Lahdessa esitettiin Parviaisen elokuvia, Kino Iiris Elokuvatrilogiassa. Parviainen tietysti tämän avautumisen ja kulttuuriteon ohella hautoo uusia tuotoksiaan.
I
Juska Paarma oli Jussi Parviaisen julistus taiteilijan ja 80-luvun historiattoman hybriksen vapauttamisesta lavalla. Vapaa! Vapaa taiteilija hybristä vapauttamassa! Yleisö imppaamassa vapautta ja seksiä kaiken kirkkokulttuurin alta vapautumassa.
Se on näyttelijän suurin fantasia, vapauttaa turhamaisuutensa, elastisuutensa ja seksuaalisen haluttavuutensa julistus lavalla.
Mikä on taiteilijan tehtävä Suomessa?
Hovinarri, joka vahvistaa eliitin rajoja ja naruja.
Poliittinen tehtävä. Mitä eihän viihdyttävä taitelija ole poliittinen. Eihän.
Eliitin terrorikulttuurin ja kolonisaatiohistorian valheiden paljastaminen suomalaisesta psykodynamiikasta ei ole Suomessa taiteilijan suurin fantasia sillä taitelija haluaa turvata elantonsa ja mielenterveytensä Suomessa systeemin nukkena ja hegemonian nöyränä tukijana.
Taiteelle rajataan tehtävä nostaa tunteita ja hassuttelua karakteereilla mutta eliitin ohjaaman kulttuurin brutaalit piirteet eivät saa nousta pintaan. Nytkin Jättiläinen-elokuvan ohjaaja ylpeilee ettei tehnyt elokuvastaan paljastavampaa, tragisempaa ja "julmempaa".
Kansallisteatterin "Tuntematon sotilas" esityksessä lopussa ammuttavien idolien joukossa EI saanut olla Mannerheim.
Tämä ohjaaja Kristian Smeds infantiili itsesensuuri on koko kulttuurimme itseinhon ja itsetuhon kuva. Koko esitys oli nostalgisen degeneraation ja sodan ylistystä lastenteatterina, seitsämän veljestä tappamassa Mannerheimin ja fasistisen eliitin "unelmien" puolesta. Katsojille ei tuotu sodan mielettömyyttä ja brutaalisuutta syliin vaan fasistista haikeutta sotilaan velvollisuudesta tappaa ja marssia rajan yli eliitin käskystä ja natsi-Saksan sopimuksista. Unelma. Se tehtiin mitä piti, Amen.
Harmagedon-elokuva oli profeetan vaellus, Tuomion profeetan vaellus kulttuurin rappion - ja samalla väijyvän itsetuhon julistus. Siinä oli rohkea näkemys taiteilijan paljastavasta tehtävästä, profeetallisesta roolista mutta elokuvan ilmaisun ja dramaturgian järkyttävän kapea dynamiikka taiteellisesti paljasti että Parviainen on hegemonian orja eikä taiteellisesti osannut jäsentää epätoivoa - mikä ei ole ihme hegemoniasuomen vastarinnan miehille ja naisille.
Harmagedon on infantiilin kulttuurin, ajan maalaus, ei sinänsä elokuva. Viimeinen antikristuksen ehtoollinen ympäri Helsinkiä;
Taide-skene ei kuuntele tuomion enkeliä sillä vain eliitti on aito Jumala taideskenelle ja se on valmis tuhoutumaan totuuden alle kunhan pysyy uskollisena skenen ehdoille, elitismille kelpaavana.
Harmagedon on myös käänteinen psykodraama, profetia Parviaisen uran & kreikkalaisen kohtalon suunnasta ja kohtalosta ulosheitetyksi profeetaksi pois kunikaan hovin ekstaasista, pois hegemoniasta sokean hybriksen siunaajana ja yhteisistä ryyppyjuhlista, pois alistuvien naisnäyttelijöiden uraorgasmeista, pois poliittisesti harmittomasta taiteesta kohti poliittisen korruption osoittamaa karkoittavaa vihaa ja tuomiota, hylättynä sabotoidun taiteilijan matkaa kohti hegemonian siunauksen menetystä, elokuva käänteisfantasiana haastajan voimasta profeettana, joka eteneekin elämässä itsetuhon prosessia rajan ulkopuolelle työntymisen performanssina, lopulta itsetuho ja itseviha viimeisenä epätoivoisena "katumuksen" kädenojennuksena systeemille. Eliitin hybriksestä profeetan hybrikseen.
Harmagedon ei ole oikeastaan elokuva vaan itsetilitys, maalaus. Kuten muutkin Parviaisen elokuvat.
Harmagedonia on sanottu nietzscheläiseksi mutta se on täysin väärä tulkinta väärin perustein - nojautuen natsien väärään ja vääristämään Nietzsche-propagandaan.
Nietzsche vaati ehdotonta irtaantumista hierarkiasta eli eliitin jumalasta, ei nuivaa käpristymistä ja yhteisen joukkotuhon fantasiaa.
Yli-ihmisen, taiteilijan ehdotonta vapautta ja luomisvoimaa, uusiutumista eliitin neurooseista, riippumattomuutta oman tien suunnasta (tietysti vaikutteita ottanut mutta suuntansa ja taiteellisen iskunsa vapaana pitäen).
Joka ei määritä itseään eliitin eli suomenruotsalaisten operaattorien kautta. Ei heidän vihansa, säädyllisyytensä, neuroosien eikä rajojensa kautta. Naistenlehdet ylistävät neurooseja ja neuroottisia idoleja. Ylistävät nenä anaalissa.
Nietzsche ei ole nihilismin julistaja vaan progression.
Eliitti tuhoaa itse itsensä eikä yli-ihminen, mahdollisuuksien filosofi tarvitse eliitin kiitosta ja hyväksyntää kuten itsesensuurin kulttuurissa Suomessa.
Parviainen leikkasi käsittääkseni alastonkohtaukset tosiaan pois Harmagedonista mitä oli kuvannut mikä kertoo seksuaalisuuden pois leikkaamisesta hyvin kirkollisessa kuvaelmassa, häiritsevän kirkollisessa ja suomenruotsalaisessa tuhon fantasiassa. Kirkkomaalaus, every man -kuvaelmaperinne keskiajalta ihmisen alistumisesta.
Kaikkia suomalaisia elokuvia, kaikkia vaivaa huikea elokuvattomuus, dynamiikan ja rehellisyyden puute. Avuttomuuden tunne, infantiiliuden ylistäminen. kelpaat eliitille kun olet eliitin sylissä kuolaava kehräävä mongoloidi.
Valistusmania. Elokuvasaaätiö ja OKM ministeriö poliittisesti haluavat psyykkisesti vammauttavia ja lamaannuttavia elokuvia ja teatteriesityksiä, jotka eivät analysoi hegemoniaa eli vallan ja elitismin vaikutusta suomalaisiin. Vaan vahvistavat nostalgiaa ja hegemoniaa "suomalaisuudesta" yms.
II
Vertaa Harmagedon elokuvaa Solaris-elokuvaan.
Nietzsche ei ole nihilismin julistaja vaan progression.
Eliitti tuhoaa itse itsensä eikä yli-ihminen, mahdollisuuksien filosofi tarvitse eliitin kiitosta ja hyväksyntää kuten itsesensuurin kulttuurissa Suomessa.
Parviainen leikkasi käsittääkseni alastonkohtaukset tosiaan pois Harmagedonista mitä oli kuvannut mikä kertoo seksuaalisuuden pois leikkaamisesta hyvin kirkollisessa kuvaelmassa, häiritsevän kirkollisessa ja suomenruotsalaisessa tuhon fantasiassa. Kirkkomaalaus, every man -kuvaelmaperinne keskiajalta ihmisen alistumisesta.
Kaikkia suomalaisia elokuvia, kaikkia vaivaa huikea elokuvattomuus, dynamiikan ja rehellisyyden puute. Avuttomuuden tunne, infantiiliuden ylistäminen. kelpaat eliitille kun olet eliitin sylissä kuolaava kehräävä mongoloidi.
Valistusmania. Elokuvasaaätiö ja OKM ministeriö poliittisesti haluavat psyykkisesti vammauttavia ja lamaannuttavia elokuvia ja teatteriesityksiä, jotka eivät analysoi hegemoniaa eli vallan ja elitismin vaikutusta suomalaisiin. Vaan vahvistavat nostalgiaa ja hegemoniaa "suomalaisuudesta" yms.
II
Vertaa Harmagedon elokuvaa Solaris-elokuvaan.
Sille on ihan hyvä syynsä ja auttaa näkemaan perspektiiviä ja kuilua suomalaisen epäelokuvallisten elokuvien maassa.
Molemmissa on sama skeema, tuomarin ja profeetan rooli päähenkilöllä.
Katso Solaris jos olet nähnyt Harmagedonin ja tee vertaava analyysi elokuvallisista keinoista ja skeemoista "tuomari" "asiantuntija" "paljastaja" "asialle lähetetty". Näet hurjat erot dramaturgisissa keinoissa vaikka "tavoitteet ovat samat".
III
Suomalainen elokuva on kuin Kuha-meemi, jossa kuollut kuha lavastetaan koleerisesti narratiivin osoittajaksi, kuhan on kuha koko kulttuurin staasista turvaamassa ironisen vaihtelun illuusiolla mutta kansaa vähän huvittamassa - aidon haastavan satiirin korvikkeena.
Suomalainen elokuva ei missään nimessä ole kyseenalaistamassa ja avaamassa ahdistusta, kontrollikulttuuria, eliitin hysteeristä hegemoniajulistusta, suomalaisten alamaisuutta ja kirkkokulttuurin monistamista kaikkiin taidekulttuurin rakenteisiin ja ehtoihin maanisesti, jopa stand up on suomessa oikeistolaista kirkkokulttuuria, täynnä saatanallisia tabuja joita esiintyjät "kunnioittavat" - jotta eivät menetä yleisöä.
Maahanmuuttajat ovat eliitin uusin alamaisuusjulistus ja eliitin terrori. Koska eliitti voi vaihtaa alamaisensa jos kansa ei ole itsenäinen ja demokraattinen.
Molemmissa on sama skeema, tuomarin ja profeetan rooli päähenkilöllä.
Solaris on tietysti mestariteos ja miljoona kertaa universaalimpi ja monitahoisempi ihmiskunnan kuvaus kuin Parviaisen essee suomalaisesta kulttuurista suomenrutsalaisen eliitin hegemonian raiskaamana ja taiteilijoista huorina eliitin käsikirjoittamassa näytelmässä.
Solariksessa hurja a) dynamiikka ja päähenkilö "tieteen" asiantuntija-tuomari b) joutuu lopulta kokemaan oman sisäisen psykoottisen romahtamishalun, isäsuhteen imploden ja psykoottisen tuhon omaan turvahegemoniaan, taantumisen kauniiseen ja muuttumattomaan helvettiin.
Molemmissa elokuvissa päähenkilö Jeremian hahmo ja asenne ihmisestä semijumalaksi kohonnut tuomion enkeli.
Solariksen päähenkilö luulee olevansa tiedemies, tutkimassa ulkoista ja universumi hänen tutkimuskohteensa - vaikka hän onkin universumin tutkimuskohde ja omien neuroosien ja traumojen tuomion orja.
Parviaisen panos on ollut hyvin tärkeä kapinallinen taiteilija, jolle systeemi osoitti olevansa 100% eidynaaminen systeemi, taitelijat kuristava ilman mitään ilmaisun vapautta. Kuten myös
Molemmissa elokuvissa päähenkilö Jeremian hahmo ja asenne ihmisestä semijumalaksi kohonnut tuomion enkeli.
Solariksen päähenkilö luulee olevansa tiedemies, tutkimassa ulkoista ja universumi hänen tutkimuskohteensa - vaikka hän onkin universumin tutkimuskohde ja omien neuroosien ja traumojen tuomion orja.
Parviaisen panos on ollut hyvin tärkeä kapinallinen taiteilija, jolle systeemi osoitti olevansa 100% eidynaaminen systeemi, taitelijat kuristava ilman mitään ilmaisun vapautta. Kuten myös
Katso Solaris jos olet nähnyt Harmagedonin ja tee vertaava analyysi elokuvallisista keinoista ja skeemoista "tuomari" "asiantuntija" "paljastaja" "asialle lähetetty". Näet hurjat erot dramaturgisissa keinoissa vaikka "tavoitteet ovat samat".
III
Suomalainen elokuva on kuin Kuha-meemi, jossa kuollut kuha lavastetaan koleerisesti narratiivin osoittajaksi, kuhan on kuha koko kulttuurin staasista turvaamassa ironisen vaihtelun illuusiolla mutta kansaa vähän huvittamassa - aidon haastavan satiirin korvikkeena.
Suomalainen elokuva ei missään nimessä ole kyseenalaistamassa ja avaamassa ahdistusta, kontrollikulttuuria, eliitin hysteeristä hegemoniajulistusta, suomalaisten alamaisuutta ja kirkkokulttuurin monistamista kaikkiin taidekulttuurin rakenteisiin ja ehtoihin maanisesti, jopa stand up on suomessa oikeistolaista kirkkokulttuuria, täynnä saatanallisia tabuja joita esiintyjät "kunnioittavat" - jotta eivät menetä yleisöä.
Maahanmuuttajat ovat eliitin uusin alamaisuusjulistus ja eliitin terrori. Koska eliitti voi vaihtaa alamaisensa jos kansa ei ole itsenäinen ja demokraattinen.
Mieletön itsesensuurin kulttuurimme lopputuloksena.
Oopperaan upotetaan pois uusiutuvasta ja eliititä uhkaavasta taiteesta jotain 90 milj euroa joka vuosi mikä on koko maailmassa suurin summa mitä mikään valtio uhraa eliitin nukketeatteriin! Pieni Suomi eliitin eliittikulttuurin eli hegemonian vankina.
Arhinmäki olisi voinut leikata vaikka Tanskan tasoon oopperalta eli 85% pois ja siirtää elintärkeää rahaa todelliselle uudelle taiteelle tässä todellisuudessa vaikuttavaksi kirjallisuuteen ja elokuvaan mutta eihän eliitin koulutettu puudeli sitä tehnyt.
Suomalaisessa elokuvassa aina toisinnetaan eliitin fantasia että ei ole muutoksen mahdollisuutta eikä historian perspektiiviä.
Vapaus on suurin synti taiteilijalle Suomessa.
Harmagedonissa On kirjallista "filosofista" dialogia ja oivallusta sielumme tilasta valheiden ja ahdistusten Suomessa - mutta ei mitään dynaamista prosessia taiteellisesti, ei hegemonian ohjauksesta eliitin hallussa, vain omaksuttu tuomio damokleen valkoisena miekkana taiteilijoiden päällä, kaikki on valmiina uhrialttarilla ja tuomari Parviainen, kovassa poliittisessa mukautumisen paineessa oleva taitelija vain lipoi fantasiassan huuliaan 90 minuuttia tuomion profeettana , kaikki vain esitellään, ei dynaamiikkaa, dynamiikka nolla kirkolliseen tyyliin "menkää te kadotukseen vasemmalla puolella olevat".
Paljastuminen ei merkitse uusiutumista, luovuutta ja kapinaa vaan tuhoa Harmagedonin hegemoniaa toisintavassa narratiivissa.
Harmagedon on epätoivoisen taiteilijan fantasia, ihan mielenkiintoinen ajankuva mutta aika nuiva asetelma ja korostaa parviaisen onanoivaa fantasiaa katseesta tuhona. Parviaisella oli jopa alastonkuvaa naisnäyttelijöistä mutta hänen tuhoavan katseen implode sensuroi elokuvasta seksuaalisuuden täysin todentaen tämän teoksen sisäänrakennetun psykoottisen prosessin.
Solaris ja H ovat Jeremian kirjan ja hahmon johdannaisia.
Vapaus on suurin synti taiteilijalle Suomessa.
Harmagedonissa On kirjallista "filosofista" dialogia ja oivallusta sielumme tilasta valheiden ja ahdistusten Suomessa - mutta ei mitään dynaamista prosessia taiteellisesti, ei hegemonian ohjauksesta eliitin hallussa, vain omaksuttu tuomio damokleen valkoisena miekkana taiteilijoiden päällä, kaikki on valmiina uhrialttarilla ja tuomari Parviainen, kovassa poliittisessa mukautumisen paineessa oleva taitelija vain lipoi fantasiassan huuliaan 90 minuuttia tuomion profeettana , kaikki vain esitellään, ei dynaamiikkaa, dynamiikka nolla kirkolliseen tyyliin "menkää te kadotukseen vasemmalla puolella olevat".
Paljastuminen ei merkitse uusiutumista, luovuutta ja kapinaa vaan tuhoa Harmagedonin hegemoniaa toisintavassa narratiivissa.
Harmagedon on epätoivoisen taiteilijan fantasia, ihan mielenkiintoinen ajankuva mutta aika nuiva asetelma ja korostaa parviaisen onanoivaa fantasiaa katseesta tuhona. Parviaisella oli jopa alastonkuvaa naisnäyttelijöistä mutta hänen tuhoavan katseen implode sensuroi elokuvasta seksuaalisuuden täysin todentaen tämän teoksen sisäänrakennetun psykoottisen prosessin.
Solaris ja H ovat Jeremian kirjan ja hahmon johdannaisia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti