Presidentti Halonen ja totuuden turvallinen hauta

*25.7.07:

Supo on jakanut Rosenholz-aineistosta ristiriitaista tietoa

Supo vakuutti kesäkuussa, ettei sen hallussa olevalla Stasi-aineistolla ole mitään tekemistä Rosenholzin kanssa. Valtio on kuitenkin lausunnossaan Helsingin käräjäoikeudelle myöntänyt Rosenholz-aineiston olevan supolla. - MTV3

YLE:n Videoareena netissä

10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa:
Täällä pohjantähden alla

-ohjelmassa presidentti Tarja Halonen jatkaa samaa vanhaa linjaansa kansakunnan sokean historian suhteen. Unohtakaa.

Hän ei halua mitään "totuuskomissiota" repimään esille sisällissodan arpia ja kipukohtia, sillä jälkipolvilla ei ole hänen mielestään "oikeutta tuomita" menneiden sukupolvien tekoja. Totuutta ja tietoa ei siis tarvita. Vain urhoollista turtumista ja unohdusta. Mitäs totuudesta. Historia on parasta himmeänä, viileänä, etäisenä ja epämääräisenä. Sillä ei ole mitään väliä, että suurimmat kuolleisuusluvut tapahtuivat itse sodan jälkeen, valkoisten kostotoimenpiteiden toimesta, valtion hylätessä oman perustuslakinsa ja salliessa fasististen järjestöjen vapaan toiminnan.

Käytännössä Nato-Halonen ei halua, että valkoisten teloittajien nimiä tulisi kaikkien tietoisuuteen. Ettei kenenkään tarvitsisi ihmetellen hävetä iso-isäänsä mukavien lapsuusmuistojen rinnalla. Ja nähtävästi Halosen jalo toive historian suttaamisesta toteutuukin vaivatta, sillä poliisi ja viranomaiset eivät tehneet työtään valkoisten muiluttajien ja teloituskomppanien suhteen eikä mitään rikosoikeudellisia raportteja eikä tutkimuksia käynnistetty.

Valtio valitsi terrorin, joka on mahdollisimman tunnosllisesti häivytetty virallisesta historiankirjoituksesta. Valkoisten kuolemankomppanien jäsenet ovat haudanneet tunnollisesti muistonsa punaisten kanssa samaan merkitsemättömään hautaan eikä täsmällisiä aikalaiskuvauksia ole paljoa tullut esille, ei varsinkaan nimien kera. Halosen mielestä valkoisten terrori on nyt vain hyväksyttävä osana historiaa ja lain hylkääminen on nähtävä valitettavaksi osaksi sodan jälkeisten teurastusten hurman aikana.

Mutta kyseisen ajankohdan historia on nähtävä niin vastenmielisenä että sitä ei saa nostaa "turhaan" esille. Tämä on mielenkiintoinen reduktiivnen historianäkemys. Parempi jättää jotkut asiat taakse.
Vai?

Niin kauan kuin tuskainen menneisyys mitätöidään konkreettisesti, niin sen psyykkiset seuramukset "kansakunnan psyykessä" ja siis myös mielenterveysongelmissa sukupolvelta toiselle pysyvät vähäteltynä. Väkivalta siirtyy eteenpäin nimettömänä ahdistuksena ja muotoaan muuttaen. Jos joku ei saa kuulla isoäitinsä murhaajan nimeä, on se valtion harjoittamaa rakenteellista väkivaltaa, jatkuvaa häpäisyä, uhrien ihmisarvon mitätöintiä.


Relativistinen moralismi lähtee ajatuksesta, että kaikki mikä tapahtui, täytyi tapahtua koska se tapahtui. "Silloin ajattelin eritavalla, nyt ajattalen aivan toisin tavoin, miksi olisin nyt vastuussa teoista, jotka tein aivan toisin ajatuksin?". Italiassa on tuhansien ihmisten murhaaja, entinen natsiupseeri saanut takaisin valtion työpaikkansa vaikka on tuomittu tuomioistuimen päätöksellä. Mitäs menneistä, kunhan mies on hyvässä maineessa ja hyvissä suhteissa. Ja vastuuntuntoinen.

Kaverini kotitilan läheltä löytyi juuri äskettäin hiekkamaasta tunnistamattomia luurankoja - eikä viranomaisilla ole mitään motivaatiota tutkia, ovatko ne sisällissodan uhrien jäänteitä. Mitä turhia penkomaan.

Isoisäni oli todennäköisesti Kekkosen kanssa samassa kiertävässä eliittilahtariryhmässä heittämässä keikkaa ympäri Suomen mutta mistään ei voi saada tietoa kuinka monta kymmentä/sataa hän oli teloittamassa. Poliisi sulkee silmänsä, eilen ja nyt.

Halonen on myös jatkuvasti estänyt tutkijoiden pääsyn Mauno Koiviston ja Kekkosen presidenttiarkistoihin ja niin historiamme on vielä pimeä Neuvostoliiton suhteidenkin, periaatteiden, julkisen tiedon rajaamisen ja keinojen suhteen. Ettei vain tuomittaisi hyvää tarkoittavia maan isiä ja heidän puhdasta poliittista linjaansa. Ettei valtaa kyseenalaistttaisi edes jälkikäteen.

Kuinkahan moni maailmanluokan kirjailija ammentaa taiteensa ja tehtävänsä juuri nimenomaan tästä menneisyyden kieltämisen kompulsiivisesta pakkomielteestä, mikä ihmisrotua vaivaa.

Alma Media Helsingin-toimituksen hankkimien, aiemmin salaisten asiakirjojen mukaan Supo ja hallituksen keskeiset ministerit sopivat keväällä 2000 niin sanottujen Rosenholz-arkistotietojen saattamisesta suomalaisten tutkijoiden ja asianosaisten ihmisten käyttöön. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, eikä suojelupoliisi ole antanut aineistoa edes oikeusistuimen käyttöön. - IL

Yhdysvaltain tiedustelupalvelu sai tietonsa suoraan ulkoministeriön huipulta ja puolueiden sisäpiireistä, päättelee Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola CIA:n Suomea koskevasta tiedusteluraportista. Rentolan mukaan on selviö, että korkean tason tietolähteitä oli Suomen ulkoministeriössä, keskeisissä puolueissa ja viranomaisissa. "Siinähän oli esimerkiksi tietoja siitä, mitä Kekkonen oli puhunut Neuvostoliiton johtajien kanssa, jotka eivät ehkä Kekkoselta itseltään olleet, mutta lähipiiristä. Ulkoministeriön korkealta taholta on saatu hyvää tietoa neuvotteluista YYA-sopimuksen jatkamisesta ja Suomen Etyk-aloitteesta." - HS

.