perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

Naisten vapautuselokuva - Antichrist

-- Päivitetty --



" Willem Dafoe's latest film Antichrist, directed by Lars Von Trier, is highly controversial for scenes which are both sexually explicit and violent. Zeinab Badawi puts to him the criticism levelled at the film. Has it crossed the line between art and obscenity? "




Antichristissa on tavallaan "tavanomainen" kulttuurisen väkivallan sukupuolijako ja sen valtataistelu käännetty toisinpäin.

Mies käyttää verbaalista määrittelyn, hierarkisen itsestäänselvyyden alaskatsomisen ja lapsen asemaan saattamisen valtaa - nainen taas valitsee suoran hysterian, fyysisen kaaoksen, ruhjovan ja vangitsevan/kastroivan vallan tien.



With its explicit sex and scene of female genital mutilation, Lars von Trier's Antichrist scandalised Cannes this year. Samantha Morton, Gillian Wearing and other women artists and academics give their opinion of the Danish director's provocative new film


Olisi outoa nähdä elokuvassa (vain) misogyniaa.

Miehen nautinnollinen ylimielisyys ja vastuuton terapointirunttaus tekee miehestä ihan tarpeeksi vastuuttoman patriarkaalisen pirun hahmona - mutta kenties "vain" naisen roolille elokuvakerronnassa tyypillisellä tavalla.

Elokuvan voi nähdä myös feministien aggression kritiikiksi. Elokuvan nainen on väitöskirjassaan uppoutunut Euroopan vuosisataiseen naisvihaan, misogyniaan, ja hakee vauhtia historian tuskastaan etäännyttääkseen henk koht tuska-angstinsa ja saattakseen keskeneräisen tutkimuksensa konkreettiseen apexiin, omaan veriseen kostouhriin, ahdistavan historiallisen asetelman suoraan käänteistämiseen.

Naisen Anti-fantasia fantasian korvaajana.
Miksi? Se tehtävä jätetään katsojalle.

Mies uhrina, sidottuma, pultattuna, avuttomana, (kostofantasian täyttymyksenä) on kuin synnytetty lapsi. 

Tämä tragedian metafora varmasti kipinöi feministien verkkokalvolla. Huomaavatkohan feministikriitikot, että modernissa feminismissä on paljon kostofantasioita ja tässä elokuvassa nainen ottaa niitä käyttöön noitarovioiden hehkun kiihottamana?

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

Onko naisen kunnioittaminen sitä, että hänet täytyy nähdä eksistentiaalisesti eritasoisena ja erioikeuksisena olentona kuin miehen? Vai onko nainen yhtä raadollinen ja aggressioihin turvautuva kuin mieskin? Onko naisella oltava oikeuksia itseilmaisussa, joita ei miehelle suoda?

Onko passiivinen aggressio kovinkaan passiivista?
Se ei ole miesten näkökulmasta passiivista vaan taktista.



Antichrist   kannattaa kyllä katsoa. Silmät voi toki sulkea vaikeissa paikoissa.


















.

Ei kommentteja: