lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Iron Sky -elokuvaprojektin natsiestetiikka potkaisee takaisin



"Suomalais-australialais-saksalainen Iron Sky elokuvaproduktio on internet-vastatuulessa Saksassa".



Tämä oli 100%:sti odotettavissa. Projekti on aivan käsittämätön esteettinen ihailuprojekti, esimerkki ideologisesti kestämättömästä väkivaltaviihteestä. Historian kepeästä mitätöimisestä.

Jos tehdään natsiestetiikasta viihdettä, on turha kuvitella että elokuva olisi ideologisesti neutraali. Tästä se Suomi-kuva saa taas odottamattomia käänteitä maailmalla. Ovatkohan elokuvaprojektin henkiset isät suojeluskunta-suvusta, kun natsifantasia tuntuu heistä viattoman viihteelliseltä hupailulta?

Natsit kuussa hautomassa uutta joukkotuhoa ja natsimuotia, loistava viihdeprojekti elokuvasäätiön tukemana? Stalinin kuolemanpartioveljet tuskin olisivat kelvanneet painokkaan esteettisen tuotekehittelyn kohteeksi näin uljaassa "komediassa"?

Natsiviihteen tekijät joutuivat pari kuukautta sitten itse omanahkaisesti kokemaan, miten natsien jälkeläiset viihdyttävät itseään hakkaamalla vierasmaalaisia pubissa.

Jos fasismi on joillekin suomalaisille vain historiaan vaipunutta fantasiaa, kannattaisi lukea ihmiskunnan sotahistoriaa ja sen toistuvia verisiä valloitustapahtumien taustaideologiaa ja seuraamuksia ilman suomalaisten katteetonta erillissota-propagandaa ja silmälappuja.

Saksan ja saksalaisuuden sokealla ihailulla on pitkät perinteet suomalaisessa historiassa. Ja nimenomaan kasvatushistoriassa.

Talvisotakin aiheutui pelkästään suomenruotsalaisen poliittisen eliittimme Saksan sotilaallisen voiman ihailusta ja siksi natseista huumaantunut poliittinen johtomme (mm. ministeri Eljas Erkko ja Risto Ryti) ei halunnut uhoten tehdä mitään diplomaattista ratkaisua Neuvostoliiton kanssa. Saksan valloitusvoimaan suorastaan nojauduttiin.Suomi onnistui suututtamaan Molotovin, joka aidosti oli tekemässä siinä vaiheessa diplomaattista ratkaisua ja yhteistyösopimusta sodan välttämiseksi. Suomen valloitussuunnitelmat tehtiin vasta, kun pienen maan iso Erkko kävi kiljumassa Moskovassa Molotoville Saksan natsien tukeen ja pelotteeseen uskoen.

Jo sisällissodan teurastuksen suomenruotsalaiset militanttijohtajat olivat ajamassa Suomen liittämistä Saksaan - minkä vasemmisto halusi estää suomalaisuuden itsenäisyystaistelijoina ja kansan ihmisoikeuksien ajajina. Sisällissota tietysti ajautui kostokaaokseen punaisten johtajien tarkoista kapinaperiaatteista välinpitämättömien muutamien talonpoikien takia vanhoista kaunoista nousevien kostoteloistusmurhien takia.

Mutta kaiken tämän jälkeen saksalaismielisyys osatekijänä on oudolla tavalla pyyhitty pois sisällissodan historiastakin ja suomenruotsalaisten palkkaamista palkkasotilaista, suojeluskuntalaisista, onkin käännetty "isanmaan pelastajia".

Jos natsit ovat suomalaisille nuorille miehille esteettisesti huvittava ilmiö elokuvaviihtenä, johtuu se tiiviistä historiallisesta ja saksalaismielisestä valkopesusta, joilla historiantajuamme vääristellään.

Sisällissodan aloittivat porvarit hyökkäämällä tsaarin joukkojen kanssa  sosiaalidemokraattien lainmukaisesti johtamaan eduskuntaan. Kuinka moni suomalainen tietää tämän? Kuinka moni tietää tuoretta historiapaljastusta (suojeluskuntalaisten perustaman) SUPOn  hävittämästä arkistohistoriasta, Suomessa vapaasti senaikaisen Supon suojeluksessa liikkuneiden SS-Einsatzkommando_Finnland -joukkojen teloitusoikeudesta ideologisia vankeja kohtaan Suomessa jatkosodan aikana?


Hugo Bossin suunnittelemia mustia uniformut on valkopesty suomalaisen sodan historiankirjoituksesta - niitä ei haluta nähdä liikkuneen Suomessa yhteistyökumppaneina ja sotarikollisina.


Natsiestetiikka on kuitenkin hyväksytty viihteeksi ja huviksi.

Stalinistinen estetiikka on mielestäni aivan samaa tasoa säälitävyydessään kuin natsien kuvasto mutta natsien fasistinen voiman tyylikkyys on nykyään viihdekulttuuria. Julmuus, hulluus ja epäinhimillinen tuho jää semanttisesta mielteestä täysin pois.

Tämä asetelma suhtautumisessa historiallisen fasismin ilmenemismuotoihin on uskomatonta kaskinaismoralismia. Stalin inhottava, Hitler mielenkiintoinen.
Miksi?

Neuvostoliitto on tehty ideologisesti naurettavaksi ja halveksittavaksi mutta länsimainen versio fasismista on säilynyt esteettisenä ihailun kohteena.

Ajatuskokeena voisi pohtia, jos elokuvasäätiölle olisi esittänyt käsikirjoituksen, jossa Stalinin kidutusjoukot olisivat kuussa komeissa uniformuissa niin ei varmasti tukea tippuisi. Mutta tälle natsifantasialle tippui kevyesti.

Ikäänkuin heidän länsimaisuutensa, teknologinen ja esteettinen tehokkuutensa olisi jotain lumoavan seksikästä.

Hyvin fasistinen fantasia.

Natseille itselleen estetiikka oli huikean tärkeä osa propagandaa. Pohja ideologialle.
Vieläkin 80 vuoden jälkeen heidän propagandaestetiikalleen riittää väkivaltaviihteen ostajia ja unelmoijia.

Viihdekulttuuri on politiikkaa ja asenteellista propagandaa vaikka elokuvia ahmiva massa ei sitä tajua.
Jos verrataan "Kevät Koittaa Hitlerille" -elokuvaa niin siinä ensisijaisen kiinnostuksen kohteena ei ole lainkaan fasistinen futurismi ja Hugo Boss -natsien esteettinen elvistely vaan ihmisen ahneus ja säälittävyys.


Viraalimainontaa 2011 vaalit:







*Entertainment Fascism Sionism Propaganda Cencorship German Culture Film, Movie production Finnish Finland director Foundation Producer Shooing scene, trailer teaser Aestehtics Violence Sadism Nazism Nazi character officer Behind dark moon.

7 kommenttia:

Idiootti kirjoitti...

Mielestäni olet väärässä. Iron Sky kyllä suhtautuu natsiestetiikkaan fetisistisesti, mutta fetissi on (kantilaisittain) "diabolisen pahan" fetissi. Toisin sanoen natsit esitetään ainakin trailerissa "demonisina" olentoina, jotka pyrkivät tekemään pahaa pahan itsensä vuoksi ja jotka nauttivat pahan tekemisestä.

Tällainen natsifetissi on läsnä yhtä lailla vaikkapa Tarantinon Inglourious Basterdsissa. Olennaista on se, että vaikka tietyllä tapaa tämä on toisen maailmansodan jälkeen paljastunut "totuus" natsismista, natseille itselleen heidän ideologiansa edusti puhtautta ja hyvyyttä. Natsien ideologia nimenomaan ei olisi voinut toimia, jos natsit olisivat avoimesti nautiskelleet pahastaan ja hirviömäisyydestään siihen tyyliin kuin Iron Skyn tapainen elokuva niistä nautiskelee. Natsit pyrkivät estetiikallaan ylevään, kun taas Iron Skyn tai Inglourious Basterdsin tai vaikka natsiestetiikasta ammentavan pornon tapauksissa esiin nousee ylevän fasadin taakse kätkeytynyt rivo ja väkivaltainen kääntöpuoli.

Psykoanalyyttisin termein voisi sanoa, että natsismin "libidinaalisessa taloudessa" voiman estetiikka peittää alleen ideologian patologisen ja pervessin tason, mutta saman estetiikan diabolisessa uusiokäytössä tämä perverssi ja patologinen taso on tavallaan päällimmäisenä ja ensisijaisena - tavallaan sen "salaisuus" on paljastunut ja juuri siksi siitä on tullut pohjimmiltaan voimatonta ja impotenttia.

Toki nämä kaksi tapaa käyttää samaa estetiikkaa voivat joskus sekoittua. Esimerkiksi saatanan ja pahan fetissi metallimusiikissa on yleensä jonkinlaista "kirkkokristillisyyden kääntöpuolen" esiintuomista - se on transgression estetiikkaa, joka paljastaa avoimesti seksuaalikielteisen mutta salassa jatkuvasti kaikenlaista skandaalinkatkuista toimintaa tuottavan instituution patologisen eroottisen tason. Jollain Danzigilla tai vastaavilla artisteilla flirttailu "kristillisen pahan" kanssa toimii juuri näin.

Mutta sitten taas näillä norjalaisilla kirkonpolttajilla saatana on tavallaan kohotettu jumalan asemaan. Silloin kysymys ei ole enää mistään parodiasta tai uskonnon rivon kääntöpuolen esiintuomisesta vaan kristinuskon pervessistä imitoinnista. Ehkä vähän samaan tyyliin kuin de Sade nähtävästi uskoi itse omiin juttuihinsa, vaikka hänen ajattelunsa ironisesti tarkasteltuna oli pelkkää valistuksen parodiaa.

Ja vielä sellainen huomio, että myös Neuvostoliiton estetiikkaa on käytetty samalla tapaa fetisistisesti hyväksi Suomessa, nimittäin venäjäksi laulavan suomalaisen hevibändi KYRCKin toimesta. Ks. Stalingrad-biisin video: http://www.youtube.com/watch?v=KFPMHG11abM&feature=related

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Fetissi voi olla joko peilaava tai generoiva.

Ironia on peilaava ja suhteuttava.

Esteettisesti nojautuva on generoiva. Aktualisoiva. Realisoiva.

Kierkegaardia myötäilläkseni esteettinen (passiivinen, uhrautuva) antautuminen ilman etäisyyttä, etäisyyden konseptia, ironian funktiota, ja aivojen nollaaminen ovat ideologinen teko.

Tämä elokuva on ideologinen teko, sillä sen katsojille ei kelpaisi vastaavan ideologisen kuten substanssin toinen muoto, Stalinin kuolemanjoukkojen esteettinen tarinakehys aivan samanlaisena esteettisenä suorituksena, elokuvatuotantona Stalinin yli-ihmiskuvan tyylittelynä.

Vain natsit voivat steppailla oikeistolaisen suojeluskunnan perillisten viihdearmeijalle kuun takaa valkokankaalla.

Tässä elokuvassa ei valitettavasti taida olla mitään suhteuttavaa ironiaa, vain muunteluleikki ja hassutteleva samaistuminen kuten analogisesti tapahtuu muotinäytösten ääriobjekteihin, terveydestä riisuttuihin anorektikoihin, esteettisesti uhrattuihin uhriobjekteihin.

Ihailua ilman todellista ironiaa.

Mahdoton vallan fasistinen fantasia, rajojen ylitys ilman etäisyyttä, samaistumisen uhrilogiikkaa, jota ei voi suorittaa ilman ideologiaa tuhoavasta subjektin tahdonvallan toteutumisesta pelkän halun kautta.

Tanssi, natsi, tanssi, tanssi kuun pinnalla minulle fasistien aidon teknohybriksen toteuttajana ja minä nauran sinun hybriksellesi, joka tuntuu niin kaiken täyttävältä. Totaliteetilta.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Uskotko muuten todella, että Stalinin pojat olisivat kelvanneet elokuvasäätiölle viihdyttäväksi parodiaksi kuten virkavelinatsit?

Ymmärrätkö ideologisen lupakentän tässä länsimaisessa yli-ihmisestetiikassa?

Idiootti kirjoitti...

"Uskotko muuten todella, että Stalinin pojat olisivat kelvanneet elokuvasäätiölle viihdyttäväksi parodiaksi kuten virkavelinatsit?"

En ala arvailemaan. Mutta mielestäni on selvää, että natsien parodioiminen Iron Sky -tyyliin on helpompaa kuin stalinismin. Miksi?

Molemmissa järjestelmissä väkivalta oikeutettiin "suurella päämäärällä" eli "Hyvällä", mutta natsien "Hyvä" oli suuri saksalainen isänmaa, kun taas stalinismissa väkivallan oikeuttava päämäärä oli kommunismi - siis universaaliksi katsotun historiallisen edistyksen "Hyvä". Keskeinen ero järjestelmien välillä oli se, että stalinismin "Hyvä" oli huomattavasti abstraktimpi kuin natsien "Hyvä".

Tämä näkyi myös stalinistisen terrorin luonteessa, jossa syytösten ja faktojen side katkesi täysin viimeistään Kirovin kuoleman jälkeen. Toisin sanoen, vaikka natsien syytökset juutalaisten pahuudesta olivat antisemitistinen houre, natsit kuitenkin tappoivat juutalaisia siksi, että he olivat juutalaisia. He eivät tappaneet ei-juutalaisia juutalaisina. Stalinistisissa näytösoikeudenkäynneissä sen sijaan tuomittiin vakoilijoina ja vieraan vallan agentteina Stalinille uskollisia kommunisteja, joiden tuomarit hyvin tiesivät olevan Stalinille uskollisia kommunisteja. Tämän vuoksi 30-luvun Saksassa ei-juutalainen ja politiikasta kaukana pysyttelevä "tavallinen saksalainen" oli edelleen turvassa, mutta Stalinin terrorissa kukaan ei ollut turvassa. Väkivalta saattoi kohdistua keneen tahansa yhteiskunnan alimmista kerroksista Stalinin lähimpiin liittolaisiin - päätyihän pataan lopulta myös terrorin keskeinen ideologi ja toimeenpanija Ježov, joka oli 30-luvun puolivälissä Stalinin jälkeen Neuvostoliiton toiseksi pelätyin mies.

Juuri tästä syystä siis ei myöskään ollut mitään "Stalinin poikia", joista voisi luoda Iron Sky -tyyppisen parodian. Natsiparodian logiikka on nähdäkseni se, että natsien kolmannen valtakunnan "ylevälle päämäärälle" omistautunut joukkio kuvataan pahalle omistautuneena joukkiona. Natsien ideologian ylevä katoaa ja hirviömäinen kääntöpuoli ottaa ylevän paikan. Mutta stalinismin parodiassa - jos haluttaisiin siis pysyä uskollisena historialle - pitäisi kuvata yli-innokkaita juonittelijoita ja byrokraatteja, jotka ilmiantavat kilpaa toinen toisiaan täysin absurdein perustein.

(Tässä Kummelin jutussa ollaan kyllä melko lähellä onnistumista, vaikka onhan tämäkin vähän pliisu: http://www.youtube.com/watch?v=jEGhW1X3KoQ )

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Minusta natsien ideologia oli pelkästään esteettistä.

Homososiaalisuutta ja miehuuden uhoa lähes Tom of finland tyyliin. Miehen riippumattomuutta kenestäkään mutta samalla alistamisen hurja pakkomielle, kaikkeen puuttumisen rajaton mania.

Esteettistä uljautta, brutaaliutta ja varmuutta, jonka käyttövoima oli vain tuhoamisessa. Jopa itsetuho oi Hitlerille esteettinen visio puhtaaksi pestystä uljaudesta sodan lopputuloksena.

Natsejahan pidettiin naurettavina ja vaarattomina kuten perussuomalaisia pidetään nyt perinteisten porvarien ja akateemisten ihmisten mielipiteissä.

Perussuomalaisilta puuttuu vielä uhka mutta ei mitään uutta auringon alla.

Natsithan matkivat mitä tahansa mikä saisi kansan suosiota. Jopa nimeenkin otettiin sosialismi vaikka Hitler ei välittänyt sen sisällöstä mitään. Vain esteettinen mielle riittää.

Ensimmäiset vihan ja tuhon kohteet valittiin natseilla esteettisesti: kaiki erilaiset ja erinäköiset.

Superihminen eli natsien oma versio yli-ihmisestä oli VAIN visuaalinen julistus. Katsokaa nyt minkälaisia rotannaamoja johtavat natsit olivat, aivan jotain muuta kuin sokeuttava ihannevaatimus.

Moralistien yhteinen piirre on se, että he itse eivät todellisuudessa noudata ihanteitaan, tai halua noudattaa. Päivi Räsänenkin kertoi haastattelussa vime vuonna että hänellä on ollut poikkeavia seksuaalisia kokeiluja mutta uskovat ystävät pelastivat niiltä...

Viime vaalihässäkässä Päivin tytär oli puolueen esteettinen julistus 50-siististä max-naisellisesta naisesta.

Esteettinen roolileikki julistuksenaarvoista.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Neuvostoliitolla oli myös yli-ihminen. Tehotyöläinen.

Tämä oli natseillakin alkuestetiikka kampanjan alussa.

Molemmilla sotilas nostettiin yli-ihmisen ihanteeksi. Uhrautuva ja rohkea sotilas. Ei siinä estetiikassa kauheasti eroa ole. Johtaja ja uljas sotilas.

Hakaniemen neuvostopatsaskin on hyvin sotilaallinen työläiskuvaelma. Samanlaisiakuvaelmia natseilla oli kulkueissa.

Natsien pahuus on länsimaisessa estetiikassa älyllistetty.

Pahasti mielenkiintoinen natsi on älykäs, kaunis ja sivistynyt eikä haluta näyttää minkälaisia juntteja ja raiskaajia natsit todellisuudessa olivat. Ideologisesti natsismi on tehty houkuttelevaksi.

Sivistyneiden ihmisten houkutteleva pahuus, Goethen maa on pahanakin sivistynyt länsipropagandassa.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Puhdas on esteettisen ideologian ydinsana.

Estetiikan funktionaalisuuden avainsana.

Estetiikan rajaavan ja "pahan" likaisen poistavan, poissulkevan uskonnollisen todellisuuden rajaamisen ydin.

Rituaalisen hyväksynnän etsimisen funktio kaikissa uskonnoissa (jotka ovat aina toimineet sodan oikeuttajina).


Kun vertasin ensimmäisessä kommentissani natseja ja mallimaailman miljonääri-anorektikkoja, niin korostan siis halun voiman esille tulemista "puhtaassa objektissa".

Natsiuniformu on puhtaan pahan, dramturgisesti puhdistetun eli tiivistetyn pahan symboli. Seksuaalistettu paha, tiedostavan ja esiintymiskelpoisen pahan symboli. Historiasta vaarallisesti irroitettu houkute viihde-elementtinä.

Natseilla se on uniformupääkallon hävytön julistus sotilaan etuoikeudesta ja vallan perustasta elämän yläpuolella. Ihmisen ja 2-vuotiaan lapsen toive hallita ympäristöään tahdon brutaalilla voimalla ilman ymmärrystä.

Kumpaankin julmaan halun valtaan/fantasiaan objektivisoida "halun kohde" on sisäänrakennettu itsetuho.

Natsit herättivät pelkoa ja se pelkofunktio herättää vieläkin ihailua. Puhdas pahuus. Pahuuden perikuva.

Koska lopulta ajatelevaa inhimillistä subjektia ei ole ilman samaistumista ja kun saman tason samaistuminen tuhotaan, on itsetuho täydelliseen fantasiaan pyrkivän hybriksen suurin fantasia: kuoleman voittaminen, kuoleman halveksiminen.

Kyllä, olen freudilainen.

Estetiikkaa ja viihdekulttuuria & kulutuskulttuuria ei mielestäni voi tulkita ilman freudilaisen mielenmallin ihmiskuvaa elämää "pakottavasta" subjektilibidosta ja vääristyneen pakkomielteisen libidon funktioista eli traumoista.

Jos natsiuniformu on irroitettu houkute viihde-elementtinä, niin onko se sitten vaaraton ei-ideologinen viihde-elementti.

Mielestäni Inglourious Basterds on vaarallinen koulutuselokuva. Se on natsipropagandaperiaatteiden puhtain tuote, mitä on tehty. ideologian keskuksena on vain siionistinen koston propaganda.

Jos pähenkilöinä olisivatkin natsit ja he suorittaisivat operaatiota Inglourious Basterdsissa Englannissa, se olisi mitä puhtain natsipropagandaelokuva kostamisen nautinnosta ja väkivaltaisen itsetoteuttamisen puhdistavasta voimasta.

Tappamisesta sotialsoperaationa on elokuvassa tehty akti eikä karmea kaaos, mitä se oikeasti on.