Kirkko ja lahkot

Noin jo 1960 vuotta ovat kristilliset valtaa tavoittelevat miesjohtajat ja kirkkokunnat taistelleet naisjohtajia, lahkoja, ekstaattista uskonkokemusta ja monimuotoista uskonkokemusta vastaan.

Nyt Tampereella piispalta ovat palaneet puhtaan opin käämit ja hän haluaa ottaa näyttävästi papin oikeudet pois hurmossaarnaajalta. No mikäs siinä, siitä vaan. 45-minuuttia-ohjelmassa olikin ihan hyvä pikakatsaus Tampereen tilanteeseen a la "Nokia missio". Hupaisa suorastaan. Markku Koivisto vs Juha Pihkala. Daavid ja Goljat.

Näitä tilanteita tullaan näkemään tiuhaan lisää, piispoja pelottavia tunnekeskeisiä lahkoja ja shamanistisia saarnaajia.

Mutta kun on jotenkin kuvottavan säälittävää se vino siivilä, jolla piispat iskevät toisiin lahkoihin - ja toisiin sitten eivät. Kirkossa vaikuttaa useita isoja lahkoja, jotka ovat selkeästi harhaoppisia, luterilaisittain ajateltuna.
Miten voi olla?

"Tuomiokapitulilla on kirkkolain velvoitus tutkia asia."

Hah. Olen huvittunut.
Tämä on komediaa, jota on jatkunut jo satoja vuosia. Siis tuhansia.

Suomen Kirkko on jo parisataa vuotta sallinut selkeästi erilaisten "kirkollisten lahkojen" toiminnan ja hektisen henkisen väkivallan helvettivisioineen ja tuomioineen. Mm. Vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet käyttää kirkon tiloja ja kirkon palkkaamia lahkopappeja omiin suljettuihin tilaisuuksiinsa - ja tuomita kaupanpäälle muut luterilaiset jäsenet helvettiin. Kätevää? Outoa? Sallittua. Vanhoillislestadiolaisille ja joillekin "perus"-lestadiolaisille ei esim kelpaa papiksi muu kuin lestadiolainen pappi, joka siis myös lestadiolaisena pääse lestisten taivaaseen. Tavallinen helvettiin joutuva luterilainen pappi ei näille jumalan valtakunnan ainokaisille lapsille sovi.

Miten voi olla mahdollista että kirkko salli jotkut lahkot mutta jotkut tuomitsee hyvin, hyvin vihaisesti?

Vastaus on naurettavan simppeli.
Se on vain kirkkopolitiikkaa.

Luterilainen kirkko on täynnä lahkoja, jotka eivät mitenkään täytä Lutherin terveen järjen, elämän monimuotoisuuden sallimisen ja uskon ehtoja. Piispojen tekopyhyys lahkotuomioissa löyhkää ainoastaan politiikalle koska kirkon käytännöissä ei ole olemassa yhtä "kirkon oppia" - muuten kuin aseena sopivan näytösluonteisissa tilanteissa. Välineenä. Piristeenä.

Jos piispat todella haluaisivat suojella jäseniään lahkoilta ja henkiseltä väkivallalta niin aloittakoon puhdistuksen kirkon ytimessä toimivista lahkoista, jotka Luther ainakin potkisi helvettiin saman tien.

Miksi siivilöidä hyttynen mutta niellä kameli? Koska se on niin helppoa murskata kirkkopolitiikan ulkopuolella oleva erilainen amerikkalaistyylinen freelancersaarnaaja kuin puuttua todella kauan "peruskristittyjä" syövyttäviin harhaoppisiin kirkon sisällä.

Ei piispoja ohjaa luterilainen terve järki ja elämänmyönteisesti suhteelliset opit Lutherin hengessä vaan se, ketkä äänestävät heitä kirkkovaaleissa ja tukevat kirkolliskokouksissa. Saat tuomita vaikka koko muun kirkon helvettiin jos äänestät ja tuet sopivaa kirkkoherraa ja kirkon hierarkiaa. 150000 lahkolaista kirkon sisällä äänestäjinä ja valtaan tiukasti kytkeytyvinä ei voi olla väärässä, poliittisesti, heidän suojelijoittensa kannalta.

Piispojen puhdasoppisuus on hyvin selektiivistä - sitä ilmenee vain silloin kun he voivat suojella tai pönkittää valtaansa ehdottomina organisaation despootteina "Pax luthericana". Katolisen äitikirkon malliin - kaikki sallitaan kun valtarakenteet suojellaan.


Todellisuuspakoisen kirkon keskus on rituaaleissa.
Niillä on hyvä suojautua ihmisten todellisia tarpeita ja kysymyksiä vastaan. Kirkko on oman itsensä keskus, liikkumaton liikuttaja, joka olettaa jäsentensä omaksuvan vähäeleiset ja fiksatut roolinsa. "Yleinen pappeus" on vitsi nykyisessa luterilaisessa ummehtuneisuudessa.


Kirkko oli alunperin lahko.
Pienten ryhmien kokoelma.
Ekstaasia, näkyjä, alkuperäisen uskonnon dissaamista, salaisia kokoontumisia, ihmeitä, ilmestyksiä, tehtäviä, salaisia merkkejä, lupauksia, uudelleentulkintoja, konfrontaatioita, karismaattisia johtajia (Paavali nimitti itse itsensä apostoliksi - aivan kuin joku nimittäisi nyt itsensä piispaksi), enkeleitä, uusia rituaaleja, tunnevoittoista fiilistelyä - marttyyreja.
Kontrasteja.
Dramatiikkaa.

Nykyisen hillityn "virallisen" kontrolliuskonnon epäemotionaalisen "uskonpuhtauskäsityksen" mukaan ties miten moni Uuden testamentin tapahtumistakin on "lahkomaista, yliemotionaalista, harhaoppista, epäkirkollista, epädogmaattista". Eli on kirkkouskonnon mukaista ihalla menneitä ekstaattisia tapahtumia mutta ei missään nimessä kokea niitä itse.

Kirkon syntyvaihe on mitä lahkomaisin ja ekstaattisin. Opetuslasten ekstaattinen kielilläpuhuminen ja kutsumusoivallus, Paavalin sokeutuminen, ties melkein kaikki uuden testamentin ratkaisevat tapahtumat ovat harhaoppisia kirkon nykyisen luterilais-katolisen "rationaalisen dogmi"-politiikan mukaan; "opillinen usko" on etupäässä epätunteellista alistumista ja korkeintaan tunnepuolella syyllisyyden, häpeän, riittämättömyyden ja synnintunnon tunteilla kyllästettyä "kelpaavuutta", kirkon hygieenisen ehtoollisvapautuksen alaisuudessa -joka sunnuntai klo 10.43.


Luterilaisen yksilökeskeisen uskonkäsityksen pohjalta olisi periaatteessa mahdollista luoda rikkaan vahva, kulttuurimuutoksille herkkä, ihmiskeskeinen ja dynaaminen, hyvin humaani moderni uskonnollinen yhteisö - eksistentiaalinen uskonkokemuksen yhteisö, jossa yksilön kohtaamat eettiset ongelmat ja taakanjakaminen olisi kaiken toiminnan keskipisteessä - mutta ei sitä haluta.

Luterilainen kirkkopolitiikka perustuu kovin itsetuhoisasti aktiiviseen jäsenen passivoimiseen ja itsesäälillä pyörivään syntifiksaatioon, molliorgastiseen menneen kulttuurin liturgiamaniaan, joka nyt ruokkii ja alustaa hyvin tulevien uskonnollisten liikkeiden kasvua Suomessa. Piispat elävät yhtenäiskulttuurin valheessa. He luulevat vieläkin edustavansa davincikoodimaisesti Suurta ylempää totuutta, jota voivat jaella kuin kuivaa ehtoolliskänttyä.

Kirkkopoliittinen meininki, "korkeakirkollisuus", kirkon elähtäneiden hovitapojen suojelu, on kuitenkin nyt mitä parhainta petausta lahkojen räjähdysmäiselle kasvulle. Se luo ihmisille tyhjiön, irrallisuuden tunteen ilman elämän ymmärryksen lisäämistä.

Kirkkokulttuuri perustuu vain jäykälle traditioiden suojelemiselle, hierarkian puolustamiselle ja menneen maailman kirkolliseen patriarkalismiin, hierarkiseen vallankäyttöön. Luterilainen kirkko on hyvin lähellä katolista kirkkoa vaikka kuinka innokkaasti Lutherin oppeja kiillotettaisiin saarnapuheissa - siis vain periaatteessa.

Luterilainen kirkko on erityisorganisaationa vahvan erityislain suojeluksessa, joten kaikki tekosyyt, joita piispat esittävät, etteivät voi muka puuttua todellisten häirikköpappien toimintaan nopeasti on juridinen valhe; valtio ei saa puuttua kirkon sisäisiin asioihin eikä Akavakaan voisi mitään piispojen päätöksille puhdistaa kirkko vihdoinkin edes luterialiseksi.



On hyvä muistaa, että Suomessa oli jo 1300-luvulla ehkä ensimmäisiä eurooppalaisia selkeästi ekstaattisia "lahkoja", unissasaarnaajia, nuoria ekstaattisesti puheita pitäviä naisia, tähtisaarnaajia.

Peltotyön ruokatauolla unissasaarnaajanainen meni mielentilaltaan suggestiiviseen hurmos-ekstaasiin ja kätevästi taukoviihteenä vauhkosi ihmeellisiä taivasvisioita ja käytännöllisiä ratkaisuja yhteisön moraalisiin ongelmiin ja pelkoihin.
Nämä olivat nähtävästi opillisesti hämmästyttävän hyvin luterilaisia ekstaattisuudessaankin (omantunnon korostus, eettiset visiot taivaan valtakunnan alkamisesta jo maan päällä) - mutta kirkkoherrat uhkasivat kaikkia suoraan helvetillä, joille ei kelpaisi mollijumalanpalvelus ja helvettikuvien alla synninpelko kirkon puisella penkissä, kirkkoherran äänensävyjen ohjailemina.

Mamopiispat.

Ajankohtaiset sormella heristäjät.
Isähahmot jalokivikoristeisilla piispansauvoilla.
Katolisen valtakulttuurin ylläpitäjät.
Korkeakirkollisen itsepetoksen puolustajat.

Kovaääniset pelkurit nauttivat kun saavat kiihkeän julkisen, avoimen rohkeasti konfrontoivan pikku vastustajan, jonka voivat teilata ilman valtapoliittisia ongelmia.

>> Kirkon hylätty tulevaisuus -Finnsanity

>> Norjan luterilainen kirkko haluaa erota valtiosta -HS

>> " Tukholman hiippakunnassa kirkkoon kuuluu 68,2% väestöstä.
Vastaavasti kuitenkin myös kirkosta eroaminen on kiihtynyt.
Tilaston alkuaikana se oli marginaalista luokkaa
(v. 1972 0,08%), mutta viimeiset luvut ovat
0,45%, 025%, 0,79%, 0,62%, 0,83% ja 1,12%.
Käyränä kehitys vaikuttaa yksinkertaisesti hurjalta."

.

Ehdollisen rakkauden valtakunta

Lasten mielenterveysongelmat eivät ole lasten ongelma.

Ne ovat aikuisten ongelmallisen ihmiskuvan seuraamuksia.
Kovien arvojen hinta.
Ja ongelmia vähättelevän maailmankuvan seuraamusta.

Aikuisten maailma on nyt kilpailuvision turvottama. Ihmiskuva ja sanojen ymmärrys tapahtuu uuden uljaan maailmanjärjestyksen mukaan. Kilpaileva ihminen mahdollisuuksien maailmassa, jossa jyvät erotellaan akanoista.
Jokaiselle mahdollisuus menestyä tai tuhoutua.

Aikuiskeskeinen vahvuusimago - sopeutumattomat lapset?

Koululaisten keskustelua mielenterveyspalveluista YLE:n netti-TV:ssä
-- Kirsin vinkki.

Suomen katastrofaalinen nuorten mielenterveysongelmatilanne on juuri tätä kovian arvojen oivaltamista. Lapset pakotetaan oivaltamaan "tosiasiat" , pakotetaan sellaisiksi pikku aikuisiksi, aikuisten arvojen ja tarpeiden toteuttajiksi, aikuisten ihanteiden ja aikuisten vastuuvapauden mielikuvien mukaan. Lapset ovat joutuneet tajuamaan oman arvottomuutensa. Vain suorittamalla miellytät - ehdollisen rakkauden valtakunta.
"Meidän lapsi tulee kyllä menestymään koska..."


Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Mielenterveyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisevä humaani ihmiskuva ei käy kaupaksi poliittisesti tietoisten pyrkyreiden mielessä. Mutta sitten kun ongelmien seuraamukset alkavat tulla esille, sanotaan, että nyt on liian myöhäistä, olisi pitänyt tehdä päätökset aijemmin, valtiolla ei ole rahaa, on vain sopuduttava tilanteeseen, valtion täytyy keskittyä vain liiketoiminnallisen hyvinvoinnin takaamiseen kilpailukykyisen tulevaisuuden takaamiseksi - tms.

Ongelmien ennaltaehkäisy on bisnesmaailmaa matkiville byrokraateille sanana vain vitsi. Hyvä juhlapuheinstrumentti sanana - mutta vain hämäykseksi ja toivon ylläpitämiseksi. "Ihmisen mahdollisuuksiin uskovat" pitävät sitä hölynpölynä koska bisnesmailmankuvaan kuuluu kiistämättömästi "menestyjät ja luuserit". Henkistä todellisuutta ei uskota kaiken inhimillisen todellisuuden pohjaksi, siksi henkiset ja mielenterveydelliset ongelmat ovat tehoihmiseen uskovalle vain luuserisanastoa, vastuun pakenemisen käsitteitä. Turhuutta, turhamaisuutta, verotusvaltion rappiota. Joihin ei pidä resursseja upottaman.

Yhteiskunnan täytyy jakautua, jotta menestyjät saavat osansa, minkä haluavat.
Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Suuri jalostava kilpailu.
Kalvinistinen ihmiskuva, jossa maailma on jyvien ja akanoiden erottelukaukalo.
Enää ei koeta sitä suurta 70-luvun oivallusta onnen jakamisesta, hyvinvoinnin tasaamisesta ja maksimoimisesta, ongelmien elimoinoinnista. Jopa lapsuuden tärkeys on näille persoonallisuushäiriöisille bisnesprofeetoille vastenmielinen ajatus. Poliitikkomme ovat aivan kiimassa bisnesvisionäärien koviin arvoihin.

Nyt puhutaan mielikuvatasolla menstyksestä kilpailuna, tehottomuuden ja kilpailijoiden sallitusta eliminoinnista.
Että kansa on motivoitava kilpailemaan, että kansan on ymmärrettävä "todellisuuden kovat arvot".

Suomalaiset ovat aina olleet selviäjäkansaa. Aikaisemmin ihmisarvo perustui kuitenkin aika paljon ihanteisiin, joissa ihmisen arvo perustui toisten ihmisten hyväksymiseen ja yhteisöllisiin arvoihin. Silläkin oli pimeät puolensa mutta nyt selviäminen on jalostettu käsitteenä ylpeän menestyjän todistettavaan voittoon ja selviämiseen hinnalla millä hyvänsä, jopa lastensa mielenterveyden hinnalla. Samaistuminen ei ole enää suuri arvo. Jakaminen ei ole enää merkittävä arvo. Auttaminen voi olla jopa heikkoutta, toisen heikkouden ylläpitämistä, heikoksi leimaantumista. Imago on yhä tärkeämpi arvo. Erottautuminen.

Heikkouden halveksiminen on hyväksyttyä.
"Pysy erossa siitä luuserista, siitä on vain harmia"...

Ihmisarvo ymmärretään nyt siis vahvan ihmisen itsetuntona, menestymisen tuntemuksena. Onnistumisena.
Kilpailijat ja luuserit koetaan kilpailevan ihmisen itsestäänselvänä vihollisena. Maailmankuva on aina arvoasetelma, jossa arvot määräävät ihmisarvon valittujen tulkintojen kautta. Kielikin on aina arvojen kielioppia, jossa kuvastuu arvomaailma. "Tehostaminen", "Ulkoistaminen" , "Terve kilpailu", "Järkeistäminen", "Resurssien hyötykäyttö kasvuyhteiskunnan ehdoilla", "Ylityövelvollisuus", "Vaarallinen verotus", "Hyvinvoinnin harha", "Valtion keventäminen", "Taloudelinen tervehdyttäminen", "Talouden ehdot"... jne


Ja kyllähän terveyslautakunnan puheenjohtajat sun muut poliittisesti matelevat semipoliitikot ovat terveyspolitiikan asiamiehinä aina tienneet, että ennaltaehkäisyn voima on suuri mutta... poliittisesti ja uran kannalta ei ole mitenkään järkevää painostaa poliitikkojamme ja siis esittää taloudellisia panostuksia humaanin yhteiskunnan rakentamiseksi. Kukaan "poliittisesti korrekti", poliittisten arvojen mukaan realisti, ei halua olla humanistihössöttäjä bisnesanalyytikkojen kasvukäyriä vastaan. Valtio voi todella hyvin mutta maailmankuva on vain bisneksen ehtojen parantamisessa ja taantumisen ennaltaehkäisemisessä.

Hyvinvoinnin jakamin kansalaisille ei ole enää primääriarvo.

Se ei ole enää politiikkaa.

STAKES kyllä esittää poliitikoille vakuuttavia tilastotietoja ja -arvioita, mitä taloudellisia seuraamuksia syrjäytymisellä ja kroonistumisella on, mutta kilpailun uljauteen sokutuneet poliitikot eivät välitä vähääkään humanistiseen maailmankuvaan vivahtavista teorioista - kuten nyt nähtiin perhearvoja mainostavan pääministerin halutessa täystuhoa alkoholin hinnan vapautuksella kun tärkeintä oli vain valtion tulojen maksimoiminen.

Tyly tosiasiahan on että valtion taakka on nyt huomattavasti samalla keventynyt spriipuhdistuksen ansiosta, alkoholiverotuksen keventämisen seuraamuksena, kun alkoholiin on kuollut jo 3000-5000 ihmistä ja tulee kuolemaan huomattavasti aikaistetusti ainakin 15000 ahdistunutta, eläkeläistä, laitapuolen kulkijaa ja mielenterveysongelmallista jo nyt nautitun halvan alkoholin rappeuttamana.
Final solution.
Alkoholi vapaaksi verosta kansalle, jonka ainoa terapia ja todellisuuspako on humala.

Nato pyytää Suomen mukaan nopean toiminnan joukkoihin

No niin.

"Suomi pääsisi halutessaan mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin. Nato on päättänyt kutsua rauhankumppanimaat tietyin ehdoin NRF-joukkojen harjoituksiin ja operaatioihin." -HS

Isojen poikien leikkeihin. Kovat piipussa.
Pitkän tauon jälkeen.
Kun ois rahaa niin löisin vetoa että sinne ollaan menossa pikapikaa mukaan pikaiskuja harrastamaan - pikaisesti Afganistaniin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ihan vain pikavisiitille.

Suomessa hallitus ja presidentti ovat linjanneet, että Suomi on valmis osallistumaan NRF-joukkojen harjoituksiin. Joukkojen osallistumisesta valmiustilaan ei sen sijaan ole päätetty.
Jos Suomi päättäisi osallistua valmiustilaan, suomalaisten sotilaiden lähettämisestä jokaiseen operaatioon päätettäisiin vielä erikseen.

Tätä se on se Vanhasen paheksuva ja loukkaantuva puhe että Nato ei ole ajankohtainen.
Seuraava puhe lienee:

"...vaikkaa meillä onkin iskujoukko ja noudatamme Naton strategisia oppeja niiin... eihän tämä nyt tarkoita sitä, että olisimme Natossa. Ei ole vieläkään ajankohtaista puhua Nato-jäsenyydestä..."

* Ja Lipponen, vanha NATO-vastainen, NATO-allerginen hysteerikko ja keskustelun tukahduttaja, on sopivan hetken tullen (aktiiviuransa jälkeen) kääntänyt nopean toiminnan esmerkkinä takkiaan kertaheitolla ja puhuu nyt laskelmoiden muiden aktiivipoliitikkojen puolesta, kun ei ole uran kannalta poliittista uhkaa enää joutua kansalaisten poliittisen reaktion kohteeksi:

"Minä toivon, että tässä ei olisi Nato-allergiaa", Lipponen sanoi.

Pahoinvoinnin maksimointi ii

"Pelastakaa Lapset vaatii resursseja lastensuojeluun
- Paraskaan lainsäädäntö ei kuitenkaan tuota toivottuja tuloksia, jos sen täytäntöönpanon resursseja ei turvata, yhdistys perustelee kannanotossaan."

" Lasten pahoinvointi on kasvanut nopeasti

-Päivi Repo Helsingin sanomat

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvaa, mutta vielä nopeammin kasvavat kustannukset. Lastensuojelun sijaishuollon menot kasvoivat 30 prosenttia vuosina 2001–2005 kuudessa suurimmassa kunnassa. Nopeimmin kasvaviasosiaalimenoja", sanoo tutkija Aila Kumpulainen, joka laati Kuusikkokuntien selvityksen.

Paikoin kasvu on ollut vielä suurempaa. Menot paisuivat Tampereella yli 50 prosenttia ja Vantaalla yli 40 prosenttia."


"Stakesin raportin mukaan lasten ja nuorten psykiatrisen sairaalahoidon määrä lisääntyi huomattavasti seurantajakson loppupuolella vuosituhannen vaihteeseen asti."

Mutta rahoitus ja hoidon seuranta ei.

Hyvinvoinnin jäähyväiset?
Slummien avajaiset.

Juudaksen evankeliumi - Uusi evankeliumi Egyptin hiekasta

Historiallisesti Juudaksen motiivi pysyy Räisäsen mukaan arvoituksena. "Yleisin tulkinta lienee se, johon suomentajatkin kallistuvat: Juudas halusi painostaa Jeesuksen vihdoinkin ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka johtaisi odotetun Jumalan valtakunnan saapumiseen. Silti tämäkin on pelkkä arvaus" hän muistuttaa.

THE TENDENCIES OF GNOSTICISM

Whole book in internet for reading.




National Geography
The lost Gospel of the Judas
Timeline and first version of this "gospel"

The Gospel of Judas predates the A.D. 180 publication of St. Irenaeus' Against Heresies. The Bishop of Lyon's influential volume sought to unify the Christian church by savaging alternative views and interpretations, referred to as "fictitious histor(ies)."

Irenaeus' targets included the Gospel of Judas and anyone who, because of this text, looked favorably on Jesus' betrayer. The Gospel is one of redemption for Christianity's greatest villain. It relates that Judas was the chosen disciple and a tragic hero selected by Jesus to betray him.

In this Gospel Judas is the only disciple to recognize Jesus' true nature as a divine being. The text describes how, as Jesus' final days unfold, he requests that Judas betray him, warning him, "You will become the accursed one."

The betrayal enabled Jesus to transcend what Gnostics viewed as the flawed physical world and return to his rightful place in the spiritual realm. In this interpretation the Crucifixion, enabled by the betrayal, is necessary not so much for the forgiveness of human sins, but to free Christ's divine self from its mortal cloak.

The Gospel of Judas was inscribed on papyrus, most likely at a Gnostic monastery in Egypt. Its existence has long been known, primarily because of surviving anti-heretical works that denounce its tenets. But no copy was discovered until the late 1970s and none has been available to scholars or the public until now. The one surviving copy was likely hidden in a tomb in Middle Egypt, perhaps during St. Athanasius's fourth-century campaign to destroy "heretical" texts.

****

Mennyt Luento: Antti Marjanen
Juudaksen evankeliumi: Uusi evankeliumi Egyptin hiekasta

Tilaisuuteen on vapaa pääsy
Järjestäjä Suomen Egyptologinen Seura
http://www.egyptologinenseura.fi


****

Lääketestauksen ulkoistaminen.

BBC:n ilmaisella World-kanavalla tulee lääketestauksen ulkoistamisesta dokumentti "Drug trials" :
- lauantaina klo 2210 ja
sunnuntaina klo 10.10 ja 1910.

Todellisuuttamme.
Kapitalistista ihmisarvon porrastusta.
Dr Mengele ei ole poistunut sivistyksemme kartalta.

Hyvinvointimme mekanismia. Siinä missä halvat kengät lasten käsillä ommeltuina, käytännössä pakkotyötä lapsille, joiden vanhemmat pakottavat lapsensa työhön euro per päivä palkalla. Mitä köyhä maailmanosa joutuukaan kestämään jotta rikas osa maailmasta saa pidettyä hintatason "alhaisena" - tai paremminkin osakekurssin ja voittomarginaalin muhkeana? Sillä käytännössä halvat tuotantokustannukset eivät usein välttämättä halvenna tuotetta vaan lisäävät vain osakkeen arvoa ja osakeanteja. Kuten Niken lenkkarit - halvalla tehdään mutta kallliilla myydään, jumalattoman kalliita muovituubia, joista firma kietaisee uskomattomat katteet ja järkyttävät mainosbudjetit brändin turvaamiseksi.

Jos suomalaiset lääketehtaat käyttävät ulkomaisia esim intialaisia lääketestauksen ulkoistamispalveluja, velvoittaako Suomen laki edes firmaa kertomasta siitä vai onko se liikesalaisuuden alainen seikka osakkeenomistajiltakin?

Olemme jalomielisesti jo tottuneet ajatukseen, että eläimet kärsivät lääkkeittemme puolesta eläintestauksissa mutta Intian yksi bisnes on lääketestaus ihmisillä, joilla ei ole oikeusturvaa eikä ainkaan tietoa tai mahdollisuuksi juridisesti puolustaa itseään. Mitä siellä tapahtuukaan eurooppalaisten teholääkkeiden vuoksi?

Jossakin hyvinvontia, jossakin pahoinvointia - länsimaisen sivistyksen karman laki? Itsestäänselvyys?

Ja ovatko ne testit luotettavia? Uusimmat geneettiset kartoitukset ovat osoittaneet, että ihmisten genomi vaihtelee koostumukseltaan yllättävän paljon.USA:n "lääkintöhallitus" on jo myöntänyt, että rodulliset erot vaikuttavat lääkkeiden tehoon ja että lääkevalmistajien on tiedotettava siitä lääkäreille lääkekohtaisesti.

	The World Uncovered BBC
			Drug Trials: The Dark Side
			Thousands of patients are recruited in India to test new drugs. After a recent drug trial scare in the UK, India hopes to attract more patient-outsourcing, but at what cost? Paul Kenyon uncovers the disturbing truth behind India's boom in clinical trials.

Tosielämän James Bond - True life James Bond

True life James Bond is Putin. He has now new russian legislation to kill anybody at anywhere. Licence to kill. James Bond is his true hero. What people see in ultimately psychotic Bond movies? Enterteinment?

James Bond on yksi neofasismin muodoista.
Ylimielinen ja ylivertainen valkoinen protofasisti kaikenrotuisten vihollisten keskellä ja lupa tappaa orgastisen katharsisesti selvästi vihollisia kohteita.

Tosielämän James Bond on Putin, James Putin.

Hän voi tappaa vihollisia, "terroristeja" niin Tshetsheniassa kuin Lontoossa.
Alexander Litvinenkon kuolema on kuin Bond-elokuvasta. HiTech säteilevä myrkky syötetään petturille, joka on hylåännyt äiti venäjän väkivaltakulttuurin ja alkanut petturillisesti puhmaan ihmisoikeuksista ja venäjän despoottisesta kulttuurista.
Putin on fasistisen väkivaltasysteemin kasvatti, salaisen palvelun aina väkivaltaan taipuvainen idoli ja nyt koko maan johtaja. Venäjällähän tosiaan annettiin oma patriot act-laki, joka sallii Putinin antaa teloitusmääräys kenestä tahansa missä maapallon kolkkaa tahansa.

Licence to kill.



.

Taas. Nokia. Umpimielisyys. Brändi. Umpikuja.

Sheffieldin ja yhdysvaltalaisen George Washingtonin akateeminen tutkimus rankkaa Suomen kilpailukyvyssä numero ykköseksi. Oh yes.

Taas.

Suomi huippumaa - minkä takia?
Yhteiskunnallisen rakenteensa ja hyvinvointiyhteiskunnan takia.
Ilmaisen koulutuksen takia.
Ihmiskuvan takia.
Ihmisarvon takia.


Juttelin viimeviikolla - taas - jonkun insinöörin kanssa Mecca-klubilla ja hän vihaisesti halusi elintason ja verojen alentamista. Aivan. Hän ei millään uskonut että viiden eri tutkimuksen huippurankkaama Suomi nojaa nimenomaan yhteiskuntarauhalle, (sosiaali)turvalle, mahdollisuuksille ja inhimilliselle tasa-arvolle. Olen viisitoista vuotta kiistellyt kokoomuslaisten kanssa tästä asiasta. He ovat aina mananneet Suomen tuhoutuvan - jos kaikista pidetään huolta?

Siksi suomalainen insinööri on niin luova koska olemassaoloa arvostetaan noin muutenkin - periaatteessa. Nyt vain on kilpailukapitalismin kilpailuperiaate voittamassa ihmisten mielikuvien pyrkyritendenssejä kamppailussa ihmiskuvasta.
Mielikuvasota on käynnissä.
Se on poliittista sotaa.
On menestyjät ja on luuserit - kun niin oikein uskoo. sitten voi vihata luusereita ja yhteiskuntaa ajatuksena.
Ehdollinen rakkaus tuottaa petoja jo perheissä.

On totta, että suomalaiset suostuvat tekemään eniten palkatonta ylityötä euroopassa - mutta on myös vakavia tutkimuksia siitä, kuinka ylityö syö tehoa ja lisää tuhoavaa sähellystä. Ylikierrokset, overdrive, univaje, ylikuumeneminen, stressitason nostaminen, resurssien suojelemattomuus, taakan lisääminen - kaikki on itsetuhoista toimintaa. Aina on ollut syöpää, joka nauttii terveestä kehosta romahdukseen saakka.

Tärkein pointti Sheffieldin vertailuperusteissa suomalaisten eduksi olikin innovatiivisuus. Ei orja-asenne, piiskuripomot tai työn määrä. Määrä ei ikinä korvaa laatua, vaikka suomalaiset elokuvatuottajat niin luulisivat.

Mutta älykkyys ja ennenkaikkea luovuus, viisaus kasvaa turvallisuudessa.

Nokian monista edistyksellisistä patenteista 90-luvulla on ollut nuorien vapaasti ajattelevien insinöörien innokkaita ja omaehtoisia keksintöjä - joita sitten johtotaso on ensin dissannut ja väheksynyt mutta joista on tullut Nokian suuruuden kivijalka. Ja joiden tuotosta sitten johtotaso on ottanut muhkeat bonukset nuorten keksijöiden nenän edestä.
Kapitalismia? Luovuuden halveksimista?
Hyväksikäyttöä?
Aina löytyy resurssien hyväksikäyttäjiä, pohjan polttajia.

Kyllähän ihmisestä tekemällä aina peto saadaan - olosuhteet vaikuttavat - ja politiikalla valitaan olosuhteet.
Ihnmisen perusolemus ei ole kilpailu, se on todettu sadoissa sosiologisissa tutkimuksissa. Ihmisen perusolemus on sosiaalinen vuorovaikutus ja se muuttuu kilpailuksi, jos olosuhteita ja johtajia muutetaan mustavalkoisiksi ja ahtaiksi.


Minkä ihmisen me haluamme?

Humanistinen maailmankuva lanseerattiin 70-luvulla ja se oli inhimillisin hetki ihmiskunnan historiassa. Luultavasti Vietnaminsodan mielettömyys ja saksalaisen sivistyskulttuurin natsivaiheen paljastukset ihmisluonnon pimeästä puolesta avtoivat mahdollisuuden valaa uskoa humaaniseen yhteiskuntaan.

Mitkään sosiologiset tutkimukset eivät vakuuta persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat nimenomaan hakeutuneet johtotasolle ja he julistavat vimmattua ja veristä kilpailua, kilpailijan nöyryytystä ja palkatonta ylityötä.

Eikö tavalliset palkansaajat käsitä että tämä ultrakapitalismi
ei ole ratkaisu onnellisuuteen ja ihmisen kehittymiseen? Että maksimaalisen rikastumisen ihanne mahdollisimman pienelle joukolle ei tuo onnea?

Kiihtyvä kehitys on jo matemaattinen mahdottomuus, luonnonvarojen raiskaamista.

Sosiaalidemokraattejakin äänestetään muka heidän poliittisen perintönsä tähden vaikka puolue on ollut 20 vuotta Kokoomus II. Ensin lupasivat "ilmaisia" lainoja muiden puolueiden kanssa "talouskasvun nimessä" ja sitten syyttivät kansalaisia 1989 tuhlaamisesta ja valtion romuttamisesta.

Rikollisuutta suosiva politiikka

Onko huumepolitiikka epäloogista?

Onko tutkimuksia, joiden mukaan huumeiden vapauttaminen lisäisi huumeiden käyttöä?

Nottinghamshire´n poliisipäällikön mukaan itse huumeenkäyttäjiä ei ainakaan voi estää:

"Police chief says give heroin to addicts"

Ja että huumepolitiikka lisää rikollisuutta ja väkivaltaa.


Monet sosiologit eivät uskalla puhua julkisesti omaa mielipidettään huumepolitiikan järjettömyydestä, koska huumeet on demonisoitu poliittiseksi tabuksi.
Moni lääkäri tietää sen, kuinka vakava myrkky viina on. Liuotin. Paljon pahempi ja aggressiivista käyttyäytymistä murhiin alustavampi aine kuin miedot huumeet kuten mharihuana. Paljon pahempi.

Ties kuinka monta kertaa olen joutunut todistamaan supersympaattisten kaverieni humalapsykoosia ja saatanallisen riskialtista käyttäytymistä viinahuuruissa. Hengenvaarallista humalaa.

Itsestäänselvä totuus terapeuteille ja hoitoalan ihmisille on että huumeet ovat usein itselääkintää, koska muusta avusta ei ole tietoa, tai muuhun ei ole varaa. Huumeittenkäyttäjälle huumeet ovat elämänkorvike, koska eivät tiedä tai usko keskusteluterapian voimaan menneisyyden selvittämisessä. terapiat ovat kallita ja hankalia KELA:n politiikan takia: terapeuttia ei KELA:n mielestä saisi vaihtaa, vaikka siakas tuntisi olonsa epämukavaksi itselleen oudon ihmisen kanssa. Terapia ei ikinä onnistu, ellei asiakas tunne luottamusta terapeutti akohtaan. Vain poliitikot voivat avat huumeongelman suurimman solmun: tukea terapiakulttuuria ekstensiivisesti. Yhteiskunta työtnää suoraan viemäriin ihmisiä, joille ei tarjota ilmaista apua. Suomella ei olisi varaa tiputtaa ihmisiä työkyvyttömiksi - kysymys on myös teho ajattelusta ja sijoituksesta tereydenhuollon määrärahoissa.

Sosiologit ovat jo pitkään pohtineet (ainakin jenkeissä ja briteissä), että länsimainen yhteiskunta ei voi sietää huumeita, jotka luovat onnellisuuden olon ja lisäävät ihmisten kriittisyyttä kilpailukapitalismia kohtaan.

Onko huumepolitiikkamme vain ideologista?

Ja kun kristillisiä ihanteita poliittisesti vaaditaan niin unohdetaan että Jeesuskin käytti ajantqavan mukaan huumaavia ainesosia parannusrasvoissaan ja pyhissä kekseissä juhlapyhinä.


Huumepolitiikkamme luo organisoidulle mafialle loistavan syyn organisoitua ja huumesammon, rahapajan ja luo huumetta hinkuaville yksilöille väistämättä rikollisen uran. Suomessakin tapahtuu useita murhia vain huumeiden hinnan ja sen laittoman statuksen takia. Ja ties kuinka monta kuolee myrkyllisiin ja tai yli-annoksiin.

Teoriani ja mielipiteeni asiasta on selkeä: ne, jotka käyttävät huumeita, käyttävät. Heroiini on niin häpeän leimaama aine, että sitä eivät käytä ne, jotka eivät halua sitä. Hesassa huumeita saa tuosta vain. Ei lainsäädäntö estä käyttäjiä mutta ohjaa sitäkin vankemmin varkaaksi ja huoraksi hintatason takia.

Ettekö ole ennen nähneet huumehuoraa? Vain elokuvissa? Tehkää Kalliossa lauantaiaamuna kävely ja katsokaa joitakin kohtaamianne epätoivon kovettamia kasvoja.

Mestari elää

Altman on kuollut.

Ehkä kukaan muu ei modernisonut ja luonut nykyelokuvaa niin kuin Altman. Jokainen laatujenkkileffa on saanut vaikutteita leikkauksesta ja dokumentaarisuutta tavoittelevasta realistisista rytmitys- ja jatkumokeinoista.

M.A.S.H.-elokuva oli myydyin ja eniten katsotuin elokuva -70 maailmassa koskaan luvun alussa. Se sallittiin jopa Vietnamissa ja Kiinassa. M.A.S.H. muutti pompöösin, vielä 50-luvun suureellisten tyylikerrontapyrkimysten elokuvakäsityksen kerrasta. Studiosysteemi ei uskonut alkuunkaan halvan ja kuvaustilanteessa koostettavan dokumentaarisen kerronnan vetävän katsojia mutta enempää eivät voneet olla väärässä. Niin von Trierit kuin musiikkivideoiden tekijät ovat suoraan M.A.S.H.:in jälkeläisiä.

Shortcuts oli luontevuudessaan samaa luokkaa kuin M.A.S.H. Ja muutti hetkessä elokuvakerronnan ihanteita taas kerran, nyt keinotekoisesta 80-luvusta realismia tavoittelevaan 90-luvun elokuvafiktioon.

Viimeisin Altmanin elokuva onkin sitten vain kerronnallisesti ohut ja kevyehkö vanhan miehen fantasia elämän perusarvoista teatterimaisena hyvän mielen unena yhteisöstä, joka hyväksyy kuoleman. Jos et ole Altmaniin tutustunut, älä aloita viimeisistä elokuvista.

Altman 1925-2006 news videos

.

Michel Gondry haastattelu :: interview video

director Michel Gondry interview

SVT:n Kobra-ohjelman haastattelussa unenomaisten videoiden ja elokuvien ohjaaja.
- link "Se programmet"

Kobra on muuten ärinomainen kulttuuriohjelma - näkyy myös HTV:n SVT-kanavalta.


* Jos ei uusin Kobra-video sisällä haastattelua sitten se on n. 22.11.06 arkistovideolla.

Lapseni on meedio :: häpeä, pelko ja ekstaasi

Tänään tuli Neloselta oiva dokumentti.

Lapset meedioina.

Eli tämä on osastoa lasten hengellinen hyväksikäyttö.
Henkisen väkivallan hyväksytyin tapa ja osasto. Todellisuuspakoisten aikuisten lapset antavat viihdettä ja vapauttavat aikuiset lapsen todellisista tarpeista.

Ihmeelliset lapset.
Ihmelapset.
Ilahduttavat aikuisia, antavat Toivoa ja jännitystä.

Lapset ovat monen lahkon sirkusapinoita.

Lapset uskovat kaiken, lapset tekevät kaiken. Lapsista voi tulla hyviä meedioita. Tavallisenkin lapsen selviytymiskamppailuun kuuluu rakkauden ja huomion varmistaminen ja se edellyttää hurjaa tarkkailukykyä. Ja mukautumishalua.

Valitettavasti Luterilainen kirkkommekin sallii vakavan henkisen väkivallan kirkon suojissa majailevissa järjestöissä.

Vanhoillis-lestadiolaiset, kansanlähetysläiset, sleyläiset ja kansan raamattuseuralaiset saavat pelotella lapsia helvetillä ja saatanalla aivan huoletta. Tupakoinnista tai nuorten seksikokeiluista voidaan kevyesti tuomista pieni sielu kadotukseen ellei sitten kadu suurieleisesti show-numerona lahkoseurakunnalle. Hysteeristä pelkoa ja kadotuspaniikkia kirkuva lapsi voi olla suuri tyydytyksenaihe lahkolle. Lapsen hätä on kuin nautintoaine, saastainen ehtoollinen, jossa toinen ihminen on täysin toisten ihmisten hyväksynnän armoilla ja muokattavissa.

Lapsiin ladataan täydellisen enkelin toivekuva ja aikuisten halveksunta on hirveä, jos lapsi ei tuokaan jumalallisen puhdasta valoa epätoivoisten aikuisten sieluun.

Jyväskylässä toimi -80 luvulla erittäin älykkäiden, symppisten, mukavien ja menestyvien nuorten opiskelijoiden lahko nimeltä Navigaattorit.

Kaikki olivat onnellisia, pelastettuja mutta moralistinen hierarkia, ohjelmoitu kehitysprosessi "uskonasioissa" ja inside-jutut olivat jotenkin outoja. Kaverini liikkui siellä onnellisena superuskovien uudesta perheestään mutta minulla oli liikaa kysymyksiä onnellisen jäsenen rooliin.

Sitten selvisi joskus -92, että amerikkalainen Navigaattori- liikkeen Jyväskylän osaston hymyilevä johtaja oli pitänyt nuoria miehiä ja naisia seksikumppaneinaan synnintunnustussessioissaan.

Mitä saastaisinta henkistä väkivaltaa. Jyväskylän kaupunki ja sosiaalitoimi rahoitti sitten terapian järjestön jäsenille eikä sellaiseen kokemukseen liittyvä terapia ole lyhyt. Navigaattorit lakkautettiin Suomesta vasta kun intiimit koulutussessiot tulivat ilmi.

Tähän törmää monta kertaa lahkojen kohdalla: täysin härski persoonallisuushäiriöinen johtaja syyllistää omasta narsistisesta onnestaan hehkuen muut synnistä murskaavan moraalisilla ihanteilla ja vaatimuksilla jotta saa itse harjoittaa syntiä tai ainakin rajojen ylitystä, muiden hyväksikäyttöä.

Armottamat voivat kokea onnea muiden toivottomasta etsinnästä.

Moralistit ovat moraalittomia.
Itsensä kruunaajia ja toisten riman kohottajia.
Epäinhimillisyyden vaatijoita.

Kieltäessään rakkauden vaativat rakkautta vain itselleen - myös omalta lapseltaan. Mahdottomuuden vaalijoita. Manipulaattorit kokevat olevansa jumalia, vapaita käyttämään muita ihmisiä ja asettamaan muille jumalattoman moraaliset vaatimukset, joita eivät itse ikinä toteuta. Kokevat jumalallista ylemmyyttä halveksiessaan ja vaatiessaan.

Moralismi on moraalittomia varten.

Asuin kerran kesätyön ajan erään vanhoillislestadiolaisen miehenalun kanssa. Hän oli ihan jees tyyppi mutta tiesin vastauksen jo ennen kysymystä: joudunko helvettiin kun en usko heidän uskomuksiaan. No kyllä vaan.

Lapsisotilaatkin voivat olla julmimpia kuten punakhmereillä. Kun lapsen tahto murretaan ja lapsi häpäistään, lapsen tarpeet ohitetaan ja yhteisön tarpeet nostetaan jalustalle ihanteiden tai uskonnollisten visioiden muodossa, lapsesta tulee tulinen fundamentalisti, joka halveksii erilaisuutta ostaakseen hyväksynnän ja ehdottoman jäsenyyden ryhmässään - koska ei itse saanut olla vapaa ja erilainen.

Ihminen, joka joutuu kieltämään inhimilliset tarpeensa, tulee helposti inhomaan muiden inhimillisiä tarpeita.

Perusheimo-initiaatiorituaaleissa yksilön hallitsemiseen ja muokkaamiseen kuuluu oleellisena osana yksilön häpäisy.

Yhteisö/peerhe esitetään jumalallisena voimana, joka saa tehdä yksilölle mitä tahansa. Varsinkin yksilön seksuaalinen häpäisy jo silpomalla ympärileikkauksessa ja siten faktuaalisesti vähentämällä yksilön seksuaalista nautintoa varsinkin naisten silpomisessa on yhteisön häpäisevää ja omistusvaltaa suorittava teko. Vanhukset haluavat iskeä nuoret polvilleen ja polttaa heihin alusta saakka häpeäkonflikti, itseinho, johon yhteisö tarjoaa sitten omia kunnian ja pyhyyden ratkaisujaan.


Luterilaisen kirkon hengellinen väkivalta lapsia kohtaan on erittäin ovelaa. Kasvatuksellista pelottelua. Virsissä ja puheissa mainitaan helvetti ja saatana ja kidutettu Jeesus on aikuisten mieleen ja lohduksi mutta lapselle sanotaan, ettei niistä kannata välittää. Siitä syntyy outo kontrasti, ikonostaasi lapsen mieleen. Tarjotaan aktiivisesti vain enkeleitä, jeesjeesusta ja jänniä toimintasankareita Vanhasta testamentista mutta taustalla roihuaa helvetin liekkimeri. Ja tietysti äiti tai isä osaa mainita sopivina kasvatuksellisina hetkinä että ei kai lapsi halua enkeleiden itkevän tai Jeesuksen veriuhrityön olevan turha.

Eikä tarvita helvetti-sanaa siihen kun aikuinen halveksii lapsen omaa tahtoa ja halua lapsen uskovan yli-inhimillisiin tottelijoihin, joiden esikuvan mukaan lapsen pitäisi olla aikuisen palvelija kilttinä lapsena. Aikuisen tarpeet nostetaan jumalalliseen valoon ja lapsen on opittava dumppaamaan omat tarpeensa. Jumalan nimessä, aikuisen tähden.

Vanhemmille kelpaa pelokas ja vaikeneva lapsi kaikin keinoin.
Kovaa manipulaatiota. Pikku sanoin. Enkelien siunatessa pelokasta sielua.
Lapsen avuttomuus ja tarpeet herättävät joissakin ihmisissä kirkuvaa väkivaltaa ja vihaa. Koska nämä aikuiset ovat kokeneet rakkaudettomuutta ja yrittäneet kieltää, torjua sen tosiasian itseltään.


Kaikki aikuiset eivät vieläkään usko, mitä tuhoa pelko saa aikaan lapsen kehitykselle.

Kaikki uskonnollinen lapsenkasvatus keskittyy yhteen erityiseen häpäisemisen muotoon: lapsen seksuaalisuuteen. Sen syyllistämiseen, likaamiseen ja häpäisemiseen. Jostain syystä uskonnollisen maailmankuvaan turvautuvan ihmisen pakonomainen tarve on nähdä lapsi mahdollisimman epäseksuaalisena, idealistisena olentona. Ja siten aikuisen viha olisi jotenkin oikeutettua, kun lapsi onkin ruumiillinen, aistillinen, subjektiivinen, seksuaalinen olento. Joku aika sitten haastattelututkimuksessa suomalaisista saatiin vain yksi merkittävä ero uskonnollisen ja einiin uskonnollisen kansalaisen välille: uskonnolliset olivat hyvin varuautuneita tai negatiivisia seksuaalisuutta kohtaan.

Tuskin olivat itse lapsena saaneet hyväksyntää.
Häpeä tuottaa vihaa, vieraantumista omista tarpeistaan.

Psykologisena mekanismina ja sosiologisena välineenä häpäisy on monitahoinen seuraamuksiltaan. Yksi ja tärkein syy ja mekanismi on aggression ohjaaminen sallitusti poispäin ryhmästä vihollisiin, erilaisiin ja ei-ryhmään kuuluviin. Naapurien halveksunta ja ja köyhempien ilkkuminen on nykyperheenkin peruskeino aggressionohjauksessa ulos sisäisistä ongelmista ja aikuisten torjutuista tunnelukoista.

Ryhmän integraatio kärsii, jos ryhmäläisillä on aggressioita toisiaan kohtaan ja siten luodaan erilaisia kulttuurisia tapoja purkaa aggressiota ulospäin - ilman ryhmän tavallista moraalia, vapautettuna ekstaattiseen vapaaseen aggressioon. Ryhmän hillitsemät aggressiot ja tuottamat häpeäkonfliktit voi autuaasti vapauttaa sallittuihin aggressiomuotoihin, jotka yhteisö usein sallii "hiljaa".

Natsit ovat selkein esimerkki tästä miljoona vuotta vanhasta sosiobiologisesta tensiohallintasysteemistä. Natsit olivat erittäin moraalisia ja perhekeskeisiä mutta käyttäytyminen vapautettiin kaikesta moraalista halveksittavia ihmisiä kohtaan. Erilaisuus on ryhmän tapa kokea harhaista turvallisuutta.

Melkein jokainen kulttuuri on ollut selkeän rituaalinen uhrikulttuuri.
Tarvitaan uhreja ja verta, jotta ryhmä toimisi sääntöjen ja ja rajojen sisällä. Hyvä uhri antaa uhraajalle elämän vallan. Vallan olla kuoleman yläpuolella.

Kvanttihyppy

" A University of Utah physicist took a step toward developing a quantum computer by showing it is feasible to read data stored in the form of the magnetic spins of phosphorus atoms."

Tämä on ehkä eniten tulevaisuuttamme muuttava keksintö osana uutta kvanttitietokonekehitystä. Vielä kymmenen vuotta sitten moni ihminen uhosi ettei aijo ikinä koskea typerään tietokoneeseen ja nyt jo puhelimessa on tietokone ja hakusivut. Muistan vieläkin kuinka ensimmäinen GSM-Nokiani sai ihmiset paheksumaan turhamaisuuttani - samat ihmiset ovat nyt Communicator-friikkejä.

Kvanttitietokone tulee nähtävästi olemaan järjettömän nopea. Sama ero nykyisiin murmuttajiin kuin härkävankkureilla ja suihkulentokoneella. Se tulee mahdollistamaan simulaatioita, jotka taas antavat mahdollisuuden mm virtuaaliselle järjelle.

Itse en usko tietoisuuden olevan mahdollista tietokoneelle mutta ainakin ihmisten tietoisuus tulee muuttumaan oman "älykkään", keskustelukykyisen simulaatiotutorin avustuksella järkyttävästi. Ihmisten tietokoneista tulee simulaationa ja taskupäätteiden, PDA:n välityksellä ihmisten profiileja ja filttereitä maailman suhteen, suunnittelijoita, sihteereitä, ura-agentteja - apuminä, joka auttaa mm valheenpaljastuksessa ja toisten psykologisessa profiloinnissa.

Sosiaalinen todellisuutemme tulee muuttumaan radikaalisti, jos elintasomme ja kulttuurimme vielä jatkaa etenemistään.

Ihmiset tulevat suunnittelemaan omat lapsensa geneettisesti ensin tietokoneellaan parannellen omia geenejään laskemalla simulaatioita niiden kombinaatioista. "Kehitystä" ei voi estää tässä kapitalistisessa ahneuden kulttuurissa. Rahasta ja teknologiasta tulee rotuopin tae.Valitettavasti.

Second Life

.

Peto jo syntyessään

Pendolino on meille kaikille Hesalaisille tuttu juttu.

Joskus on täytynyt päästä Tamphereelle ja äkkiä. Mutta - heti kun ekstraeuroja maksanut pikalippu on leimattu kuuluu kuulutus: " ... joo tässä olisi nyt sellainen tilanne että joudutaan hieman hiipimään... mutta sitä varmemmin ollaan perillä."
Onneksi on sentään huumorintajua maailmassa.

Miksi hyvä saksalainen valmis junamalli hylättiin ja hyväksyttiin lipevät italialaiset lupaukset tulevasta halvasta vauhtipedosta?
Halvalla ei saa hyvää.
Köyhällä ei ole varaa halpaan.


MOT ohjelmassa maanantaina ja tiistaina on käsittelyssä yksi pseudokapitalismin seuraamuksista. Ostettiin halvalla kun halvalla saatiin. Ja jokainen matkustaja joutuu maksamaan vielä 10 vuotta jälkikäteen rautateiden fiatista. Ties kuinka monta kymmentä tuhatta tuntia on hukattu VR:n asiakkaiden elämästä. Kiroilua, myöhästymisiä, turhautumisia ja selittelyitä. Eikä VR korvaa mokailujaan asiakkaille.
Kuten eivät kännykkäfirmat, jotka lykkäävät keskeneräisiä malleja kuluttajien testattavaksi.

Pseudokapitalismia on uskoa halpaan kilpailutukseen.
Laatu on sivuseikka.
Kilpailutus ja halpuuden orgasmi jotakin suurta.
Kehitystä.
Kehitysuskoa. Suuria visioita.

Digihyrsterian seurauksena saamme maksaa digiboksista, jotta saamme lisää maksettavia kaupallisia kanavoita. Samme myös entistä huonompaa suomalaista TV-draamaa, koska 1000 miljoonaa euroa on käytetty vanhentuneeseen digitekniikkaan, ei draamatuotantoihin.
Digiboksikin on 14 vuotta vanhaa aneemista teknologiaa, jonka kuvanlaatu ja äänenlaatu on surkeampi kuin nykyinen analoginen TV:signaali. Ei laatu, vaan näennäiset saavutukset. YLE aikoo eduskunnan siunauksella tehdä Suomesta ensimmäisen "täysin digi-TV:n" maan. Uskomatonta uhoamista turhan takia. YLE ei ole joutunut vastuuseen ihmisten ongelmista ja rahanmenetyksistä keskeneräisten digiboksien takia vaan YLE, joka pakottaa ihmisiä ostamaan "uutta teknologiaa", pesee kätensä täydellisesti.

Eikä kukaan VR:llä joutunut vastuuseen laaduttomasta mokailusta - kuten ei HKL:llä samankaltaisesta katastrofista?
VR on kaupallisen palvelupuolen oopperailmiö. Rahaa saadaan kulumaan ja siitä ollaan ylpeitä. Kukaan ei joudu vastuuseen vaikka kuinka rahaa häviää mustaan aukkoon.

Aivan sama juttu kuin Soneraan upotetussa 4000 miljoonassa eurossa.
Ensin uhotaan kapitalismin jumalattomasta kehitysvoimasta, Mahdollisuuksista kovan rahan pelissä, rohkeiden pelissä, sijoitellaan ja pelataan riskipeliä mutta kas, sitten unohdetaan kova kapitalismi ja keksitään taas käsite "kansalaiset", jotka maksavat juppien munaukset ja harhat. Aivan kuin kapitalismi olisi lupauksia ja vain lupauksia mutta sitten nitä, jotka uskovat lupauksia lupauksia, syytetään tyhmiksi. Lupauksistahan kenenkään ei tarvitse joutua vastuuseen, eihän?

Suomalaiseen pseudokapitalismiin kuuluu kuva, jossa poliitikko tai johtohenkilöstö ei joudu vastuuseen emämunauksista. On kunniatehtävä suojella avuttomia johtajia. Kohautetaan harteita ja annetaan kristillisesti anteeksi muille omaan kastiin kuuluville - kun taas työntekijät ja kansalaiset maksavat potkuina, ylitöinä tai veroina epäpätevien herrakerhojen sotkut.

Kapitalismi olisi OK, jos vastuunkantajina vittuilevat kukot todella joutuisivat vastuuseen muiden elämää hankalaloittavista sotkuista.

Ja asiantuntioille pitkät haistatellut poliitikkojen viinapolitiikka ehkä joutuu nyt ottamaan takapakkia julksisuusrummutuksen takia - kun veroalen seuraamuksina noin 8000 haudassa tai matkalla hautaan halvan viinan haurastuttamina. Helsingin Kalliossakin kuolleisuus liki kaksinkertaistui v.2000-2005 hallituksen rahoja laskevan alkoholipoitiikan seuraamuksena.

Elämme yhä keisarillista kapitalismia.
Johtajat eivät ole vastuussa mokailuistaan ja epäpätevyydestään.

Johtajatasolle täytyy maksaa bonuksia, kun nuori insinööri keksii ilmiömäisen ratkaisun. Nuorta insinööriä ei saa pilata rahalla, menestyksellä ja ylellisyydellä.

Muistuu taas mieleen Lipposen esimerkillisen korkean profiilin filunki ja lupaus, kun hän vakuutti ilman eduskuntaa Bushille Suomen tukevan USA:n sotapolitiikkaa. Monessa maassa Lipponen olisi isketty kepin nokkaan entisenä poliitikkona.

Mutta. Meillä on Venäjän ja Ruotsin alistusajalta vieläkin voimassa sana, että herra on aina oikeassa eikä ylempää kastia voi rankaista koskemattomina. Se, joka uhoaa, laittaa muut maksamaan, se on meillä ylemmän kastin velvollisuus ja tapa.

Köyhät kyykkyyn ja vapisemaan.
Niin on hyvä. Ettei rauha järkkyisi.

.

Very short stories

Very short stories

Wired

Dippipappi ja huonomuistinen piispa

16.11.06 IS

Itä-Suomalainen pappi ehdotti sielunhoitoon tulleelle naiselle makoiluterapiaa.
Papin kanssa sohvalle ja makaamaan huolet pois.

Ja sitten vaatteet.

Luulisi että piispa suuttuisi tällaisesta... mutta ehei. Eihän pappia voi syyttää hurmaavan naisen murskaavasta vaikutuksesta. Luulisi, että tällaiset tapaukset olisivat jääneet 1700-luvulle.
Ei toki.

Täytyyhän kirkon pysyä perinteissä, joka rintamalla.
Tämä on kirkonpuolustajien luonnollista logiikkaa: pappia täytyy virkahahmona, jumallallisen viran toimittajana suojella kaikkia syytöksiä kohtaan jotta ei murennettaisi ihmisten yleistä toivoa ja luottamusta jumalallista kirkkoa kohtaan. Ihan vain ihmisten parhaaksi.
Kirkon pyhyyden takeeksi.

Olen kuullut ensikäden kuvauksia vastaavanlaista tapauksista. Niitä riittää Suomen Siionissa ja lahkoissa.

Itse olen nähnyt livenä kuinka pappi harjoitti "hienovaraista" aivopesua rippikoulun kauneinta tyttöä kohtaan ja onnistui lopulta murtamaan tytön. Tyttö oli alkupäivinä terveesti vihainen ja ärsyyntynyt papin kosketteluun, halailuun ja vitsailuun mutta kun leirin muut aikuiset eivät suoraan puuttuneet papin toimintaan vaan siis sallivat papin hyväksikäytön ja psykopelin, tyttö hämmentyi ja suostui ”leikkiin mukaan” papin antaman roolin mukaisesti.

Tyttö joutui kovan paineen alaiseksi ja ahdistuneena tulkitsi tunteensa tilanteen mukaiseksi saadakseen hyväksyntää ja vaimentaakseen repivän ristiriitaisen tilanteen pois häiritsemästä.

Tyttö kielsi lopulta itseltään tulkinnan papin käytöksestä loukkaavana jotta mukautuisi tilanteeseen karmaisevalla tavalla. Leirin lopulla vihainen ja hämmentynyt tyttö oli muuttunut papin haaremitytöksi, joka "nautti" julkisesta papin kähminnästä ja papin antamasta alfa-naaraan roolista.
Hyvin ”tyylikäs aivopesuprosessi”.
Ensin Kohdeihmisen itsetulkinnan ja itsearvon murentaminen ja sitten uusi lahjottu rooli, manipuloijan ehdoilla tietysti.

Tässä tuoreessa papin seksipelipahtumassa Kirkkoherra oli yrittänyt saada Piispan toimimaan vastuullisesti ja laittamaan alaisensa, papin suoraan vastuuseen, jottei seurakuntalaiset altistuisi sairaan miehen pakkomielteisiin. Piispa oli aloittanut periaatteessa ”salaisen” eli näkymättömän ja olemattoman kurinpitotoimenpiteen mutta pappia ei hyllytetty vaan hän sai jatkaa tointaan ja seksuaaliterapiatapojaan.

Piispan mielestä sielunraiskaajalle riittävä rangaistus oli sivistynyt puhuttelu ja huomautus. Ja ei kun vaan papille lisää vastaanotolle sieluja raiskattavaksi ja sukupuolitautia levitettäväksi.
Kirkkoherra oli itse toimittanut selostuksen sekä uhrin kirjoittaman kanteen piispa Huotarille syyskuussa 2005 mutta Huotari väittää nyt, etta hänelle ei olisi mainittu mitaan papin seksuaalisuhteesta ja -manipulaatiosta "sielunhoito"-suhteessa.

Loistavaa. Vastuusta vapaa piispanistuin – suojelee papinvirkaa ”juoruilta” ja tahroilta ja suo papille kuin papille laajan tulkinta- ja vastuuvapauden aivan kuten itse piispanviralle. Piispan mielestä poliisitutkinnan aloittaminen oli oiva hetki lopettaa piispan oma ”kurinpitotoimi” pappia vastaan ja vapauttaa pappi turhista lisäpaineista. Eli piispalle oli tärkeintä mahdollisimman nopeasti olla vastuusta vapaa alaisensa tekemisistä ja olla välittämättä alaisen toiminnan seuraamuksista.

Kun vihdoin käräjäoikeus tuomitsi papin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pappi hyllytettiin virastaan mutta salaisesti - ettei papinvirkaa vain turhaan tahrattaisi.
Kirkon tärkein virka on papin virka - ja kirkon tärkein tehtävä suojella virkaa mielikuvana hinnalla millä hyvänsä? Vain ”hyvään” uskoen”?

Ja sitten ihmetellään, miksi ihmisiä kiinnostaa kirjat ja elokuvat kirkkoon liittyvistä salaliittoteorioista.

Piispojen työmoraalin tärkeimmät huoneentaulut tuntuvat olevan Vastuusta pakoilu ja Kirkon imagon muuttumaton suojelu.

Hyväksikäyttö perustuu aina turvallisuuden illuusiolle ja turvallisuuden- jatodellisuustajun horjuttamiselle, suggestiolle, jossa avuton ihminen "saa kaiken" hyväksynnän - kunhan alistuu toisen ihmisen valtaan. Aivopesuprosessissa ihmiselle luvataan rauha ja onni kunhan ihminen luopuu normaalista eettisestä toiminnasta ja omasta tahdosta.

Aivopesu on suggestiota.

Suggestio syntyy suostuttelemalla.
Hämäämällä.
Todellisuuden tajua horjuttamalla.
Vakuuttelemalla.

Suggestoitavalle vastaanottajalle tarjotaan uusia tulkintoja todellisuudesta suostuttelevasti ja myös vaativasti. Vastaanottajan aikaisempia tulkintoja kyseenalaistetaan ja hyväksynnän ehdoksi asetetaan myöntyminen suggestorin antamiin mielikuviin ja toiveisiin. Suggestoitava saatetaan pienen lapsen rooliin, jossa lapselle annetaan turva ja onni luottamuksen autuaan sokeuden kautta.

Mainosten yksi yleisistä suggestioskenaarioista on esittää tilanne, jossa ilman tuotetta olevat ihmiset joutuvat häpeään. Papin virkaimagoon on aina kuulunut papin etäisyyden, emotionaalisen kyvyttömyyden ja kylmyyden liittäminen jumalalliseen erilaisuuteen ja paremmuuteen.

Pappien paremmuus ja erilaisuus ovat melkein joka kulttuurissa mielikuvana erottamassa pyhät miehet profaaneista junteista. Silloin syntiset ovat aina vaarassa tuomion uhan voimalla kun syntien julistus- ja määrittelyoikeus on pappiskastilla.

Kastiajattelu on katolisessa kirkossa pyhitetty nimenomaan naimattomuus-leimalla, jonka määreen avulla voidaan pappien "todistaa" olevansa ylemmällä henkisellä tasolla ja leimata "maallinen" ja "seksuaalisuus" saastaisiksi ilmiöiksi. Samaa logiikkaa edustaa myös tämä ajattelu, että jos pappi "ajautuu" seksisuhteeseen sielunhoidettavan tai riparilaisen kanssa, syyllinen on aina papin viekoitellut ihminen - siis pappi ei ole ikinä viekoittelija piispojen kirkkologistiikassa. Pappeja on armahdettava ehdottomammin kuin pappien seksuaalileluiksi alistamia ihmisiä.

Pappiparat joutuvat niin saastaisten ihmisen lumoamiksi että piispojen on suojeltava heitä ala-ikäisiltä vampyyreiltäkin - ja aina ainakin kirkon maineen tähden.

Eihän pappien noitavainoa voi sivistynyt piispa hyväksyä laisinkaan.
Ettei vietäisi ihmisten viimeistä toivoa yli-inhimillistä, puhdasta kirkkoa kohtaan.

Borat has kicked :: and been kicked...

"Borat" has done it boldly.

Newsweek

"Because in this stupid, uptight, politically correct climate, where you can't say anything—can't call an American Indian an Indian—how wonderful that a movie like 'Borat' comes out and says, 'You are all f---ing insane'," says Rivers. "We're such a sick, scared society. We are terrified to say anything about anything."

"In the largely unscripted film the faux TV journalist travels to America..."

Well, that´s partly true. But. The main story and settings are scripted, only the live dialog is somehow unscripted. You can see how some characters are quite obviously got some specific guidelines before camera has started.


And Borat as character has gone a beat too far.
Bigger than life? At least inside Sacha Baron´s head. Now the reality has kicked it little bit open.

Täysin uusi rusina

Ota rusina.
Hengitä

Unohda itsesi.
Unohda kaikki muu.
Unohda rusina.
Hengitä.
Syö rusina.
Syöt rusinan ensimmäistä kertaa.

Mindfulness.

Stressinhallintaa
Stressintorjuntaa
Vapautta
Olemista
Tiedostamista
Olevaisen hyväksyntää sellaisena kuinn tämä on
Parhaimman todellisuuden mahdollisuus pilattujen valintojen raunioissa

Rauha tyytyväisyydestäolla tässä
Itse itsensä valitsemana

Ihan OK buddhistinen sovellus länsimaiseen ajatteluun - kunhan ymmärtää että se ei ole terapian korvike tai depression blokki valkoisena muurina.

Kunhan sitä ei käytä pakenemiseen, lahkouskontojen tyyliin ajatusblokkeihin. Kaikkea voi käyttää väärin, jos haluaa käyttää oikopolkuja, myös positiivisia periaatteita kuten tätä sovellusta.

Ihmisen täytyy kohdata terapeuttisessa uudistumisprosessissa ne negatiiviset kokemukset ja traumat - traumatoiston ytimen, "ajatuskiroukset", negatiivisen ajatuslogiikan, sadomasokistiset ehdollistumat ja helpotuskaavat, joihon on ehdollistunut epäterveessä ympäristössä. Positivistinen negatiivisten asioiden blokkaus voi olla hysterian yksi muoto.

Hysteria voi olla enstaattista, torjuvaa, näennäisen tyyntä sokeutta - tiedostamisen vastakohta.

Keskittyminen oleelliseen ja positiivisiin tavoitteisiin ei voi korvata terapeuttista traumankäsittelyprosessia, muistakaa se. Ei ole kognitiivista oikotieta "valaistumiseen" jos kieltää biologisen ja psykofyysisen olemuksensa, joka on syntynyt tietyn historian kautta. Ihminen ei voi vain ottaa uutta käsitystä itsestään - vaan kehittyä itsessään.

Ole itsesi päämäärä.




TAGS:: Dissosiaatio disassosiaatio torjunta torjutut muistot muistikuvat lapsuus psykodynaaminen terapia.

Kirkon hylätty tulevaisuus - Kapinallisen nimissä muuttumattomuuden puolesta

"Yhteys tökkii, ei pätki"

Kirkon "Yhteys pätkii-strategia"

Evankelisluterilainen kirkko on organisaationa fundamentalistien käsissä.

Eli juuri niiden homovihaajien ja rituaalianaalien perinnefriikkien kourissa. Mollia korvat täyteen itsesäälintäyteisessä penkkipunnerusjumalanpalveluksessa ja muutoksia vain median paineen puskiessa kipurajalle. Ja sitten armoa päälle kilokaupalla perinteitä suojaamaan. Kirkon olemassaoloa puolustellaan kansan rituaalikirkon ajatuksella. Kansa haluaa papin hautaamana varmistaa hyvää istumapaikkaa viimeiselle tuomiolle.

Kirkossa on jatkuva "näkymätön" valtataistelu.

Kirkon "eliitti", jonka linnake on kirkkohallitus, ylläpitää raivokkaasti korkeaa muuria tavallisten jäsenten ja kirkon valtaapitävien, aktiivien matalaotsaisten konservatiivien, välillä. Kirkko pysyy vanhoillisten ritualistien hallinnassa - koska kirkossa sovelletaan vallankäyttönä ns aktiivista passiivisuutta.

Muutoksesta saa puhua - kunhan se pysyy vain puheena. Mitä enemmän piispat ulisevat sympaattisesti toimittajille toivovansa muutosta ja uutta verta, sitä paremmin he pystyvät estämään muutoksen uikutuksellaan. Muutos tarvitsee muutosta. Ei voimatonta valitusta niiltä, joilla on konkreettinen valta. Uskomatonta.

Kirkko on ultrahierarkinen systeemi tavallisten lakien yläpuolella ja sen valtaapitävät kehtaavat valittaa vallan ja mahdollisuuksien puutetta. Suurempaa röyhkeyttä ja itsepetosta ei Suomesta löydy.


Passiivinen Toivoon vetoaminen on parasta propagandaa.

Tavat ja toivo. Pysy hiljaa, kirkolla on Tehtävä. 

Toivo passiivisena periaatteena estää tehokkaimmin terveen muutoksen. Kun on kiistämätön ja muuttumaton Toivo, ei tarvita strategisia johtopäätöksiä ja dramattisia linjanmuutoksia.

Näennäisen vapauden periaate. Startataan pikaisesti ja harkitsematta toimikuntia ja muutoskomiteoita, jotka sitten lakkautetaan nopeasti ja selittämättömästi. Palkataan mainostoimistoja tyhjien mielikuvien pystyttämiseksi. Hyödyttömiksi siitettyjä äpäräaikeita.

Toivotaan muutosta ideana mutta estetään muutos kaikin keinoin. Olen kuullut siitä käytännöstä lukemattomia kertomuksia. Piispat pelkäävät ja inhoavat karismaattisia yksilöitä, jotka voisivat saada muutosta ja inhimillisyyttä Jesuksen seuraajien seuraan.

Kirkon toiminnassa ei ole mikään niin hallittua kuin muutosvastarinta. Hallitsematon ja kaoottinen kirkkoinstituution alasajo on väistämättä edessä. Eläkkeelle tähyäjät voivat rauhassa unohtaa muutostarpeet, koska miksi nähdä kirkon todellisuuspakoa, kun rahaa vielä kassassa riittää ja verot juoksevat solkenaan eläkekassaan.

Mitä kirkko voisi olla?

Luterilainen kirkko voisi olla yksilöiden mielenkiintoinen ja ajan hermolla inhimillisesti monimuotoisuuden hyväksyvä organisaatio, jos Jeesuksen vallankumoukselliset opetukset vapaudesta, välittämisestä ja suvaitsevaisuudesta hyväksyttäisiin.

Luterilaisuus lähti perinteest vapaana henkisenä oivalluksena - jokaisen ihmisen yleisestä pappeudesta eli erillisiä pappia eikä kirkko-organisaation hierarkiaa enää tarvita alkuseurakunnan esimerkin tapaan.

Nyt meillä on yhä katoliset minipaavit, piispat - piispojen rautainen, keskinäisen hyssyttelyn ja pelon hierarkia.

Rahoja kirkossa ei käytetä ihmisten kommunikaatioon, vaikkapa keskusteluryhmiin, hyvin rahoitettuihin ryhmäprojekteihin, inhimillisiin tarpeisiin suunnattuihin strategisiin projekteihin, tehokkaaseen huumeriippuvaisten auttamiseen, nuorten ihmiskuvaa kehittävään toimintaan - yms. Rahat menevät etupäässä rituaalien, rakennusten ja sijoitusten rahoittamiseen.

Follow the money.

Kirkko järjestää kulissiprojekteja mutta todelliset resurssit kuluvat rituaalihirviön syöttämiseen.

Prioriteetit paljastavat todelliset arvot.
 
Pelot paljastavat todelliset arvot.




 Kirkko ei suostu paljastamaan budjettinsa selkeitä kulumenoja.

Koulujen uskonnonopetus
jakaa puolueiden mielipiteet - 8/2009

Kun muoto on tehty tärkeämmäksi kuin sanoma, siistiksi ja monistetuksi McDonalds -valmisannokseksi, tulee muodosta muottiin sullova menneisyyteen vangittu sanoma eli instituutio - korkeakirkollinen evankeliumi, ylimielisyyden kaanon omahyväiseksi muutosvastarinnaksi. Se, että kirkon virkaintoisille on tärkeintä homeisten rakennusten ylläpito ja uskon muotoon sidottu piilofundamentalistinen moralismi, kertoo lahkomaisesta toimintaperiaatteesta.

Missä on: laaja kulttuurinäkemys, suvaitseva henkisen toiminnan liberalisuus mietiskelyn ja ymmärryksen etsinnässä, ajanmukainen mediatoimintanäkemys, tavoittava mediatuotanto, ajankohtainen tarinankerronta, ryhmien korostaminen seurakuntatyössä, todellisten eettisten kysymysten, merkitysten ja tarinoiden uudelleen pohdinta, nuorille suunnattu viestintä kuten nuorten ehdoilla ja elämänkysymyksille perustuva vuorovaikutuksellinen netti, elokuvat ja lyhytelokuvat, nuorten oma mediatuotanto ja luova toiminta uuden mediakulttuurin ennennäkemättömillä mahdollisuuksilla.


Imagonpuutteen liturgia. Se jyrää, se on pyhää ja autuuden varmistavaa.

Perinteellä leimattua. Perinteiden puolustamiseksi.

Perinteillä suojautuen. 


Koska kirkon pirstoutuminen on väistämättä edessä, on kirkon muututtava jossain vaiheessa ryhmätyökeskeiseksi. Joko romahtamalla tai aivan uudella muutosstrategialla.

Seurakunta kirkkoherran karjalaumana tarkoittaa yhä linnaketta, johon ihmiset eksyvät puoliväkisin juhaltilaisuuksissa ihmettelemään satoja vuosia vanhoja virsiä ja hampaattomia saarnoja.

Alkuseurakunta tarkoittaa solukkoa, joka on yhteydessä toisiinsa. Ei organisaation arkistoimaa sosiaaliturvatunnusta. Sekö on pyhin mielikuva onnistuneesta kristitystä, että ihminen istuu kirkossa hiljaa ja kuuntelee märehtii dogmaattisia juttuja, mahdollisimman kaukana elämän ja erilaisten ihmisten ongelmista, itsensä kaltaisten ihmisten seurapiirissä?

Uskon kokemuksen ekstaattiset ja meditatiiviset muodot on hyväksyttävä tietyissä terveen mielen puitteissä, esimerkiksi mietiskelyn ja sosiodraaman arvo on mittaamaton - muuten alkuperäisen ekstaattisen uskonkokemuksen etsintä kanavoituu varmasti pirullisiin lahkoihin,
joissa ei katsota mitään kokonaista ihmiskuvaa.

Pitääkö kirkon "valistaa" ja yhä muokata ihmisiä ikiaikaisen sadistisen kinkeriperinteen mukaisesti yhden opin kirkkokulttuuriin, jolloin pappi tuomitsi kelvolliset ja kelpaamattomat kansalaiset eri kastiin? Jotta ihmistä tulisi kirkkopolitiikalle sopivan nöyriä asiakkaita - vai pitäisikö kirkon muuttua radikaalisti organisaationa? Urkukulttuurin rahaa polttava ihannointi on paras esimerkki tästä koomisen perverssistä vieraannuttamisen ja alistamisen metaforasta.

Kulttuurikäytäntöihin ankkuroidut rituaalit tai papin roolin korostaminen eivät
todellakaan pelasta kirkkoa ihmiskuvan ja ihmisarvon korvikkeena. Se olisi
harhainen fantasia. Imago, joka nojaa perinteisiin puolustusmielessä, ei kommunikoi.

Papit samaistuvat vain toisiinsa eivät seurakuntalaisiinsa
- ja se on ollut kirkon jäykkyyden ja ehdottomuuden strategia 1700-vuotta.

Kirkon salainen voima? Painostus. Yli yksilön, yli yksilöllisten tarpeiden. Yli yksilöön kohdistuvat muokkauspaineen ryhmän kuvaksi.


Kapinallisen puusepän perintö on unohdettu, kapinan ja muutosvalmiuden perintö on toissijaista.

Jos kuvitellaan uusi kirkko, niin raha on laitettava pyörimään ihmisten elämän rytmiin ja ryhmätoimintaan, ei korkeakirkollisiin unelmiin miljoonasta neliömetristä kiinteistöjä
ympäri Suomea. Kirkkoja rakennuksina ei enää tarvita. Kirkon rituaalikeskeinen oheistoiminta tuhoaa kirkon toimintaa kohtaavana seurakuntana, yhteisönä.

Kallion kirkonkin kunnostukseen sijoitettiin yli 50 miljoonaa markkaa kirkon, valtion ja kaupungin varallisuutta sekä toinen mokoma EU:lta. Kallion lohduttomat narkkarihuorat eivät paljoa kirkon kiinteistökiimasta kostu.

Logistisesti tarkasteltuna Helsingin seudulla on 70 prosenttia kirkoista käyttämättöminä eli kymmeniä miljoonia euroja hassataan joka vuosi turhaan kiinteistöpolitiikkaan kauniiden rakennusten keräilyideana.

Yhden piispan elitistinen ylläpitokustannus palkkana, etuina ja organisaatiokuluina on vuosittain n. 400 000 euroa. Kuinka moni kirkon jäsen todella haluaa todella rahoittaa luxuspiispojen huippujohtajapalkkausta ja keisarihovin diplomaattityylisiä etuja? Piispat puhuvat nykyään itsestään käyttämällä yritysmaailman vertauskuvia mikä on erittäin säälittävää, koska mitään johtamista ja kehittämistä ei tapahdu. Vain pyörittelyä.

Anna meille meidän jokapäiväinen tyytyväisyytemme. 

Siunaa se sokeudella ja välinpitämättömyydellä.

Amen

Paavi palautti tuoreeltaan kirkon perinteiset perusajatukset taas kunniaan ja jopa
uutisotsikoihin muhammetilaisuusvastaisilla lainauksilla -  sekä luterilaisenkin kirkon dissauksella.

"Paavi: Protestantit ja ortodoksit vajavaisia"

Vatikaani julkisti tiistaina kannanoton, jonka mukaan muut kristilliset kirkot kuin katolinen kirkko ovat vajavaisia, koska ne eivät tunnusta paavin asemaa kristillisen kirkon johtajana. Vatikaanin mukaan katolinen kirkko on "ainoa oikea Kristuksen kirkko". - HS

Silti piispojen mielestä on tärkeää madella ekumeenisen lähentymisen merkeissä kahta suurta pääkirkkoa. Ekumenia tarkoittaakin protestanttien kerjäämistä äitikirkkojen porteilla, ei mitään muuta.

Kun ensimmäinen lapsikasteeseen uskovien kirkko perustettiin Nikean kokouksessa yhden uskontunnustuksen eli määriteltiin dogmien alle, niin samalla muut ihmiset (gnostilaiset) tuomittiin kadotukseen äitikirkon ulkopuolella. Tämä on kirkon originaali tehtävä.

kts. kirjoituksen lopusta kirkon alkuhistoria

Eli kauas ei ole päästy, varsinkaan katolisessa kirkossa.

Luterilainen kirkko on periaatteessa hyväksynyt, että Jumalan hyväksymiä ihmisiä
on muissakin seurakunnissa mutta ev.lut kirkkohallitus Suomessa on estänyt kaikin tavoin valtiovarainministeriötä hyväksymästä kaikki uskonnot samalle viivalle. Eli suomeksi käännettynä, piispojemme tulkitsemat alkuperäistä uskontunnustusta lähellä olevat kirkot, eli vain luterilaiset ja ortodoksit, saavat verottaa tuottavasti jäseniään ja yrityksiä. Muita valtio ei saa tukea.

Suomalaisten uskonnollisten järjestöjen määrä ja monimuotoisuus on kiihtyvässä kasvussa.

Siihen on hyvät syyt.






Kirkko on tällä hetkellä rituaalilaitos, systeemi, joka vaatii tiukasti kohdeihmisiltä sopeutumista, passiivisuutta, tyhmää tyytyväisyyttä, täyttymyksen tunnetta kirkon empatiankaltaisista rituaaleista.

Onko siis sanoma ja ymmärrys ihmisyydestä vai itse systeemi tapoineen tärkeämpi kirkon kulttuuriselle omakuvalle?

Kirkko ei muutu, koska sillä ei ole tarvetta muuttua. Valtasysteemi on luotu ja valtaa hallitsevat ovat tyytyväisiä systeemiinsä, joka on ainutlatuinen Euroopassa keskiaikaisen valtiosuhteensa takia. Luterilainen kirkko Suomessa on katolinen kirkko luterilaisissa kulisseissa.

Systeemiä pyörittävät ovat luoneet systeemin omaksi kuvakseen.
Ja ovat siksi sihen varsin tyytyväisiä. Muutos estetään joka päivä,
jokaisella tasolla seurakuntaneuvostoissa tärkeilevien kirkkopoliittisten
wannabe-poliitikkojen määrätietoisella pelillä.


Kirkon täytyisi ymmärtää hylätä rituaalineuroottinen menneisyys, fasistinen kontrolliteologia vallanpitäjien tukena

moralismihalvaus itsekkyyden todellisuuspakoisena instituutiona ja nähdä toimintansa
täydellinen uudistumismahdollisuus niin ryhmätyökeskeisenä kuin
mediatodellisuuden haltuunottajana.


Tämä kirkon kasvava kyvyttömyys saavuttavaan vuorovaikutukseen,
sokeus jäsenten tyytymättömyydelle ja kovettuva muutosvastarinta kertoo käpertyvästä ja sulkeutuvasta johtoportaan systeemistä, joka hylkää ensin  vertauskuvilla puhuvan kapinallisensa ja takertuu brezhneviläiseen laitokseen, jossa kirkkoherrat lymyävät kafkamaisesti tapojen, saavutettujen etujen, "opillisen tyytyväisyyden", hiljaiselon ja varsinkin talousjohtajien selän takana. Laitos, jossa kunnioitetaan nuoleskelua, mitäänsanomattomuuden liturgiaa ja johtajien pelkäämistä.

Kaikkea muuta kuin media-aikakauden mediaorganisaatio.

Kirkon voimavarat on suunnattu suojautumiseen ja pakenemiseen.
Kirkon Jumala on Rituaali.

Kirkkoherrat kutsuvat mielellään kirkoa julistavaksi kirkoksi. Mielenkiintoista. Niin kauan kuin kirkko kieltäytyy mediatodellisuuden kasvavasta vaikutuksesta, sitä merkityksettömämmäksi kirkko muuttuu. Ohjelmatuotanto on ainoa tie tulevaisuuden hallintaan maailmankuvakamppailussa, medioiden hallitsemassa todellisuudessa.

Kirkossa ei haluta luovuutta, muutoksia eikä näkemyksiä, koska sitä ei
tarvita. Erilaisuutta suvaitaan "hallitusti", koska erilaisuutta ei kaivata.
Systeemin haastaminen on siis vain häiriköintiä, joskus viihteellinen show-numero, jonkin julkkiksen tai vajaaälyisen mainoskampanjan kautta.

Useamman taidenäyttelyn sensurointi viimeaikoina kertoo kirkon moralistisesta linjanvedosta. Kirkossa ei saa käsitellä inhimillisiä asioita, vain kirkollisia.

Uudella tavalla ajattelu olisi hankalaa kirkon byrokratialle, joka keskittyy
vain jo luodun toimintatavan ikuistamiseen ja pyhittämiseen, uskonnolliseen romantismiin, uskonnolliseen nostalgiaan.

Ilman radikaalia muutosta on edessä vain drastinen romahdus.

Ihmisten uskonnolliset tarpeet ovat muuttuneet yhtenäiskulttuurin romahdettua. Kirkossa eletään yhä illuusiota, jonka mukaan yhtenäiskulttuuri on ylläpidettävissä. Kirkossa katsotaan taaksepäin, jotta tulevaisuus näyttäisi hyvältä.

Kirkon "muutoskokeilut" ovat olleet lyhytjänteisiä ja vain kokeiluita,
sillä muutos estetään aina esim rahoituksen lopettamisella.
Sillä mitä nykynen kirkko laitoksena olisi ilman massiivista
itsetarkoituksellista byrokratiaa ja
itsestäänselvien rituaalien, toimintamuotojen rahoitusta?

80% ihmisistä, joiden kanssa olen keskustellut, ja keskustelen usein
aiheesta mielelläni, haluaisivat kyllä erota kirkosta mutta eivät
muuta tapaansa sillä pelkäävät sukulaisten palautetta tai
epämääräistä pakanuuden leimaa epäsuomalaisuuden mielikuvana. Mutta
tuo varovainen ja pelkäävä asenne haihtuu kunnon kansalaisilta koko
ajan. Helvetti ei enää polta pelokasta talonpoikaa. Luterilaisin keinoin.

Suomi on kymmenien amerikkalaisten uskonnollisten järjestöjen kiikarissa,
jatkuvassa tarkkailussa.

Olemme lähetystyön kohdemaa.

Äärimmäisen organisoidut järjestöt tarjoavat laidasta laitaan kiihkeitä ja kiihottavia kokonaisratkaisuja kaaosta ja ahdistusta vastaan mm ultrakapitalistista mormonismia aina ekstaattiseen menestysteologiaan, sitä kalvinistista pikamoralismia.

 Ja kirkko tukee tätä.

Kulttuureissa on kaaoksen tuntemuksiin vastattu mustavalkoisilla uskonnollisilla ratkaisumalleilla. Tai uskontojen hajoamisella.

Modernin Tukholman pakanapitoisuutta voi ihmetellä täältä Suomenlahden yli - ja näemme tulevaisuuteemme. On monia syitä, miksi kulttuurimme on hajoamassa - perusongelma on menneisyydessämme.


Kohti autuasta tuhoa

Suomi valloitettiin ideologisesti pelolla, tuomiolla, miekalla ja
helvetillä. Se on kirkon tehokas fasistinen alkumuoto instituutiona
Suomessa, vuorovaikutukseton kuninkaan ja keisarin totuuslaitos. Ilman
niitä keskiaikaisia keinoja näyttää "Suomen virallisen" kirkon olemus
haihtuvan ilmaan.

Kirkko on kulkemassa kohti tuhoa.

Kauniisti ilmaistuna kohti tarpeettomuutta. Umpikujaa. Johdonmukaisesti.

Kohti täydellistä epäuskottavuutta laitoksena, jossa tavat
ja rituaalit ovat tärkeämpiä kuin sanoma. Joustamattomana ja aikansa
eläneenä systeeminä se on kouristunut äksyyn puolustusasentoon ja
anomalisen omahyväiseen itsetyytyväisyyteen. Koska kirkko ei hyväksy
muita uskontomuotoja tasa-arvoisina valtion yhteistyökumppaneina
ja verotusoikeuden kätyttäjinä, EU tulee romuttamaan kirkon
verotusoikeudan kertalaakista.


"Ehtoollisen arvo, rituaalien arvo ei riipu papista"
"Kirkko ei saa olla henkilökeskeinen"
"Karismaattiset papit ovat narsisteja"

Onko kirkolla sanomaa?
Mikä on se ainoa Sanoma?
Ainoa päämäärä ja ainoa lähtökohta?

Ehkä:
"Jumalallisuus on inhimillisessä".

Inhimillinen on jumalallista.
Ei muuta. Siinä se olisi.


Luterilainen vallankumous perustui Jeesuksen perusoivallukselle. "Yleinen pappeus". Periaatteessa. Ilman mitään organisaatiota ja miljardien eurojen omaisuuksia.

Mutta kirkko armahtaa nyt itse itseään tulosvastuuttomana organisaationa. Rituaaliautomaatti tahkoaa toimintaa ja kansa etääntyy kirkosta. Mikään muu ei ole tehokkaampi kampanja kirkosta eroamisen puffaamiselle kuin kirkon omat sunnuntai-bulkkijumalanpalvelukset.

"Ehtoollisen arvo ei riipu papista"-periaate on tämän on kaiken kirkollisen
"arvokkuuden" teoreettisena perusteluna ja kaiken muutosvastarinnan suloinen mantra kirkon
johtajilla.

Vääristelty ja väärinkäytetty ajatus muutoksen pelon takia. Lutherin omana aikanaan tärkeä korruptiosta puhdistama rituaaliajatus yritetään nyt yleistää niin ettei kirkon tarvitse
muuttua eikä olla ihmisten mieleen eikä johtajien ottaa vastuuta epäuskottavuudesta ja alaisten tulosvastuuttomuudesta.


Kirkko on onnistunut muuttamaan kapinallisen opetuksen massojen manipulaatioksi.

Muutoksen idea ja vapautuksen uskonnollistettu rituaalisana on onnistuttu
valjastamaan systeemin puolustukseksi, korruption kahleeksi.

Kaipaavatko ihmiset kirkkoa muuta kuin tapana,
hätävarana häissä ja muissa kunnon kansalaisen rituaalitilanteissa?

Luuleeko kirkon johto kirkkosysteemin olevan Jumalan asettama ikuinen ja paras systeemi?
"Riittävä"? "Rikas perinteistä"? "Arvostelun yläpuolella jumalallisen
tehtävän takia"? "Olisiko jumalallisuus ja pyhän suoja sittenkin
eristäytyvässä systeemissä, niinkuin keskiajalla"?

Uskottelun, epädynaamisten tapavaatimusten ja moralismin
vuosituhantinen successio kirkossa ei ole tässä ajassa elämistä eikä
elämän uskon toteuttamista reaaliajassa. Jos elämä nyt ei ole
tärkeintä vaan "kontrolloidut" tavat, rituaalit ja ideologinen
tapakulttuuri ihmisten sopeuttamiseksi 70-vuotiaiden ihmisten
kulttuurikäsitykseen ja 50-lukulaiseen maailmankuvaan, niin kirkko
elää vain laitoksena fasistisessa rituaalilaitossysteemissä.

Luterilaisen kirkon raikas perintö on rationaalinen usko, jossa
ihminen valitsee, kokee ja itse jäsentelee oman elämänsä arvon, jotta
voi itse kasvaa uskonsa kanssa. Sakramentti ilman mieltä on turha
sakramentti.

Kulttuurifasismia on se tunnoton itsesääliin vajonnut byrokratia ja
ylhäältäpäin ohjattu rituaalitoiminta, jossa toimintatavat ovat
korkein arvo, ei sanoma, vallankumous ja kontakti. Urkukulttuuri on esimerkiksi tärkeämpää kuin ideologiasta ja uskonnollisesta painostuksesta vapaa lapsityö.

Taidottoman ja ihmisiä vihaavan papin ihmisarvon ja turvatyövirkojen suojelu on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten mielenterveyden aktiivinen ja selkeä suojelu. Ihmisten sitoutumista kirkon toimintaan ei katsota tarpeelliseksi. Mitä vähemmän seurakauntalaisia sekaantuu seurakunnan toimintaan, sitä tytyväsiempi on kirkoherra omassa rauhassaan.


Kirkko ei toimi ihmisten ehdoilla. Koska sen ei tarvitse. Kirkko näkee itsensä rituaalisten armovälineiden käyttäjänä ja siis ihmisille tarpeellisena itsestäänselvyytenä.

Kirkko on tällä hetkellä ainutlaatuinen suojatyöpaikka persoonallisuushäiriöisille.

Armoon vetoamalla sallitaan vittumaisinkin terrori papin virassa. Hävetköön piispat, sillä heillä on poikkeukselliset valtaoikeudet määrätä rahankäyttö ja erottaa alaisistanne kuka tahansa ammattitaidoton, persoonallisuushäiriöinen häirikkö, milloin tahansa ja nopeasti - eikä Suomen kirkkolaki, laki tai mikään instanssi estä siinä, koska kirkko on (vielä) erityisorganisaatio - mutta kuitenkin, juuri häiriköille ja hajottajille pelokkaasti taataan suojaa.

Armottomasti, ihmisiä altistaen, perusturvallisuutta hajottaen, todellisen armon todellisuuden kieltäen.

Mutta diakonit vääntävät sentään ihmetyötään Jumalan armosta,
mielenterveytensä uhalla - liian usein yhä kasvavan tunnottomina yhtä
aikaa psykiatrin, äidin, sosiaalityöntekijän, lähimmäisen,
suunnittelijan ja huumevieroittajan ammattiroolia - ja siis tietysti
minipalkalla tätä kristittyjen tärkeintä työtä, usein ylityönä.

Ylityöllä rasitetusita diakoneista tulee kuitenkin helposti zombie-työläisiä,  joille asiakkaat muuttuvat kohteiksi ja diakoniatyön suunnitelmatalouden tilastotiedoiksi. "Kuinka monta autoimme tässä kuussa".

Nuorisotyö kituu ja tuhoaa nuorison kokemuksia yhä kirkkoherrojen
"armollisesti" salliessa viidesläisen helvetillä pelottelun.
Piispojen erityisessä suojelussa ovat erilaiset kirkon sisäiset lahkot, jotka
saavat vapaasti halveksia luterilaista uskoa, tasa-arvoa. Kun tässä sopassa
esiintymiskelvottomat, mielenterveydeltään vaaralliset tai
sosiaalisesti kipeän rajoittuneet papit saavat passivoida ja masentaa
seurakuntalaisia on monen käsitys kirkosta realistisen ärsyyntynyt.
Lisäksi kaikki papit kiedotaan tasapäisen ja aivottoman byrokratian
pyörittämiseen eikä esimiesten taidottomuutta valvota laisinkaan.

Armoa olisi oikea ja päämäärätietoinen vallankäyttö.

Hyvän lisäämiseen pyrkivällä organisaatiolla ainoa voima olisi armo ja järki.
Aivoton armo on järjettömyyttä. Lutherinkaan mukaan armoa ei ole ilman järkeä.
Se on luterilaisuuden ydin. Organisaatio yksilöä varten eikä
yksilö organisaatiota varten.

Jos kafkamainen systeemi luo mielikuvan itsestään elämän yläpuolella olevana
riippumattomana ja tärkeämpänä entiteettinä, pyhänä Kirkkona,
"Ikuisena ja Oikeana instituutiona", se täytyy hylätä tympeänä väkivaltasysteeminä – kuten Lutherkin teki.


Kätkekää sanoma kaikelta maailmalta

Miksi kirkko karkoittaa tai tuhoaa lahjakkaimmat puhujat estämällä
heitä toteuttamasta ainutlaatuista kykyään pohtia ja saavuttaa tämän
aikakauden ilmiöitä ja ihmisten tarpeita? Lahjakkaimmat puhujat ja
persoonallisuudet voisivat keskittyä vain puheiden valmisteluun,
mediatoimintaan ja ryhmien vetämiseen. Lahjakkaita täytyisi
kunnioittaa resursseilla ja luovuuden hyväksymisellä.

Organisaatio ei ole koskaan itsetarkoitus. Byrokratiaa ei tarvitse kunnioittaa (epä)jumalankuvana.

Kirkko ei selviä enää ilman hyvää "mainontaa", mediatodellisuutta,
jossa ihmiset elävät. 2005-vuoden ARMO-mainoskampanja oli
kauhistuttava ja groteski esimerkki kirkon tiedotustyöntekijöiden
epätoivoisesta, korkeakirkollisesta fantasmasta, helposta armosta ja
ja mauttomuudesta, itse itseään ilkkuvasta koomisen irvokkaasta
asenteesta. "Tehdäänpä armosta helppo ja tuskaton mielikuva, sillä
eihän sitä kukaan todella tarvitse".

"Jumalanpalvelusuudistus"-pelleilyt ovat myös olleet varavoisina projekteina esimerkillisen
halveksivia muruja henkisesti nälkää näkeville. Virsien masokistinen
ihmiskuva on täynnä pelottelukulttuurin savunkatkuisia hajujälkiä eikä
sovi mitenkään elämänvoimaisen Jeesus-paimenpojan ylösnousemukseen
2000-luvun nuorten evankeliumiksi.


Luterilainen kirkko on nyt enstaattisen (epäekstaattisen, ei-kokemuksellisen)
"jäsenyysuskonkokemuksen" julistaja:

"Kelpaat ilman henkilökohtaista valintaa ja kokemuksia".

Sisäänpäinkääntymisen ihannoiminen ja jähmettyminen tunnottomaksi
rituaalinukeksi jumalanpalveluskaavan mukaan ovat luoneet skitsoidisen
ihmiskuvan, jota on syytä paeta kauas. Syntien tunnustaminen
ane-automaationa ja kaavana on jo teologisesti irvokas vitsi, jolla ei
ole mitään päämäärää ajattelevalle ihmiselle, joka etsii tunteiden
eheytymistä kapitalitisen raiskaavassa ja sadistisessa
mainospropagandakulttuurissamme.

Rituaalikaavat ovat pakenemista eksistentiaalisesta olemuksesta.
Ja kun se pyhä Kirkollisvero poistuu, kirkko on vain hysterian
vallassa ja apokalyptisesti kyykytetty narsistisesti loukkaantunut
valtakulttuurikoneiston entinen osa ja kaikkeamuuta kuin hallitussa
muutostilassa.

Armo yksilön tarpeita kohtaan ajoi Lutherin ja Jeesuksen armottomiksi systeemin tuhoajiksi, tärkeimmän takia.

"Köyden on helpompi mennä neulan silmästä läpi
kuin rikkaan päästä taivaaseen".

Muutos vaatii muutosta.

Varsinkin jos kapinallisten nimeen esiintyvä yhteisö on olevinaan kapinallisten perillinen.

Suomen matalimman äänestysprosentin vaalit. Seurakuntavaalit. Vaalit pimein valoin. Juttelin pubissa ystäväni kanssa, joka vielä kuuluu kirkkoon vaikka onkin aika buddhisti joogan harrastaja. Hän oli yrittänyt etsiä tietoa alueensa vaaliehdokkaista ja tietoa ei suoraan ollut saatavilla. Löytyi sitten vaalikone, jossa oli vain osa ehdokkaista jotenkuten vertailtavissa. Yksi ainoa ehdokas kannatti avioliittojen vapauttamista heteromielikuvapakosta.

Kirkkohistorian alku

menee suurinpiirten näin:



n. vuonna 34
Jeesus katoaa opetuslasten tutkasta - katoaa joko salamurhan kautta, teloitetaan Golgatalla tai autetaan lahjomalla roomalaisilta pois elävänä kesken kidutusta ristiltä, sen jälkeen hoidetaan haavayrteillä (Markuksen mainitsemat yrttiöljyt eivät ole hautajaisrituaalin yrttejä vaan lääkärin lääkeyrtejä)

http://en.wikipedia.org/wiki/Crucifixion_of_Jesus#Medical_aspects_of_the_crucifixion

- ja Jeesus siis ehkä pakenee Aasiaan joidenkin opetuslasten kanssa.

n. vuonna 34
Magdalan Maria perustaa ensimmäisen ryhmän, joka salaa muistelee Jeesuksen eettisiä opetuksia. Maria murtaa leipää muiden Jeesusta kuunnelleiden seuraajien kanssa, luultavasti "12 opetuslapsesta" ehkä vain Juudas on ensimmäisessä ryhmässä mukana.

n. vuonna 36
Kun Marian ryhmän eettiset opetukset ja muisteluhetket muutosta vaatineesta Jeesuksesta alkoivat saada mielenkiintoa ja kannatusta laajemmin, Pietari ja pari muuta miesopetuslasta vaativat äkkiä johtajuutta itselleen.

Juudasta ja Mariaa mustamaalataan ylikorostuneesti, poliittisesti (korostetaan Jeesuksen epämääräisiä sanoja miesopetuslapsista, varsinkin Pietarista) ehkä juuri sen takia, että Juudaksen ja Marian johtajuutta kyseenalaistetaan vahvalla propagandalla. Jeesuksen sanojen vahva uudelleentulkinta ja lisäily uuden juutalaisen uskonnon perustamiseksi on alkanut. Pietarin petturuutta ja pelkuruutta Jeesukselle perustellaan dramaturgisesti Jumalan ennaltamäärätyksi opetukseksi ("kolmesti olet kieltävä") Pietarille ja siten väistämättömäksi ilmiöksi, jotta pietarin maine pelastettaisiin.

n. vuonna 37
Hyvin pian Jeesuksen biologinen veli Jaakob vetoaa juutalaiseen tapaan ja synagogan (temppeli)järjestykseen, jonka mukaan uskonnollisen johtajan veli perii uskonnollisen vallan itselleen - Jaakob siis kaappasi ensimmäisen protopaavin tittelin itselleen muiden sukulaisten avustuksella. Paavin tuolissa lukee yhä tänäkin päivänä "Kristuksen sijainen".

n. vuonna 39
Paavali aloittaa itsekseen 10-vuotisen ristiretken ja on lopulta aivan omin luvin perustanut n. 13 seurakuntaa arabiaan ja aasiaan. Hänen lähetystyönsä perustui hyvin omintakeiseen opetukseen Jeesuksesta ei-ihmisenä, uutena uskonto-Mooseksena ilman aidon saarnaaja-Jeesuksen eettisiä vaatimuksia. Paavalin kirjeitä n. vuonna 46.

n. vuonna 48
Markuksen evankeliumi kirjoitetaan Q-lähteen hajanaisista muistiinpanoista. Maailmanloppua ei enää odotetakaan saapuvaksi "ensi vuonna". Markuksen evankeliumi voi olla vastalause Paavalin opetuksille ja teksteille. Markuksen evankeliumin alkuperäinen loppu on kadonnut, tuhottu - viimeinen originaali kohta kertoo opetuslasten vain lähtevän pakoon (Mark 16:8).

n. vuonna 50
Paavalin menestys tässä Paavalin opin levittämisessä antavat hänelle lopulta suurta arvovaltaa, vaikka Jaakob ensin vihasi tätä hellenistisesti "väärinoppinutta" ja itsevaltaisesti touhottavaa juutalaista.

n. vuonna 65-100
Markuksen loppuosa lisätty myöhemmin eri kirjoittajien toimesta - Paavalin ylösnousemus- ja kasteoppi etenee Markuksen evankeliumiin päälleliimattuna.

n. vuonna 70
Ei-juutalaiset hyväksytään täysivaltaisiksi Jeesuksen seuraajiksi juutalaisten kanssa Roomassa, kun Jerusalem tuhotaan ja protopaavin valta siirtyy Rooman pääkaupunkiin. Luukkaan evankeliumissa Marian merkitystä vähätellään kuten myöhemmissäkin evankeliumeissa.

Gnostilaisia kristittyjä on Rooman valtakunnassa enemmän kuin Pietarin ja Jaakobin seurakuntien Rooman pääkaupungin kristittyjä.

Gnostilaiset opettavat filosofista Jeesuksen oivaltamista ja kohtaamista opettajan, mentorin avulla ja mystistä, eettistä puhdistumista Jumala-yhteyteen aikuisena ilman kastetta.

Gnostilaiset eivät pyri yhteistyöhän keisarin kanssa. Rooman keisari on Rooman valtio-opin mukaan aurinko-Jumalan poika. Paavali kopioi Rooman keisariopetusta Jeesus-kuvaansa.

Ensimmäiset Jeesuksestä piirretyt kuvat Roomassa kuvaavat nuorta paimenpoikaa lampaan ja huilun kanssa. Jeesus on siis vielä viattomuuden, lohdutuksen ja nuorekkaan muutoksen symboli.

Rikkaat naiset rahoittavat salaa kokouksia pitäviä kristittyjä kuten rahottivat Jeesuksenkin toimintaakin - köyhiä ja sairaita autetaan, ruokitaan ja kristittyjen hyvä maine leviää hurjaa vauhtia erilaisena, tasavertaisten ihmisten uskontona. Kristittyjä vainotaan.

Mutta mitä enemmän Jeesus-kultin "kristityt" saavat jäseniä, sitä vallanhimoisempia ja väkivaltaisempia johtajia ilmaantuu ottamaan valtaa ja rahaa itselleen. Paavalin opetukset kristityn alistumisesta ja tottelevaisuudesta ovat psykopaattijohtajien mieleen.

Jeesus-kultin uskomaton ja organisoimaton leviämisvauhti päättyy keisari Konstantinuksen yhteisvaltaan protopaavin kanssa: keisari ottaa poliittiseen käyttöön kansan mielenkiinnon Jeesukseen, muokkaa pääkaupungin Jaakobin seurakuntakirkon oppeja; Jumalaa ja Jeesusta verrataan keisariin metaforisesti, kirkolliskokous saa käskyn organisoida ja valikoida kristittyjä viralliseen keisarikirkkoon ja keisarin hyväksymä protopaavi saa vähitellen luvan vainota ja tappaa toisin uskovia ihmisiä Roomassa Konstantinuksen kuoleman jälkeen.

Magdalan Mariaa aletaan opettaa syntisenä ja heikkona naisena vastoin alkuperäisen Markuksen evankeliumin henkilökuvaa. Kirkon opetukseen sulatetaan Rooman uskontojen peruskäsityksiä, mm. "Jumalan poika"-oppi ja Aurinkojumaluuden pyhä sunnuntaipäivä.

Paavi julistetaan erehtymättömäksi kirkon johtajaksi "ainoassa" valtiokirkossa. Kaikki maailmassa tulee käännyttää lapsikasteeseen uskoviksi.

:: 2009 2010 ÄÄNESTYSOIKEUS 16-VUOTIAILLE.