Lipposella Paavo värähtää - ja sitten se ärähtää

"SDP:n kansanedustaja Antti Kalliomäki ei halua SDP:n lähtevän enää hallitusvastuuseen kummankaan ison porvaripuolueen kanssa." Uusi Suomi fi

Kalliomäkikin elää suloisessa harhassa, että sosiaalidemokraatit olisivat vielä vasemmistolaisia. Hän on unohtanut 20 vuoden de-vasemmistolaisen strippauksen kaikista periaatteista, lippossofian johdattamana pahoinvointiyhteiskuntaan.

Lipposen kipupisteeseen on kuitenkin isketty taas. Lipponen värähtää häkellyttävän ja typerän tarkasti kuin seismografi, aina kun hänen sosiaalidemokratian alasajon projektiaan häiritään. Lippossofiaa on se, että oikeastaan Suomessa ei tarvittaisi ollenkaan puolueita vaan vain ammattipoliitikkoja, virkamiespoliitikkoja, joita kansalaisten tulisi häiritä mahdollisimman vähän - ja elinkeinoelämän palkita runsain suojatyöpaikoin.

Suomalaisen perinteen mukaan vanhan miehen ainoa ilo on katkera vahingonilo. Vanhan patriarkan ottein ja lausahduksin Lipponen kokeilee vähän väliä kuinka hajaantuneena hän voi hoviaan pitää. Kekkonenkin valikoi tarkalla silmällä konttaavia liehittelijöitä, jotta voisi manata munatonta ja avutonta hoviaan.

Sosdem- porukan tulisi aika vihaisesti osoittaa tuntemuksensa Lipposta kohtaan eikä hissukseen pitää häntä puujumalana takan yllä. Isänmurhan pelko leimaa kaiken toiminnan ja varsinkin toimimattomuuden isänmurhan pelolla.

Lipponen sai liberalistisen alasajoprojektinsa tehtyä rauhassa Helsingin Sanomien Erkon sumuverhon takana, varakkaat vapautettua Euroopan etuoikeutetuimpien joukkoon ja jätti ideologiaköyhän puolueen identiteettikadon erämäähän hapuilemaan.

Uuden laman aikana on uuden tilinteon aika. Hätätila on nopeiden ratkaisujen aikaa. Nyt jarruna on uusi muotipolitiikka elvyttämisestä. Aikaiseman laman "siivousoperaatio" olikin kuolettamista, pankkien saalistuksen aikaa, hätäratkaisut perusteltiin käytännän järjellä. Puhuttiin talkoista ja politiikkaa luotiin epäpoliittisuuden vetoomuksilla - tämä jatkuu yhä suoraan kokooomuksen mainosbrändissä ja virkamiesten totalitaarisessa vallassa.

Kokoomuksen poliittinen tilipussi yhä vain paisuu kun Lipponen teki kokoomuksen puolesta likaisen imagotyön yhteiskunnan jakamisesta täsmälleen kokoomuksen periaatepäätösten mukaisesti. Kokoomukselle myönteiset virkamiehet järjestivät ja alustivat maata oikeistolaisemmaksi kuin aikoihin. Vihreätkin suostuivat nyt kokoomuksen eduksi ottamaan paskaministerin vakanssin työttömyyden loanheiton kohteeksi.

Kalliomäki uskaltaa nyt vihdoinkin kurkkia Lipposen varjosta ja voi hyvinkin saada palovammoja "röyhkeydestään" Lipposen mahtiaikoja haikailevilta, nimenomaan Kokoomuslaisilta. Lipponen oli oikeiston paras piilojäsen - Paven isoisä toimikin kuulemma nuoren Kansallisen kokoomuksen puoluesihteerinä vuonna 1919.

Lipponen sai lama-Suomen säikäyttämiltä suomalaisilta luottamuslauseen inhimillisen yhteiskunnan puolesta vaalilupausten perusteella ja käytti sitä väärin. Salaili ja harhautti lukemattomia kertoja. Kansa luuli tukeneensa omien arvojensa mukaista poliitikkoa mutta kulissien takana Koiviston ja Ahon kova linja jatkui. Kaikki veronkevennysten ja ison rahan moraalittoman liikkumisen puolesta. Koskaan ei ole talousrikos ollut niin helppoa kuin nyt. Valtio näkymättömäksi, valtio firmojen etujen valvojaksi. Rikkaat rikastuivat, köyhä kansa jakaantui. Kansan edustajat syyttivät kansaa ahneeksi ja korottivat omia palkkojaan kolminkertaiseksi 20 vuoden aikana.

Rikkaiden armahdus ja köyhien kuritus. 1910-luku on täällä.

Eläketaakkaa iirrettiin myös huolettomasti seuravan sukupolven maksettavaksi - eli nyt työkykyisin sukupolvi joutuu maksamaan niin oman eläkkeensä kun myös tyytyväisen vastuuttomana eläkkeelle vaipuvien eläkkeitä.


Ensin tarvitaan kuitenkin ideologia ja rohkeus kaikessa laajuudessaan tunnustaa Lipposen lobbaama oikeistolainen politiikka.

Yhteistyö Vihreiden kanssa ei yhteytä automaattisesti sosiaalidemokraateille uutta vehreää identiteettiä. Ideologinen uudelleensyntyminen ei tapahdu ilman syntien tunnustamista.

Puoluekuri on korruption kehto.
Politikot menettävät subjektiivisen kantnsa ja subjektiivisen vastuunsa.

Poliitikkojen yksilöllistä vastuuta ei synny, koska sanelupolitiikka on puolueiden korvike moraalille ja ideologiselle aatepolitiikalle - "Et ole vastuussa tästä, koska vain tottelet tietämättömänä - suuremman asian puolesta, puolueen puolesta". Kekkosen suojeluksessa hienosäädetty vaalirahoituskorrupito puolueille ja kunnan poliittisille virkamiehille on pieni suupala suuriin poliittisiin valheisiin verrattuna, kuten terveydenhuollon alasajoa.

Edes sosiaalidemokraattien tulisi ymmärtää 20 vuoden tauon jälkeen demokratian aakkoset: eivät ministerit eivätkä virkamiehet tee päätöksiä vaan kansan eduskunta. Ministerit kyykkyyn. Ehkä kasvava lamakatastrofi energisoi vihdoinkin eduskuntaa - tai lamaannuttaa sen kuin 1989 jälkeen.

Sosiaalidemokraatit puolueena ovat nyt niin nöyrää, jopa Vihreiden suhteen.

Mitä vihreiltä halutaan?
Kaapata heidän imagonsa?

Vihreät ovat jo kuitenkin tehneet itsestään panttivangin - kokoomukselle.

Haloo. Kaikki ministerien ja puoluesihteerien sanelema kuntapolitiikan oikeistolainen sonta on kelvannut vihreille muutamasta säälipisteestä ja kehusta. Panttivankina muutosepäoivoisille sosiaalidemokraateille olisi nyt parasta mitä vihreille voisi tapahtua.

Uh. SDP tekee katumusharjoituksia. Yrittääkö puolue vain mieltää nykyistä tilannettaan mukamas ideologisesti tietentahtoen valituksi?

Vaalirahoitus, joka on pitänyt salata äänestäjiltä. Salaisuus, joka on taannut luottamuksen - kenelle?

Tekoja? Missä?

Haastattelu maanantain Demari.fi:ssä

Lakiesitys uhkaa tehdä 

Suomesta veroparatiisin

Tämän veron suomalaiset
haluavat takaisin

Transparency International -järjestön vertailussa
Suomi todella huonossa joukossa




Poliitikot ovat pyhimyksiä ja puolueet kirkon jälkeläisiä



Politiikasta mediaa tyylillä



Kapitalistinen sosialismi



Keinotekoinen lama

Tutkimus IS:

Suomen hyvinvointi
1970-luvun tasolla

Tilastokeskuksessa on ensimmäistä kertaa laskettu BKT:n ohella GPI-aikasarja, eikä se mairittele
Suomea. Uusikin mittari mittaa rahassa, mutta ottaa huomioon kansalaisten kokeman hyvinvoinnin. IS




Tutkimus: Suomalaiset luottavat vähiten poliitikkoihin

Kansa luottaa kaikkein eniten lentäjiin ja palomiehiin,
käy ilmi Valittujen Palojen tutkimuksesta



Paavo Arhinmäki:
Nukkuvat pistetään hereille



"Ongelma ei ole pelkästään opetushallinnon", Johnson painottaa.
"Yksikin kouluterveydenhuollon ulkopuolelle pudonnut on vaara yhteiskunnassa."

- HS (Rehtorit: Meidät on jätetty yksin)

.