Muuttumattoman kirkon muutoskeskustelu - kirkolliskokous mahdollisimman matalalla profiililla

Kirkko on Kristuksen ruumis. Tämä on siis ns. teologinen julistuspäätelmä kirkkorakennustenkin merkityksellisyydestä, organisaation jumalisuudesta ja perustelu sille, mihin kirkkoa organisaationa tarvitaan. Edustamaan vapahtajaa yksilölle ja muodostamaan yksilöistä yksi kristus-yhteisö. Kirkko edustaa Kristusta ja on kristus. Kirkko päättää Kristuksen puolesta oikeasta opista. Ettei kenellekään jäisi tärkeydestä mitään epäselvää kuvaa.

Mihin kirkkoa siis tarvitaan?

Toisintamaan itseään ja tapakulttuuriaan, estämään uudelleentulkintaa, julistamaan opillista muuttumattomuutta (aina pikku muutosten jälkeen) vai varoittamaan matkimasta ja toisintamasta Jeesuksen toimintaa ja tyytymättömän profeetan julistusta?

Aamu-TV:ssä on katsottavana harvinaisen suorahko esitys kirkon korkeakirkollisesta perinneolemuksesta ja katolisen perinteen mukaisesta teologisesta karma-ajattelusta eli kirkon uhkakuvista ja defenssipuolustuksesta:

http://areena.yle.fi/toista?id=2182024

Jumalan tavoittelu kirkastuu siis perinteisiin turvaamisessa.

Jotakin aivan muuta kuin mitä useat kirkkokunnille tärkeät juutalaiset profeetat julistivat.

Uskonnollisilla järjestöillä ja kirkkokunnilla on mielenkiintoinen näkemys uskonnollisuudesta: se, mikä on syntynyt profeettojen kapinana perinnettä vastaan, on kunnioitettava perinteenä.

Muutos, jota on kunnioitettava muuttumattomuuden dogmeina. Muutahan kaavaa ei Monty Pythonin sketseilläkään oikeastaan ole.

Kirkon opetuskäsitykset eli teologian dogmit ovat syntyneet aina vain jonkin vastustamisesta, vääräoppisten (eli kirkkoisien vastustajien) sulkemisesta kirkon ulkopuolelle. Nyt kuitenkin kirkkokuntien oppikäytäntö on hassusti mahdollisimman laajojen ihmismassojen sulkemista kirkon sisälle hissukseen.

Kirkon solidaarisuutta ja skitsofreenista opillista tasapainoilua: kirkko opin säilyttäjänä jäsenten omasta uskosta riippumatta. "Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen." Eli talopakettien logiikalla, avaimet käteen-periaatteella. Usko annetaan ja unohdetaan. Kirkko hoitaa loput. Uskonto antaa rauhoittavan uskonvarmuuden, jota on turha pohtia sen enempää - ettei vain joudu uskon antajan kanssa konfliktiin.

Ev.Lut. Kirkolliskokous on siis käynnissä.
Rauhallisesti. Levollisesti. Miedosti.

Kaikki hallinnassa. Tai keskustelun ulkopuolella.

Koska viime vuosien suurimpia teologisia ihmiskuvan mullistuksia tehtiin ilman kirkon oppia määrittävää kirkolliskokousta (!) mm. piispa Huovisen hyväksyessä työntekijöittensä vapaan seksuaalisen suuntautumisen armollisesti median ja Suomen valtion tasa-arvolakien painostuksella, niin kirkolliskokouksenhan ei tarvitse enää liata käsiään, hämmentää mutaa ja kyseenalaistaa perinnemainettaan sen enempää uskovien silmissä. Kirkolla on vieläkin synti virallisena dogmina ja seksuaali-identiteetti ollut ns synnin moraalioppina varsinkin työntekijöille, käytännön oppina.

Mutta nyt. Pöytä puhdistettu. Ongelma hoidettu. Katso, se on jo täytetty. Huovinen kielsi kirkon tekevän eettistä syntiä vähemmistöedustajiaan kohtaan ja hyväksyi heidät ilman kirkolliskokouksen konsultaatiota. Asia käsitelty sitä käsittelemättä. Loistavaa kirkkopolitiikkaa. Himmennetyin valoin, epäoleellisuuksiin keskittyen. Kirkon tehtävähän ei ole käsitellä suomalaisten todellisuutta ja ahdistuksesta vapauttavaa keskustelua.

Kirkon tehtävä on kirkko. Muutoskeskustelua uudenlaisesta muuttumattomuudesta.


Prosessiteologia onkin sitten hassumpaa teologiaa.

Prosessiteologian filosofisessa näkemyksessä ihmisen itsetuntemus ja käsitystavoittelut Jumalasta ovat prosessi. Jumala on prosessi. Jeesuksen julistus ja identiteettikamppailu oli prosessi. Kuten jokaisen ihmisen henkilökohtainen, henkinen ja biologinen kasvu ihmisenä. Prosessi, jossa mikään oppi ei voi olla dogmi vaan vain jonkin historian/ihmisen vaihe tavoitella korkeinta ja henkisintä.

Perinne ei voi täten antaa "täyttä" ymmärrystä eikä ihmisen mitta voi olla mikään muu kuin ihminen. Ei voi olla puhtainta oppia ja muuttumattomuutta ilman prosessia. On harhaista luulla olevan todellisuudesta erillinen toinen todellisus, joka olisi merkitsevämpi, kuin tämä todellisuus ja keinot, jonka olemme valinneet. Tahdon mitätöiminen johtaa vain tahdon mitätöimiseen.

Vapautuksen teologia hylkäsi katolisen kirkon passiivisen nöyryyden opin ja esivallan jumalallisen diktatuurin erillisyyden kansan tahdosta. Suomen Luterilaisen kirkon pimeä menneisyyden viitta kätkee taakseen tiukan oikeistolaisen sitoutumisen kansanmurhaan teloitajien ja teloitettavien siunaajana.

Jumala ja siis opillinen dogma ei ole kaikkivaltias eikä passiivisesti odottavan rukousvastaus. Omnipresentti jumalallinen ilmenee vain inhimillisessä ja itseään tiedostavassa. Eläimilläkään ei ole pohjimmiltaan lajikarakteeria vaan herkän vuorovaikutuksellinen kasvuympäristö voi tehdä sudesta lampaan ja lempeän perhekoiran.

Paha on prosessi. Pahan ihmisen traumaattinen elämä on prosessi. Hyvä ja vuorovaikutuksellinen on prosessi. Hyvän käsittäminen on prosessi. Erilaisten hyvien käsittämien on prosessi. Varsinkin juuri Raamatussa jumalakuva on koko ajan muuttuva prosessi. "Kristinusko" on ollut poukkoilevin prosessi mitä missään kulttuurissa on nähty. Ihmisen tavoitteet ja käsitykset tavoitteiden tärkeydestä on prosessi.

Ihmisen luoma jumalankuvakaan ei voi perustua mihinkään muuhun kuin inhimilliseen mittaan. Eikä mikään jumalallinen voi olla inhimillistä suurempaa. Hyvä on prosessi. Sillä inhimillinen on jumlallista.

Whitehead concludes: "Nature is a structure of evolving processes.
The reality is the process."


http://en.wikipedia.org/wiki/Meister_Eckhart


Liberalistit kirkon kannalla uskonnollisuutta ehkäisemään

Viime aikoina yhä useampi fiksu liberaali - vaikkapa nyt Soininvaara tässä - julistaa kannattavansa valtiokirkkoa koska se on tehokas uskonnollisuuden vesittäjä: - Vastustin aikanaan pohjoismaista valtionkirkkojärjestelmää, mutta olen muuttanut kantani täysin. Uskonnon kanavoiminen viralliseen kirkkoon suojelee uskovaisia uskonnon väärinkäytöksiltä ja koko yhteiskuntaa uskontoon joskus liittyviltä hyvinkin kielteisiltä piirteiltä. Se siis tavallaan kesyttää uskonnon.

Oopperatähti hyökkäsi homoja syrjiviä pappeja vastaan

Jorma Hynnisen kirjoitus Kotimaa-lehden mielipidepalstalla

Kirkko, lahko ja kultti - eroavaisuudet?
-Takkirauta blogi

.