Nokia on vaipunut koomaan.
Potilasta yritettiin tekohengittää uhkailemalla ja verensiirrossa potilas sai lisäksi väärää MS-verityyppiä.
Pahoittelemme tapahtunutta. Onneksi uusi elinsiirtolaki sallii elinten pilkkomisen ja myymisen kansainvälisillä markkinoilla polkuhintaan nopeasti ilman omaisten lupaa.
Ellei potilas saa Android-tyyppistä adrenaliinia tai potilaan itse tallettamaa Meego-plasmaa terästettynä sisältöpalvelujen tuottamisen rautaisannoksella, toivo on menetetty ja imago tuhottu 8:ssa viikossa. Ruumiinavaukseen on ilmoittautunut ainakin sympaattinen Stephen Elop saattohoitoavustajana.
Pahoittelumme lähiomaisille.
::
Elämme mykistäviä aikoja.
Nokian hallituksen tulisi ymmärtää, että Nokia on mukana elämäntapakulttuurissa ja elämänhallintamarkkinoilla.
Puhelin ei ole puhelin eikä tietokone vaan elämänhallintaa.
Nokia on nähty ylpeänä ja itsenäisenä.
Nokian ylpeys on ollut myös ansa johtotason egoelvistelynä - mutta positiivisesti hahmotettuna funktionaalinen ylpeys tulee olla täydellinen itsehallinta omaan toimintaan, vitalinen muuntautumiskyky kulttuurina ja ilmaisu/sisältö tuotteiden profiiliina.
Linuxin luvatussa maassa Androidin Appseja ymmärtävä Linux olisi ainoa ratkaisu, muodossa tai toisessa. Mitään muuta toivoa ei ole valloittaa Luvattu maa, Amerikka. Nokian mastodonttinen arvo on ollut Luvatun maan valloittamisvisioissa muun maailman suosion kutittelemana. Nokiahan on aivan mitätön Amerikassa ja Englannissa.
Toinen pelastusvaihe olisi tyylin tiedostaminen.
Tyylillä tarkoitan sisällön ja inspiroivan interaktiivisuuden hallitsevaa asemaa hypoteettisessa, kilpailukykyisessä Nokiatuotteessa raudan yli. Hengen voima materian yli - eli kulttuuria.
Kaikki, mitä julkaistaan sen tulee toimi 100% visuaalisesti, varmasti, ymmärrettävästi, helposti mutta räätälöitävästi eikä ns. Nokia-toleranssi käyttäjän laskuun "lupaavalla" mutta keskeneräisillä toiminnoilla.
Ihminenkin antaa yksilönä itsestään mielikuvan nimenomaan interaktiivisella, vuorovaikutteisella käytöksellä, ei luettelemalla kuurosti speksiään eli CV:tä.
Kolmanneksi pohjoismainen arre eli humanismi ja huumori. Nokian ekosystemiä on ruokittava raa'alla rahalla. Innovaatio ei kastele itse itseään ja tule kontaten Nokian pääkonntorin ovelle polvet verellä, kuten tähän asti.
Jos humanistinen Nokia ei toteudu, kaikkien ohjelmistokehittäjien on äkkiä hylättävä wintoosa-Nokia ja keskityttävä Applen ja Androidin toimintakulttuuriin. Persoonallisella otteella. Käyttäjä haluaa viihtyä ja yllättyä.
Massamarkkinat odottavat viisasta ja multimedian kulttuuriksi ymmärtäviä tahoja. Kaikki muuttuu interaktiiviseksi.
Kaikki muuttuu fuzzy logiciksi.
Aivan kaikki. Kirkkokultuuri ja sen perillisenä teknoyritysten saneleva yhtenäiskulttuurin monoylimielisyys papin pönttösaarnakulttuurina ja Nokian pyhäinjäännös-kännymalleina on ohi.
Kuluttaja on kuningas.
Vanha kuningas teurastettiin aina alkuperäisissä kuningaskulttuureissa julkisesti uuden kuninkaan vallansiirron osoittamiseksi.
Onko Nokia teloituskomppanian edessä silmät ummessa Troijan hevosen johtamana vai osaako hallitus tehdä tärkeimmän, toisen U-käännöksen asiakkaiden halun ja tarpeiden suuntaan ja itsenäisen Nokian mielikuvan palauttamiseksi? Reaalisella itsenäisyydellä ja oppimiskyvyllä?
Oppimiskyky on murskattu vähitellen Nokian rahakeskeisessä johtaja- ja statuskulttuurissa. Nokiassa ei ole palkittu taidosta vaan Neuvostoliittolaisessa suhdepelissä. Johtajien amerikkalaistyyppinen ökyoptiokulttuuri on purettava täydellisesti.
Käyttäjä on kuningas eikä johtajien ekosysteemi. Johtajia on erotettava ja vaihdettava eikä työntekijöitä. Humanisteja johtajiksi, insinöörit eivät ole ikinä hyviä johtajia. Sosiologiaa, ei turboahdettua nippelinokiaa.
Ja neljänneksi se tyhmyyden ydinsyy, tärkeimmän kysymyksen halveksunta insinöörisäätelijöitten valtakunnassa.
Vain yksi kysymys ja sen mukana puuttuu kaikki: miksi iPhone on haluttu?
Miksi ei muka iPhonen aseman varjossa voi luoda vieläkin vapaampaa, interaktiivisempia tuotteita tulevaisuuden vuorovaikutusperiaatteilla? Ihminen lähtökohtana? Eikö Microsoftin virheitä ole katsottu 25 vuoden ajalta? Taskuun klapi vai haluttu Nokia?
Älkää katsoko taakse, älkää katsoko nykyisen päätöksen aiheuttamaa häpeää ja romahdusta vaan oikeaa linjaa. Jos koko sivistyksemme ei romahda ahneiden pankkiirien uuten pankkikriisiin niin Nokia voi olla lunastaja imagolleen mutta ei ulkoistamalla johtajien erektio-ongelmia toisen mammutin säheltämiselle ja uhoamiselle. Pako ei ole ratkaisu. Toisen ongelmaisen yrityksen syleily näyttää nyt saldonsa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti