Perustulo ja solidaarisuuden periaate - SDP vs. kokoomus

•  "Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa toimii Suomen merkittävin työelämän motivaation ja palkitsemisen tutkimusyksikkö. Raha oli niiden mukaan huono motivoija. Yhteisölliset ja moraaliset palkinnot olivat paljon tehokkaampia. "

 - Jouko Kajanoja: Ajatuksia perustulosta 

(Anna Kontulan vieraskynä)

Ihminen on sosiaalinen eläin.
Ehkä tärkeintä on hyväksyntä.

Siitä seuraa suuri kysymys. Ideologinen kysymys ihmiskuvasta.
Millä tavalla hyväksynnän voi saavuttaa?

Sosiaalinen asema statuksena  - vai Hyväksyvä yhteisö?


Hyväksyvä yhteisö. Hyväksynnän ja jakamisen periaate - kuten progressiivinen verotus yleiseksi hyväksi.

Sosiaalinen asema ei riipu pelkästään rahasta ja kilpailusta vaan ennenkaikkea asenteesta.

Pohjoismainen malli on konkreettisesti todistanut tämän sadoissa vertailuissa. Yksilöin toimintakyky sekä yhteiskunnan tomintakyky paranee jaettaessa hyvinvointia.

• Tutkija: Suomeen on luotu tietoisesti huonojen työehtojen palvelusektoria 

Tasa-arvoa jakamisen kautta eli solidaarisesta valtion mahdollistamasta yksilön aseman ja lähtökohdan tasaamisesta eli veroprogressiosta ja minimipalkasta.
Julkiset palvelut ovat olleet huikea elämänlaadun jakaja ja sitä  puretaan nyt salakavalasti mm. yksityisen terveydenhuollon tukiosuudella. Kurjat jonottavat pidempään, lääkäreiden stressi kasvaa ja varakkaat saavat tukia.

Eriarvoisuuden kasvattaminen kasvattaa statusjännitteitä ja erottautumisen pakkomielteitä taannuttavasti. Halveksuntaa.

 Eriarvoisuus luodaan aina valheella. 

Rikkaat rikastuvat vain toisten huonommalla palkalla, toisten ihmisarvon huonommalla rankkaamisella, eivät millään muulla.

Nokiankin mahtiomaisuus on luotu muita eurooppalaisia elektroniikkajättejä huomattavasti huonomalla palkalla ja palkattomalla ylityöllä. Työntekijöiden innolla ja selkänahalla kohtuuttomia optioita ajastaan jäljessä oleville johtajille.

Keskiajalla muodostunut protokapitalismi eli velkaorjuuden muodot syntyivät törkeällä rakenteellisella valheella ja varkaudella.

Talonpojille annetut lainat kasvoivat "yllättävää" korkoa kahden valuutan keinottelulla: ruhtinaan oman rahayksikön arvoa alennettiin tahallaan suhteessa Paavin pankin rahayksikköön mutta talonpoikien laina oli arvoltaan sidottu Paavin pankin rahayksikköön vaikka maksoivatkin ruhtinaan rahayksiköllä!

Vain status on varmaa hyväksyntää oikeistolaisessa ihanneihmiskuvassa.
Kuulunko varmasti hyväksyttyjen statusjoukkoon?
Kuinka voin varmistaa hyvän statuksen, hyvän kansalaisen mielikuvan - kun tuloerot kasvavat Suomessa?

Statuksen merkitystä siis kasvatetaan tarkoituksella.

Nyt ajan henki on taas se, että sosiaalista statusta eli hyväksyntää saavat painokkaasti vain rikastumiseen uskovat, jotka uskovat jokaisen voivan saavuttaa verohelpotuksilla tuotetun varakkaan ihmisen statuksen. Saat rikastua! Saat puhua ideologisesti hyväksymisestä ja hyväksynnän saamisesta vain kun puhut oman varallisuutesi kasvattamisesta - kuuluaksesi haluamaasi viiteryhmään.

Saat olla parempi kuin muut - ja köyhät saavat olla reilusti köyhempiä kuin sinä. Minimipalkka saa olla sinua inhottava.

Kilpailuyhteiskunta oikeistolaisen ihanneihmiskuvan mukaan.

 Paratiisimalli a la kokoomusnuoret: kun ansaitsen enemmän kuin sinä, olen paratiisissa.
Onko? Tuleeko siitä turvallinen yhteiskunta?
Suomessa lapset voivat (vielä) kävellä yksin kadulla. Amerikassa eivät.

Kovan linjan Paratiisi mielikuvissa, joita kokoomus on härskisti lobannut virkamiehille ainoana vaihtoehtona, "yrityskulttuurina".

Kokoomuksen maailmankuvassa ei saa nähdä köyhyyttä  - "Vastakkainasettelujen aika on ohi". 
Olet petturi ja luuseri, jos puhut köyhistä ja mielenterveysongelmaisista hylättyinä. Heistä on vaijettava koska hiljaisena pelotteena köyhät ovat statuseron kasvattajille ihannepelote.
Eli valtio on tämän uusliberalismin mukaan ohi.

Kokoomuksen mukaan voidaan huolettomasti luoda suomalaislle "kannustava" pelotekuilu: kaatopaikka ihmisille. Kontula. Itä-Suomi. Korso. Mikä vaan ei-toivottu paikka, josta on turha odottaa mitään.

 Yhteinen hyvä ja luottamusta herättävä yhteiskunta luo hyväksyntää yksilöiden välille ja estää kateroituvan kurjitumisen.

Ruotsalaisten ja ja tanskalaisten pohjoismainen malli on vahvasti osoittanut toimivuutensa.
Kokoomus on Lipposen ja Matti Vanhasen avulla onnistunut purkamaan tätä mallia radikaalisti. Terveydenhuolto on päin helvettiä ja huono-osaisten nuorten pahoinvointi lisääntyy pelottavalla nopeudella.

Loppuunajettujen työkyvyttömyys on kansantauti myös väkivallan perinteen takiamme mutta törkeästi hoidettu 1989  lama kärjisti suomalaisten ongelmaperinnettä, jota 70-luvun ihme oli onnistunut hoitamaan ja liennyttämään.

Vasemmistolainen ihmiskuva perustuu solidaarisuudelle.
SDP:n lähihistoria perustuu kuitenkin korruptiolla ja valtapuolueen ylimieliselle statukselle.
Mutta puhutaan nyt ensin rehellisen ideologisesti alkuperäisestä vasemmistolaisesta voimasta eli solidaarisuudesta yhteiskunnassa.

Jokaisella ihmisellä tulee olla paikka yhteiskunnassa.
Ansaitseeko Suomessa ihminen olemassaolonsa ja statuksensa työllään?
Kyllä. Osittain.

Ihanneyhteiskunnassa ja hyvinvoinnin jakaneessa yhteiskunnassa osittain, ei täysin.
Mutta se ei saa olla ideologian periaate vaan antaa ihmisille mahdollisuus hyvinvointiyhteiskunnassa saavuttaa tyytyväisyys ihmisarvon ja kansalaisuuden perusteella.

Mitä mielikuvaa oikeisto ajaa uhkakuvana?
Tasapalkka vai tasavero?
Tätähän uhkadualiteettia kokoomus heiluttelee kuinka verotus uhkaa tehdä työntekemisen kannattamattomaksi.

Perustulo ei poista tuloeroja.

Ihminen voi saavuttaa kevyesti taloudellista statusta, jos pelaa asiansa päämäärätietoisesti ja kyvykkäästi. Siihen ei tarvita pelotekuilua ja kurjistuvaa kansanosaa.
Kerskatienaus vain laitetaan kuriin. Pääomaverotuksen vähentäminen on ollut typerin veronkierron edistämisen keino ja kaikenlaisten epäyhtiöiden ja bulvaanien perustamisen perusta.
Pohjoismainen malli on pirun yksinkertaista pohjoismaista kapitalismia: kapitalistinen talous laajenee, tervehtyy ja kiihtyy, mitä laajemmalla massalla on rahaa kulutetavana. Jakakaa, niin saaatte jaettavasta.

SDP:n lamaannus johtuu yksinkertaisesti moraalisesta lamaannuksesta.
Vasemmiston luoma hyvinvointi (lakkotaistelut elintason puolesta nostivat ruotsalaisen yhteiskuntamallin voimaan Suomessa 70-luvulla, ei päättäjien hyväntahtoisuus) on Suomikuva, jota kokoomuskin käyttää lavasteena sitä purkaakseen.

SDP pelkää vaikka mitä suosionsa romahdettua.
Kansa hylkää kansan hylkääjän. 
  SDP pelkää kuitenkin ensisijassa vastuun ottamista Paavo Lipposen aiheuttaman moraalisen konkurssin jälkiselvittelystä.

Sitä selvitystä ei ole voimallisesti tehty. Pientä murinaa Jungner uskalsi kerran sanoa mutta sen pitäisi olla jatkuvaa avointa analysointia siitä, mitä ideologiaa Lipposen hallitus noudatti ja mitä solidaarisuuden periaatteita on purettu ja mitätöity.

Puolueinstituution korruptio-olemus on tunnustettava, jotta yksilökeskeinen solidaarisuus voi jälleen nousta sosiaalidemokraattien ideologiaksi ja motivaattoriksi. Synkkä mafiameininki ja maan tapa on avattava lukituista kaapeista rehellisesti esille, jotta alkuperäinen idea saadaan esille.

Myöskin horroksen taustalla on suuruudenhulluuden krapula ylivallasta, junttakunnanpolitiikan valtakaudesta kunnallispolitiikassa, se materialistinen mafiameininki on muistona lamauttamassa puoluetta ideologisena toimijana, ideologiansa pettäneenä.

Ideologia vaikuttaa karvaalta unelmoinnilta nepotistista bisnestä tehneille sosiaalidemokraateille.
Sen krapulan takia SDP on nyt luovuttanut kokoomukselle huikean määrän virkamiespaikkoja valtion- ja kunnallispolitiikassa.

Kun ei ole edes toivoa ideologiasta, on edessä vain alistuminen ja luovauttaminen röyhkeämmän ideologian edessä.

Pörssitalouden tappion sosialisoimisesta kansalta yrityksille (kansa maksaa hirvittävät pankkituet ja suuryritysten verohelpotukset yms) on todellakin tullut SDP:n joutsenlaulu luijypainot jalassa. Mahdoton kaava työntekijän ja ihmisarvon ideologialle.

SDP:n ideologinen linja on todella vääristynyt kun yksilön puolustamisen tilalle on tullut ylikansallisten yritysten puolustaminen ja härskien voittomarginaalien mahdollistaminen.

Valtio valvoo ja kontrolloi, jos valtio aikoo olla hyödyksi. Kokoomus sai 1989 alkaneella aiheettomalla lamahysterialla ja valheilla SDP:n "riviin" ja pörssikapitalismin uskoon. Valtion syylliseksi "elintason" uhkaajana. Siis varakkaiden elintason.

Pankit aiheuttivat 1989 laman mielipuolisella lainaamisella. Poliitikot kirkuivat vastuuta kansalle ja jälkikäteen rustattuja outoja verovapauksia pankeille.

Taustalla oli vahva tuhon politiikka, kun Koivisto ja Holkeri antoivat ulkomaisille sijoittajille vastuuvapauden eli täydet takuut keinottelevasta sijoittamisesta! Ja mahtavalle Neuvostoliitolle lainaa. Total madness.

Löytyisikö sisäistä vallankumousta sosiaalidemokraateilta, jotta he olisivat jälleen työtätekevän ihmisen puolue eivätkä suursijoittajien lobbaajia?

Löytyisikö vihaista herätettä, rohkeutta nähdä ja kääntää Lipposen jyrkät pörssikapitalismin virheliikkeet?

Vai onko päämäärä olla mahdollisimman hiljaa ja lannistuneita?

Pitäisikö taas katsoa Ruotsiin, kuten Suomen itsenäisyyden aikana on aina katsottu - eikä niin huonoin tuloksin.

1989 alkeneen laman hoitohan tehtiin ensimmäistä kertaa poliittisena linjauksena jyrkästi Ruotsista poikkeavasti. Pankkiiri Kivisto antoi pankkien ryövätä maan tyhjäksi ja kiristää yksityisiä yrittäjiä vapaasti.

Laman aikana Koivisto teki Suomesta paratiisin pankeille: pankit tekivät voittoa lamalla. Ruotsi teki päinvastoin. Perustuslain vastaisesti Koivisto käski oikeusjärjestelmän tuomareita AINA tuomitsemaan pankit oikeudenkäyntien voittajiksi.

Laittomuuden aika jatkuu valtion purkamisessa.
EU on vain ylikansallisten yritysten sponsoroima purkuoperaatio valtioille.  Tilanne on nyt se, että useimmissa Amerikan osavaltioissa on tiukempi verotus varakkaille ja suuryrityksille kuin Suomessa!

Kuka uskoisi tilanteen todeksi?

Kuka uskaltaisi tehdä SDP:ssä todella isäänmurhaa ja kääntää Lipposen matelevan materialismin takaisin ideologiaksi tulevaisuudesta ja yleisestä hyvinvoinnista?