Jokainen on mielipidevanki

   Jokainen mielipiteistään kiinni pitävä on mielipidevanki


oikeiston hegemoniaprojektissa. Systeemin terrorista puhuvaa pidetään häirikkönä ja valeoppositiota ylistetään systeemin tukijana.

Rauha maassa massa media pax romana kolonisaation alistettuna saneltuna rauhana.
  
Pelko on jo eliitin voitto pelon mediana ja pelon eetoksena ja pelon taiteena, jossa taide esitetään vain kielipeliksi, joka ei kohdistu todellisuuteen ja valtapeliin. Taiteilija on vapaa kun on sokea valtapelille, hyvin kasvatettu, pulpetissa aina viitannut toistanut taiteilijanalku.

Tyytyväisyys esitetään sivistyksenä hegemonian fasismissa.

   Neuroosin kulttuuri lähtee tyytyväisyydestä, joka käsketään.

Neuroosin kulttuuri korostaa omaa riittämättömyyttä - ulkoisen vertailun määrittelynä

- Riittämättömyyttä     arvostelemaan eliittiä ja käskijää.  


Jokainen kiitollinen taitelija suostuu apurahasta toiseuden vartijaksi ja leimaa jokaisen apurahasysteemiä ja eliitin rauhaa - hegemoniaa - arvostelevan yhteiskunnan viholliseksi.

Hegemonia esitetään rauhaksi ja Kekkosen virtaviivainen fobiaprojekti jatkuu koskemattoman eliitin projektina.

Jokainen samaistuu eliittiin ja median virta hyväilee tyytyväisyyttäsi ja kelpaavuuttasi, joka perustuu kelpaamattomuudelle, 

      ulkoasanelulle, ulkoamääritetylle.

Et voi kelvata itsellesi jos et kelpaa eliitille. 


    Terrori on rauhaa ja sananvapus terroria.
 
        Hegemonia.

CIA-Rotary-rehtorien koulu ja kirkko opettavat yhden asian, vain yhden asian:

eliitin hermostuminen on kaiken toiminnan ja tulkinnan ohjaava tekijä. 

       Yhden asian. 
  
 Siksi suomalainen eliitti on ihastunut ylistämään islamia ja tuo sitä maahan marssimusiikin tahdissa: alistumisen kulttuuria tottelemattomien ja arvaamattomien suomalaisten natiivien tilalle. 

 

 

  

  

 

Kommentti blogaukseen:

Käymälä kaymala.blogspot.com

Jeremias Vähäsalo
Erich Fromm: Pako vapaudesta

Frommin teoriaan kuuluu kolme erilaista tapaa, joiden avulla ihmiset yrittävät paeta olemassaolon tuskaa ”vaikeasta” vapaudesta.

1. Autoritarismi 

Me pyrimme karttamaan vapautta yhtymällä toisten kaltaistemme joukkoon, tulemalla osaksi autoritääristä yhteisöä, kuten keskiajalla. Tähän on kaksi eri tietä. Ensimmäinen tie on alistuminen toisten valtaan tulemalla passiivisiksi ja myöntyväisiksi. Toinen tie on tuleminen itse toisia alistavaksi yksilöksi. Kummassakin tapauksessa pakenemme omaa erillistä identiteettiämme. Fromm toteaa autoritarismin äärimmäisinä ilmiöinä olevan sadismin ja masokismin, sillä ei edes sadisti ole vapaa valitsemaan tekojaan suhteessa masokistiin. 

2. Tuhoutuminen 

Autoritäärisyys vastaa olemassaolon vaikeuteen eräänlaisella itsetuholla. Jos ei ole minää, niin kuinka kukaan voi satuttaa minua? Tai jos tuhoan maailman, niin kuinka se voisi satuttaa minua? Tähän vapauden pakenijat vastaavat brutaaliudella, vandalismilla, nöyryyttämisellä, rikoksilla, terrorismilla ja niin edelleen. Itsetuhon jyrkin muoto on tietenkin itsemurha, mutta pakenevaa tuhoutumista voi olla passiivisempaakin muotoa, kuten jotkut sairaudet, huumeriippuvuus, alkoholismi, ja jopa passiiviset ajanvietteet.

3. Automaattinen samankaltaistuminen (tai yhdenmukaistuminen). 

Pakenemisen voi tehdä myös pakenemalla osaksi autoritääristä hierarkiaa, vaikkakin yhteiskuntamme korostaa tasa-arvoisuutta. Myös massakulttuuri tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia vapaudesta pakenemiseen. Yksinkertaistettuna, jos näytän, jos puhun, jos ajattelen ja tunnen kuten kaikki muutkin yhteisössä, niin olen onnistunut pakenemaan omaa minääni ja vapauttani. Minun ei tarvitse enää ottaa vastuuta vapaudestani.

Eliitin idolikultit  - massamedia Vatikaanin idolikultin uutena koneistona

"Äiti Teresan keräämät rahat käytettiin pääosin hänen mukaansa nimettyjen luostarien rakentamiseen. Tätä varten äiti Teresa otti vastaan lahjoituksia myös talousrikollisilta ja esimerkiksi Haitin diktaattorisuvulta Duvaliereilta, joiden hallintoa hän kiitokseksi kehui. Äiti Teresan Rakkauden lähetyssisaret -järjestön tilintarkastukset ovat salaisia yhä tänäkin päivänä."
Kurjuuden juurillaÄiti Teresaa kutsuttiin köyhien ystäväksi, mutta oikeampi nimi olisi köyhyyden ystävä.