Jumalan ainoa oikea kamu

Olen aina ihmetellyt "ekumeniasta" innostuneita luterilaisia ihmisiä. Minkä takia luteriaisen täytyisi olla kiinnostunut katolilaisesta ja keskiaikaisesta keisaripaavikultista?

(Ekumenia on kristillisten kirkkojen yhteisten arvojen ja opinkappaleiden "diplomaattinen etsintäprosessi".)

Paavi palautti jokin aika sitten kirkon perinteiset perusajatukset taas kunniaan ja
uutisotsikoihin muhammetilaisuusvastaisilla lainauksilla - sekä nyt tuoreeltaan luterilaisenkin kirkon dissauksella

"Paavi: Protestantit ja ortodoksit vajavaisia"

Vatikaani julkisti tiistaina kannanoton, jonka mukaan muut kristilliset kirkot kuin katolinen kirkko ovat vajavaisia, koska ne eivät tunnusta paavin asemaa kristillisen kirkon johtajana. Vatikaanin mukaan katolinen kirkko on "ainoa oikea Kristuksen kirkko". - HS

On äärimmäinen hybris luulla, että luterilainen, humanistinen solidaarisuusajatus voisi muuttaa katolista tai ortodoksista kirkkoa. Täysin harhaisille luuloille pohjautuva suuri projekti.

Ehkä ekumeniaan vihkiytyneet kokevat saavansa elämälleen kihisevää tarkoistusta suuresta tehvävästä olla muuttamassa despoottiseen malliin perustuvaa "ikuista instituutiota". Ajan tuhlausta ja outoa hyväksynnän kerjäämistä, on minun mielipiteeni.

Vuoropuhelu katolilaisten kanssa on aina ollut yksipuolista luterilaisten ja muiden protestanttien ryömiskelyä ja omituisten dogmaattisten, tarpeeksi "laveitten" lauselmien leväperäistä etsiskelyä vanhojen kirkkojen ehdoilla. Lutherinkin mukaan Jumalaa etsivien on aivan turha etsia elämän viisautta korruptoituneista valtasysteemeistä. Miksi ekumeenisia fantasioita, kun katolilaiset ja ortodoksit sanovat aivan suoraan, ettei heillä ole aikomustankaan muuttua mutta ovat toki avoimia luomaan itsestään "positiivista" kuvaa "etsiville" luterilaisille - jotta he palaisivat äitikirkkoon.

Eiköhän protestanttisissa kirkoissa ole aivan tarpeeksi omaa uudistuksen ja vuoropuhelun tarvetta - ruohonjuuritason suuntaan. Eikä menneisyyden historiallisiin dinosauruksiin.

Melkein oksensin kun näin valokuvia opiskelukavereistani suutelemassa paavin sormusta -90 luvulla. Uskonnollisuus sinänsä voi olla monelle itsetarkoituksellinen fantasia.