* Lisäys:
- Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Mikael Pentikäinen pyytää anteeksi lahkoraiskaajien suojelijoilta ja homovihaajien lahkolta, lestadiolaisilta.
Homoviha liittyy valtataisteluun.
Yhteisö palvoo pyhä-käsityksissä aina omaa itseään.
Joulu-uskonnossakin neitsyt on hyvä neitsyt vasta sitten kun joku pistää hänet paksuksi. Neitsyt on kuin joku hermostuttava, epätäydellinen ja täytettävä tyhjiö, joka vastustaa miesjumaluuksia, ellei pamahda paksuksi ilman omaa tahtoaankin.
Lisääntyminen ja yhteisön hallitsemat hedelmällisyysstatukset ja -initiaatioriitit ovat varhaisin uskonnon alkumuoto.
Siksi joulutarina on niin oudon tärkeä - siihen on sullottu sadantuhannen vuoden arkaaiset hedelmällisyysuskonnot yhteen pakettiin. Jumala edustaa Zeus-heterofanttia ja machomiehen perikuvaa, joka hoitaa neitsyet hommiin palvelemaan lisääntymistä.
Aikuiset haluavat korostaa omaa heterorooliaan ja väheksyä nuoruuden vapautta, nautintoa ja voimaa.
Muotinäytökset ihannoivat nuorista naisista vain aliravittuja aseksuaalisia neitsytnaisia, jotka eivät pysty lisääntymään.
Tämä on vain keski-ikäisten naisten elämään pettyneen kristillisen aseksuaalisen-ihannesadismin ruokkimista. Nuoren naisen kauneuden voi siis tuhota ja ottaa vallan välineeksi ja näin voi katsella naista, joka ei ole vanhemmille naisille seksuaalinen uhka vapaudessaan.
Mitä hierarkisempi ja sotaisampi yhteiskunta, sitä ahtaampi ja painokkaampi heterohegemonia.
Heteroarvoille hierarkia on keskeistä, kaiken A ja O. Kun lisäännyt, saat arvovaltaa ja palvelijoita ja luot perhestä oman kuningaskunnan. Sitä pitää siis "ihailla".
Vuosisatoja aikuisten keskustelematonta valtaa on perusteltu sillä, että Jumalaa täytyy totella ja aikuiset ovat lapsille jumalien edustajia.
Jos palvot kirkossa Jumalaa, sinun täytyy analogisesti palvoa vanhempiasi. Perverssi ptriarkaalinen heimologiikka, joka on uitettu sisään kapinallisen Jeesuksen oppeihin aivan käsittämättömällä logiikalla. Jeesus hylkäsi heterouskonnon, sen motivaationa olevan heterohierarkian ja temppelin ja bailasi luuserihylkiöiden kanssa iloisesti.
Yhteiskunnan statushierarkiassa avioliittoa yritetään motivoida kaikin voimin ja sitäkin perustellaan uskonnollisella käsityksellä siitä, että avioliitto on Jumalan lisääntymiskäskyn jaloa ja kiitollisuutta herättävää toteuttamista.
Ensinnäkin, jos pohditaan Jeesuksen suhdetta institutionaalisesti säädeltyyn ihmissuhteeseen ja yhteisön säätelemään seksuaalisuuteen, hän kumosi sen arvoperusteet aika totaalisesti julistamalla seuraajansa vapaiksi institutionaalisista suhteista.
Seuratkaa minua ja heivatkaa helvettiin avioliitot ja sukujenne vaatimukset. Voiko sen kumouksellisempaa ja halveksittavampaa käskyä olla sen ajan lisääntymiskeskeisessä uskontokulttuurissa? "Minkä minä sanon teille salassa..." Jeesus kumosi käden viittauksella uskontokoneen ja sen perinnedoktriinin konnotaatioehdot. Yhteisö ei ollut enää jumala ja kaiken säätelijä.
Perinne ei ollut enää päämäärä.
Toteemi oli ottanut hatkat kylän keskeltä ja joi elävänä viiniä syntisten kanssa.
II
Patriarkaalinen malli ei ole alkuperäinen heimomalli.
Aluksi kaikki jumaluudet olivat naisia kuten esi-isillemme Suomessa.
Kuningas pakotti suomalaiset luopumaan vapaasta heimolisääntymisestä ja yhteisökolhoosielämänmuodosta, jotta ihmiset muodostaisivat erillisiä keskenään kilpailevia perheyksikköjä.
Suomalaisilla ei ollut kiinteitä avioliittoja vaan vain taloyhteisöliittoja, joisa naiset päättivät, kuka on lapsensa seuraava isä.
