Lapsiuhritutkimus

Lapsiuhritutkimus

- lasten kokema väkivalta yleisesti

Pojista runsaat 20 prosenttia ja tytöistä noin 15 prosenttia ilmoittaa joutuneensa pahoinpitelyn kohteeksi viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Monet lapset kuitenkin näkevät väkivaltaa kotonaan. Joka seitsemäs kuudesluokkalainen ja joka kuudes yhdeksäsluokkalainen ilmoittaa nähneensä kotonaan äitiin, isään tai sisarukseensa kohdistunutta väkivaltaa. - IS

Mikähän on koulujen terveydenhoitajien käytäntö?
Asenne? Strategia? Sovinnaisuus? Pelko?

Ehdottavatko he pahoinpidellylle lapselle lain sallimia oikeuksia rikosilmoituksesta vai vieläkö meillä on hyssyttelykulttuuri voimissaan?

Yleisin taktiikka taitaa olla seuraavanlainen puhuttelu itkevällekin lapselle:

" Kuule, sun vanhemmilla on vain nyt niin vaikeeta, ei ne oikeesti halunnu sua vahingoittaa. Ajattele mitä naapurit ajattelee jos tästä nostetaan nyt metakka. Ja isäs on niin arvostettu, ajattele miten vaikeeta teidän elämästä voi tulla. On kuule tärkeä oppia antamaan anteeksi läheisilleen, eiks niin? Sinun täytyy oppia myös sanomaan suoraan että sattuu, eivät he välttämättä tajua sitä. Voit ehdottaa vanhemmillesi että tulevat juttelemaan minun kanssani. Kyllä kaikki järjestyy. Et saa epäillä, etteivätkö he rakasta sinua. "

Tämä hyssyttely on lapsen syyllistämistä.
Jos lapselle luodaan mielikuvaa, että hän on jonkinlainen uhka vanhemmileen tai koulun maineelle kun haluaa tehdä rikosilmoituksen, on se selkeästi rikollista toimintaa valehtelemalla lapsen perusoikeuksista. Hyssyttelystäkin täytyy tehdä rikosilmoitus, sivullisia asiasta tietävinä ei ole.

Luulenpa että kouluterveydenhoitajat ja tai rehtorit hyssyttelevät 98% tapauksista kun näkevät lapsessa pahoinpitelyn vammoja.

Stop hyssyttelylle.

Nollatoleranssi aikuisten aiheuttamille vammoille. Myös pelko on vamma.

Vanhemmat konstaapelit, pitäkää alueenne rehtoreille puhuttelu.
Rehtorit, pitäkää puhuttelu kouluterveydenhoidosta vastaaville, että jokaiselle lapselle on kerrottava rikosilmoituksen mahdollisuudesta ja myös ehdotettava alustavaa luottamuksellista keskusteluhetkeä poliisin kanssa, kerrottava myös yleisistä ihmisoikeuksista, että lapsi on tasa-vertainen kansalainen lain suojeluksessa, vanhempien rikoksesta lain edessä ja että vammat tulisi dokumentoida, kuvata mahdollisimman pian lääkärin allekirjoittamina.

Opetusministerikin voisi vähitellen herätä tästä väkivaltaa hellivästä hyssyttelykulttuurista.

Turvallinen hiljaisuus asiasta turvaa väkivallan mahdollisuuden.
Kunnioittaako opetusministeriö lakia vai häpeääkö se sitä? Perheinstituution kunioittaminen on Suomessa ollut raa'an ylilyövä. Onneksi hyvinvoinnista kateellisena 70-luvulla aloitettiin Ruotsalaisten matkiminen joka tasolla. Paitsi ehkä juuri "perus"-/kasvatusväkivallan vastustamisessa.

Vanhempia ei tarvitse suojella vastuusta.
Väkivalta ei ole vanhemman perusoikeus.
Väkivalta ei tuota väkivallattomia lapsia.

Lapsi oppii yhteiskunnallisesta ja yksilön vastuusta vain kun aikuiset asetetaan tai asettuvat vastuuseen. Selkeästi, ilman vastuun ja häpeän sälyttämistä lapsen harteille.

Valtion tulisi aika vikkelään merkitä n. 30 miljoonaa kasvatusopetukseen ympäri Suomen. Kuinka kasvatan lapsen ilman väkivaltaa ja uhkailua. Mitä on väkivallaton ja turvallisuutta korostava suhde lapseen.

Kuinka moni aikuinen ylpeilee keskusteluissa yhä lapsuudessa kokemastaan väkivallasta? Miksi ylpeilevä asenne ei herätä ihmetystä tai vastalauseita? Onko väkivallan sietokyky kulttuurissamme ihailtu ominaisuus?

Lisäksi tytöistä yli kymmenen prosenttia ja pojista viisi prosenttia
kertoi olleensa vastentahtoisesti yhdynnässä.
- MTV3

Tutkimusraportti PDF
-aukeaa ilmaisella Adobe Readerillä tai Macin omalla Previewillä
-ilmainen Adobe kannattaa päivittää ehdottomasti uusimpaan


Hiljaisesta kiusaamisesta tullut tyttöjen tapa ilkeillä - AL

"Olen syvästi huolestunut ja turhautunut opettaja. Lapset ja nuoret oireilevat enemmän kuin koskaan. Lääkkeeksi Stakes kouluttaa meitä opettajia ottamaan "huolen puheeksi" mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, "ettei kukaan sanoisi miksi ei tehty mitään". Kouluissa on paljon näkeviä silmiä ja kuulevia korvia. Huolista on puhuttu ääneen jo paljon ennen Stakesin järisyttävää oivallusta. Mutta mitä tapahtuu, kun huoli on koulussa sanottu ääneen? Hurjimmin oireileville tarjotaan lähes vuoden jonotuksen jälkeen 45 minuutin keskusteluaika kerran kuukaudessa paikallisella nuorisopolilla, suurimmalle osalle ei yhtään mitään. Koulun voimavarat on käytetty loppuun."

- SK keskustelu Jokelan jälkeen

* PS - Sivun kuvan lapsi on onnellisesta perheestä

KEYWORDS:: Hyvinvointi tasa-arvo vammat trauma psykoterapia asennekasvatus et opetus kansalainen yhteisö yhteisöllisyys.