Inglourious Basterds ja Forrest Gump - elokuva-analyysi suomalaisten nuorten viihderyntäyksestä

Kristalliyö 1938

AREENA VIDEO

Kristalliyöllä tarkoitetaan Saksassa v. 1938 marraskuun 9 yötä, jonka aikana tuhottiin satoja juutalaisten liikkeitä ja synagogia. Ohjelmassa valotetaan juutalaisvainon taustaa. Spiegel TV, Saksa.

Suomalaiset nuoret katsovat nyt viikosta toiseen Inglourious Basterds (Kunniatomat Paskiaiset) -elokuvaa sankoin joukoin.  Finnkinon yllätykseksi elokuva täytyi palauttaa ykkössaleihin.

Onko nuorilla jokin sisäinen tarve tähän elokuvaan? Pakottava tyydytyksen tarve?

Inglourious Basterds  on elokuva, jossa kiteytyy amerikkalaisen sankarimytologian ja viihde-elokuvan ydinajatukset. Elokuvassa tapporyhmä, hyvän sankarit, saavat tappaa ja metsästää ihmisiä ilman mitään moraalisia rajoitteita, koska tapettavat ovat pahoja. Turvallisen mustavalkoinen maailma ilman eettisesti rasittavaa epävarmuutta tai epäselvyyttä.

Suloista väkivaltaviihdettä ilman mitään eettisiä estoja, ilman eettisiä rasitteita.

Katsojat saavat samaistua sankareihin, jotka ovat vapaita moraalisesta kontemplaatiosta ja traumaattisista komplikaatioista.  Sankarit saavat päästää katsojien kanssa aggressionsa toteutumaan ilman estoja - jotain päinvastaista kuin normaalielämässä. Sota vapauttaa estoja. 

Elokuva olisi ollut sotaviihteen esteettisten tavoitteiden mukaisesti natsien propagandaministeri Goebbelsinkin mieleen, dramaturgisesti täydellinen asennemuokkauselokuva armeijan tarpeisiin. Elokuva rankaisujoukoista olisi soveltunut hyvin ennen Puolan ja Ranskan valloitusta. Tuskin Afganistanin Suomen sotajoukkojen komentajakaan Puheloinen panee pahakseen tästä fasistisen estetiikan huipputuotteesta. Sota tai viihdeväkivalta vapauttaa turhautumia. Tulossa on ensi vuonna myös suomalaisten natsisympatioita elokuvana.

Inglourious Basterds -elokuva ei ole kovin etäällä tai vieras ilmiö suomalaisesta sankarieetoshistoriasta - elokuvassa toteutuu lähes yksi yhteen sisällissodan ajan valkoisten suojeluskuntalaisurhojen hurmos punikkisyöpäläisten tuhoamisesta.

Sisällissodassa rauhallisista suomalaisista
tuli verenhimoisia murhaajia

Väkivaltaviihde ei sinänsä lisää normaalin ihmisen aggressioita normaalin elämän aikajaksolla vaan psykodynaamisesti jopa päinvastoin sublimaatioluonteensa takia (ihminen voi kokea torjuttua vihaa sijaiskohteisiin helpottavasti) - mutta asenteita se muokkaa varmasti mm. Afganistanin seikkailua, "kriisinhallintaa"  ymmärtävämmäksi ja hämärtää todellisuudentajua "rauhanturvaamisen" keinoista valkoisen miehen taakkana.

Entä jos juuri kriisinhallinta tuottaakin kriisejä? Mitä tapahtuu, jos valloitussotaa nimitetään rauhanturvaamiseksi? Toimittajat eivät ainakaan saa suoria vastauksia.

Alexander Stubb:
"Nyt on tärkeintä suomalaisten sotilaiden tukeminen"

Ykkösaamu Areena

Mielestäni tehokkaimpia propagandaelokuvagenren ideologiaa  mukaisia elokuvasaavutuksia on Forrest Gump. Eli Neuvostoliittolaisen "työn sankarin" propagandaskeeman mukainen  rooliprojektio transitionaaliobjektina - amerikkalaisessa elokuvassa.

Eihän elokuva idiootista voi olla vaarallinen?
Vaan jos se onkin vaarallisin?

"Työn sankari" -mediastrategian periaate onkin nimenomaan siinä, että luodaan ylisaturoitunut "kansan" ideaalihahmo, superesikuva, projisoitava superego,  Teräsmies,  joka toteuttaa ylhäältä hahmoteltua ihannekansalaisen sankaritekoja - tottelemalla ja uhrautumalla. Subjekti, joka on täydellinen ideologian objekti. Rohkea mutta tottelevainen kunnon kansalaisen aatteelle.

Kuinka analysoida Forrest Gump propagandaelokuvana?

Forrestin tehtävä on olla kansalaiskristus, totella ja alistua ja tulla yksioikoisimpien amerikkalaisten ideaalimallien kautta autuaaksi pyhimykseksi, toteuttaa suuria arvoja ilman subjektiivista valintaa. Forrestin ei tarvitse oivaltaa mitään, vaan ottaa vain rooliasenne, amerikkalaisiin "arvoihin" sokeasti uskovan rooli. Autuas pyhimys Forrest G, joka ei tahdo mitään pahaa ja jolle riittää naapurintytön pusu loppuelämäksi.

Loppukohtauksessahan Forrest Gump on huipentumana jopa perinteisen pyhimyksen näköinen arkkityyppi, parrakas erämään profeetta, joka tuotteistaa neuroosistaan kansallisen neuroosin kansakunnalle, lenkkeilyvälineiden kulutuskulttuuria erämaasta. Paradoksien paradoksina, always on the run.

Forrest Gump amerikkalaisuuden ihannearvojen toteutumana on järkyttävä saavutus viihdepropagandan saralla.

Amerikkalaisuutta voi siis toteuttaa täydellinen idiootti ja roolin sokea toteuttaminen tekee hänestä pyhimyksen. Vietnamissakin miljoonan poliittisesti murhatun ihmisen keskellä Forrestin uhrautuva soturilegenda on tärkeintä, ei invaasion osana oleminen. Katsojan samaistuminen ohjataan yksilöön, joka on vain historian pyörteissä.

Amerikkalainen politiikka esitetään historian vääjäämättömänä voimana; mitä tahansa mitä tapahtuu, on tapahduttava. Tämän "rauhoittavan" kohtaloajattelun alku on kalvinismissa, amerikkalaisen uskonnollisuuden ytimessä. "Jumalan haltuun". "The way of life".

Forrest antaa katsojalle protoamerikkalaisena, siunattuna Aatami-hahmona, automaattiohjauksella luvan olla amerikkalainen täysin ilman poliittista vastuuta, tietoisuutta ja analyyttisyyttä - ja vain oikeastaan siten voit tämän ilosanoman mallin mukaan toteuttaa ihanneamerikkalaisuutta, sokeaa rakkautta naiseen ja Amerikan yhdysvaltoihin. Ja suklaalaatikkoon.

 Presidentti Urho Kekkonen uskoi vanhoilla päivillään
sivilisaatioiden tuhoon ydinsodassa. - IS

Lions for Lambs
on  yksi hämmentävimpiä uusia propagandaelokuvia amerikkalaisuudesta ja poliittisuudesta: kriittisesti ajattelevista ihmisistä amerikkalaisuuden lamauttavana uhkana. Käänteistävää antikritiikkiä näennäiskritiikin kyseenalaistamisen kautta. Kritiikki ei tee amerikkalaista amerikkalaista vaan kritiikki korruptoi amerikkalaista ihannetta.

Elokuvan pääskeemana on, että kriittisyys kalpenee suuren "rohkeuden" rinnalla. Sama kantoaalto kuin Forrestissa. Go with the flow.

Elokuvassa esitettävä  kritiikki Irakin ja Afganistanin sotaa vastaan on sinänsä asiallista ja demokraattien suusta lainattua mutta kritiikki on dramaturgisesti tarkkaan asemoitu siten, että sotilaallisesta rohkeudesta ja tottelevaisuudesta tulee spartalainen itseisarvo ja kritiikin esittäjät kalpenevat ja häpeävät kuolemaan valmistautuneiden rohkeiden, spartalaisten sotilaiden rinnalla.

Tanskan puolustusvoimien komentaja eroaa

Ihanteita toteuttavat yksilöt tekevät uhrautumisellaan yhteisön ihanteista toteuttamisen arvoisia - oli päämäärä mikä tahansa.


Sotapolitiikka tuottaa siis monomaanisessakin ihannehegemoniassa automaattisesti rohkeutta, sankareita ja idoleita kuin Saarioisten tehdas pikaruokapakkauksia.

Kriitikot ja epäilijät joutuvat häpeään, koska eivät ole valmiita uhraaman sokeasti itseään suurempien arvojen puolesta.

”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä 

urhona kaadut, taistellen puolesta maas”

Pimeän viihdekulttuurin
kirkas hurma

Leni Riefenstahl directs filming of a Reich Party Day

Myöhemmin elokuvatetterissa:

Fasistinen lapsuus, Cannesin voittaja

  The White Ribbon

 

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Doublethink

 

Nietzschen havainto poliittisen maailman toimintaperiaateesta

"The truth is just as important as the untruth" 

.