torstaina, elokuuta 06, 2009

Sinkkunaisten vaistoelämä

- päivitetty -
Se on kemiaa.

Onhan?

Nyt se on tutkittu:
Ukkomiehet kiinnostavat sinkkunaisia

"Tutkimustulosten mukaan sinkkumiehet olivat kiinnostuneempia naisesta, jos tiesivät tämän olevan vapaa. Sinkkunaisten kohdalla tulos oli päinvastainen."


Tässä on seitsämän näkemystä yleisestä syystä, miksi naiset vilkuilevat varattujen miehien perään:




Varsin monen naiseutta impulsiivisen vastustamattomana olentona ylistävän hyväksymiä syitä. Varsin monen feministin hyväksymiä syitä - naisenhan ei tule olla rajoituksia tuijottava nainen, etsimättä parempaa elämää tai antaa yhteiskunnan olosuhteiden tai sovinnaisuuksien rajoittaa naisen ainutlaatuista vaistotoimintaa. Tosi naiseushan toteutuu vain vaistojen kautta.

Onhan se nyt toki viriilin vaistojen mukaista vilkuilla toisille naisille kelpaavia miehiä, jotta ei tarvitse luottaa omaan arvostelukykyyn.

Nainen kaipaa kyvykkyytensä ja sosiaalisen statuksensa todistanutta huolehtijaa. Check.

Tässä se logiikka sopivan miehen hankkimisessa sitten monesti loppuukin. Moni sinkkunainen, vaistonainen, ei kykene ajattelemaan tästä pidemmälle.

Sillä jos tämä kohdemies, joka elää naisen kanssa, antaen naiselleen kuvan huolehtimisesta ja uskollisuudesta, lankeaa toiseen naiseen, osoittaa silloin olevansa kykenemätön sitoutumaan ja varsin halukas etsimään pettämisen jännitystä.

Tälläistä miestä siis nainen haluaa omaksi ihannemiehekseen? Toisen naisen varattua miestä, joka ei ikinä pettäisi muuta kuin juuri ja ainoastaan tässä universumin kannalta ainutlatuisessa tapauksessa? Miksi naiset haluavat pettävästä miehestä oman unelmansa pettämätöntä miestä? Miksi mahdoton on kiihottavaa? Miksi logiikka ei kuuluisi rakkauteen - ja kiimaan?


Oman mausteensa soppaan heittävät sitten parisuhteessa elävät naiset, jotka hyvin naamioidulla ilkulla, "moraalisella rohkaisulla", "sisarellisella kannustuksella" ja epäluuloisella luokittelulla haluvat luoda parisuhteessa elävien statuksesta jotakin aatelisen jaloa ja ihailtavaa, olemuksellisesti erityislaatuista määrittelyä, onnellisuuden ennakkoehtoa. Vastakkainasettelulla ja statuskorostuksella parisuhdemammat antavat lisäpotkua ja -motivaatiota saalistusvaistoaan teroitteleville naisille.

Erikoisin tilanne tapahtuu silloin, kun parisuhteessa olevien ystävättärien tiukasta vaimoklaanista yksi joutuukin äkkisinkuksi. Paniikin tunne on käsinkosketeltavaa, kun sinkkustatukseen pudonnut muistaa vielä, kuinka on voivotellut ja kikatellut vaimoklaanin varustusten suojasta sinkkunaisille.

Klaani aloittaa raivokkaan kampanjan vyöryttääkseen äkkisinkulle miesehdokkaita. Siksi sosiaalisen kontrollin piirissä pääsevät usein nopeasti takaisin parisuhteeseen, koska se on myös sidosyhmälle kunnia-asia oman imagonsa vuoksi. Klaanin paniikin syynä on jäsenen takaisinkaappamisen lisäksi on myös sinkun demonisoitu status ja uhkafunktio. Klaani pelkää sinkkua hajottavana voimana, koska se on luonut sinkkuudesta hajottavan ja epätoivoisen mielikuvan, vastavoiman parisuhteesa olevan onnenkuvalle. Monet sinkut kesytetäänkin yhtenä keinona ystävällisyydellä ja paapomisella aseksuaalisen neutrilemmikin tasolle parisuhteellisten ystäväpiirissä.


Klaanin ymmärrystä ja limbosympatiaa kestää max 5 kk, jonka aikana äkkisinkun tulisi olla sitoutunut taas parisuhteeseen osoittaakseen lojaaliutta sosiaaliselle statukselleen, sidosryhmänsä roolivaatimuksille, muuten alkaa mentaalinen ystävättären siirto ulkopuolisen sinkkustatukseen pois entisestä sisäpiirin rouvaklaanista.

Sinkkuna hän on pettänyt parisuhteella kyvykkyyttään osoittavien imagohallintaprojektin - eikä ole enää samankaltainen lähimmäinen. Hänen erilaisuuttaan on korostettava jotta jokainen ei olisi saman uhan alla.

Kun avioliittoa korostetaan epäluterilaisesti, katolilaisen kulttuurin mukaan, pyhäksi mm. hääseremonioissa, samalla painotetaan sinkkuihmisten vaistonvaraisuutta ja sisäpiirin ulkopuolella olemista, tavallaan pakanoiden rooliin siirtämistä. Oikean asiaan Uskovaiset ovat siis sisäpiirin sitoutuneita, vihittyjä, ja ulkopuolella olevat ovat harhautuneita - kirkon vanhan vainokulttuurin perinteiden mukaisesti.

Rippikoulua sanottiin ennen naimaluvaksi, koska valtio ei muuten antanut lupaa mennä naimisiin. Kirkkohäistä on tullut toinen rippikoulu. Toinen askel tulla "täydellisesti" hyväksytyksi aikuiseksi ja suvun täysvaltaiseksi jäseneksi.

Sosiaalinen paine sosiaalisen krediitin keräämiseen on valtava.

Kirkossa on tapahtunut hyvin jännä opillinen shifti, jossa avioliiton merkitystä on korostettu jopa uskoa tärkeämmäksi seikaksi kirkon jäsenelle. Näin perhekulttuurin kaappaaminen kristilliseksi on kirkon uusi uskomusten koti ja kivijalka ihmisten helvettipelon hälvennettyä.

Jää vain ulkopuolellejäämisen pelko.

Meille syötetään lapsesta asti parisuhdepropagandaa, minkä takia monet ahdistuvat ja tekevät vääriä valintoja - Minttu Hapuli sai tarpeekseen parisuhdepeleistä ja alkoi pitää aiheesta blogia, Selibaattipäiväkirjaa

Rakkaus on jotakin muuta kuin kiima ja vaistot, hyvät naiset. Kiima on asennekysymys, ei tahdon ulkopuolelle kuuluva seikka. Kiima voi olla rakentavaa eikä hajottavaa. Tämä on suuri salaisuus, jota niin miehet kuin naiset pakenevat. Järjetön kiima tuntuu olevan herttasarjojen ja unien mukaan ainoa vapauden tae. Vaistomainen toiminta eli naistenlehtien ja feministienkin lanseeraama "naisen intuitio" ei tuo vapautta naiselle. Naisen intuitio on tiettynä ilmiönä kuin näkymätön osa new age-liikettä.

Jotenkin olen kokenut, että miehille tarpeiden tunnustaminen on rehdimpää ja suorempaa - ilman johtopäätöksiä ja ideologiaa miehuuden jalosta olemuksesta - kuin sitten naisille, jotka helposti rupeavat puhumaan intuitiosta ja vaistosta suureellisesti naiseutensa todisteena. Kuin valinta olisi tehtävä tunteiden mukaan, aina.

Miehille vapauden ja vapaana olon ilmaiseminen on luontaisasti mieluisampaa, naiset eivät halua olla vapaata, kenellekään vielä kelpaamatona "riistaa". Miehille on biologisesti luontevaa osoittaa olevansa vapaa toimija, metsästäjä, naisille taas sosiaalisesti sidottu ja yhteisössä turvatusti asemoitu. Muinaisesta lauma- ja heimokulttuurista naisille on myös ollut hyvin luontaista tukeutua siskonsa/ystävättärensä mieheen ja saada tämän suojelusta.

Kykenevä ihminen on valitseva ihminen. Ei kukaan vahingossa kaadu sänkyyn.

Feministit ovat myös luomassa laumasieluista naista omilla naisen "vapaus"-teoreemoillaan, joka vilkuilee naisen vaistonvaraisessa vapaudessaan muille varmasti kelpaavia miehiä eli varattuja miehiä. Kovaääninen yliopistofeminismi Suomessa ei ole luomassa vapaata naista naisen vapuden saarnassaan vaan feministiseen ryhmäkuriin alistuvia ja matelevia otuksia, joiden on osoitettava feminististä kyvykkyyttään uuden aikakauden "itsenäisenä naisena", "kyvykkäänä" naisena. Joille kelpaa vain muiden elämä, vapaana patriarkalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Isänmurha (tai oikeastaan itseasiassa äidinmurha) voi olla kiihottavaa mutta ainoana elämän kiihokkeena hyvin degeneroivaa.




Amerikkalaisprofessoreiden mukaan naiset harrastavat
seksiä enemmän käytännön syistä kuin romanttisen intohimon vieminä


Näin isket miehen
20 sekunnissa





Naiset haluavat osaavan miehen


"Seurustelemme"


Guy de Maupassantin (1850-1893) novellissa "Hän?"
kuvataan yksinäisyyden tuottamaa kauhun kokemusta.



Keskustelu - Kontulan uusi pamfletti Tästä äiti varoitti
kertoo
naisista, jotka etsivät pääsyä ulos heteronormin pakkopaidasta


Tajusin viipeellä, mikä minua eniten häiritsi Tony Dunderfeltin
taannoisessa jutussa siitä, että naisten "pitäisi" parisuhteissa
olla alistuvampia: Sehän on seksifantasia" - Myytinmurtaja




Jos jotkut piilorakenteet sortavatkin naisia, niin sorretuksi tulee
kyllä toinenkin sukupuoli, eri tavoilla vain.




Antichrist:

a work of genius or the sickest film in the history of cinema?

With its explicit sex and scene of female genital mutilation, Lars von Trier's Antichrist scandalised Cannes this year. Samantha Morton, Gillian Wearing and other women artists and academics give their opinion of the Danish director's provocative new film






Virpi Kuitunen: Suhdekohu huvittaa



Nämä julkkismiehet himoitsevat nuorempia naisia


NFL-tapaus :: McNair oli sanonut tyttöystävälleen hakevansa
eroa
vaimostaan - mutta virallisesti asia ei ollut vireillä.


Anna Kontula

Huoran ja feministin dialogi



Kenian kaljurottakuningatar :: Maanalaisessa tunneliverkostossa viipottavien kaljurottien yhteisössä vallitsee tiukka arvojärjestys. Kuningatar on kaiken keskipiste ja sen saavat muut kyllä tuta. Avara luonto YLE

Poliisi huolissaan vaarallisen seksihuumeen yleistymisestä


Britney Spears: Kimi Räikkönen on söpö








Kuvat Arhi Kuittinen F30

6 kommenttia:

Kaisa R kirjoitti...

Varattu mies edustaa naiselle "kyvykkyytensä todistanutta huolehtijaa"? Näin kirjoitat.

En usko asian olevan ihan noin, kuin väitetään. Kyse voi olla siitä, että nainenkin arvostaa vaimoa miehen "omaisuutena" eli tavarana. Kotona odottava vaimohan saattaa olla naisten mielestä vain yksi omistamisen muoto.

Ajatukseni on epäsovinnainen, mutta jostain pitää pohdinta aloittaa.

Epäilen tuota yleistä väitettä, että miehen status nousee, kun hän todistaa kyvykkyytensä "huolehtijana" ja perheen elättäjänä. Miesten todistettu kyky kun on aika huono. Suomalaiset naiset käyvät suunnilleen eniten maailmassa työssä, ja tekevät kaikki pitkää työpäivää. Osa-aikatöitä äideille ja naisille ei Suomessa tunneta. Tutkimusten mukaan nainen käyttää rahansa perheen juokseviin kuluihin, kuten ruoan ja lastan vaatteiden ostoon. Mies puolestaan investoi eli ostaa auton ja talon.

Miehen huonosta kyvystä huolehtia kertoo myös se, että keskimääräinen elatusapu, jonka eronnut isä maksaa lapsestaan, on vain noin jotain selvästi alle 150 euroa kuussa. Sillä rahalla pitää maksaa lapsen asuminen, ruoka, vaatteet, harrastukset, liikkumiskulut...

Helsingin Sanomien mukaan maksamattomia elatusapuja taisi olla perinnässä noin 258 miljoonaa euroa. Kun isä ei huolehti lapsestaan eurollakaan kuussa, niin veronmaksajat huolehtivat.

Etäisistä vain noin kolmannes tapaa lastaan säännöllisesti, kolmannes silloin tällöin (esimerkiksi todellakin vain muutaman kerran vuodessa!) ja kolmannes ei koskaan.

Ja erotilanteessa pariskunnan lapset tuppaavat jäävät nimenomaan äidille. Se on yhä yleisyytensä takia hallitseva normi.

Kumpi sukupuoli siis oikein huolehtii - ja hmm... ELÄTTÄÄ?

Puhut feministisestä ryhmäkurista. Voin kertoa, että sitä ei ole olemassa. On itse asiassa olemassa vain paljon toistensa kanssa kilpailevia feministisiä koulukuntia ja diskursseja. Ei siis kuulosta miltään ryhmäkurilta, eihän? Minäkin olen rakentanut itselleni IHAN OMAN KOULUKUNNAN. Sen nimi on kriittinen feminismi. Olen feministien keskuudessa varmasti avoimen tottelematon ja tuhma, jos joudun/pääsen puolustamaan ja esittelemään perusteesiäni: naiseus rakentuu äitiydestä. Mieheydellä on puolestaan hyvin vähän tekemistä isyyden kanssa. (Tässä syy esimerkiksi nykyisten tiedostavien eroisien ongelmiin, kun he kapinoivat sitä vastaan, että äiti kaappaa aina lapset omaan talouteensa.)

Halusin nimetä oman feminismini kriittiseksi feminismiksi, sillä en löytänyt feminismin ja naistutkimuksen ajattelijoilta tarpeeksi murskaavaa ajatustyötä äitimyyttiä kohtaan. Naisen on vapauduttava äitiydestä. Äitiys sucks, vanhemmuus on kivaa! Se on ollut jo vuosia mottoni.

"Äiti" on niin keskeiseksi muodostunut normi ja termi, että ei tietenkään ole kovin yllättävää, jos feministitkään eivät osaa tarkastella ilmiötä ulkoapäin.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla Kaisa R:n kanssa. Vai, että ryhmäkuri :D Kokemukseni feministien/naisten kanssa keskustellessa on, että ollaan hyvin avoimia ja innovoivia, eikä keskustelun tarvitse alkaa pohjamudissa rämpimisestä niin kuin jossain kärjistetyssä TV-keskustelussa, joka alkaa aina siitä, kun juontaja heittää palikkakysymyksen tyyliin: "Miten on, ovatko naiset Venuksesta ja miehet Marsista?"
Luovia, uusia ajatuksia kesäksi toivottaa Sinisukka

alias Edmund kirjoitti...

Joo-o..

Hetken pohdittuani tämäntyyppisiä kysymyksiä tuli mieleeni, että vastuuta omasta elämästään ja omista päätöksistään kantava ymmärtää kyllä missä mennään parisuhteessa ja miten omiin himoihin tulisi suhtautua. Tämä pätee varmasti miehiin ja naisiin. Kaikki eivät tietenkään pyri kantamaan vastuuta ja tälle minusta nyt sitten voisi yrittää löytää syitä psykologiasta ja yhteiskunnasta, jotka vaikuttavat toisiinsa.

Nykyäänhän puhutaan elämyskulttuurista. Aina on löydettävä elämyksiä ja minusta nuo parisuhteiden ja ihmissuhteiden ongelmat useimmiten liittyvät juuri tähän: etsitään elämyksiä, mutta ei ymmärretä kantaa vastuuta omista valinnoista. Tämä vastuunpakoilu on meillä yhteiskunnassa niin syvällä ettei siihen ole subjektiivisella tasolla mitään syytä. Elämyksien etsiminen taas on toivottavaa sillä se pyörittää kansantaloutta. Tässä kehityksessä vastuunkannon psykologiaa ei ole ikinä opittu - sen joku toivottavasti oppii sitten kun on pakko eli on omia lapsia, mutta kaikki eivät tosiaan opi sitä silloinkaan. Vastuunkanto esim. ihmissuhteissa edellyttää joidenkin omien toiveiden tai himojen kieltämistä, poistamista, kanavoimista ihmissuhteen hyväksi. Tämä on oma päätös, jolla henkilö osoittaa että hän hallitsee itsensä ja että häneen voi luottaa. Monille tämä on parisuhteen edellytys.

Nykyaika vain ei juuri ketään tähän opeta ja kaikki keinot sen oppimiseenkin on etukäteen tuhottu. Tähän liittyy vielä oma syyllisyysteemansakin. Nämä "vastuuttomat" tietenkin ymmärtävät heikon tilansa, mutta eivät aina halua myöntää sitä ja tätä nyt sitten oikeutetaan ties millä vapausjutulla tms, joka on todella läpinäkyvää.

Tämä kaikki kuitenkin pätee molempiin sukupuoliin samalla tavalla. Vastuunkanto edellyttää tiettyä oppimisprosessia suhteessa itseen ja muihin..

Ja vielä se, etten ole koskaan pystynyt ymmärtämään noita sosiaaliseen statukseen liittyviä ajatuksia. Minulle on aivan käsittämätöntä että joku valitsisi puolison sosiaalisen statuksen vuoksi. Eikö status olisi paljon helpomminkin osoitettavissa. Miksi lähteä noin vaivalloiseen prosessiin. Minulle tuo statusjuttu edustaa jotakin peliä jossa en ole ikinä ollut mukana eikä ole ollut tarviskaan.. Aivan muut asiat ratkaisevat, kuten esimerkiksi se, että onko jonkun kanssa "kivaa" vai ei..

mies.asia kirjoitti...

Roissy in DC: Wedding Ring Game

"I had a friend who used to wear a cheapo gold plated ring whenever he was out in a public place where there might be hot chicks, even though he wasn’t married. I asked him why. He beamed with pride as he said “The looks I get from girls quadruples when I wear this. It’s like a pussy beacon.”

It was true. When I was out with him, he would conspicuously position his left hand on the bar and girls would suddenly gather in clumps nearby, giving us obvious proximity approach cues, or they would go right up to my friend and open him with their lame pickup lines that would never work for a guy.

“Hi, do you come to this place a lot?”

I though maybe they felt comfortable approaching my friend because he seemed safe as a “married” man no longer in the hunt. But that theory was wrong. They approached him because they were intrigued. The sparkle of attraction in their eyes betrayed their tingling pussies. All he needed to do was slip that bad boy wedding band on his finger and it was like wearing the One Ring of Power – Sauron’s giant fiery labia was following him everywhere."


-- http://mies.asia

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Mies saa statusta erilailla, on jokin "perinnetapa", jonka mukaan mies ostaa talon ja auton. Elatusapu taas ei ole sitä huolehtimista, jota uusi nainen hakee. Naimisiinmeno on kuin rikoksen tekeminen: Osallistuja ajattelee että se kestää / ei jää kiinni. "Fail?" - Not possible!

Mies "syntyy" omistamisesta ja asemasta uralla. "Naisen paikka" taas on muualla: Sinkku, vaimo, äiti, mummo -akselilla. Tyhmäähän se tietysti on.

Erikoista on myös, miksi on juuri isän syy, jos ei näe lapsia. Yleinen diskurssi näyttää olevan, että jos mies pistää välit poikki, hän pakoilee. Nainen taas turvaa lapsen. Mies on implisiittisesti väkivaltainen ja perheelle uhka, samassa tilanteessa nainen ei.

Tosin elatusavun pienuus sortaa tietysti naista, koska "lapset kuuluvat naisille." Valitettavasti monista miehistäkin. Jos tilanne tasattaisiin, sorrettaisiin "huoltajaa". Ei siistiä. Olisiko sekään vielä "tasa -arvoa"?

"Sun muijas".

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Miksi eroja tulee?

Omia arvailuja : Hedonistisesti halutaan vain kivaa? Eroaminen on juridisesti helpompaa? Yhteisö ei enää valita eikä välitä? Kiinnostuksenaiheet pirstovat eri suuntiin? Ja toosassa mainostetaan "yhden oikean täydellistä mallia", jossa odotuksena on että "Se Oikea" on itse täydellisyys. Joka ei tietysti toteudu koskaan ikinä missään?