torstaina, elokuuta 13, 2009

Espoo Cine 2009




Kts. 2011 Espoo Cine poimintoja: 

Espoo Cine 2011
tärppejä by Arhi



2009

Elämänläheisen elokuvan juhlaa. Espoo Cine 2009. Elokuvia, joita et muuten älyäisi nähdä.

Miksi katsoa elokuvia, joiden tarkoitusta välttämättä ei tiedä ennen eikä jälkikäteen? Hyvä elokuva on kuin elämä. Ehkä piinallisen epäviihteellinen elokuva pakottaa katsojaa katsomaan itseään.

Ranskalaisten elokuvien hurmaava röyhkeys on niiden julkeudessa: asiat vain tapahtuvat - kuten elämässä. Amerikkalaisen elokuvakulttuurin keinoelämä elokuvissa on usein surkeasti käännekohtia alustavaa ja alleviivaavaa. Jonkun ankean ja palvotun aristoteelisen dramaturgiamyytin takia. Aristoteles ei käsittänyt oman aikansa teatterin muutosta, kuinka hän olisi voinut käsittää 2300 vuotta myöhemmin ilmenevää elokuvakulttuuria ja sen subjektiivisia mahdollisuuksia.

Tässä jotain tärppejä makuuni.


Teta asustada - Milk of Sorrow 


Mikään ei tuhoa elämää niin kuin äidin maidosta imetty katkeruus


Joaquín Oristrell: Dieta mediterránea


Kun rakkaus pitää kasassa rutiineja ja unelmat taakkoja



Javier Fesser: Camino pe su


Lapsuuden musta polttomerkki sytyttää halun värikkäisiin tatuointeihin


festivaalin kilpailusarjan voittaja: Duncan Jones: Moon su

Älä katso peiliin kahdesti tai se katsoo sinuun

(Becketin Godot kuussa)


Marc Fitoussi: Vie d'artiste
su

Itsekorostus itsetuntemuksen sijaan ja show päälle



Rune Denstad Langlo: Nord pe

Pakoretki voi olla löytöretki


Philippe Claudel:
Il y a longtemps que je t'aime


Omaa elämää ei voi ottaa toiselta


Richard Eyre:
Other Man





Sophie Fillières: Chat un chat, Un


Maren Ade: Alle Anderen


Guillermo Arriaga:
Burning Plain, The


Michael Haneke:
Pianonopettaja


Hans-Christian Schmid:
Wundersame Welt der Waschkraft, Die


Karin Babinská:
Dolls


Juraj Lehotský:
Blind Loves






Suosikit, vinkit, parhaat elokuvat, suositukset.


Ei kommentteja: