Helsingin Sanomien ikonostaasi Stefan Wallinista
Jos katsotte tämän päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivujen juttua kulttuuriministeri Stefan Wallinista, niin huomaatte, että visuaalisesti tämä sivu vain pönkittää ministerin eli Wallinin arvovaltaa.
Visuaalisen pilailun tai tässä jopa pilkan kohteena ei ole Wallin tai taidepolitiikka vaan instituutioiden ulkopuolelle jätetyt taitelijat. Wallin ei ole koominen hahmo vaan ihan reaalinen keisari säälittävien taiteilijanukkien yläpuolella. Nuket ovat niin surkeita että katsoja on onnellinen katsoessaan tätä ikonostaasia, että nämä systeemin ulkopuolelle jätetyt luuserit eivät saa rahaa.
Pax Valta. Kunnioittakaa valtaa niin saatte rauhan.
Helsingin Sanomat osaa kontekstiviestinnän. Helsingin Sanomien mukaista oikeistolaista "virallista linjaa" pönkitetään joko sensuurilla (sisällön rajaamisella ja poisjättämisillä) tai asetelmallisuudella. Suora ideologisesti perusteltu hyökkäystä ei suoriteta vaan valtakunnan oikeistoeetos tehdään selväksi asetelmallisudella ja kontekstiviestinnällä. "Sävyillä", vihjailulla, surkuttelulla, leimaamisella.
Valtion ohjaama taiteen raha vyöryy itseään sensuroiviin instituutioihin, sillä isot instituutiot eivät käy kansakunnan kipupisteisiin tai haastavasti käsiksi vallanpitäjiin. Varsinkaan teatterit. Teatteriesitys Vanhasesta oli vain vallasta poistuvan syntipukin ruoskimista seuraavien vallanpitäjien kirkastamiseksi.
Insituutiot palvovat valtaa, sillä jatkuvuus on instituution ainoa funktio. Mitäänsanomattomien esitysten mitätön autuus.
Nöyryys, pelko, staasis, näennäisyys.
Varsinkin elokuvataide osaa ohittaa yhteiskunnalliset kysymykset tunnollisesti opetusministeriön rautaisessa otteessa. Useimmat suomalaiset elokuvat ovat joko porvarillista tirkistelyä tai valistusmateriaalia varoituksena siitä, kuinka käy, jos ei tavoittele porvarillista onnea, "tyytyväistyyttä" epäpoliittisuutta ja mitäänsanomattomuutta.
Epäpoliittinen elokuva ja taide on mitä poliittisinta vallan siunaamista - vallan siunauksella.
Tuntematon sotilas kansallisteatterissa oli mitä pöyhkein esimerkki kansakunnan oikeistolaisten myyttien nuoleskelusta ja sievistelevästä "modernisoinista". Mitään kapinaa tai haastamista ei lavalla nähty. Eihän sotaveteraaneja saa loukata ja sodan poliittista kuvaa paljastaa. Kaiken paljasti se, että Mannerheimia ei ammuttu lopussa vaan naispresidentti yms klise.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti