Kirkkovene a la Elossa.fi
Kirkkoveneestä sinä olet tullut.
Käsittämättömintä tässä kampanjassa on se, että kun huomionkipeä logo on julkaistu ja lanseerattu mediahuomion ilmaisella avustuksella, niin juuri nyt ihmisten mielenkiinnon korkeimpana hetekenä kampanjan nettisivut eivät ole valmiina. Hyvin tyypillinen kirkon omaan jalkaan ampumistapaus. Sählätään ja säädetään kivaa hubaa mutta ilman päämäärää.
Kirkon projektivastaavilla ei taida olla mitään hätää saavuttaa mitään tavoitteita. Kunhan puuhataan.
Seksuaalisuus on ollut hyvin oudolla tavalla kristinuskon keskiössä Paavalista ja muista asennevammaisista kirkkoisistä lähtien.
Kirkon moraaliattribuutti on yhä seksuaalivammaista, seksuaalipainotteista ihmiskuvan tarkastelua ja ainakin rajaamista katolisen kirkon kontrollimallin mukaan. Kirkko korostaa siis henkistä kehitystä seksuaalisesti painottuneen moraalijärjestyksen kautta.
Piispa hyllyttää nyt kirkkoherran turhan monesta peräkkäisestä avioliitosta. Toinen pappi on joutunut puhutteluun raskaaksi saattamasta rakastajattarestaan. Kesäkirkko kukkii.
Miksi piispat eivät erota pappeja itsekkyydestä, ammattitaidottomuudesta, riparilaisten hipelöimisestä, huonosta saarna-/puhetaidosta tai epäinhimillisyydestä - mutta seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kyllä lyödään vauhtia ottaen ja mahdollisimman näkyvästi?
Avioliitto on yhteiskuntajärjestyksen metaforinen kontrollimalli. Kuten ovat perheen jäsenet sidottu moraaliseen kontrolliin perheen kautta, ovat kansalaiset sidottu kuninkaan ja yhteisön palvelemiseen. Seksuaalisuus on siis korkeimman palveluksessa ja "puhtaudessa" korkeimman palveluksen ehto?
Seksuaalisuus määrittää siis henkisen.
Alunperin keskiajalla ja sitä varhaisempi kirkko ei edes vihkinyt ihmisiä vaan halveksi avioliittoa maallisena turhuutena ja epähenkisenä raadollisuutena. Se olikin varakkailla ensisijaisesti vain sukujen välinen kauppasopimus. Nyt seksuaalisuus on hyvä romanttinen mielikuva-ase kirkolle, jolla vedota ihmisiin Jumalan kontrollilla ja siunauksella katolisen kirkon seksuaalipoliittisen kontrollimallin mukaan.
Seksuaalisuus ei ole yksityisasia yhteisöllisen kontrolliuskon mukaan. Tässä asetelmassa systeemi edustaa puhtautta ja yksilö häpeällistä olentoa, jota systeemin on ruodittava.
Katolisen kirkon arvomaailmassa seksuaalisuudesta pidättäytyminen on ollut papin arvon ja statuksen tärkein tae. Tämä "ylemmän tason" pidättäytyminen, henkinen puhtaus, on antanut kirkolle oikeuden halveksua seksuaalisuutta. Omistaakseen korkeamman statuksen ja tuomiovallan kirkon jäseniin, kirkon papin on siis osoitettava olevansa korkeamman moraalin henkilö kirkon määrittämillä määreillä.
Kun Luther oli vielä järjissään yksilöä puolustavana uskonphdistajana, hän korosti, että ihmisten parisuhdeasiat ja sopimukset eivät kuulu missään tapauksessa kirkolle, ettei avioliitto ja seksuaalisuuden määrittäminen ole sakramentti, kirkon "Jumalaa välittävä" rituaalitoiminto. Kirkko saa protestanttisesti välittää armoa muttei olla ihmisten elämän katolinen keskipiste ja kontrolloija. Protestanttinen kapina nousi katolista elämän määrittelyä ja piispojen "uskonnollista" valtaa vastaan.
