maanantaina, elokuuta 10, 2009

Biologinen äitiys ja onnellisen perheen illuusio - Televisio Tiistai

Miksi biologinen äitys ja lasten todelliset kokemukset äidistään ovat vieläkin lähes täydellinen tabu? Miksi median ja julkisuuden henkilöiden velvollisuus on ylistää äitiyttä kritiikittömästi itseisarvona ja ontologisesti pyhänä itsestäänselvyytenä? Eikö äitiyteen tarvita taitoa ja viisautta?

Tapaaminen

FST5 - Tiistai klo 23

Osa 7/8. Kahdeksan ruotsalaista kulttuuripersoonaa tapaa henkilön, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä. Illan jaksossa Astrid Trotzig etsii käsiinsä kirjailija ja sarjakuvapiirtäjä Åsa Grenvallin. SVT.

Miksi feminismi ei puutu naiseuden pyhimpään, jäykimpään, sitovaan, miestä syrjäyttävään ja kaiken kaikkiaan pahimpaan roolifiktioon - kovien perhearvojen kulissisysteemistä, lapsia ongelmista syyllistävään, kritiikittömyydellä yksipuolista nöyryyttä hyvittelevän perhevastuu-äitikuvan rakentamisesta? Onko äitiys Suomessakin aikoinaan vahvan neitsytäiti Madonna-kultin yhä voimassaoleva muoto?

.

1 kommentti:

Kaisa R kirjoitti...

"Miksi feminismi ei puutu naiseuden pyhimpään, jäykimpään, sitovaan, miestä syrjäyttävään ja kaiken kaikkiaan pahimpaan roolifiktioon [...]"

Kyllä kohdistat taas tähtäimesi hyvin. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, joskin olen hiukan toiveikkaampi kuin sinä. Arvelen, että feminismissä tunnistetaan jo ehkä jossain määrin tarve ruvetaan roiskimaan ÄITIYDEN PYHYYTTÄ. Mutta mielestäni tämäkään ongelma eli äitiyden kritisointi, ei ole niinkään feminismin kuin valtakulttuurin ongelma. Yhteiskunnassa on herättävä tarkastelemaan äitiyden perusteita, feministit eivät ehkä edes saa kritiikilleen kuulijoita, vaikka nostaisivatkin metelin.

Ai niin, mutta taitaakin olla siten, että äitiyden roolien uudistaminen on aina merkki "radikalismista". Niin syvästi ja perusteellisesti nainen ja naiseus on ohjelmoitu hoivaavan ja antautuvan äidin tehtävään.

On totta, kuten ajattelet, että feminismikään ei keskustele läheskään riittävästi äitiyden kanssa. Minä en löytänyt itseäni feminismin oppimestarien ajatuksista, kunnes kyhäsin itselleni kriittisen feminismin. Kriittinen feminismi asettuu poikkiteloin äitiyden kanssa. Sloganini mukaan naiseus määrittyy äitiyden perustalle, mutta mieheyttä ei määritellä isyyden näkökulmasta. Nainen on siis sama kuin äiti, mutta mies ei rakennu isyydestä.