lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Elokuva on vapaa muodosta


Elokuva on vapaa!



Vapaa.
Muodosta, tyylistä, jaottelusta, genrestä.

Tämä Resnaisin ohjaama ja Jacques Sternbergin kirjoittama elokuva on yksi suurista esimerkeistä, että elokuvassa ei tarvitse edes olla aikaa, ajantajua - kuten ihmisen aivoissa, muistoissa ei ole loogista pykällystä.

Muistot ja niistä nousevat assosiaatiomielteet ovat semanttisia, eivät loogisia!

Amerikkalaisten tuottajien pakkosyöttämä plot-dramaturgiakäsitys ja elokuvan kaupallistamisen ja brändäämisen tuotteistamisideologia standardisoidulla, brändejä tuottavalla plot-ideologialla on elokuva-alan suurin harha.

Suomessakin toistetaan epätoivoisesti ameikkalaista kaupallisuuden dramaturgiaa ja sen täysin väärinkäsittämää Aristotelesta. Aristoteles ei puhunut ensisijaisesti rakenteesta vaan jännitteistä. Rakenne voi vain auttaa jännitteidn rakentamista - mutta rakenne on täysin sekundääri olemus pohdittaessa ilmisun tapoja tuottaa jännitteitä. 




Pahus, virus puree niin että ei... pääse katsomaan tätä.
*Dramaturgia Aristotelinen rakenne elokuvakulttuuri kokeileva kokeellinen kolmivaiheinen struktuuri kolme osaa keskivaihe tragedia

Ei kommentteja: