Elokuva on vapaa!
Vapaa.
Muodosta, tyylistä, jaottelusta, genrestä.
Tämä Resnaisin ohjaama ja Jacques Sternbergin kirjoittama elokuva on yksi suurista esimerkeistä, että elokuvassa ei tarvitse edes olla aikaa, ajantajua - kuten ihmisen aivoissa, muistoissa ei ole loogista pykällystä.
Muistot ja niistä nousevat assosiaatiomielteet ovat semanttisia, eivät loogisia!
Amerikkalaisten tuottajien pakkosyöttämä plot-dramaturgiakäsitys ja elokuvan kaupallistamisen ja brändäämisen tuotteistamisideologia standardisoidulla, brändejä tuottavalla plot-ideologialla on elokuva-alan suurin harha.
Suomessakin toistetaan epätoivoisesti ameikkalaista kaupallisuuden dramaturgiaa ja sen täysin väärinkäsittämää Aristotelesta. Aristoteles ei puhunut ensisijaisesti rakenteesta vaan jännitteistä. Rakenne voi vain auttaa jännitteidn rakentamista - mutta rakenne on täysin sekundääri olemus pohdittaessa ilmisun tapoja tuottaa jännitteitä.
Pahus, virus puree niin että ei... pääse katsomaan tätä.
*Dramaturgia Aristotelinen rakenne elokuvakulttuuri kokeileva kokeellinen kolmivaiheinen struktuuri kolme osaa keskivaihe tragedia
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti