perjantaina, joulukuuta 30, 2016

Pahinta lasten kilpailuttamista Sarasvuon karaisutarhassa



Onko Suomi lapsille vain karaisutarha?

Tai pitäisi puhua Kekkosen, Esa Saarisen, Mauno Koiviston ja Aatos Erkon karaisutarhasta, Sarasvuo vain matkii suurempia fasisteja ja solidaarisen yhteiskunnan halveksijoita.



 Helsingin yliopiston psykologian
professori Liisa Keltikangas-Järvinen




Älkää unohtako niitä hetkiä kun fasistit ja tuhokapitalistit paljastavat itsensä:


  •  uransa koulukiusaajana aloittanut Stubb:

    Alexander Stubb tunnusti Tv-uutisissa avoimesti,
    että EU on alunperinkin ollut sosiaalidarwinistinen projekti;

    Kuvat Arhi
    Kuvat Arhi

    "Euro on lähtökohtaisesti darwinistinen
    järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät" - Stubb


Kilpailuttaminen aikuisten toimesta on eri asia kuin lasten (ensisijaisesti poikien ja poikatyttöjen) keskinäinen kisailu, se on ensin huomioitava (kts linki alhaalla).
Kilpailukulttuurissa toinen henkilö on ensisijaisesti kilpailija, ei yhteistyön kumppani, samaistuttava kanssaeläjä.

Tässä on dramaattinen ero, ero Jari Sasrasvuon synkän tsemppievankeliumin ja todellisen humanismin välillä.

Pahinta kilpailuttamista on kiltteydessä kilpailuttaminen - kuka on äidin best bitch tai isän best buddy.



Suomalainen kasvatuskulttuuri on kouluissa vakavasti vääristynyt.

Tyttöjen menestymisestä iloitaan mutta samalla feministisellä ja yksisilmäisellä eetoksella poikien pahoinvointi ja henkinen kehitys on suurelle osalle poikia elämän surkea osa.

Peruskoulu on nyt säädetty täysin tyttöjen kognitiivisen, neutraalin verbaalisen ja biologisen kehityskaaren mukaan. Feminististen oppien ja sukupuoliteorian mukaisesti. Naisopettajien silmissä tässä ei ole mitän vikaa ja se on vain ihanaa.

Pojille tämä on kuitenkin tuhoisa tilanne luovuuden, itseilmaisun ja itsetuntemuksen surkastumisena.
Tytöt ovat äitihahmoihin samaistuvina yleensä rauhallisia ja haluavat eniten matkia äitiopettajia sosiaalista sopua hieroen eivätkä kokeilla, kamppailla taidoilla, leikkiä sanoilla ja seikkailla ilmiöiden ja hahmotusten suhteen.

  • Jos Suomen tulevaisuus on sisällöntuotannossa niin tällä hetkellä tuhotaan poikien konfliktikeskeinen, terveen uhmakas (uhma on ainoa tapa luoda identiteettiä äitihahmoihin etäisyyttä ottamalla), konkreettisen kokeileva kehityskaari  7-14 vuotiaina.

Pojat ovat kognitiivisesti tyttöjä jäljessä ja eri tavalla painottuneita.
Kouluissa ei ajatella elämysoppimista kuin hyvin vähän. Tietoähky, irtonaisen tiedon ahtaminen ja prosessoimaton kopioiminen pieneen päähän,  on vieläkin opettajille kunniakas tehtävä. Ei se laatu mutta määrä, joka kuitenkin haihtuu ilman lapsen motivaatiota.
Tilanne on katastrofaalinen kun päälle ladataan vanhemmat, jotka hiillostavat lapsiaan kilpailukulttuuriin ja harrastuskilpavarusteluun. Lapset voivat valita ystävänsä vain kännykän tai tarpeeksi rahakkaan harrastuksen mukaan.

Pojilla on selvästi kehitysvaiheita, joissa abstraktilla oppimisella ei ole mitään merkitystä kun taas tytöille se on varsin luonnollista. Pojat ovat hormonaalisesti havaintomaailmassaan  omaehtoisen "dramaattisempia"; tytöillä hormonien kapinoiva ja itsenäistävä vaikutus potkaisee vasta paljon myöhemmin.

Poikien ehdoton tarve hyvin konkreettisen, fyysisen maailman interaktion kokemiseen ja impulsiiviseen elämykseen on "pakottavaa". Pojilla ei ole lainkaan samoja psyykkisiä valmiuksia omaksua suoraan hyllyltä aikuisten valmiita tietomalleja ja toiminnallista mukautumista aikuisten havaintotapaan.

Tyttöjen kehityksen olennainen osa on samaistuen omaksua oma identiteetti hoivaajahahmon mielenliikkeistä. Pojan turvalliseen kehitysprosessiin kuuluu taas aikainen, koetteleva ja välillä aggressiivinenkin irtiotto kontrolloivasta äitihahmosta. Nämä ovat aika selkeitä psykologisia kehitysprosesseja enemmistölle.

Useimmat tytöt eivät akuutisti niin kärsi koulumaailman vuorovaikutuksettomasta repressiosta kuten pojat. Ala- ja ylä-asteella pojat eivät yksinkertaisesti millään pärjää sosiaalisessa sodassa naisopettajan suosiosta opettajan rajaamilla kriteereillä.

Pahoinvointi ja tukkoon meno voi olla näkymätöntä mutta seuraamuksena kulttuurimme julmuus ja ahdistuneisuus tulee vain kasvamaan laman myötä ja virkamiesten hyssytellessä yhteiskunnan tukijärjestelmien alasajossa.

Eniten länsi-Euroopassa kannatetaan kasvatusväkivaltaa Suomessa. Perinteitä kunnioittaen.
Karaisutarha Suomi.



Pari kirjoitustani:



Pari linkkiä:

  • Koulutussuunnittelua aivokuvien avulla:

”Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin” -SK

”Jos koulutussuunnittelijat näkisivät murrosikäisten väliset erot aivojen magneettikuvina, koulumaailma saattaisi olla varsin erilainen”, toteaa lääketieteen tohtori Linnea Karlsson. Karlsson puhuu aivojen tilavuudesta ja psyykkisestä kehityksestä. Tytöt saavuttavat kokonaistilavuuden noin 11-kesäisinä, pojat vasta 14-15 -vuotiaana. ”Koulujärjestelmän tulisi ottaa nämä sukupuolierot paremmin huomioon”, sanoo lastenpsykiatri Matti Kaivosoja.
- ”Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin.”

Isä on poissa, eikä miestä näy koulussakaan.





  • "Tytöt poikia fiksumpia"

Brittitutkijat ovat löytäneet uusia todisteita siitä, että pikkutytöt ovat samanikäisiä poikia kehittyneempiä. Tutkimukseen osallistui lähes 300 000 alle kouluikäistä englantilaislasta. Tutkimuksessa mitattiin lapsilta kaikkiaan 117 erilaista kykyä. Pojat olivat ainoastaan kolmella kyvykkyyden osa-alueella tyttöjä edellä. - Iltalehti 





OIkeiston yksi tärkeä metodi on hehkuttaa hyväntekeväisyyttä kun ihmisiä suostutellaan luopumaan pohjoismaisesta mallista.

Eliitti tietysti antaa sukulaisilleen ja operaattoreilleen hyväntekeväisyysjärjestöt johdettaviksi ja rahastettaviksi










Kuvat Arhi
Kuvat Arhi









1 kommentti:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...


Ei olekaan ihme, että tyttöjen ja poikien oppimistuloksissa on huomattava ero. Vuonna 2012 pojista 18 prosenttia ja tytöistä 5 prosenttia suoriutui heikosti PISA-lukutaitotestissä. Ero tyttöjen ja poikien välillä on dramaattinen.



http://blogi.lapsiasia.fi/2015/05/pojat.html