Olipa kerran Kettu,
joka jujutti kaikkia metsän eläimiä ja vannotti jokaiselle pomppivalla, ryömivälle, sipsuttajalle ja juoksevalla, että ilman häntä ja hänen neuvojaan metsän eläimet olisivat pahassa pulassa ja että metsä on hurjan vaarallinen paikka täynnä uhkia.
Kettu onnistui
uskottelemaan kaikkien eläinten olevan vihollisia toisilleen ja että pelko on suurinta viisautta, kunhan Kettua uskottaisiin.
Metsän eläimet
pelkäsivät toisiaan, vaikka he pelkäsivät vain kettua. Kettu vannotti Punatulkulle, että karhu oli syönyt hänen munansa vaikka Ketun sininenkieli oli ollut vielä kellertävä munuaisesta. Metsolle hän vakuutteli, että huono naimaonni johtui seurankipeästä Variksesta ja muisteli samalla lämmöllä sininen kieli huulia lipattaen pihlajan juureen kaivamaansa paistikoloa.
Kettu kävi myös kauppaa naapurikaatopaikan näätien kanssa ja juoksenteli toimittamassa näätien saalistilauslistaa saadakseen kimaltelevia ihmeitä kaatopaikan haisevista syövereistä.
Sitten eräänä päivänä Jänis, jota Kettu oli varoitellut punaisen ruton levittäjäksi, huomasi olevansa ihan hauska kaveri autettuaan Käärmettä irti salaman halkaisemasta puunraosta. Ja käärmekin oli utelias ja ihaili Jäniksen vikkelyyttä.
Käärme keksi vuorostaan, miten saisi säikyn hirven kuuntelemaan ja liittymään jengiin. Se pudottautui hirven sarville ja sai pelosta kangistuneen metsän kuningashirven kuuntelemaan lopulta jänistä. Hirveä kuuntelivat lopulta muutkin metsän eläimet ja peruskönsikäs Karhu olikin sitten helposti lahjottavissa marjoilla.
Kaikki metsän eläimet ymmärsivät pelottavien mielikuvien lähteeksi Ketun, joka ei ollutkaan sijoitusneuvoja vaan talvivarastojen ryövääjä. Kettu odotti Karhulta lahjuksia loikoillen mättäällä mutta karhu iskikin Ketun lyttyyn ja siihen päättyi repolaisen repostelut metsässä.
Alku.
::
Eliitti-parlamentaarinen toimintamalli on pitkään Suomessa elänyt harhassa, jonka mukaan vahvin on yksi ainoa puolue, joka saa pari ääntä enemmän kuin muut puolueet vaikka oppositiolla olisi äänimassaa nujertaa yksi päsmäripuolue, jonka arvot ovat kaukana suomalaisten arkiarvoista ja yhteisen yhteiskunnan pitkän tähtäimen näkemyksistä. Taustalla on aateliskulttuuri, joka korostanut eliitin suvereenia erinomaisuutta rahvaaseen nähden kirkonkin raskaalla kelpaamattomuuden syntiopilla ja mielikuvasodalla.
Jutta Urpilainen peruikin jo eilen vihdoinkin vanhan junttakuvion nöyryyttävästä tottumuksesta ja vaalihuumajuopumuksen aikana ilmoille päässeet häkellyttävät sanansa, että kokoomus olisi itsestäänselvä hallituspuolue.
No. Tästä voi tulla mielenkiintoista.
Demokratia ei ole rahaeliitin kiitoksella retostelevan, priimusta leikkivän kokoomuksen tuolipiirileikkiä niin, että kokoomuksen käsi on koko ajan tuolissa kiinni ja toisessa kädessä ruoska muiden tanssia kiihdyttämään tuolin ympärillä. Ei enää.
Kokoomusta ei suomalainen pahoinvointi ole lainkaan koskettanut, päinvastoin: kokoomuksen puheripuli ja uhkailu vuotaa sankasti, jos joku ottaa esille tilastot tai esimerkit kansalaisen pahoinvoinnista. Talous, pörssi ja EU on kokoomuksen pyhä kolmiyhteys eikä siinä mekanistisessa ja maagisessa talousorjauskonnossa ole arvopäämääriä lainkaan. Vain syyllistämistä, kansalaisuuden haihduttamista ja valtion tuhoamista.
Nyt SDP:llä olisi konkaripuolueena ja Hesalaisen vasemmiston selvän terävän heräämisen jälkeen mahdollisuus murtaa turha taika ja ylistää verotuksen maagista voimaa sekä paljastaa järjettömät verohelpotukset yritystukien sikamaisen piilokorruption mausteena.
Demokratiassa määrä ja kansan eetos ratkaisee, ei pelottelijan sana tai eliittiparlmentarismi. Pelottelijan sana voi tehota mutta se ei ole peliteoreettisesti ratkaisevin tekijä, kun etsitään ratkaisua järjettömään ristiriitaan talousdiktatuurin ja ihmisten elämänhallinnan solidaarisille ratkaisuille. Pörssikö on vapautettava talouskriisistä yksilöiden rasituksen kustannuksella?
Perussuomalaisten pikkumainen hinku pakkoruotsia vastaan voi torpedoida ei-kokoomushallituksen hankkimiseksi tarvittavan RKP:n tuen. Tämä koominen aspekti voi olla koko poliittisen systeemin uudistumisen este?
Köyhä mielikuvasota on taas todellisten suurten poliittisten linjausten esteenä, luulisin.Politiikka on pohjimmiltaan ratkaisujen politiikkaa, suurten visioiden ratkaisupeliä jota ei ohjaa tottumuksien luoma tilannemuisti ja instituutioiden despotismi vaan arvopäämäärät. Pettymykset ovat voimakkain arvojen uusintamisen voima politiikassa. Periaatteessa. Hallituspuolueet ilman kokoomusta. Selkeä vaihtoehto.
Poliittisen tilanteen hämärä pilvi leijuu yllämme.
Kapina sähköistää mutta arvaamattomuus ei ole rehellistä politiikkaa perussuomalaiseten taholta. Kansa on äänestänyt suurella tunteella, suurella luottamuksella "johonkin muuhun". Ihmisten melankolinen kaipuu menneisyyteen estää meitä ehkä näkemästä poliittisen tavotteiden tulevaisuusmerkitystä.
Kokoomus hallitsi pelottelevalla hysterialla pois itsenäisestä ja
eettisestä ajattelusta, uusi vallan ilmiö taas vaatii takautumaa ja taantunutta nationalistista nostalgiaa ja muutos turvan näennäisenä hakemisena voikin ollakin taas muutoksen pelkoa.
Ovatko valitut perussuomalaiset nationalismissaan vaistomaisesti hakeutumassa historiamme perinteiseen porvarien kustantamaan suojeluskuntaoikeistolaisuuteen, sen luomaan porvarikokoomuksen kainaloon - ja "vaistomaisesti" torjuvat sosiaalidemokraatit lyhytkatseisesti liian samankaltaisten ajatusten kilpailevana puolueena?..
Yhteinen Suomi vai tavallisen kansan mielikuvakosto?
::
Aikaisempi
Perussuomalaisten mystinen
sijoittuminen oik.-vas.-akselilla
Vanhan testamentin patriarkkoja ovat ynseät kirkkoherrat ylistäneet kirkoissa satoja vuosia joten murahtelevan Soinin myräkkä menestys uskonnollisella paatoksella ei ole mikään ihme.
Tutkija: Timo Soinin puheita
hallitsevat Raamattu ja urheilu
Onko kapina ja Soinin huvittava vetovoima sittenkin vain poliittisuuden pilkkaamista ja turhentamista ymmärtämättä politiikan perustavanlaatuista merkitystä päivittäiseen elämään?
S-ryhmä nousi sunnuntain vaaleissa yksin suuremmaksi "puolueeksi" kuin keskusta. Soinikin...
* Hallitusneuvottelut PS
- facebookkaa:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti