- päivitetty -
Se on kemiaa.
Onhan?
Tässä on seitsämän näkemystä yleisestä syystä, miksi naiset vilkuilevat varattujen miehien perään:
Varsin monen naiseutta impulsiivisen vastustamattomana olentona ylistävän hyväksymiä syitä. Varsin monen feministin hyväksymiä syitä - naisenhan ei tule olla rajoituksia tuijottava nainen, etsimättä parempaa elämää tai antaa yhteiskunnan olosuhteiden tai sovinnaisuuksien rajoittaa naisen ainutlaatuista vaistotoimintaa. Tosi naiseushan toteutuu vain vaistojen kautta.
Onhan se nyt toki viriilin vaistojen mukaista vilkuilla toisille naisille kelpaavia miehiä, jotta ei tarvitse luottaa omaan arvostelukykyyn.
Nainen kaipaa kyvykkyytensä ja sosiaalisen statuksensa todistanutta huolehtijaa. Check.
Tässä se logiikka sopivan miehen hankkimisessa sitten monesti loppuukin. Moni sinkkunainen, vaistonainen, ei kykene ajattelemaan tästä pidemmälle.
Sillä jos tämä kohdemies, joka elää naisen kanssa, antaen naiselleen kuvan huolehtimisesta ja uskollisuudesta, lankeaa toiseen naiseen, osoittaa silloin olevansa kykenemätön sitoutumaan ja varsin halukas etsimään pettämisen jännitystä.
Tälläistä miestä siis nainen haluaa omaksi ihannemiehekseen? Toisen naisen varattua miestä, joka ei ikinä pettäisi muuta kuin juuri ja ainoastaan tässä universumin kannalta ainutlatuisessa tapauksessa? Miksi naiset haluavat pettävästä miehestä oman unelmansa pettämätöntä miestä? Miksi mahdoton on kiihottavaa? Miksi logiikka ei kuuluisi rakkauteen - ja kiimaan?
Oman mausteensa soppaan heittävät sitten parisuhteessa elävät naiset, jotka hyvin naamioidulla ilkulla, "moraalisella rohkaisulla", "sisarellisella kannustuksella" ja epäluuloisella luokittelulla haluvat luoda parisuhteessa elävien statuksesta jotakin aatelisen jaloa ja ihailtavaa, olemuksellisesti erityislaatuista määrittelyä, onnellisuuden ennakkoehtoa. Vastakkainasettelulla ja statuskorostuksella parisuhdemammat antavat lisäpotkua ja -motivaatiota saalistusvaistoaan teroitteleville naisille.
Erikoisin tilanne tapahtuu silloin, kun parisuhteessa olevien ystävättärien tiukasta vaimoklaanista yksi
joutuukin äkkisinkuksi. Paniikin tunne on käsinkosketeltavaa, kun sinkkustatukseen pudonnut muistaa vielä, kuinka on voivotellut ja kikatellut vaimoklaanin varustusten suojasta sinkkunaisille.
Klaani aloittaa raivokkaan kampanjan vyöryttääkseen äkkisinkulle miesehdokkaita. Siksi sosiaalisen kontrollin piirissä pääsevät usein nopeasti takaisin parisuhteeseen, koska se on myös sidosyhmälle kunnia-asia oman imagonsa vuoksi. Klaanin paniikin syynä on jäsenen takaisinkaappamisen lisäksi on myös sinkun demonisoitu status ja uhkafunktio. Klaani pelkää sinkkua hajottavana voimana, koska se on luonut sinkkuudesta hajottavan ja epätoivoisen mielikuvan, vastavoiman parisuhteesa olevan onnenkuvalle. Monet sinkut kesytetäänkin yhtenä keinona ystävällisyydellä ja paapomisella aseksuaalisen neutrilemmikin tasolle parisuhteellisten ystäväpiirissä.
Klaanin ymmärrystä ja limbosympatiaa kestää max 5 kk, jonka aikana äkkisinkun tulisi olla sitoutunut taas parisuhteeseen osoittaakseen lojaaliutta sosiaaliselle statukselleen, sidosryhmänsä roolivaatimuksille, muuten alkaa mentaalinen ystävättären siirto ulkopuolisen sinkkustatukseen pois entisestä sisäpiirin rouvaklaanista.
Sinkkuna hän on pettänyt parisuhteella kyvykkyyttään osoittavien imagohallintaprojektin - eikä ole enää samankaltainen lähimmäinen. Hänen erilaisuuttaan on korostettava jotta jokainen ei olisi saman uhan alla.
