä. Jos luetaan vahinta Markuksen evankeliumia, Jeesus selvästi hylkii instituutioita ihmisiä vieraannuttavina ja kannustaa kapinalliseen itsenäisyyteen. Uskonnoille tyypillinen jatkuvuus on profeetoille vain turruttavaa mukavuudenhalua. Profeetan täydellisen muiston, isähahmon korostaminen ja opetuslasten uskollisuuden kilvoittelu pyhälle muistolle on uskonnollisten systeemien ensimmäinen kilpanäyttämö. Kuka on uskollisin ja kelvollisin muiston määrittäjä.

"Sola scriptura" periaate on kirkkojen ja kirjauskontojen ideologinen ankkuri eli esim. poliittisten kirkolliskokousten valitsemat tekstit ja varsinkin tekstitulkinnat ovat "periaatteessa" kirkon "yksi" ainoa oppi ikuisista totuuksista. Totuuden omistaja on ainoa perinnön omistaja ja muut pois rajaava. Kuitenkin tämä opin suojelu ja loputon säätely on vain tiettyjen oppien painottamista ja valitun hahmon vahvaa maskeeraamista.

Buddha ja Jeesus puhuivat luopumisesta eivätkä hierarkiasta ja tottelemisesta, organisaation ja uskonnollisten lakien perustamisesta. Ahneus ja ihmisten luokittelu oli heille sielun synkin korruptio. Kumpikin korosti henkilökohtaista valaistumista, yksilön oman eettisen ihmiskuvan muodostumista ja täysin yksilökeskeistä motivaatioteoriaa. Se, mitä ihminen ei halua, sitä hän ei ole.

Buddhan ja (Markuksen) Jeesuksen perusideat ovat hyvin samankaltaisia monessa suhteessa. Oppeihin nojautuminen oli heidän opetuksissaan henkistä kuolemaa. Totuuden etsiminen oli heille kummallekin prosessi, vaikka niin buddhalaiset kuin kristilliset organisaatiot esittävät mestarinsa karmealla tavalla täydellisinä ihmisinä jo syntyessään. Myös massabuddhalaisuudessa on aivan samoja kirkko-organisaation ja riutaalineuroosien piirteitä kuin länsimaisissa systeemeissä.

Buddha hylkäsi kaiken ulkoisen merkityksen. Kelpaamisen julkinen kilpajuoksu oli pelolle myötä antamista.

Jeesuskin vastusti myös hyvin voimakkaasti organisaatiolle ja laille kelpaavan ihmisen muottia henkisen tasapainon ja kasvavan ihmisen mittana. Siunausta odottava ihminen oli kummallekin opettajalle ihmisyyden perversio. Valmiin ja kuolleen maailman orja. Tottelevaisuus ja matkiminen ei ole suurinta ihmisyyttä vaan itsensä löytäminen. Jeesus vittuili ankarasti ihmisille, jotka lähestyivät häntä odottaen voivansa kohdata Jumalan edustajan, papin.

Kirkkokuntien "jumalakeskeinen" opetus esitetään ylpeästi juuri yksilökeskeisen ajattelun vastakohtana. Instituutio esitetään siis ehtona "yhteisölliselle jumalakokemukselle". Jeesus ja Buddha eivät kyllä opettaneet mitään yhteisökeskeisestä jumalakokemuksesta vaan transsendenttinen kokemus oli heidän diskurssissaan hyvin yksilökeskeistä intuitiota. Yksilön eettinen ymmärrys ja universaalin yhteyden tajuaminen oli yksilön omassa vastuussa ja valinnoissa; valaistumista ja jumalallista oivallusta ei tapahtunut ilman jatkuvaa yksilön eettistä ja riippumatonta vastuuta. Jokin jumalakokemusta tulkitseva instanssi oli heille vain korruption kehto.

Jeesus ja Buddha olivat ihmisiä, jotka eivät paljoa kotona viihtyneet eivätkä tapoja totelleet.

"Ne, jotka eivät ole meitä vastaan, ovat puolellamme"
- Jeesus Markuksen evankeliumin mukaan

Ville Rannan
Sarjakuvablogi Jumalasta

"Jumalayhteyteni"



Mitro Repo ”IsäMitro-kirkossa”


Mikä on kirkon poliittinen väri?
Kirkolliskokousedustajat ovat voimakkaimmin
sitoutuneita Keskustapuolueeseen.

Kiirastorstain kuva-albumi



Mantra-seminaarit 23.5. esim. lauantaina:professori Jaakko Hämeen-Anttila ja kirjailija Torsti Lehtinen pohtivat onko henkisyydellä enää paikkaa nyky-yhteiskunnassa?

10:45

.