Kirkon huipulla tuulee.
Epä-älyllisyyden tyhjä tuuli.
Se kirkon katolinen perusvire sikisi jälleen uudessa muodossa.
Epätoivoisista keinoista epätoivoisin otettiin käyttöön. No, uskottavuushan ei nyt koskaan ole ollut kirkon päämäärä. Mutta tämä lyö kyllä uuden merkkipylvään itsensä julkiselle turhentamiselle.
Tampereen kirkon PR-kikkamajurit varastivat vastustajansa, eroamista sponsoroivan eroakirkosta.fi-palvelun nimen ja muuttivat vain uuden sivuston osoitepäätteen .info:ksi, "eroakirkosta.info". Myöskin nettisivuston yleisilme kopioitiin - vitsiksi tai hämäykseksi. Köyhää.
Tyhmyys yleensä potkaisee takaisin.
Eroaminen kirkosta kiihtyi huomattavasti.
Myöskin tämän hämäyssivuston oma informaatio "ihannekirkosta" on harhaanjohtavaa vääristelyä. Sivustolla koetataan antaa kuva, että kirkon budjetista suurin osa menee hyväntekeväisyten. Kivaan toimintaan.
Kuitenkaan ei rehellisesti kerrota kaikkia kirkon menoja. Suurin osa kirkon kuluista jätetän siis kertomatta vaikka esitellään "kirkollisveron käyttötarkoituksia". Kymmenien tuhansien kiinteistöjen kulut oli rankasti rajattu tämän sivuston esitykseen vain "yhteisten tilojen" kuluina. Mikä pila tämä on olevinaan?
Ei mainita asianajajien kuluja, ei kiinteistöpuolen menoja, ei piispojen edustuskuluja ja edustusasuntojen hintoja, ei edustusmatkojen kuluja, ei eläkekuluja, ei kaikenkarvaisia koulutuskuluja, ei sijoituskuluja, ei tiedotuskuluja, ei miljoonan euron urkujen hankintoja ja huoltoja, ei vanhakantaisen kirkko- ja urkumusiikin kuluja, ei lähetystyön kuluja, ei vieraiden matkakuluja, ei rakennuttamiskuluja, ei verokuluja, ei kirkkotaiteen suunnittelu- ja tilauskuluja, ei hallinnon kiinteistö, koulutus ja vakuutuskuluja, ei vartiointiliikkeiden kuluja, ei kirjallisuuden ja esitteiden painokuluja, ei tapahtumien kuluja;
Ei ekumenian nimissä tehtävää älyvapaata ja huomionkipeää komiteaseikkailua ympäri maailman, ei uskonpuhtautta puolustavien tuomiokapitulien kuluja, ei käyttämättömien tilojen kuluja, jumalattoman isojen kirkkojen lämmityskuluja. Ei sitä, kuinka moni kirkkorakennus on lähes käyttämätön, käyttöasteltaan olematon ja isoimmilta tiloiltaan käytössä vain pienen vanhusjoukon käyttämiin jumalanpalveushetkiin. Ei mitään vanhoillisen ja suruudenhullun kirkkokulttuurin todellisia menoja.
Tämän sivuston sanoma on selkeä: muutosvastarinta.
Mistään ei kerrota kaikenkattavan suhteellisia eikä euromääräisiä kuluja. Vain "hyvää tarkoittavan" työn kuluja esitellään graafisen taulukon avulla, perusteluita ja kriteerejä ei kerrota - eikä vertailuna ole euroja eikä kaikkia kirkon kuluja.
Eikä sitä, paljonko kirkko hamstraa voittoa verotusbisneksellään.
100 miljoonan euron vuosivoiton tulolähteitä ei kerrota. Kuinka paljon kirkon osakkeista on aseteollisuudessa, tupakkateollisuudessa, puunhakkuuteollisuudessa, uraaniteollisuudessa, lapsityövoimaa käyttävissä yrityksissä, lainakorkobisneksessä, salatuissa riskirahastoissa, joiden rahantekotavat ovat tuntemattomat? Rahantuloa ei voi estää.
Valtaosa kirkkoinstituution budjetista ei mene eettisen keskustelun lisäämiseen, ajankohtaisen ryhmätyöskentelyn kehittämiseen ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen - vaan turpeaan, pappikeskeiseen kirkkokulttuuriin, jossa ei kehitetä jäsenten aktiivisuutta, sitä kirkon "yleistä pappeutta" vaan riippuvuutta kirkon rituaalitöntekijöistä. Rahaa ei heru jäsenten pyörittämiin projekteihin kuin säälipennosia.
Kirkon toiminta ei saisi olla oman luterilaisen opin agendankaan mukaan kirkkokeskeistä vaan kirkon olisi herättävä tarkastelemaan jäsentensä eettisiä, "henkisiä" ja mielenterveydellisiä tarpeita. "Eivät terveet parantajaa tarvitse".
Jo haastavien luennoitsijoiden ja mielenkiintoisten, ajankohtaisten keskustelijoiden palkkaaminen valmisteluun ja keskustelutilaisuuksien vetämiseksi voisi ihmeesti muuttaa kirkon toimintaa. Ja tehdä seurakuntatoiminnasta tarpeellista.
Kultturissamme ja ihmiskuvassamme on hemmetisti solmukohtia, joita täytyisi avata ihan vain kohdennetuilla kohtaamisprojekteilla.
Kirkossa on ollut satoja uudistus-, komiteamietintö- ja kokeiluprojekteja, joiden tuloksena on ei mitään. Nullus null nullum. Kunhan kokeillaan kaikenlaista kauniina ajatuksena mikä ei muuta vahingossakaan kirkon taantumuksellista rutiinitoimintaa, hierarkiapeliä ja rahantuhlaustyyliä. Yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa väläytellään vähän väliä mutta aina se haudataan yhtä varmoin ottein. Kirkko ei ole riippuvainen muista tahoista eikä halua maallistua järjestöjen ruohonjuuritasolla.
Mutta kirkon työntekijöiden ja varsinkaan sen johdon työrauhaa, rentoa rutiinifiilistä ei saa häiritä. Kirkko on hyvä työpaikka, kunhan mitään ei tarvitse muuttaa eikä vaatia. Puhetaidottomien ja epä-älyllisten ammattipuhujien ehdottomin turvapaikka on kirkko. Tylsyyden siunattu keidas, armollisen itsetyytyväinen hehku. Eikö siunailu ja hyssyttely olisi taaksejätettävä strategia?
Tietysti kirkon työssä on hyvin päteviä ja ihmisläheisiä työntekijöitä, jotka inspiroivat asiakkaitaan, energisoivat ihmisiä ja antavat toivoa toivottomille. Valitettava vähemmistö kirkon ammattilaisista.
Kirkossa on suuri suvaitsevaisuuden henkäys, mutta vain omaa itsekritiikittömyyttä kohtaan. Maailman täytyy muuttua ja ihmisten sopeutua kirkkoon. Sillä kirkko on ihmisiä varten.
Follow the money.
The Rise Of Aristocracy
Kasvatuslaitoksissa tytöistä
tehtiin nöyriä palvelijoita
- Daughters of Penitence
FL Kaisa Vehkalahden väitöskirja
Pappia kyydissä
.
Tekstit
1 kommentti:
Miten totta on tuo kirjoittamasi kuvaus kirkon toiminnasta.
Itse olin 10 vuotta aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä kirkossa, näin toimintaa monelta eri kantilta. Ja siksikin voin allekirjoittaa sen mistä puhut.
Itse olen myös henkilökohtaisesti yllättynyt miten rahaa voidaan käyttää väärin, laittaa esim. joku huvimatka tietyn otsikon alle joka näyttäisi työmatkalta. Nämä matkat tehty vielä porukalla. Kahdesta tälläisesta tapauksesta olen kuullut lyhyen ajan sisällä. Kertojana mukana ollut diakoniatyöntekijä. En olisi kuitenkaan uskonut että näin härskiä väärinkäyttöä on. Muusta kätketystä ja turhasta puhumattakaan.
Näistä asioista pitäisi pitää isompaa meteliä. Hyvä kun osaltasi kirjoitat. Mutta vaikeaa on taistelu tälläistä myllyä vastaan.
Kerran eräs arvostamani pappi kertoi kirkon huonosta ja keskustelemattomasta ilmapiiristä ja toivoi muutosta. Lopuksi hän mainitsi tekevänsä parhaansa muutokseksi ja että kova on työ. Uskon sen. Joitakin näin ajattelevia pappeja on. Varmasti he vähemmistönä ovat tiukilla näine huomioineen.
AMR
Lähetä kommentti