Kun avioliittoa korostetaan epäluterilaisesti, katolilaisen kulttuurin mukaan,
pyhäksi mm. hääseremonioissa, samalla painotetaan sinkkuihmisten vaistonvaraisuutta ja sisäpiirin ulkopuolella olemista, tavallaan pakanoiden rooliin siirtämistä. Oikean asiaan Uskovaiset ovat siis sisäpiirin sitoutuneita, vihittyjä, ja ulkopuolella olevat ovat harhautuneita - kirkon vanhan vainokulttuurin perinteiden mukaisesti.
Rippikoulua sanottiin ennen naimaluvaksi, koska valtio ei muuten antanut lupaa mennä naimisiin.
Kirkkohäistä on tullut toinen rippikoulu. Toinen askel tulla "täydellisesti" hyväksytyksi aikuiseksi ja suvun täysvaltaiseksi jäseneksi.
Sosiaalinen paine sosiaalisen krediitin keräämiseen on valtava.
Kirkossa on tapahtunut hyvin jännä opillinen shifti, jossa avioliiton merkitystä on korostettu jopa uskoa tärkeämmäksi seikaksi kirkon jäsenelle. Näin perhekulttuurin kaappaaminen kristilliseksi on kirkon uusi uskomusten koti ja kivijalka ihmisten helvettipelon hälvennettyä.
Jää vain ulkopuolellejäämisen pelko.
Meille syötetään lapsesta asti parisuhdepropagandaa, minkä takia monet ahdistuvat ja tekevät vääriä valintoja - Minttu Hapuli sai tarpeekseen parisuhdepeleistä ja alkoi pitää aiheesta blogia, Selibaattipäiväkirjaa
Rakkaus on jotakin muuta kuin kiima ja vaistot, hyvät naiset. Kiima on asennekysymys, ei tahdon ulkopuolelle kuuluva seikka. Kiima voi olla rakentavaa eikä hajottavaa. Tämä on suuri salaisuus, jota niin miehet kuin naiset pakenevat. Järjetön kiima tuntuu olevan herttasarjojen ja unien mukaan ainoa vapauden tae. Vaistomainen toiminta eli naistenlehtien ja feministienkin lanseeraama "naisen intuitio" ei tuo vapautta naiselle. Naisen intuitio on tiettynä ilmiönä kuin näkymätön osa new age-liikettä.
Jotenkin olen kokenut, että miehille tarpeiden tunnustaminen on rehdimpää ja suorempaa - ilman johtopäätöksiä ja ideologiaa miehuuden jalosta olemuksesta - kuin sitten naisille, jotka helposti rupeavat puhumaan intuitiosta ja vaistosta suureellisesti naiseutensa todisteena. Kuin valinta olisi tehtävä tunteiden mukaan, aina.
Miehille vapauden ja vapaana olon ilmaiseminen on luontaisasti mieluisampaa, naiset eivät halua olla vapaata, kenellekään vielä kelpaamatona "riistaa". Miehille on
biologisesti luontevaa osoittaa olevansa vapaa toimija, metsästäjä, naisille taas sosiaalisesti sidottu ja yhteisössä turvatusti asemoitu. Muinaisesta lauma- ja heimokulttuurista naisille on myös ollut hyvin luontaista tukeutua siskonsa/ystävättärensä mieheen ja saada tämän suojelusta.
Kykenevä ihminen on valitseva ihminen. Ei kukaan vahingossa kaadu sänkyyn.
Feministit ovat myös luomassa laumasieluista naista omilla naisen "vapaus"-teoreemoillaan, joka vilkuilee naisen vaistonvaraisessa vapaudessaan muille varmasti kelpaavia miehiä eli varattuja miehiä. Kovaääninen yliopistofeminismi Suomessa ei ole luomassa vapaata naista naisen vapuden saarnassaan vaan feministiseen ryhmäkuriin alistuvia ja matelevia otuksia, joiden on osoitettava feminististä kyvykkyyttään uuden aikakauden "itsenäisenä naisena", "kyvykkäänä" naisena. Joille kelpaa vain muiden elämä, vapaana patriarkalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä.
Isänmurha (tai oikeastaan itseasiassa äidinmurha) voi olla kiihottavaa mutta ainoana elämän kiihokkeena hyvin degeneroivaa.
Kuvat Arhi Kuittinen F30
Tekstit
