* Lisäys:
Kainin merkki - kun puolue hukkasi kannattajansa
Lasilattia on aina narskunut pelottoman Lipposen askelten alla muiden pelätessä lasin halkeilua.
Lipponen on roolinsa vanki, sillä hän unelmoi Kekkosen vallasta ainoana tyydytyksen tuovana työvoittona.
Niinistö on omaksunut eurooppalaisemman, aatelisten ylimielisyyden.
Suomalaiset ovat aina ihailleet alistajaansa.
Suomalainen kaipaa alistajaa.
Nyt tyylikästä alistajaa, josta voisi olla ylpeä naistenlehden haastattelussa.
Kun selkäranka on murrettu nälkävuosilla ja suojeluskunnan joukkomurhilla ilman lakia ja suojaa, ylivoimaisen kukkoilijan tyytyväisenä pitäminen ja rauhan illuusio tuntuu elämän täyttymykseltä.
Me emme ole eurooppalaisia.
Vaistomme eivät ole eurooppalaisen vaan kurjan orjakansan.
Sen takia Lipposen ja muiden kekkosten käskytyksessä alistuimme totaalisesti eurooppalaisten aatelissukujen viramiehille Europassa. Kerjätäksemme kiitosta. Muuta me emme osaa kerjätä.
Tämä suomettuneisuuden perusydin lyötiin luihin ja ytimiin jo saksilaisten ja ruotsalaisten ruhtinaiden verotusfasismissa miekan kiiltäessä ja kirkkoristin hohtaessa rakentaessamme kiitollisina valloittajien temppeleitä.
Historia ei poistu meistä, niin kauan kuin emme näe historiaa toimintatavoissamme ja romanttisissa lapsen alistumistunteissamme.
Niinistön turhamaisuus, Lipposen ylimielisyys ja Haaviston houkuttelevan vaaraton tyhjänpäiväisyys vetoaa ihmeesti suomalaisten alistuvaan kaipaukseen mukavasta kartanonherrasta, joka tarjoaa kerran kuukaudessa lihapullia aurojen vetäjille. Olemme niin ylpeitä oikeistolaisesta vasemmistosta, joka ei estä ukoistuksia ja alasajoja merkityksettömän ja suunnattoman tehokkuuden statussadussa.
Vaikka kyseessä on enää paraativirka ja Kekkosen haaveiden haamun valtaistuin, tärkeintä olisi nähdä se sokeus, minkä perverssi kaipauksen kiihko nyt ihmisissä herättää. Vuosisatainen larppaus, liveroolipeli.
Poliittisen tiedostamisen ahdistus ja luokkatietoisuuden karmeus aatelisten huolettomuutta kaipaaville, jonka ansiosta päästämme tuhoa kylvävät poliitikkomme täysin ilman mitään vastuuta ja eroamisen pelkoa, nyt myös ilman omaa perustuslakia vieraille valloille antautuneina.
Suuri, ylivoimainen isähahmo.
Pelasta meidät ja mielenrauhamme, ainoa aseemme on suloinen avuttomuutemme, alistumisemme autuus, sillä me alistumme, me emme uhkaa sinua emmekä varsinkaan outoa menninkäistä pääministeriä, jolla on reaalinen valta, jota emme seuraamuksineen tahdo tiedostaa emmekä kyseenalaistaa. Nöyrä, kiva, huoleton kristikansa aatelisten kiitollisuuden aiheena.
Emme taaskaan politisoidu vaan tyydymme vain mielikuvaleikkeihin maahanmuuttajista, munamiehistä ja suomenruotsalaisten etuoikeuksista, annamme työrauhan tuntemattomille oikeistolaisille häärääjille jotka väittävät tietävänsä, miksi tämä valtio ja työläisten tasaoikeudet on purettava epädemokraattisen rahan vuoksi.
Kaikki ahdistuksemme tähden, jota emme osaa käsitellä ja ilmaista.
::
- Niin musta, niin musta on ikuinen yö
Torkkujen toverit istuskelee
Hikikarpalot kulmillahan.
Niin musta, niin musta on
manalan työ,
Josta mä leipäni hain.
Kapitaali mun orjakseen ostanut on
Käsivarten ja verenikin.
Armaani, armaani kalpea, oi,
Mi syömmeni syttymään sait:
Nyt valkeella vuoteellas lepäjät kait
Ikivuori mun peittävi vain…
Vapaus, vapaus, vapaus suur
Sun nimies on jumalainen!
Jos verelläin sinut vain ostaa voisiin
Ilomielin sen uhraisin…
Oi luoja, oi luoja, sua kiroa en,
En kiroa kohtaloain.
Minä kiroan valtoja tyrannien
Ja vapauttain ikävöitsen…
Minä ikävöin vapautta ihmiskunnan,
Proletaarien sorrettujen.
Minä ikävöin taistohon kuumimpahan,
Veriruusuja katsomahan!
::
::
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti