Luterilaisen uskonnollisuuden mielenkiintoinen piirre kirkon piirissä on puhua nostalgisesti Raamatun uskonnollisista ihmetapahtumista ja raamatullisten hahmojen saamista oudoista visioista - mutta samalla säikähtää uskonnollisen reaaliaikaista, ekstaattista hurmosta tahi jopa enstaattista mietiskelyä.
Miksi joitakin ihmisiä pidetään aidosti uskovina ja toisia taas uskonnollisina sekopäinä? Miten tiedemiehet analysoivat kielilläpuhumista? Tanya Byron pohtii myös henkiparantamista.
Uskonto on tällöin muistelun kohteena kuin vanha mummo, josta on vain hyviä pullantuoksuisa muistoja. Muutosta raivoavat profeetat muumioina mytologian haudassa. Silti ortodoksien tylyt pyhimysikonikuvat ovat alkaneet mahdollisimman passiivisina hartauden kohteina kiinnostaa hartautta harjoittavia luterilaisia.
Onko harras uskonnollinen muistelu hyvä vastalääke etsivään ja korkeamman todellisuuden värähtelyjä kokevalla uskonnollisudelle? katolisessakin kirkossa opetetan selkeästi, että uskonnolliset kokemukset ja visuaaliset näyt on jätettävä harvoille pyhimyksille.
Jos luterilainen kammoksuu yksilön selittämätönä kokemusta ja kokemustapoja niin mihin hän oikein tarvitsee uskonnollista muistelua ja uskonnollista estetiikkaa? No, lainaillaan vähän ortodokseilta tuoksuja, kun ne on hartaampia, niin saavutetaan uskonnollisempi fiilis.
Onko luterilainen tai mikä tahansa lopullisen totuuden julistava moraali myös saman logiikan mukaista? Ihaillaan eettisesti uhrautuvia ihmisiä kyyneleet silmissä mutta kiitetään Jumalaa yltäkylläisestä turvotuksesta, armosta, jossa ei tarvitse reagoida mihinkään?
Turvamielikuvat.
Turvauskonnot.
Muutoksen tarpeettomuuden palvonta. Ikuisuuden raukea kaipuu. Nirvana jo tässä ja nyt, uskonnollinen ihminen. Pelastuminen valinnan ahdistukselta. Apologia eksistentialismia vastaan. Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu. Lopeta huolehtiminen. Lopeta ajatteleminen.
Uusi Mikkelin piispa on ottanut lusikan kauniiseen käteen, huomannut median edessä mahdottoman mahdottomaksi ja käyttää uuden uutta apologiaa, pirteää liturgiaa kirkon ja uskon puolustamiseen, johtamisen mediakelpoiseen visioimiseen.
Mikkelin tuleva piispa Seppo Häkkinen painotti kiitospuheessaan vaalituloksen julkistamistilaisuudessa Mikkelin tuomiokapitulissa, että kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.
"Kirkon tulevaisuus on sidoksissa siihen, kuinka vahva se on sisäisesti ja hengellisesti. Tulevaisuuden rakentaminen tarkoittaa myös rohkeutta uudistua. " - evl.fi
Oho. Huomaa ilmaus "kirkon sisäinen vahvuus" tulevaisuuden ehtona. Kirkollisessa byrokratiassa tämä on aijemmin tarkoittanut autuaan absoluuttista muuttumattomuutta.
Nyt vedotaankin jo uudistumiseen kun aijemmin virkavelipiispat ovat hehkuttaneet 700-vuotta kirkon perinnön ainutlaatuista ja muuttumatonta voimaa, jolla muutetaan kirkon jäseniä. Sana on nyt ajassa suora ja dynaaminen mutta mitä on mies? Onko tämä taas uusi uuvuttava, mediaseksikäs hämäys byrokraattisen kirkon puolustamiseksi?
Orwellilainen Uuskieli, jossa todellinen tarkoitus on aina esitetylle mielikuvalle käänteinen. Puhetta muutoksesta, jotta muutosta ei tarvittaisi. Rakenteen piilottaminen. Perinteinen armon poliittisesti neutralisoiva julistaminen yksilöille uskonnollisen todellisuuden kautta, tämän todellisuuden kirkon ja valtion armottomuuden vastapainoksi.
" Uuskielen tarkoitus oli Orwellin kuvaamassa maailmassa tehdä
toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä
kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä. "- wikipedia
Kirkon perinteinen uskonnollinen fantasmakategoria on ollut täydellinen todellisuuspaon esikuva Hollywood-mielikuvateollisuudelle, viihde-elokuvalle ja väkivaltaviihteelle. Luodaan unohtamisen ja todellisuuspaon keinoja mitä suloisimmilla tavoilla. Väkivalta tehdään viihtelliseksi, jotta todellisen väkivallan politiikka ja seuraamukset, sen oivaltamisen ahdistus torjuttaisiin.
Mitä tarvitaan muutokseen?
Muutosta.
Mitä tarvitaan muuttumattomuuten?
Kauniita puheita.
The Reality Club
antropologien ja psykologien keskustelu
Uskonnollisen ihmisen ongelma ja ateismin kritiikki,
Keskustelun aikajana on alhaalta ylöspäin.
+ Luentovideot
antropologien ja psykologien keskustelu
Uskonnollisen ihmisen ongelma ja ateismin kritiikki,
Keskustelun aikajana on alhaalta ylöspäin.
+ Luentovideot
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti