keskiviikkona, tammikuuta 27, 2016

Paavo Väyrysen kapina ja median hyökkäys assosiaatioterrorilla

ii v

Näin taas assosiaatio-ohjauksella väärennetään Väyrysen motiivi; Paavo "Hylkää", "Jättää":


  • Väyrynen jättää keskustan oman onnensa nojaan HS
     

a) HS ei käy puolueen ja oikeistolaisen Sipilän valheiden kimppuun vaan siis suojelee assosiaatioharhautuksella ydinongelmaa, puolueen valheita "alkiolaisuudesta", "pienituloisten suojelusta" ja "maaseudun suojelusta" - puolue itsetarkoituksena. HS ei esitä että valheet olisivat puolueen aggressiota ja petosta vaan mielikuvana Väyrynen on aggressori, pettäjä, jättäjä
HS antaa lukijalle hyvin poliittisesti määrätyn tulkinnan ja emotionaalisen ohjauksen otsikossa ja implisiittisesti kieltää Väyrysen poliittisen vapauden ja leimaa hänet "jättäjäksi", luovuttajaksi. Häntä ei asetelmassa esitetä haastajana vaan leimataan jättäjäksi, luovuttajaksi. Vahva assosiaatio-ohjaus asetelman aseena.
b) Väyrystä ei esitetä assosiaatiossa enää puolueen sisällä toimivaksi vaan otsikko on myös poliittinen tuomio Hesarin välittämänä poliittisena aktina. "Jättää". "Oman onnensa nojaan" korostaa Paavon petturuuden emotionaalista voimaa "jätetty puolue" (vaikka Paavo pysyy puolueessa entistä vahvemmin) ja jopa syyllistää Paavoa keskustan ongelmista ja siis Sipilän valheiden sekä imagon romahtamisesta.
Eikö ole selvä ohjaava assosiaatiohyökkäys propagandankoneistossamme, taas?
c) Väyrynen taisi ensimmäistä kertaa hyökätä kepulaisena nimihenkilönä lestadiolaisen uskontomafian, epädemokraattisen klaanin kimppuun julkisuudessa erittäin terveellä tavalla. Massamedia järkyttyyy.
d) Kapinallisuus ja linjakkuus demonisoidaan taas konsensus-hesarin julistuksella ja tuomiolla: olet paha, jos rikot puolue-eliitin huolellisen konsensusvallan ja valeprofiilin. Väyrynen esitetään skemaattisesti "sopimuksen rikkojana" vaikka Sipilä on rikkonut kymmeniä lupauksia päämääristä ja keinoista. Konsensus on ohjaavan mielleiskun taustalla primääri tila jonka Väyrynen "rikkoo". Puolue osoitetaan Hesarin diskurssissa emootion ainoaksi kohteeksi jonka Väyrynen "jättää". 
"Puolue" esitetään politiikan keskukseksi, ohjaavaksi tekijäksi eikä poliittista ideologiaa ja äänestäjien edustajien päämäärää pohjoismaisessa mallin palauttamiseksi.
e) HS ei mainitse että Väyrynen yrittäisi kaataa Sipilän hallitusta vaan leimaa vain passiiviseksi kyttääjäksi -- vaikka on nyt erittäin aktiivinen haastaja ja aloitteellinen huojuttaja. 
f) Siis: Väyrysen leimaamisen taustalla on eliitin aktiivisesti ohjaama mediaskeema konsensuksesta, joka esitetään tärkeimpänä politiikassa, suurimpana "tehtävänä" poliitikolle ja näin ohjataan ihmisten emotionaalista kokonaiskuvaa sekä tulkintaa politiikan tarkoituksesta - eliitin ohjaavan vallan turvaamisena.
Implisiittisesti lukijalle osoitetaan Väyrysen/poliitikon ensisijainen tehtävä konsensuksen/eliitin palvelijana, kun hänet esitetään puolueen hylkääjänä hänen puolustaessaan alkuperäisiä vaalilupauksia: Paavo hylkää tehtävänsä puolueen tukijana, puolue esitetään tärkeimpänä tehtävänä, ei äänestäjien ja demokratian toteutumista poliittisesti toimivilla poliitikoilla. 
g) "Tehtävä" - jota ei saa "jättää" - on sopeutuminen eliitin hegemoniaan, ei hegemonian haastaminen äänestäjien tahdon mukaisesti. Väyrynen ei toteuta valtamedian toistamaa tehtävää ja siksi hänet esitetään retorisesti nyt hylkiönä, petturina - eliitille - ja kansan tulisi samaistua eliitin emotionaaliseen näkökulmaan massamedian psykodynamiikassa, assosiaatiovyörytyksessä, ohjauksessa.
  • Mitätöinti päämääränä, Paavon tekoa sekä motiivia väärentävä ja kapeuttava assosiaatioharhautus välineenä. 
Meitä ohjaillaan asetelmilla joita moni ei kykene analysoimaan vaan tuntee itsenstäänselvyytenä valtamedian luoman "todellisuudenhallinnan" selkeyden harha takia. Media esiintyy todellisuuden esittäjänä ja välittäjänä vaikka on vain väärentäjä ja laaja sensuroija, eliitin väline vallan keskittämisen ja kyseenalaistamattomuuden turvaajana.  

Propaganda on aina manipulaatiota.

Perspektiivin, mielikuvien, assosiaatioperusteiden ja päämäärien sotkemista, raakaa epä-älyllistä tahallista rajaamista ja ohjaamista. Kun Soini osoitti olevansa suuri poliittinen voima perussuomalaisten jytkyn jälkeen, massamedia alkoi nopeasti mielistelemään Soinia, vastustus vaihtui assimilaation ja eliitin mielikuviin ohjailevasti.
Muinaisessa Kreikassa puolueet olivat kiellettyjä juuri ajattelua vääristävän korruption välttämiseksi. 
Perustuslaki ei meilläkään tunne puoluetukia -- mikä on nyt kaiken pahan ja kasvavan ahneuden eli elitismin alku.
Virkamiehet keskittyvät salailuun kun demokratiassa ei mikään raportti, arkisto tai valmistelu saisi olla salaista.
Neokonservatiivien terrori pörssiyhtiöille vallan ja verovapauden siirtämisessä on näkyvää mutta silti ihmiset suostuvat alamaisen rooliin vaikka tietävät pohjoismaisen mallin olevan jotakin muuta kuin eliitin etujen puskemista.

 



Uimoset yrittävät kieltää Paavon kapinan hegemoniapolitiikkaa, korruptiota, valheita ja konsensuspolitiikkaa vastaan; Päämäärästä ei puhuta ja vain Paavo leimataan vallanhaluisena kuin asekauppiaana toimineen Juha Sipilän valheet eivät olisi vallan salaliitto:




Tässä on esimerkki Kekkosen ajan manipulaatiosta ja mediaterrorista, propagandasodasta demokratiaa vastaan.
Mutta huomatkaa, häntä ei mustamaalattu ja väärennetty sen takia että hän oli oikeistolainen vaan sen takia koska hän ei totellut Kekkosta ja Kekkosrn nostanrita suomenruotsalaisia rahaklaaneja:
paivanbyrokraatti.com/2016/01/26/pb-ylen-toimittajien-tehtavana-oli-tehda-pilkkaa-oikeistopoliitikoista/ II
Patomäki terävöityy vaikka kannattaakin yhä nato-liittovaltiota lapsenuskossaan:
“Kun Yhdysvalloissa koulutetaan virkamiehiä informaatiosodan varalle, heitä tosiasiassa koulutetaan myös levittämään amerikkalaista propagandaa ja osallistumaan amerikkalaisten sodankäyntiin.
“Että Sipilän hallitus kirjoittaisi uuden tarinan, joka sitten propagoitaisiin kaikelle kansalle uudeksi konsensukseksi? Eikö tämän kaltainen proto-totalitarismi ole jo nyt edennyt aivan liian pitkälle..."
Politiikasta.fi kysyi tutkijoilta, mitä infosota tarkoittaa ja onko kansallinen narratiivi sopiva ase sitä vastaan.
POLITIIKASTA.FI

Ei kommentteja: