Kts. 2011 Espoo Cine poimintoja:
Espoo Cine 2011 tärppejä by Arhi
2009
Elämänläheisen elokuvan juhlaa. Espoo Cine 2009. Elokuvia, joita et muuten älyäisi nähdä.
Miksi katsoa elokuvia, joiden tarkoitusta välttämättä ei tiedä ennen eikä jälkikäteen? Hyvä elokuva on kuin elämä. Ehkä piinallisen epäviihteellinen elokuva pakottaa katsojaa katsomaan itseään.
Ranskalaisten elokuvien hurmaava röyhkeys on niiden julkeudessa: asiat vain tapahtuvat - kuten elämässä. Amerikkalaisen elokuvakulttuurin keinoelämä elokuvissa on usein surkeasti käännekohtia alustavaa ja alleviivaavaa. Jonkun ankean ja palvotun aristoteelisen dramaturgiamyytin takia. Aristoteles ei käsittänyt oman aikansa teatterin muutosta, kuinka hän olisi voinut käsittää 2300 vuotta myöhemmin ilmenevää elokuvakulttuuria ja sen subjektiivisia mahdollisuuksia.
Tässä jotain tärppejä makuuni.
Teta asustada - Milk of Sorrow
Mikään ei tuhoa elämää niin kuin äidin maidosta imetty katkeruus
Joaquín Oristrell: Dieta mediterránea
Kun rakkaus pitää kasassa rutiineja ja unelmat taakkoja
Javier Fesser: Camino pe su
Lapsuuden musta polttomerkki sytyttää halun värikkäisiin tatuointeihin
festivaalin kilpailusarjan voittaja: Duncan Jones: Moon su
Älä katso peiliin kahdesti tai se katsoo sinuun
(Becketin Godot kuussa)
Marc Fitoussi: Vie d'artiste su
Itsekorostus itsetuntemuksen sijaan ja show päälle
Rune Denstad Langlo: Nord pe
Pakoretki voi olla löytöretki
Philippe Claudel:
Il y a longtemps que je t'aime
Omaa elämää ei voi ottaa toiselta
Richard Eyre:
Other Man
Sophie Fillières: Chat un chat, Un
Maren Ade: Alle Anderen
Guillermo Arriaga:
Burning Plain, The
Michael Haneke:
Pianonopettaja
Hans-Christian Schmid:
Wundersame Welt der Waschkraft, Die
Karin Babinská:
Dolls
Juraj Lehotský:
Blind Loves
Suosikit, vinkit, parhaat elokuvat, suositukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti