Espoo Cine sunnuntain tärpit

Tapasin viikolla saksalaisen tuottaja Dirk Engelhardtin. Huikean sivistynyt tyyppi. Eurooppalaisen elokuvakulttuurin toivoja.

Hänen elokuvansa Alle Anderen pääsi yllättäen Berliinin elokuvafestivaaleille ja voitti kaksi isoa palkintoa. Finnkino ei ole oudosti päättänyt elokuvan maahantuonnista mutta olisi taas suuri vahinko, jos sitä ei Suomeen tuotaisi. Hyvin suomalaiseen makuun, emotionaalisesti selkeämpää mutta silti kaurismäkeläistä eksyneisyyttä.

Elokuva on maltillista dogma-elokuvaa. Mikään ei ole mustaa tai valkoista vaan parisuhde on täysin kahden ihmisen sopimus ja tilanten luoma, koko ajan onnen muuttuva muuttuva määrittely, avuttomien hetkien haave. Kipuilu identiteetin määrittelyssä, tiedostamisessa ja muun elämän hallinta heijastuu suoraan parisuhteeseen ja sen ehtoihin.

Elokuvassa ei ole juonta, on vain skeema kahden ihmisen sovittautumisesta ja elämänhallinnan kaipauksesta.

Ehkä elokuva ei ole aivan feministien mieleen sillä nainen tyypillisesti yrittää hallita ja arvioida omaa elämäänsä miessuhteensa kautta.

Miehen elämänhallinta tuntuu olevan taas rikkaan ja arvostetun alfa-uroksen hyväksynnän saamisessa. Mies yrittää alistuen kopioida ylilyövää ja rehvastelevaa miehenmallia "menestyjältä" ja saada näin omaa ulkopuolista hyväksyntäänsä ja statustaan kartalle.

Elokuva on hyvin ymmärtävä ja luonnollinen, dynaaminen ja elastinen. Katsojalle annetaan lankoja, joita ei ole valmiiksi solmittu.

Euroopassa elokuva on vetänyt todella hyvin yleisöä, joka katsoo elokuvassa kaiketi omaa elämäänsä.

Hyvä periaate, elokuvan tuotannon keskipisteessä on sukupolvi ja oma elämä, ei juonen väkivaltainen runttaaminen johonkin kaavioon. Nähtävästi ihmissuhde-elokuvat ovat pienten tuotantojen kultakaivoksia. Pääosassa ihmisten elämä ja jännitteet, ei ylikoulutettujen tuottajien tai käsikirjoittajien plottineuroosi.

Juonta tärkeämpi on prosessi


Dogma-tuotannon sääntö numero yksi:

Kamera seuraa hahmoja, näyttelijät eivät seuraa kameraa tai koreografiaa.

Suomalaisissa tuotannoissa tämä on vakavin ongelma. Tuotannon pääosassa on tekniikka. Aikataulu on täysin teknisen häröilyn määrättavissä. Aikataulu ei mene näyttelijöiden mukaan vaan tuotantokaluston mukaan.

Espoo Cine 2009 elokuvafestivaalin
sunnuntain tärpit

Javier Fesser: Camino pe su

Lapsuuden musta polttomerkki sytyttää halun värikkäisiin tatuointeihin


festivaalin kilpailusarjan voittaja: Duncan Jones: Moon su

Älä katso peiliin kahdesti tai se katsoo sinuun

(Becketin Godot kuussa)


Marc Fitoussi: Vie d'artiste su

Itsekorostus itsetuntemuksen sijaan ja show päälle


Philippe Claudel:
Il y a longtemps que je t'aime

Omaa elämää ei voi ottaa toiselta

* Muista ilmainen bussikuljetus Kampista Scandicin luota aina klo xx.30,

siellä kannattaa olla ajoissa, jotta bussiin mahtuu.

.