Karhu on uhka yhteiskunnallemme.
Koska se on aina ollut sitä - niin kauan kuin on ollut sivistystä.
Heti kun ihminen juoksee karhun päälle tai karhu jopa uskaltaa tulla syömään marjoja ihmisten kanssa sopuisasti, karhu on tapettava. Välittömästi. Armeijan helikopterit ja kaikki lähitienoon metsästysseurat lähetetään sieraimet väristen myyttisen uhan perään. Yhteisö on uhattuna.
Ja pennutkin on tapettava saman tien, varmuuden ja turvallisuuden tunteen takeeksi. "Ne oli tapettava". Muuta mahdollisuutta ei ollut. Uhka oli neutralisoitava kuin punikkien lapset Tampereen ja Viipurin joukkohautoihin. "Tilanne alkoi käydä niin vaaralliseksi, että näin oli pakkoa toimia." Vaaralliseksi 20 aseistautuneen miehen hilluessa metsässä? Kenen pakko?
Nykyisellä karhuvihalla, "pelolla", on yksi ainoa alkusyy Suomessa.
Kirkko.
Kun paavin sotilasmunkit saapuivat tänne Irlannista Ruotsin kuninkaan valloitusretkille, kirkon ensimmäinen tavoite oli tuhota ja häpäistä suomalaisten alkuperäiset uskomukset. Alkuperäisestä turvasta oli tehtävä uhka. Shamaanit tapettiin, lapset pakkokastettiin, alkuperäisen uskonnon merkit tuhottiin.
Karhun lempinimeä alettiin käyttää Saatanan lempinimenä: Vihtahousu. Lumoavasta maailman rajapaikkojen vartijattaresta, hengetär Vesihiidestä tehtiin ruma noita-akka.
Suomalaiset metsäihmiset palvoivat karhua, tai kunnioittivat, kuinka sen nyt tulkitsee jälkeenpäin. Karhusta tuli heti Kristuksen vihollinen kirkon muokatessa kuninkaalle otollista kansakuntaa.
Karhulle pyhitetyt karsikkopuut hakattiin munkkien ja myöhemmin pappien toimesta. Vielä 1900-luvun alussa papit juoksivat metsään kirveen kanssa, jos kuulivat siellä olevan vielä pakanallisen karsikkopuun karhun kallon kera. Useimmat kirkot ovat nykyään siis esi-isiemme uhrilehtojen paikalla. Se siitä Sanan kirkosta, miekka, uhkaus, helvetti ja kirves olivat tehokkaampia.Sotilaiden Kirkkoherralle keräämistä verokymmenyksistä sai palkkiona läskiä ja rahaa karhun taposta. Jumalanpalveluksissa ylistettiin kylän karhunkaatajia. Kill them all. Uhka on metsässä, vanhoissa loitsuissa.
kuva - Espoon Luukissa karhun raapima matoisa puu 3.7.09 - iPhone-kuva by Simo
Nyt ammuttu karhuperhe ei olisi ollut yhtään sen vaarallisempi kuin tuhat muuta löntystelevää karhua Suomessa. Juoksijalla kävi vain huono tuuri tai ehkä väärä liike pentuja suojelevan eläimen kanssa: karhua ei saa paeta peloissaan, edes pelottavimmassa tilanteessa.
Mutta Vihtahousun isku täytyy kostaa 900 vuoden käännytystyön jälkeenkin, muuten siitä olisi varmaankin tullut verenhimoinen Vainoaja, joka olisi vaaninut pikkulasten sieluja kouluteillä nenä kosteana. Ateistien ja vihreiden lapset se varmaan olisi jättänyt rauhaan.
Puolustautuvan karhun tulkitseminen verenmakuun päässeeksi karhuksi on mitä ammattitaidottomin ja moukkamaisin riistanvalvojan propagandaratkaisu ja sankariglorian kaipuu. Taustalla on pelkästään kirkkokulttuurin kauhukuvaelmat karhusta kristittyjen sieluja vaanivana petona. Kanadassa ei karhuja tapeta, ne vain roudataan erämaahan. Useimmat karhut ymmärtävät tämän kyllä vahvana vihjeenä. Se, että riistanvalvojat eivät etukäteen hanki nukutusaseita, on selkeän asenteellinen valinta. Ettei muuta ratkaisua olisi. Suomeen mahtuisi 3000 karhua ilman neuroottista riistanvalvontaa - ja osa liikkuisi silloin Venäjän erämaille.
Kirkon lietsoma luontoviha näkyy myös susivihassa. Tunnetaan vain yksi tapaus, jolloin susi on tappanut ihmisen ja silti Suomi on täynnä hysteerisiä vanhempia, jotka pelkäävät lasten koulutien puolesta. Pimeyden voimat piirittävät meitä.
Kussa on ohto tuuvitettu, mesikämmen käännytetty?
Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä,
kultasessa kätkyessä. Sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa, vitjoissa hopeasissa.
Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä,
kultasessa kätkyessä. Sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa, vitjoissa hopeasissa.
Viranomaiset lanseeraavat yhä kirkkokulttuurin luomaa asennehysterian lietsontaa sen sijaan, että kuunneltaisiin asiantuntijoita ja annettaisiin karhuseuduilla ihmisille asiallista karhukoulutusta. Karhun kohtaamisessa ei ole mitään vaarallista, ellei juokse pentujen lähelle. Karhu on äärimmäisen sosiaalinen eläin, utelias - ja inhoaa ihmisen lihaa.
Pahin ihmisen ja karhun törmäys tapahtui Ruokolahdella runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin lenkkeilijä joutui karhun tappamaksi. Edellisestä vastaavasta tapauksesta oli ehtinyt kulua peräti 100 vuotta. Tämä kertookin siitä, että yleensä karhu väistää ihmistä. IL
Hitaasti takaperin kävely vaimeasti puhellen, pää/leuka alas painettuna on normaalikeino karhun kohtaamisessa, selvästi lähellä hyökkäävä karhu antaa kuitnekin aihetta heittäytyä maahan käsivarret kaulan ympärillä. Jos kuulet metsääs "kuplivaa" ääntä, poksahduksia, maiskauksia, se on emo, joka varoittaa pentujaan muukalaisesta. Peräänny välittömästi.
Yleensä ilman syytä uhitteleva karhu on nuori uroskarhu, joka tekee "huvikseen" valehyökkäyksiä - niihin on vastattava heilauttamalla käsiään ylös, huudahdettava ja nojauduttava eteenpäin vastavalehyökkäyksellä. Karhun valehyökkäys on uhittelevaa, murahtelevaa ja epäröivää seisontaa, äitikarhun hyökkäs taas selvää juoksua - silloin on heittäydyttävä maahan kuolleena käsivarret kaulan ympärillä ja rukoiltava Kristusta.
Karhu rakasti vatukoita - ihminen rakasti enemmän.
Ohtoseni, lintuseni, ohtonen,
metän omena,
mesikämmen källeröinen
* Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella kerran vuodessa, rituaalisessa ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään muinaisena ehtoollisena. Kiitos että uhrauduit meidän puolestamme."- Jos karhu hyökkää, ei pidä juosta pakoon tai kiivetä puuhun.
Todennäköisesti kyseessä on valehyökkäys, jonka jälkeen karhu poistuu.".
Tekstit
8 kommenttia:
Susijuttu on legenda. Niitä on enemmän. Ehkä "aivan sata varmalla aivan terve susi" on kerran. Mutta tämä tuntuu "kirsikanpoiminnalta". Ei kai niitä nytkään kukaan terveystarkasta. Vesikauhuakaan ei ole hävitetty planeetalta.
Tosin susiakin oli helvetin paljon enemmän. Riskien vertailu ei siksi ole "1:1"een. Ne voivat muuttua. Karhunkin kanssa "Sata vuotta sitten viimeksi". Nyt näitä on tullut minun elinaikana pari. Tihentymä voi olla tietysti sattumaa. Mutta luulen että johtuu ihmisen tungusta. Esikaupungissa Karhuilla ei ole tilaa paeta. Pihalta toiselle kipittää hän.
Karhut ovat toki kookkaita, mutta kun mehtää riittää, ei niistä juurikaan haittaa ole. Yleensä pakenee kaikki pedot ihmistä. Mutta tässä kiinnostaa "voi olla". Kun peto tulee vastaan, ihmistä lakkaa liiankin helposti kiinnostamasta se "todennäköisesti", tulee mieleen se "jos vaikka". Tämä riskinarvioinnin painottuma tulee kai "riskin vakavuudesta". Oman elämän arvo on melko suuri, ja "vääristää siksi laskelmaa".
Nuo annetut ohjeetkin varmaan toimivat kelpo lailla. Mutta tosiasiassa ne on ihan sama juttu kuin itsepuolustusohjeet : IRL suurin osa ihmisistä hyytyy. Ei osaa ihmispolo edes kuvitella joutuvansa ryöstetyksi. (Vartijana olen huomannut.) Ja kadun tilanne ei vertaudu edes karatessa tai muussa opittuihin. Samoin tuossakin: Harvalla riittää kantti eläinten kanssa. Ihminen kun ei ole "niin rationaalinen kuin itselleen uskottelee".
Etenkin kaupunkilainen ajattelee asenteista ja muusta että "helppoa muuttaa". Ei valitettavasti ole. Syy on ehkä siinä että jos susi vie naapurin koiran, niin sitten pelkää omia kakaroita tai jotain sinne päin. Tästä tulee asennevamma: Nukutusnuolet "unohdetaan" helposti. Sitten onkin selitys "oli pakko". Yritä tästä lähtökohdasta valistaa. On kuin uskovaisesta tekisi ateistin. Poruhan siitä tulee. "Mene sinä kaupunginpelle..." Luulen että "pelleä" tässä kohden molemmissa päissä.
Kuitenkin petoja pelätään selvästi yli. Itse pelkään enemmän hirveä. Ne aikaansaa enemmän kuolemia. Ja vasoja puolustava hirvi on hurja. Suhtaudutaan kuitenkin toisin. Itse asiassa ihmiset harvoin pelkää hirveä. Kuulin yhdestä tapauksesta "vuosien takaa". Riistanhoidon kurssin opettaja selitti että oli ollut hirvi, joka oli asustellut vuosia tietyllä, melko isolla alueella. Oli vasan kanssa mennys syömään. Oli mennet tölläämään päiväkodinhoitajanaiset. Lapset tietysti mukana. Hirvi pakenee. (Muukin olisi ollut mahdollista.) Seuraus: Hirven ja sen vasan ampuu poliisi. On pakko. Elukat toikkaroi teillä ja kaupunkialueella.
PS: En sinällään kritisoi että olisi virhe kristinuskon kohdalla. Kuitenkin vähän tuntuu siltä että "alkuperäisyys" jotenkin "oikeuttaisi", tekisi karhutaikauskosta paremman kuin jeesustaikauskosta. Ensinnäkin kun sitä ammutaan karhu, sitä karhua ei hirveästi kiinnosta pyydetäänkö siltä anteeksi tappamista, kiitetäänkö antimista... Tämä sama "kunnioitus" tulee intiaanien kohdalla vastaan: Se ikään kuin muuttaa tappamisen hyväksi. Kunnioitus ja pelko liittyvät tässä kohden varmasti myös yhteen. Ennenmuinoinhan metsä oli salaperäinen ja pelottava. Ihminen ei hakeutunut metsän rauhaan, koska metsän rauha tarkoitti myös vaaroja. Meteli, kyläyhteisö ja muut oli turvallisuutta. "Metsän rauha" "kaupungin stressimetelistä" on modernimpaa perua. "Jälkikristillistä", etten sanoisi. Elinympäristö on muuttunut. Metsä on muuttunut työpaikasta vapaa -ajanviettopaikaksi (jos telkkarilta ehtii.)
Karhun kohdalla on syytä muistaa : Ihminen on ainut elikko joka tappaa parhaassa voimissa olevia eläimiä. Muut ottaa heikkoja. Myös karhuista ihminen on ottanut parhaissa voimissa olevia eläimiä. Niillä olisi eniten poikasia jne. annettavaksi.
Ei tätä karhuhysteriaa olisi ilman kirkon tuottamaa demonisointia. Ei autoja pelätä ja kirota, vaikka tappavat tuhansia kertoja enemmän.
Paavi on ottanut symbolikseen saksalaisen piispan postia kantavan karhun symbolin: keskiajalla saksalainen karhunpalvonta alistettiin saarnatarinassa symbolisesti piispan, ruhtinaan ja Jumalan kirjeenkantajaksi, todisteeksi Jumalan käännytysvoimasta. Piispalla oli valta käännyttää jopa pakanalliset jumaluudet Jumalan palvelijoiksi.
Luultavasti karhuhysteriaa olisi. Perusvirheesi on olettaa ihmiset suht. järkeviksi riskianalyysin tekijöiksi. Eivät ole.
Lento -onnettomuuksia pelätään enemmän kuin auto -onnettomuuksia. Ihmiset pelkäävät vieraita, vaikka valtaosa pahoinpitelyistä tehdään perhe/kaveriporukassa.
Kirkko on ehkä lisännyt tätä. Mutta tosiasiassa naapurin syöty koira ja karhutappojen uutisointi nostaa pelkoja. Ja ihminen pelkää luonnostaan petoja (autoihin sopeutuminen on vielä sen verran tuore, että "vaiheessa".) Ihminen kuulee tuulessa ja talon narinoissa askelia ja pensaissa petoja. Ei autoja.
Minusta karhuasiassa on vahvasti kaksi väärässä olevien joukkoa. Ensimmäiselle karhu on julma tappaja. Ja toiselle nallekarhu ja hengellinen symboli, joka nähdään vain siihen liitetyn kulttuurihistorian kautta. Että täysin vaaraton, ja jokin jonka riskit voidaan ainakin manata pois oikealla rituaalikäytöksellä.
Kanadaesimerkkisi taitaa olla se, jonka päälle rakennat valtavan kasan argumentistasi. Että muualla on toisin.
Kanadassakin on ollut intiaanimeininkiä ja karhunpalvontaa. Sielläkin on ollut kristinuskoa. Ilmeisesti jotain on tehty eri lailla?
Kunnes miettii sitä että mittaat eri asioita: Miten reagoidaan kun karhu tappaa jonkun? Suomessahan ei roudata karhuja kovin paljoa, eli vasta tappavaan karhuun reagoidaan. Ennaltaehkäisyä vähemmän? Onko ehkä kenties liian harvaan mutta liian tasaisesti asuttu maa tähän?
En toki Kanadan lainsäädäntöä tunne, mutta luulisi että on ihan todennäköistä että sinulla on caseja joissa karhu liikkunut alueella, ei siis "jo tappanut" ketään.
Saksassakin karhua erityisesti suojellaan kun kulkee. Koska on harvinaisuus eikä ole tappanut. Yleensä tässä on sellainen jännä juttu että eläin on "pörrösuloinen", suojeltava kaikin keinoin. Ja sitten jos tappaa se on "verenhimoinen", tuhottava. Missään vaiheessa ei olla "eläin". Aina pitää olla "ihmisen jatke".
Minusta pelko on aika fysiologinen juttu, johon usein liittyy jokin kova ääni tai ainakin kuvitelmä sellaisesta. Televisio nyt tietenkin helposti tuottaa tällaisen kovan äänen(karhun murina) mutta onhan se voinut olla papinkin puhe ennen vanhaan.
Tästä huolimatta asiassa ei päästä eteenpäin niin kauna kuin syytetään kirkkoa, koska kirkko toimi yhdessä poliittisten toimijoiden (kuningas, ruhtinaat ms.) kanssa, joiden intressissä Suomikin keskiajalla oli.
Pelko johtuu siis maallisten hallitsijoiden levittämästä pelosta, jossa kirkko on ollut mukana monista eri syistä. 1600-luku oli varsinaisesti se pelon ja vihan lietsonnan vuosisata ja tämäkin johtui poliittisista syistä. Ruotsi muun pohjois-euroopan kanssa oli irtaantunut kuninkaan johdolla
paavista poliittisena toimijana ja tämä myrkytti sekä katoliset että protestanttiset alueet omilla propagandoillaan. Tämä kaikki oli poliittista toimintaa. Keskiajalla kirkko suhtautui paljon välinpitämättömämmin suomalaisten kansanuskoon ja siksi sitä oli vielä 1600-luvullakin niin paljon jäljellä että kitkemistä oli mielin määrin.
Asian monimutkaisuus pitäisi ottaa huomioon jos haluaa oikeasti vaikuttaa historiassa syntyneisiin traumoihin. Nykyäänkin näitä traumoja aiheuttavat nimenomaan poliittiset toimijat uhkailullaan yms. Tarkoitus on tietenkin ensin aiheuttaa pelkoa ja sitten esiintyä pelastajana. Tätähän esim. Venäjän johto tekee koko ajan. Suomessa taas pelotellaan lamalla tms. ja oikeutetaan ties mitä ihmeen juttuja sen avulla. Hyvä esimerkki tästä oli myös Vanhasen ostopakko-ajatukset, jotka onneksi eivät juuri ihmisiä hetkauttaneet. Vanhanen esitti asiansa liian suoraan ja näkyvästi ettei se saannut kiinni ihmisten tiedostamattomasta.
Poliitikoille tietenkin käy se että syytetään kirkkoa niin silloin heidän talousjuttunsa välttyvät kritiikiltä. Onkin aivan käsittämätöntä että nykymedia ottaa nykyisen taloustilanteen aivan annettuna.. Kirkolla nyt ei ole enää mitään merkitystä kenenkään kannalta maallistunessa yhteiskunnassa. Kyse on poliittisesta toiminnasta. Pelkoa käytetään siinä erittäin tarkasti hyväksi.
Ei nykyistä kirkkoa voi enää syyttää muusta kuin valheellisesta historiansa väärentämisestä. Kirkko on ulkokohtaisesti luopunut demonologiastaan (ei demonologisesta uskontunnustuksista ja dogmi-opeista) - ja taipunut nyt new age-tyyppiseen enkeliarmo-huttuun.
Mutta kirkon historiallista merkitystä suomalaisten pelkojen ja ahdistusten luomisessa on ymmärrettävä, muuten ei voi ymmärtää miksi suomalaist ovat niin lukossa ja emotionaalisesti sekä varsinkin poliitisesti rajautuneita.
Puolueet ovat kirkkoja kirkon perinnön mukaan.
Suomalaisen ihmiskuvan historia 900 vuoden ajan on pitkälle kirkkohistoriaa.
Vallan ja pelon olemus, sosiaaliset häpeän ehdollistumat ja sosiaalisuuden ankara hierarkia ovat kirkon muokkaamaa matskua paavin ja kuninkaan valtio-opin mukaan. Kontrolloitu ihmiskuva on ollut tehokas ase ihmisten itsehallintaa vastaan.
Uskonto on ollut väline ilman sisältölähtöisyyttä.
Nyt koetetaan kulttuurissamme sitten hädissään olla niin sisältölähtöisyyttä mutta ei pureta historian valtafunktioita systeemistä. Siksi kaikki fasistinen voi toistua, aivan kaikki.
Pelkojen synnylle on psykologiassa monia teorioita, joita on kuitenkin aika vaikea liittää mitenkään kirkon toimintaan. Jotakin sosiaalista tai behaioraalista teoriaa voisi jonkin verran liittää siihen.. En kuitenkaan usko että tieteen avulla näkemystäsi(että kirkko olisi nykysuomalaisten pelkojen taustalla) olisi kovinkaan helppo todistaa. Peloille löytyy aivan normaaleja selityksiä, jotka ovat paljon uskottavampia: vanhempien opettamat pelot, geneettiset pelot, tavallisessa arjessa kokemuksen kautta syntyneet pelot, tunnevääristymät, tuntemattomanpelko, fobiat yms.
Mikäli karhupelko olisi kirkon syytä, onko sitten esim. hämähäkkipelko sitä myös? Kuulostaa aika erikoiselta. Minusta vaikuttaa siltä, että myös muinaissuomalaiset pelkäsivät karhua eli pelko oli olemassa jo ennen kirkkoa eikä voi olla sen aiheuttamaa. Tämän vuoksi karhu oli juuri pyhä, mikä tarkoittaa että se oli pelottava ja kunnioitettu ja siksi sitä pyrittiin myös lepyyttämään. Pyhä määritellään uskontotieteessä osin pelon kautta..
Nykysuomalaisten emotionaalinen rajoittuneisuus liittyy suomalaiseen kulttuuriin paljon monimutkaisemmin. Se voi olla jopa suomalaisten geeneissä, sillä esim. ison vihan aikana on tapahtunut selvää geenien karsintaa. Taloudellis-poliittisten tekijöiden rajaaminen pois vaikuttavista tekijöistä olisi myös todellinen virhe. SUomi on myös vasta hiljattain kaupungistunut eikä muutamassa vuosikymmenessä ole ehtinyt syntyä kaupunkikulttuuria, johon avoimempi tunneilmausu keskeisesti liittyy.
Poliittisesta rajoittuneisuudesta en Suomessa puhuisi lainkaan. Ennemminkin päinvastoin, sillä Suomen monipuoluejärjestelmä on paljon kirjavampi kuin monissa muissa maissa, joissa on usein vain kaksi tai yksi puolue..
Kirkon oppiakaan ei voi syyttää ainakaan keskiajalla, sillä suomalaiset eivät keskiajalla edes tunteneet sitä. Jumalanpalvelukset olivat latinaksi ja koko touhu oli suomalaisille aivan outoa. Jos kirkon taholta suomalaiset ovat pelänneet se johtuu vain skonpuhdistuksen ajoista jonka taustalla on luterilaisen yhtenäiskulttuurin ajaminen Suomeen. Tämä oli kuninkaan tavoite. Miksi yhtenäiskulttuuri muuten pitää nähdä vain negatiivisena?
Kirkko on toiminut pyös suomalaisten pelkojen vähentäjänä. Historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä kun ulkoisen han kohdalla pelot on saatu hallintaan uskonnon/kirkon avulla ja toimintaa on ollut mahdollista jatkaa.
Asia on siis paljon monimutkaisempi ja siksi haluaisin itse välttää yksinkertaisia vastauksia. Jos emmen näe asian monimutkaisuutta, emme pysty vaikuttamaan pelkoihin vaan tunteet vain projisoituvat esim. kirkkoon.
Nyt kesällä ihmisten hörpiskellessä olutta on tullut mieleen esim. sellainen seikka, että runsaan alkoholin käytön on osoitettu aiheuttavan masennusta poistamalla serotoniin aivoista. Samalla se laskee verensokeria mitkä yhdessä tekevät ihmiset aggressiivisiksi. Alkoholin kulutus taas on sitä luokkaa Suomessa että sen aiheuttamat traumat ja pelot ovat varmasti suuremmat kuin "kirkon" aiheuttamat.
Voisikin kysyä, että miten kirkko vääristelee historiaa ja kuka sitä siellä tekee? Minusta ainakin esim. kirkkohistorian teokset ovat nykymaailmassa hyvin kriittisiä ja asiantuntevaa historian kirjoitusta. Tuollaiset väitteet kaipaisivat tuekseen jonkin konkreettisen esimerkin: teoksen tai artikkelin nykyajalta. Mikäli huonoa historiantutkimusta tehdään sille löytyy kyllä tiedemaailmasta kriitikkonsa..
"Voisikin kysyä, että miten kirkko vääristelee historiaa ja kuka sitä siellä tekee? Minusta ainakin esim. kirkkohistorian teokset ovat nykymaailmassa hyvin kriittisiä ja asiantuntevaa historian kirjoitusta."
On erikoista, että viittaat akateemiseen maailmaan. Se on turhaa puhuttaessa "kansan traumoista", koska tosiasiassa harva on yhtään perillä teologiasta, historiasta tai muistat akateemisista aiheista. Ja maisteritkin on yleensä yhtä kahta asiaa ymmärtäviä. On irrelevanttia miten asiallisesti akateemiset kirjoittaa. Sen sijaan kouluopetus on tärkeä elementti.
Eikä se "mitä paperissa lukee", eli virallinen totuus. Vaan se epävirallinen mutta aktuaalinen käytäntö jota ei pengota. Eli se, noudattavatko opettajat todella säädettyä etiikkaa uskonnon opettamisessa. Omien kokemusten mukaan ei, ja mitään seurauksia tästä väärästä toiminnasta ei ole. Kerro yksikin "innostuksissaan tai muuten harhateille hairahtumista harjoittava opettaja" olisi esim. erotettu koulusta koska ei ns. ole noudattanut tuota lakia. Ihanko virheettömiä ja viattomia ovat kaikki kaikkialla ja aina?
Tästä on konkreettinen juttu. Se, mitä koulussa opetetaan. Minun koulun loppumisesta ei ole "niin kauan" - joskin en tiedä onko vahva argumentti kun sattui ns. "paskaa mäihää", eli tässä koulun loppumisen jälkeen olen lakiin tutustuessani törmännyt siihen että jutut ei noudattanut "ihan kympillä" sen ajan lainsäädäntöä.
Kuitenkin on selvää, että uskonpuhdistuksessa opetetaan anekaupasta, mutta ei kristillisyyden huonoista asioista. Ehkä vähän hassu viite lähteeksi, mutta kuitenkin se "pointti" löytyy.
Koulussa noitavainot liitetään katoliseen perinteeseen ja unohdetaan protestanttien "ansiot" tässä. Ja mikä merkittävintä, tämä on Suomi. Suomen noitavainot tuskin oli mitään katolilaisten hömpötystä. Kirkon toilailujen tunnustaminen liittyy ihmisiin itseensä.
Loppuun asti vedetyn yhtenäiskulttuurin hyviä puolia on aika vaikeaa nähdä. Niitä ajavat yleensä jossain ideologiassaan liian syvällä olevat, jotka luulevat että ihmistä, maailmaa ja heidän mieltymyksiään on oikein hallita. Johon liittyy ennen kaikkea tietysti halu tuomita joku erilainen "yhtenäisyyden hajottajana". Eli tuttua koulukiusaamismeininkiä.
Yhtenäiskulttuurin synnyttämisessä on ideana että "kaikki hyväksytään messiin. Kunhan..." Erimieliset toiseutetaan niin vahvasti että käytännössä syntyvää ignoraatiota ei kenenkään pää kestäisi, joten on parempi pysyä messissä siitä "kunhan" -sanasta huolimatta. Ei puhutakaan enää mistään "hegemonioista", kuten pitäisi. Vaan "itsestäänselvyyksistä" ja "arvoista". Yhtenäiskulttuurissa erilainen on paha.
En usko että kirkko on ainut syyllinen. Mutta yhden selityksen hakijat keskenään painimassa näyttää siltä että painittaisiin siitä onko "perinteinen puolukkavispipuuro" tehty viljasta, marjoista vai maidosta..
Lähetä kommentti