Suomalaiset uitettiin tottelemisen ja hierarkian kristinuskoon vahvalla neitsytkultilla ja äitijumaluus-ajatuksella, jolla naisten huomio ja jäsenyys rasvattiin
hyvin laskelmoidusti. Tässä on kristinuskon syvimmät juuret Suomessa.
Päinvastoin kuin vanhassa hedelmällisyyskulttuurissamme kirkoissa korostettiin naisen jumalallisuutta epäruumiillisena ja epäseksuaalisena olentona.
Rukouskulttuuri painotti raskaasti samaistumista katoliseen "Neitsyt Mariaan", joka ei halunnut lainkaan seksiä eikä muka saanut muuten lapsia kuin Pyhän Hengen raiskaamana.
Neitsytfantasia on kullattu kirkon naisvihan arkkityyppi, ylentämällä alennettu (anti)seksuaalisuus, naisen seksuaalisuus alistumisena ja passiivisuutena. Seksuaalisen väkivallan kultaamista ja metaforista oikeuttamista, kätkemistä Pyhän Hengen kliinisesti suorittamaan raiskaukseen joulukuvaelmassa.
Suomalainen kirkon kontrollissa ollut moraalikulttuuri ei ole ollut vain passiivisen aseksuaalista vaan aktiivisen antiseksuaalista. Häpäisevää ja osoittelevaa.
Ruotsalaisilta aatelisilta haluttiin matkia aatelisten tyyli osoittaa jumalallista ylemmyyttä julkisella ja juhlallisella, aseksuaalisella käyttäytymisellä alempiarvoisia kohtaan. Kuitenkaan Ruotsin aatelisten keskinäinen ja armollisesti myös alamaisile osoitettu seksuaalinen aktiivisuus ei siitä mitenkään kärsinyt tai ollut "kristillisen" seksuaalietiikan tavoitettavissa. Suomalaisten kopiokulttuurissa tapahtui valtava "väärinkäsitys" kirkonmiesten soveltaessa ruotsalaisten aatelisten aseksuaalisesta rituaalikäyttäytymisestä antiseksuaaliseksi statementiksi suomalaisen ihannekristityn moraaliprofiilista.
Ihmiset, jotka ovat valinneet avioliiton, haluavat siitä uhrauksesta tietysti mahdollismman suuren status-kunnian ja sen tähden avioliittoa palvotaan jonakin elämää suurempana, ainakin muita elämisen muotoja suurempana. Avioliitossa elävät luonnollisesti haluavat esittää olevansa korkein elämisen statusmuoto tuomalla yhteisölle lisää palvelijoita ja tottelevaisina tottelemalla Jumalan käskyä lisääntyä.
Status yhteisöllisessä hierarkiassa kantaa sadantuhannen vuoden yhteisön statusmielikuvien jäänteitä ja kehitystä.
Monet lesbot haluavat lisääntyä. Onko tämä Jumalan "lisääntymiskäskyn" vastaista? On näköjään ihmisille, jotka luulevat Raamatun olevan ainoa uskonto ja tae heterostatukselle maailmankaikkeudessa.
III
Kulttuuriamme on ajettu 700 vuotta kristilliseen neuroosiin ruumiillisen seksuaalisuuden häpäisevällä vähättelyllä ja kasvatusmanipulaatiolla.
Kontrollipakkomielteitä kutsutaan psykologiassa ja psykoanalyysissä ns neurooseiksi.
Neuroottinen kulttuuri-ilmapiiri ilmenee yksilön tosielämän neurooseina.
Neuroosit ovat yksinkertaistettuna selityksenä torjutun ja epäjäsentyneen, "kimpoilevan" seksuaalisuuden kompensaatioyrityksiä ja sen pohjaenergian, "libido-energian" kontrolloimis-"tapoja". Neuroottinen ihminen hakee kontrollin kautta korviketta seksuaalisen eheyden, omakuvan puutteille tai traumoille. Seksuaalisuus on aina kokonaiskuva, koko ihmisen psyykettä ilmaiseva tai oireileva libido, elämänhalu ja päinvastoin: "tietoinen" minä-kuva, identiteetti on aina osa seksuaalisuutta, yritettiin sitä eristää tai puhdistaa uskonnolla, neuroosilla, roolilla tai ideologialla.
Lapsuudessa opetettu seksuaalisuuden suora torjunta ja kieltäminen puhkeaa (aikuisella) traumatilanteiden jälkeen usein neurooseiksi, koska ihmisen ristiriitainen minäkuva ja todellisuuspakoiset jännitteet paljastuvat nimenomaan traumaattisissa tilanteissa.
Vanhasta testamentista tutulla Jahvellakin oli alunperin vaimo ja heitä palvottiin parina. Juutalaisessa mystiikassa oletetaan myös, että Jumalalla on jumalallinen vaimo, toinen jännitenapa zenimäiselle seksuaaliluovuudelle. Kirkkoisät taas leimasivat Pyhän hengen oman kuvansa kaltaiseksi hengen mieheksi, miespuoliseksi olennoksi, asettaessaan neitsytopissa miehisen hengen Marian siittäjäksi ja jumalalliseksi raiskaajaksi kreikkalaisen Zeus-mytologian vahvistamiseksi.
Tämäkin kirkkoisien kuvaelma kuitenkin asettui muinaisuskontojen uskomusten vakaaseen uomaan, sillä käytännössä katolilaisessa uskontomuodossa Neitsyt Mariaa palvotaan jumalattarena, sydänten valtiattarena, joka yhtyessään jumalalliseen tuo maailmalle pelastuksen ja syklisen jatkuvuuden ikivanhojen hedelmällisyysrituaalien mukaisesti.
Seksuaalisuus on totaalisen ihmiskuvan/omakuvan aidoimpia ja holistisimpia määreitä, identiteetin perustavalaatuisin perustekijä - ja sen alistaminen moraaliselle ja tukahdutetulle kulttuurivallalle epäseksuaalisen ihmiskuvan vaatimuksena tuottaa hirvittäviä jännitteitä.
Sublimaatiomekanismeilla seksuaalisuudesta muokataan yhteisön arvoja ja poliittisia päämääriä palvelevia latauksia.
Kolmannen valtakunnan natsijohtajat ovat yksilöhistoriassaan äärimmäinen esimerkki häpeäkonfliktista ja lapsen roolista eroon pyrkivistä yksilöistä, jotka loppuelämänsä kompensoivat hirvittävillä minäkuvan paisutteluilla ja tuhoavalla pätemisellä oman lapsuutensa minäkuvan ristiriitaista vajavaisuutta moralistisen, superneuroottisen ja häpeäntäyteisen kasvatuksen uhreina. Kuinka rumat, hiiren näköiset miehet saivat kansakunnan palvomaan pellavapäisiä idolimielikuvia ja kauneuden blondi-ideoloigaa, jotta saisivat hallita rauhassa ilman kritiikkiä.
Moraalihygienia on liitetty kristillisessä kasvatuksessa aseksuaalisuuden vaatimukseen lapsen ihanteena.
Lapsen rooli on ollut olla enkelilapsi, aikuisten aseksuaalisen, uuden ihmisyyden fantasia, joka on antanut syyn hyvin väkivaltaiseen ja antiseksuaalisen kasvatukseen ihanneihmisen muokkaaiseksi. Aikuisten oma syyllisyys ja häpeäkompleksi kristillisen kulttuurin ihannekasvatuksen seurauksena tuottaa taas uuden kompleksisen sukupolven, jonka on perusteltava oma ahdistuksensa lapsen seksuaalisella uhkalla. Ankara rangaistuskulttuuri kaikessa antiseksuaalisuudessa on noussut esiin niiden lapsien kohdalla, jotka ovat halunneet kokea olevansa itsenäisiä seksuaalisia olentoja, tutkia ja ilmaista kehitysvaihettaan ilman estoja.
Mutta taas tutkimuksen herättämään peruskysymykseen.
Vastareaktio ylilyövälle mediaeroottisuudelle vai syvä neuroottinen perintö?
Toisenkin tytkimuksen saldoa:
Jopa neljäsosa tytöistä antaa
ulkonäölleen arvosanan 10 - Aamulehti
Korostunut mediaeroottisuus ja esteettisyys naistenlehdissä opettaa naisille korostetusti etäisyyden, hallinnan, kontrollin ja pelkästään etäisen "houkuttelun" tyydyttävyyttä eli hierarkiaa sinänsä täyttymyksenä, mielikuvana mediakelpoinen seksuaalisuus ilman seksiä luo statusonnea ja masturbatoorista hedonismia "olla naisellinen nainen". Haluttu - muiden naisten silmissä. Minä, kaunis, rakastettu, voi kun niin rakastan itseäni kun olen haluttu, mutta en kaluttu.
Seksi ja orgasmi olisi tässä imagomallissa ikään kuin uhkana tämän elegisen koskemattomuuden ja neitsytmyytin, tavoittamattomuuden puhkaisuna. Siksi tämä kyselytkimuksenkin perusaihe eli kärjistettynä orgasmifobia (omasta orgasmista miehen kanssa ja miehen orgasmista) sen kun leviää Suomessa. Ihminen voi pelätä hyvää orgasmia, edellistä parempaa orgasmia myös siksi, että sillä silloin hänen täytyy kysyä itseltään: tämäkö on elämäni huippuhetki? Tässäkö se oli?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti