Suomen kuninkaat Euroopan ensimmäisinä heimojohtajina

Lisäinfo: Arkeoastronomi, FT Marianna Ridderstad kertoo viimeisimmistä tutkimuksistaan.

TEMPPELI KATSOO ITÄÄN

Mitä astronomiset suuntaukset kertovat varhaiskristillisestä Suomesta 

Keskiviikko 21.9.2016 klo 18.00 

Arkadia International Bookshop Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki

 

  

Kaikki Pohjoismaat olivat suomenkielisiä vielä vuonna 300.


3000 v sitten paljon laajempana kulttuurialueena.

     Lainattu teksti ja kuningaslista:

     SUOMEN MUINAISHISTORIA

" Pohjoismaiset saagat tiesivät kertoa Suomen valtakunnasta ja sen kuninkaista, jotka mm. valloittivat Skandinavian niemimaan atlanninpuoleisen rannikon, ja perustivat sinne valtion, joka nimettiin valloittajansa, suomalaisten kuninkaanpojan Norrin, mukaan Norjaksi, kuten Snorri Sturlusson kertoo Fundinn Noregr-saagassa. Suomalainen kouluhistoria ei kerro tätä, eikä paljon muutakaan. Koska jokainen Suomessa kouluja käynyt lienee joutunut kuulemaan ainakin 1000 kertaa opettajan selittävän, että "Suomessa ei ollut mitään sivistystä ennen ruotsalaisten tuloa" tms., on paikallaan korjata pahimpia historian vääristelyjä.

v. 1154 j.a.a.
Arabialainen historioitsija ja tiedemies Al Idrisi kertoo Suomen kuninkaalla olevan omistuksia Norjassa.

v. 1187 j.a.a.
Ruotsalaisen kronikan mukaan karjalaiset valloittavat Ruotsin pääkaupungin ja tuhoavat sen.

noin 1200 j.a.a.
Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kertoo Suomen kuninkaista.

1220 j.a.a.
Islantilainen piispa, runoilija ja historiankirjoittaja Snorri Sturluson kirjoittaa Ynglinga-saagan. Suomen ja Ruotsin hallitsijasukujen avioliittoja ja sotia käsitellään.

1230 j.a.a.
Orkneyinga-saagan johdannossa Fundinn Noregrissa kerrotaan Suomen ja Kainuun kuninkaista, ja näiden suorittamasta Norjan valloituksesta. Saagan mukaan Ruotsin, Norjan, Orkneysaarten, Normandian ja Englannin hallitsijasuvut polveutuvat em. suomalaisista kuninkaista.

1320 - 1340 j.a.a.
Eerikin kronikka, eli nykyisen kouluhistorian tunnustama tarina "ristiretkistä" Suomeen, sepitetään.
1340 -luku j.a.a.
Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee Birger Jaarlin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan.
1362 j.a.a.
Ruotsin "Itämaan", eli Suomen ja Karjalan, laamanni saa oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin. Suomesta tulee täysivaltainen osa Svean valtakuntaa.
1438 j.a.a.
Vesilahtelainen suurtalonpoika Daavid julistautuu Suomen kuninkaaksi ja asettuu vaarallisen talonpoikaiskapinan johtoon. Kapina kukistuu.
1548 j.a.a.
Mikael Agricola kirjoittaa Uuden Testamentin esipuheen, jossa esitetään fiktiivinen tarina "ristiretkistä" Suomeen.

1554 j.a.a.

Katolisena Ruotsista karkoitetun Johannes Magnuksen historiateos ilmestyy Roomassa. Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.

1555 j.a.a.

Olaus Magnuksen tunnettu "Pohjoisten Kansojen Historia" ilmestyy. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana.

1598 - 1599 j.a.a.

Suomen aateli ja linnojen isännät sotivat kuningas Sigimundin puolella Kaarle herttuaa vastaan Ruotsin sisällissodassa, -mm. sotaretki Uplantiin ja Tukholmaan. Kaarlen voitettua Suomen aatelistolle ja papistolle koittaa kovat ajat. Määrätietoinen ruotsalaistaminen alkaa.

  

1616 - 1639 j.a.a.

Historiankirjoittaja Johannes Messenius viettää poliittisista syistä aikaansa vankina Kajaanin linnassa, jossa hän kirjoittaa historiateostaan. Suomi mainitaan vanhana kuningaskuntana. 

(Arhin lisäys: Messeniuksen ainutlaatuinen kirjasto tuhottiin suomalaisesta historiasta ja vangitsemisen syinä olivat kirjoitukset Suomen kuninkaista)

1650 j.a.a.
Mikael Wexionius esittää historiankirjassaan Suomen vanhana kuningaskuntana.
1670 -luku j.a.a.
"Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka" luettelee Suomen muinaiset kuninkaat.
1700 j.a.a.
Daniel Jusleniuksen "Vanha ja Uusi Turku", jossa Suomi esitetään muinaisena kuningaskuntana.
1700 -1705 j.a.a.
Johannes Messeniuksen Scondia Illustrata painetaan. Suomen kuninkaita käsitellään perusteellisesti.
1728 j.a.a.
Tuntemattoman tekijän Suomen kronikka ilmestyy julkaisussa Swedische Bibliothek.

1742 j.a.a.

Keisarinna Elisabethin poliittinen veto, manifesti Suomen itsenäisyydestä, aiheuttaa vipinää: "Hattujen sodan" takia venäläisten miehittämässä Suomessa kokoontuvat maapäivät Turkuun valitsemaan Suomelle kuningasta. Valituksi tulee myöhemmin tsaarina ollut, Pietari III, senhetkinen kruunperijä. Venäläiset vetäytyvät pois hankkeesta, ja tekevät rauhan Ruotsin kanssa 1743.

1768 j.a.a.

Historiantutkija Tatishtsev kertoo Suomen kuninkaista Venäläisessä Historiassaan.

1769 j.a.a.

Sven Bringin kirjoittama Svea Rikes Historia ilmestyy. Suomi on edelleen muinainen kuningaskunta. Kirjasta otetaan uusia painoksia 1778, 1784 ja 1790.

1771 j.a.a.Norjalainen Gerhard Schöning kritisoi historioitsijoiden käsitystä Suomen kuninkaista teoksessaan Allgemeine Nordische Gesichte.

1772 j.a.a.

Ruotsalainen Johan Ihre vastustaa kiivaasti käsitystä Suomen muinaisista kuninkaista. Ihre tuntee saagat, mutta väittää että ne ovat pötyä. Ruotsin muinais-kuninkaiden kohdalla hän ei kyseenalaista saaga-lähteitä, kuten eivät hänen seuraajansakaan.

1774 j.a.a.

Billmark julkaisee J.Messeniuksen "Suomen Riimikronikan", jossa siis kerrotaan Suomen kuninkaista.

  

1783 -1884 j.a.a.

Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee kirjoituksen Venäjän historiasta, jossa hän pitää Venäjän perustajana pidettyä Rurikia suomalaisena kuninkaanpoikana. Teos julkaistaan saksaksi 1786.

1784 - 1800 j.a.a.

Henrik Gabriel Porthán julkaisee Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan kommentoituna. Porthán kiistää suomalaisten omien hallisijoiden olemassaolon ja Suomen itsenäisen hallinnon ennen ruotsalaisten tuloa. Porthánin perustelut ovat kestämättömiä. Hän mm. väittää ettei Suomessa ei voinut olla kuninkaita, koska täällä ei ollut linnavuoriakaan. Hyökkäilyn ymmärtää, sillä samoihin aikoihin Sprengtporten esitteli Venäjällä suunnitelmaa itsenäisestä Suomesta.

1789 j.a.a.

Kr.Gananderin Mythologia Fennica. Suomi esitetään vanhana kuningaskuntana.

1792 j.a.a.

Historian professori Billmark vastustaa Suomen kuninkaiden olemassaoloa.

Nykyaika

Suomalaisten muinaiset valtiomuodostumat ja hallitsijat salataan edelleen huolellisesti sanomalehti-tason yleissivistyksessä ja kouluopetuksessa osana suomalaisen identiteetin hämärtämistä. 70-luvulta alkaen tilanne on entisestään huonontunut.

" Suomen suomalaisista kuninkaista on jäänyt muitakin merkkejä, kuin historioitsijoiden maininnat. Kuvissa esiintyvät länsisuomalaiset mitalit ovat olleet hallitsijan lähimmilleen antamia suosion ja vallan merkkejä. Tapa kopioitiin tänne Bysantista, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä edellisen vuosituhannen vaihteen aikoihin. Virallisesti ko. esineet tulkitaan "bysanttilaisten rahojen kopioiksi". Jos kuninkaat ovat eläneet, heidät on myös haudattu. Euran Pappilanmäen komeimpia kumpuja kansa on nimittänyt perinteisesti "kuningashaudoiksi". RKP:n hallitsema Museovirasto ei ole toistaiseksi antanut lupaa näiden kumpujen tutkimiseen, vaikka ko. tontti on lunastettu Museovirastolle jo vuosikymmeniä sitten.

Suomen kuningaskunnan on täytynyt jättää jälkiä myös kansanrunouteen ja kronikoihin sekä meillä että muualla. Anglosaksien, eli nykyisten englantilaisten vanhin anglosaksinkielinen kirjallinen muistomerkki, Exeter-book 600-luvulta AD, toteaa täsmällisesti: "Caelic weold finnum". "Caelic (=Kaleva) hallitsi suomalaisia". Suomalaiset ja heidän hallitsijansa olivat siis varhaiskeskiajan englantilaisille tuttuja päivänpolitiikan hahmoja, aivan kuin Jeltsinit ja Clintonit tämänpäivän ihmisille, ja heidän tekemisistään kerrottiin juttuja sen ajan pubeissa, jos niitä oli. Kronikkoihin ei yleensä kirjata sellaisia tapahtumia tai henkilöitä, joita aikalaiset eivät pitäneet tärkeinä.

Suomalainen vanha kansanrunous tuntee henkilön nimeltä Ikutiera Nieran poika. Orkeyinga-saagan I luvussa, Fundinn Noregrissä mainittu kuningas Thorre on sama kuin suomalaisen kalevalamittaisen runouden Tiera. Kuningas Snaer samassa lähteessä on Niera.

Aude Rikas, joka myös esiintyy saagoihin pohjautuvassa sukutaulussa, on Ahti?, sillä:

"Armas Haahti(=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, lähti pikkuissa sotahan, pikkuissa perän pitohon, lassa laivan vanhimmaksi.

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa;kaksin päivin, kolmin päivin rahat raksui pöydän päällä, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat.

Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme (=Ahvenanmaan ja Birkan hävitys ja ryöstö n.975 j.a.a.?).

Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeniä.

Ahtilla on siis rahaa ja maita aina vertauskuvallisuuteen asti. Ahtin voisi näin olettaa Suomen kuninkaaksi 900-luvun lopulta, jolloin hänen valtapiiriinsä kuului niin muinainen Suomi, Kainuu ja Karjala kuin Ahvenanmaakin, siis koko Fennoskandian "Fennia" Jäämeren Maalangenilta Nevalle ja Syvärille, Ahvenanmereltä Vienanmerelle, Bjuröklubbenilta (Skellefteåsta) Kuolan perukoille.(Siteerattu Martti Linnalta)

Bjuröklubbenin niemi on ollut Ruotsin (Helsinglandin) pohjoisraja, joka myös tunnettiin "ryssän rajana". Rajalinja jatkui Pohjanlahden toisella puolella Pähkinäsaaren rauhan rajajokena tunnettua Peta-ojaa pitkin, niin että karjalaisten liikenneväylänä käyttämä Pyhäjoki jäi rajan pohjois/itä-puolelle. Pähkinäsaaren rauhassa lienee vahvistettu Svean valtakunnan ja Novgorodin tasavallan väliseksi etupiirirajaksi Suomen puolella vanha Kainuun, myöhemmin Karjalan, ja (Länsi-)Suomen rajalinja. "Ryssänraja" -nimitys on perua siltä ajalta, jolloin Karjala oli perinyt Muinais-Kainuun valtakunnalta Kemijoen ja siitä etelään olevat Pohjanmaan jokivarret, "Seitsemän kymen Karjalan".

Meille siis kerrotaan Suomen historiasta sellaista, mitä ei ole tapahtunut, ja toisaalta vaietaan melkein kaikesta suomalaisten tekemisistä mitkä eivät sovi viralliseen svekomaaniseen historiantulkintaan. Herääkin kysymys, miksi tämä kalabaliikki satojen tai tuhansien vuosien takaisista asioista. Yksilön käsitys oman etnisen ryhmänsä menneisyydestä ja roolista kansojen joukossa on kuitenkin merkittävä hänelle itselleen. Se millaiseen joukkoon tiedät kuuluvasi, vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva Sinulla on omista mahdollisuuksistasi, ja joko lujittaa tai heikentää Sinun itsetuntoasi.


Edellä kerrotut historian Suomi-kuvan vaiheet osoittavat, että suomalaisten aktiivisesta ja itsenäisestä roolista kansana alettiin vaieta ja tietoja suomalaisesta kulttuurista jne. pois-selittää samoihin aikoohin kun Suomen ja Ruotsin edut alkoivat mennä ristiin. Suomalaisten kuuliaisuutta kruunulle varmistettiin valehtelemalla historiaa. Tämänhetkisessä historian väärentämisessä ja pimittämisessä on kysymys samasta asiasta. Meidän ei haluta olevan terveesti ylpeitä omasta etnisestä taustastamme, eikä meille haluta suoda mitään positiivisia yhteisiä kokemuksia suomalaisina. Suomalaisten historia ennen v. 1250 on vaiettu olemattomiin, legendaa "Erik-kuninkaasta Henrik-piispasta" kerrotaan totena, nykyisten geenitutkimusten tulokset suomalaisten eurooppalaisesta geeni-yhteydestä tulkitaan svekomaanien mieliksi käsittämättömällä tavalla, ja selviytymisemme 2. maailmansodasta itsenäisinä tuntuu edelleen olevan häpeän eikä tyytyväisyyden aihe. Ainoat "suomalaiset" asiat, joista voimme olla ylpeitä ilman että "mediavoimat" saavat näppylöitä naamaansa, ovat Kekkonen, Tom of Finland ja VAMPIRA. Kun emme kuitenkaan voi muuttaa syntyperäämme muuksi, lienee siis perusteltua muodostaa itse oma käsityksensä siitä mitä suomalaisuus on ollut tai on."

Kimmo Markkanen

https://www.facebook.com/notes/jussi-kankaristo/suomen-muinaishistorasian-salattu-totuus/10152442110631151?pnref=story

Suomalaiset kuninkaat  ja Euroopan historian sensuroitu tausta.

Nämä ovat 100% faktoja.

 Koko eurooppalainen kaupunkikulttuuri pohjautui suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin kaupunkeihin (Käkisalmi, Kiev, Gelonus (Budini-finnic), Moskova, Turun alkuperäinen esikaupunki, Oitin satamakaupunki 10000-v., Katumajärven satamat ym) kunnes Rooma ja siitä kehitetty Vatikaani aloittivat kolonisaation ja muokkaustyön kulttuurin tuhoamisena. Eurooppa oli rauhan, luontoyhteyden, yhteisen identiteetin ja kaupan kulttuuri ilman suuria sotia ennen Rooman hulluuden imperialismia. "Viikingit" ja suomalaiset Kvenit yrittivät iskeä Vatikaanin aloittamiakolonisaatioiskuja vastaan takaisin mutta eivät vieneet projektia loppuun. "Viikingit" eivät aloittaneet ryöstöretkiä vaan yrittivät pysäyttää kolonisaation. Vatikaanin lahjustaktiikka, korruptiotaktiikka alkoi sitten purra.

Museovirasto myöntää että Ahvenanmaa on ollut paavin kolonisaatioiskun kohteena v. 900 jolloin pystytettiin 13 pyhimysalttaria. Kansallismuseossa on Vatikaanin kardinaalien kolme huikean arvokasta hopeakäätyä, jotka kaivettiin maahan kun suomalaiset olivat tappaneet Vatikaanin valtuuskunnan kolonisaatiovaatimuksien takia v.1000-1100: se tositarina "Lallista".

   II



Shakespearen story in Swedo-Finnic stone: 

 
  King Ongenpeow (Finnish: "Onnenpoika" / "Ongenpoika"

   – d. c. 515 AD)  and his sons Onela

   (original Finnish word:  "Onnela", Happy place)

BETRAYAL RUNE, IN FINNVEDEN – IN SOUTHERN KVENLAND

The name "Ohthere" derives from the Proto-Norse 'Ōhtaharjaz', which derives from the Finnish language 'Ohtaharjas'. "Ohta" means "forehead" in the Ostrobothnian dialect of Finnish, and "harjas" means "bristle", "prickle" and "brush" in Finnish.

  A DNA study conducted on the prehistoric skeletal remains of three individuals from the nearby large offshore island of Gotland supports that area having been ethnically interconnected with Finland and Kvenland during the primeval era, just as the medieval accounts of Hversu Noregr byggdist and as Orkneyinga saga suggest:  

"The hunter-gatherers show the greatest similarity to modern-day Finns", says Pontus Skoglund, an evolutionary geneticist at Uppsala University in Sweden. 

  

 Source – nature com :

http://t.co/DmE9RbgZ

Picture: A Viking Age (793–1066 AD) memorial – a rune stone – in Uppland, in the modern-day area of central Sweden. Prior to the birth of Sweden, the area was a part of the nation referred to in medieval accounts as Kvenland (Original Finnish words: Kainu, Kainuu, Kainuunmaa). 

Uppland was a part of the heartland of the "Viking" Age royals, with some of the most important Viking Age stronghold towns located there. The memorial – pictured here – refers to Finnveden, located in the modern-day Southern Sweden. Most runestones in Finnveden describe men who died in England.

Translation of the text in the runestone states the following: "Bjôrn, Finnviðr's son, had this rock-slab cut in memory of Óleifr, his brother. He was betrayed at Finnveden. May God help his spirit. This estate is the allodial land and family inheritance of Finnviðr's sons at Elgjastaðir."

Finnveden is a part of a larger territory which still today is referred to as "Gothland". According to the medieval Hversu Noregr byggdist, "Gothland" was ruled by Thorri, a great-great-grandson of Fornjót. Both Fornjót, according to Orkneyinga saga, and Thorri, according to Hversu Noregr byggdist, also ruled over Finland and Kvenland.

• Orkneyinga saga: "King" Fornjót "reigned over Gotland, which we now know as Finland and Kvenland."

• Hversu Noregr byggdist discusses Snær, the great-grandson of Fornjót, and Snær's son Thorri. It is stated that Thorri "ruled over Gothland, Kvenland (Kænlandi), and Finland."

Before the Viking Age, the Kvens defended the southern part of their traditional territory, in battles fought in the modern-day area of Southern Sweden, south from the modern-day Swedish province of Uppland.

• The medieval account Nornagests þáttr (only version from c. 1300 survives) tells about Sigurd Ring, the king of Denmark and the Sveas in the mid-8th century, fighting against the Curonians (Livs, Livonians) and the Kvens in what today is Southern Sweden:

"Sigurðr (Sigurd Ring) was not there, as he had to defend his land, Svíþjóð (land of Sveas), since Kúrir (Curonians) and Kvænir (Kvens) were raiding there."

• In 1216, Danish Saxo Grammaticus wrote in Gesta Danorum about Finnish and Scandinavian royal families. Based on medieval accounts, many Scandinavian rulers descended from the rulers of Kvenland, Finland and Gotland/Gothland, i.e. King Fornjót and his offspring.

Writings of Saxo Grammaticus resemble, and share many characters and stories with, the writings of Snorri Sturluson. Based on the account of Saxo Grammaticus too, many heroic Scandinavian figures have Finnic roots. Of the legendary Battle of Bråvalla (c. 750 AD) – Sveas against Geats – Saxo Grammaticus writes:

"Now the bravest of the Sveas were these: Arwakki, Keklu-Karl ...". Notably, these "brave Sveas" had Finnish names, like did many of the Scandinavian rulers of their time, including – but not limited to – King Ongenpeow (Finnish: "Onnenpoika" / "Ongenpoika" – d. c. 515 AD) and his sons Onela (Finnish: "Onnela") and Ohthere, among others, descended from Kven kings.

The name "Ohthere" derives from the Proto-Norse 'Ōhtaharjaz', which derives from the Finnish language 'Ohtaharjas'. "Ohta" means "forehead" in the Ostrobothnian dialect of Finnish, and "harjas" means "bristle", "prickle" and "brush" in Finnish.

A DNA study conducted on the prehistoric skeletal remains of three individuals from the nearby large offshore island of Gotland supports that area having been ethnically interconnected with Finland and Kvenland during the primeval era, just as the medieval accounts of Hversu Noregr byggdist and Orkneyinga saga suggest:

"The hunter-gatherers show the greatest similarity to modern-day Finns", says Pontus Skoglund, an evolutionary geneticist at Uppsala University in Sweden. Source – nature.com:http://t.co/DmE9RbgZ

Recent archaeological discoveries made in Finland have provided further proof that Gotland and the modern-day area of Finland were closely connected during the primeval era.

The largest amount of discoveries of Merovingian period (600–800 AD) swords – aside from the place of their alleged origin, Germany – have been made in Finland. In 2013, a Merovingian period silver plate from Gotland, believed to be a piece of a sword scabbard, was discovered in Rautjärvi, Finland:

"The item has ornamentation originating from Gotland, which in itself is not rare in Finland", says museum teaching assistant Jukka Luoto from the Museum of South Karelia. Read more (in Finnish):http://yle.fi/uutiset/mystinen_hopealevy_loytyi_rautjarvelta_-_historia_uusiksi/6664045

According to Luoto "this indicates that these areas have independently conducted trade with Gotland." Read more (in Finnish): http://yle.fi/uutiset/amatooriarkeologit_ovat_tehneet_kevaalla_huikeita_loytoja/6672965
Translation of the text in the runestone states the following: "Bjôrn, Finnviðr's son, had this rock-slab cut in memory of Óleifr, his brother. He was betrayed at Finnveden. May God help his spirit. This estate is the allodial land and family inheritance of Finnviðr's sons at Elgjastaðir."
Finnveden is a part of a larger territory which still today is referred to as "Gothland". According to the medieval Hversu Noregr byggdist, "Gothland" was ruled by Thorri, a great-great-grandson of Fornjót. Both Fornjót, according to Orkneyinga saga, and Thorri, according to Hversu Noregr byggdist, also ruled over Finland and Kvenland.
• Orkneyinga saga: "King" Fornjót "reigned over Gotland, which we now know as Finland and Kvenland."
• Hversu Noregr byggdist discusses Snær, the great-grandson of Fornjót, and Snær's son Thorri. It is stated that Thorri "ruled over Gothland, Kvenland (Kænlandi), and Finland."
Before the Viking Age, the Kvens defended the southern part of their traditional territory, in battles fought in the modern-day area of Southern Sweden, south from the modern-day Swedish province of Uppland. 
• The medieval account Nornagests þáttr (only version from c. 1300 survives) tells about Sigurd Ring, the king of Denmark and the Sveas in the mid-8th century, fighting against the Curonians (Livs, Livonians) and the Kvens in what today is Southern Sweden:
"Sigurðr (Sigurd Ring) was not there, as he had to defend his land, Svíþjóð (land of Sveas), since Kúrir (Curonians) and Kvænir (Kvens) were raiding there."
• In 1216, Danish Saxo Grammaticus wrote in Gesta Danorum about Finnish and Scandinavian royal families. Based on medieval accounts, many Scandinavian rulers descended from the rulers of Kvenland, Finland and Gotland/Gothland, i.e. King Fornjót and his offspring.
Writings of Saxo Grammaticus resemble, and share many characters and stories with, the writings of Snorri Sturluson. Based on the account of Saxo Grammaticus too, many heroic Scandinavian figures have Finnic roots. Of the legendary Battle of Bråvalla (c. 750 AD) – Sveas against Geats – Saxo Grammaticus writes:
"Now the bravest of the Sveas were these: Arwakki, Keklu-Karl ...". Notably, these "brave Sveas" had Finnish names, like did many of the Scandinavian rulers of their time, including – but not limited to – King Ongenpeow (Finnish: "Onnenpoika" / "Ongenpoika" – d. c. 515 AD) and his sons Onela (Finnish: "Onnela") and Ohthere, among others, descended from Kven kings.
The name "Ohthere" derives from the Proto-Norse 'Ōhtaharjaz', which derives from the Finnish language 'Ohtaharjas'. "Ohta" means "forehead" in the Ostrobothnian dialect of Finnish, and "harjas" means "bristle", "prickle" and "brush" in Finnish.
A DNA study conducted on the prehistoric skeletal remains of three individuals from the nearby large offshore island of Gotland supports that area having been ethnically interconnected with Finland and Kvenland during the primeval era, just as the medieval accounts of Hversu Noregr byggdist and Orkneyinga saga suggest:
"The hunter-gatherers show the greatest similarity to modern-day Finns", says Pontus Skoglund, an evolutionary geneticist at Uppsala University in Sweden. Source – nature.com:http://t.co/DmE9RbgZ
Recent archaeological discoveries made in Finland have provided further proof that Gotland and the modern-day area of Finland were closely connected during the primeval era. 
The largest amount of discoveries of Merovingian period (600–800 AD) swords – aside from the place of their alleged origin, Germany – have been made in Finland. In 2013, a Merovingian period silver plate from Gotland, believed to be a piece of a sword scabbard, was discovered in Rautjärvi, Finland:
"The item has ornamentation originating from Gotland, which in itself is not rare in Finland", says museum teaching assistant Jukka Luoto from the Museum of South Karelia. Read more (in Finnish):http://yle.fi/uutiset/mystinen_hopealevy_loytyi_rautjarvelta_-_historia_uusiksi/6664045 
According to Luoto "this indicates that these areas have independently conducted trade with Gotland." Read more (in Finnish): http://yle.fi/uutiset/amatooriarkeologit_ovat_tehneet_kevaalla_huikeita_loytoja/6672965

https://www.facebook.com/Kvenland/photos/a.195746140523609.39857.137891239642433/415075135257374/?type=3

      III

• "Suomi on kolonnialismin tunnistamisen takapajula" 

                                           - Vadén 

"  Elonkehä 1/16 lehdessä on mainio Tere Vadénin juttu alkuperäiskansaistumisesta. 

Siinä kiinnittää erityisesti huomiota väliotsikointi "Kolonisoitu suomalaisuus". 

Vadén kirjoittaa siitä, kuinka kolonisoidun aseman huomiottajättäminen millä tahansa hengen elämän alueella on yhä edelleen ns. "sivistyneen" suomalaisen kunnia-asia. Koetaan kunniakkaaksi kärsiä hyvällä statuksella mutta alistetussa asemassa. Onhan aateliset asemat aina kuninkaan myöntämiä ja "Suomessahan ei kuninkaita ole omasta takaa". Tekstijakso on täynnä hyviä ja tuoreita huomioita tyyliin: "Samaan aikaan ei-eurooppalainen henkinen perintö on laiminlyöty, ellei aktiivisesti nujerrettu ja tuhottu". Tähän täytyy huomauttaa, että koko eurooppalainen kulttuuri on itsessään tätä aktiivista nujertamista ja mustaa magiaa muistuttavaa tuhoamisrituaalia täynnä. Eurooppa on itse tuhonnut valtavan osan itsestään ja henkisestä lajirikkaudestaan. Ja tuon häviölle jääneenkin eurooppalaisen hengenilmapiirin pelastaminen Suomeen on tabu.

"Juha Pentikäinen on todennut, että Suomesta tunnetaan varmuudella 43 karhunkallosaarta, joista yhtäkkään ei ole arkeologisesti tutkittu. Samaan aikaan museovirasto suojelee ja ylläpitää jokaista kivirakennelmaa, jonka ruotsalainen tai venäläinen aatelisto on pystyttänyt." 

On tuskin liioiteltua sanoa että Suomen museovirasto harrastaa aktiivisesti vieraan vallan toimesta mustana magian tuhoamisrituaalia suomalaisuutta vastaan. Tämä tilanne saa jatkua vapaana kenenkään puuttumatta, koska kaikki tärkeät valtapoterot on miehitetty kansalliselle edulle vihamielisellä aineksella. Toisaalta tässä on vastakkain hyvin energinen ja ylenpalttisesti resursoitu kolonnialismi ja toisaalta poliittisesti täysin neuvoton alkuperäiskansaisuus.  "

http://kaymala.blogspot.fi/2016/05/elonkeha-116-lehdessa-on-mainio-tere.html

   IV


Linkkilista:

          Suomen muinaishistoria    by Arhi

.