Käsittämättömintä tässä kampanjassa on se, että kun huomionkipeä logo on julkaistu ja lanseerattu mediahuomion ilmaisella avustuksella, niin juuri nyt ihmisten mielenkiinnon korkeimpana hetekenä kampanjan nettisivut eivät ole valmiina. Hyvin tyypillinen kirkon omaan jalkaan ampumistapaus. Sählätään ja säädetään kivaa hubaa mutta ilman päämäärää.
Kirkon projektivastaavilla ei taida olla mitään hätää saavuttaa mitään tavoitteita. Kunhan puuhataan.
Seksuaalisuus on ollut hyvin oudolla tavalla kristinuskon keskiössä Paavalista ja muista asennevammaisista kirkkoisistä lähtien.
Kirkon moraaliattribuutti on yhä seksuaalivammaista, seksuaalipainotteista ihmiskuvan tarkastelua ja ainakin rajaamista katolisen kirkon kontrollimallin mukaan. Kirkko korostaa siis henkistä kehitystä seksuaalisesti painottuneen moraalijärjestyksen kautta.
Piispa hyllyttää nyt kirkkoherran turhan monesta peräkkäisestä avioliitosta. Toinen pappi on joutunut puhutteluun raskaaksi saattamasta rakastajattarestaan. Kesäkirkko kukkii.
Miksi piispat eivät erota pappeja itsekkyydestä, ammattitaidottomuudesta, riparilaisten hipelöimisestä, huonosta saarna-/puhetaidosta tai epäinhimillisyydestä - mutta seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kyllä lyödään vauhtia ottaen ja mahdollisimman näkyvästi?
Avioliitto on yhteiskuntajärjestyksen metaforinen kontrollimalli. Kuten ovat perheen jäsenet sidottu moraaliseen kontrolliin perheen kautta, ovat kansalaiset sidottu kuninkaan ja yhteisön palvelemiseen. Seksuaalisuus on siis korkeimman palveluksessa ja "puhtaudessa" korkeimman palveluksen ehto?
Seksuaalisuus määrittää siis henkisen.
Alunperin keskiajalla ja sitä varhaisempi kirkko ei edes vihkinyt ihmisiä vaan halveksi avioliittoa maallisena turhuutena ja epähenkisenä raadollisuutena. Se olikin varakkailla ensisijaisesti vain sukujen välinen kauppasopimus. Nyt seksuaalisuus on hyvä romanttinen mielikuva-ase kirkolle, jolla vedota ihmisiin Jumalan kontrollilla ja siunauksella katolisen kirkon seksuaalipoliittisen kontrollimallin mukaan.
Seksuaalisuus ei ole yksityisasia yhteisöllisen kontrolliuskon mukaan. Tässä asetelmassa systeemi edustaa puhtautta ja yksilö häpeällistä olentoa, jota systeemin on ruodittava.
Katolisen kirkon arvomaailmassa seksuaalisuudesta pidättäytyminen on ollut papin arvon ja statuksen tärkein tae. Tämä "ylemmän tason" pidättäytyminen, henkinen puhtaus, on antanut kirkolle oikeuden halveksua seksuaalisuutta. Omistaakseen korkeamman statuksen ja tuomiovallan kirkon jäseniin, kirkon papin on siis osoitettava olevansa korkeamman moraalin henkilö kirkon määrittämillä määreillä.
Kun Luther oli vielä järjissään yksilöä puolustavana uskonphdistajana, hän korosti, että ihmisten parisuhdeasiat ja sopimukset eivät kuulu missään tapauksessa kirkolle, ettei avioliitto ja seksuaalisuuden määrittäminen ole sakramentti, kirkon "Jumalaa välittävä" rituaalitoiminto. Kirkko saa protestanttisesti välittää armoa muttei olla ihmisten elämän katolinen keskipiste ja kontrolloija. Protestanttinen kapina nousi katolista elämän määrittelyä ja piispojen "uskonnollista" valtaa vastaan.
www.mtv3.fi/papit
Oulussa järjestettävillä rippileireillä
homous on julistettu synniksi.
Oulussa järjestettävillä rippileireillä
homous on julistettu synniksi.
"Kolmanneksi esiaviollinen seksi on jo itsessään aviorikos sekä kumppanin tulevaa puolisoa että omaa tulevaa puolisoa kohtaan – uskollisuus elinikäiselle puolisolle ei ala vasta häiden jälkeen."
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti