Enbuske kärsii dementiasta

Enbuske kärsii dementiasta 

• Valtio toimii kuin dementiasta kärsivä Robin Hood

Enbuske unohtaa, missä maassa hän asuu.


Enbusken Suomikuvassa eivät ihan kaikki palikat ole kohdallaan. Hänellä on hyväntahtoista ymmärrystä kansalaisia kohtaan mutta hän ideologisesti näkee kokoomusnuorten tavoin valtion jotenkin erillisenä entiteettenä kansasta.


Tuomas Enbuske unohtaa, mikä hyvinvoinnin ihme Suomessa tapahtui -70-luvulla.

Se ei tapahtunut kivuttomasti - eikä ilman valtiota.
Vain valtio voi jakaa hyvinvointia.

Vain valtio voi varmistaa, etteivät hampaat mätäne lapsen suuhun (nyt mätänee kiitos Enbusken hengenheimolaisten ja hylkäämistalouden periaatteiden). Enbuske on kokoomusnuorten kanssa "Suomen" pahin vihollinen. Sillä voi olla, että kohta Suomea ei enää ole. On vain suuryhtiöiden temmellyskenttä ja köyhälistö palvelusväkenä. Kun näette mätää lasten suussa, katsokaa Enbuskea suoraan silmiin.

70-luvun ihme eli hyvinvointiyhteiskunta ei tapahtunut kivuttomasti.

Se ei tapahtunut vaan se luotiin lakkotaisteluiden avulla - yli 1000 lakkoa jakamisen puolesta.

Oikeistohenkiset poliitikot ja oppikirjat esittävät hyvinvoinnin johtajien lahjana kansalle. 
Ja se on valhe.

Vasemmistohenkisillä ammattiliitoilla oli tiukka humanistinen näkemys ihmisen perustarpeista.

Niin sitten seurattiin vähitellen yhteiskuntana Ruotsia ja Tanskaa.

Virkamiehet myöntyivät pitkin hampain, kun teollisuus menetti orjapalkalla raataneet ja alipalkkauksen mutta samalla myös kateus ja ihmettely Ruotsin työläisten hyvinvoinnista taivutti ja motivoi vahvasti Suomen porvarit Kekkosen johdolla palkkojen ja progressiiviseen verojen korotukseen.
Kekkonen pönkitti poliittisesti suurteollisuutta, mikä nosti elintasoa mutta jätti lainsäädäntöön ikäviä tahallisia ansoja ja esteitä pienyrittäjille. Kekkosen hovi sai lakeja läpi, joissa mm. betoniteollisuus sai läpi kivikerrostalojen ja puukerrostalojen rakennuskiellon!


Kun yleinen elintaso nousi, ihmisten kulutuskyky nousi.
Hämmästyttävää.
Voiko se olla niin yksinkertaista?

Tämä on hyvinvointiyhteiskunnan ihmeellinen salaisuus, tärkein ominaisuus.

Mitä laajemmin raha jaetaan progressiivisella verotuksella ja palveluilla, sitä enemmän ihmiset kuluttavat ja kauppa käy.

Tämähän on kapitalismin ideaalisin tilanne!

Harvojen varakkaiden onni on kapitalismin vihollisideologiana.
Kokoomusnuoret ovat siis yleisen kapitalismin vihollisia.

 Hyvä yhteiskunta luo turvallisuutta ja tasapainoa. Suomi on ehkä ainoa maa maailmassa, jossa presidentti voi liikkua ilman henkivartijaa.

Kun olen taas lukenut täällä kokoomus-miesten blogeja, niin he näkevät progressiivisen verotuksen kauheana taakkana ihmisille.

Heiltä puuttuu täysin sosiologinen ja yhteiskunnallinen hyvinvoinnin kokonaisnäkemys, kysymykset ja teoriat.

Ökymäinen rikkaus "voittona" on heille onnen vertauskuva, ei peloton ja taakkoja jakava Suomi, joka tuottaa turvallisista perheistä oppimiskykyisiä ja PISA-kyvykkäitä lapsia.

Nokia on romahtamisen tilassa nimenomaan Nokian sisäisen luokkakulttuurin takia: mielettömät optiot annettiin johtajile, jotka eivät olleet missään vastuussa toilailuistaan ja kehityksen pysähtymisestä.

Johtajat keskittyivät vanhojen innovaatioiden pönkittämiseen ja hierarkian lisäämiseen. Nokiassa ei palkittu lahjakkuudesta vaan suhdepelistä ja hierarkian lisäämisestä, johtajaportaan ottaessa toisten työn hyödyn itselleen.

Rahaa ei ohjattu innovatiivisten ihmisten ideoiden toteuttamiseen tai palkitsemiseen - ja se ei ole tervettä kapitalismia vaan itsetuhoa.

Suomen yhteiskunta ei tarvitse leikkauksia vaan ansiotta varallisuutta muiden kustannuksella ansaitsevien henkilöiden verottamista.

Älytön rikastuminen tapahtuu vain muiden alentamisella, muiden huonolla palkkauksella. Ei rikkaus perustu mihinkään muuhun kuin epätasa-arvoon.

Suomalaiset ovat tunnollista työvoimaa mutta vain 70-luvun varallisuuden - ja hyvinvoinnin jakamisen seurauksena.

Politiikka on todellakin palautettava jakamisen politiikkaan, hyvinvoinnin jakamisen solidaarisuuspolitiikkaan. Ihmiskeskeiseen politiikkaan - vaikka pakolla.

Se on älyllistä kapitalismia, systeemin, ihmisten kapasiteetin, optimismin ja kulutusvoiman laajentamista pois sokeasta "teho"-kilpailusta ja luokkayhteiskunnan äärilaitojen vaarallisesta kehityksestä.
Yksiöiden mahdollisuuksien vapauttamista.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on helposti tiivistettävissä periaatteisiin, joissa yksilön oikeudet, minimitoimeentulo ja tasa-arvon moraaliset velvollisuudet luetellaan. Valtio on ennenkaikkea yksilön oikeuksien valvontaa ja jakamista.
Kaupalliset Yhtiöt sopeutuvat mihin tahansa verotusympäristöön kunhan vain saavat tehdä bisnestä!

Ihanaa, kuinka joustavia yhtiöt voivatkaan olla.
Ihana kapitalismi onnellisten ihmisten tukena.
Kaupallinen toiminta on joustavaa - valtion täytyy määrätä humanististen näkemysten mukaan taloudellinen ekosysteemi, muuten syntyy julma ja epävakaa "syö tai tule syödyksi"-ekosysteemi.
Valtio on Ahon-Lipposen-Vanhasen linjan aikana kasvattanut ylikansallisten yhtiöiden tukia, siis ylikansallisten sioittajien räävittömiä voitto-osuuksia suoralla verorahalla  ja luonut pörssiyhtiöille tajunnan räjäyttäviä verohelpotuksia - tämä on totaalisen väärä ideologinen malli yhdistettynä sairaalloiseen EU:n "kilpailusäännösten" (eli laadun ja paikallisen työn ohittaminen) orjalliseen noudattamisen, mitä ei muissa maissa noudateta kuin vain Suomessa.
Siis Lipposen EU-fantasia nöyrästä Suomesta ylikansallisten yhtiöiden narttuna. Suomi onkin nyt suurin EU:n kulujen nettomaksaja! 

Valtio on kansalaisia varten, kansalainen ei ole valtiota ja suuryhtiöitä varten.

1989 veroprogressiot takaisin voimaan.
Ja mausteeksi pienfirmojen verojen yksinkertaistamista ja helpotuksia työllistämismäärän seurauksena. Pois kokoomuksen suuruudenhullu suuryhtiöiden tukipolitiikka.

Yksilöt, politiikka on taistelua vallan ja rahan lumoamia poliitikkoja vastaan.
Amen.

::

•  Professori Matti Tuomala:

1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
   Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
   "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"
    
   
   
   

Perustulo ja solidaarisuuden periaate - SDP vs. kokoomus

•  "Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa toimii Suomen merkittävin työelämän motivaation ja palkitsemisen tutkimusyksikkö. Raha oli niiden mukaan huono motivoija. Yhteisölliset ja moraaliset palkinnot olivat paljon tehokkaampia. "

 - Jouko Kajanoja: Ajatuksia perustulosta 

(Anna Kontulan vieraskynä)

Ihminen on sosiaalinen eläin.
Ehkä tärkeintä on hyväksyntä.

Siitä seuraa suuri kysymys. Ideologinen kysymys ihmiskuvasta.
Millä tavalla hyväksynnän voi saavuttaa?

Sosiaalinen asema statuksena  - vai Hyväksyvä yhteisö?


Hyväksyvä yhteisö. Hyväksynnän ja jakamisen periaate - kuten progressiivinen verotus yleiseksi hyväksi.

Sosiaalinen asema ei riipu pelkästään rahasta ja kilpailusta vaan ennenkaikkea asenteesta.

Pohjoismainen malli on konkreettisesti todistanut tämän sadoissa vertailuissa. Yksilöin toimintakyky sekä yhteiskunnan tomintakyky paranee jaettaessa hyvinvointia.

• Tutkija: Suomeen on luotu tietoisesti huonojen työehtojen palvelusektoria 

Tasa-arvoa jakamisen kautta eli solidaarisesta valtion mahdollistamasta yksilön aseman ja lähtökohdan tasaamisesta eli veroprogressiosta ja minimipalkasta.
Julkiset palvelut ovat olleet huikea elämänlaadun jakaja ja sitä  puretaan nyt salakavalasti mm. yksityisen terveydenhuollon tukiosuudella. Kurjat jonottavat pidempään, lääkäreiden stressi kasvaa ja varakkaat saavat tukia.

Eriarvoisuuden kasvattaminen kasvattaa statusjännitteitä ja erottautumisen pakkomielteitä taannuttavasti. Halveksuntaa.

 Eriarvoisuus luodaan aina valheella. 

Rikkaat rikastuvat vain toisten huonommalla palkalla, toisten ihmisarvon huonommalla rankkaamisella, eivät millään muulla.

Nokiankin mahtiomaisuus on luotu muita eurooppalaisia elektroniikkajättejä huomattavasti huonomalla palkalla ja palkattomalla ylityöllä. Työntekijöiden innolla ja selkänahalla kohtuuttomia optioita ajastaan jäljessä oleville johtajille.

Keskiajalla muodostunut protokapitalismi eli velkaorjuuden muodot syntyivät törkeällä rakenteellisella valheella ja varkaudella.

Talonpojille annetut lainat kasvoivat "yllättävää" korkoa kahden valuutan keinottelulla: ruhtinaan oman rahayksikön arvoa alennettiin tahallaan suhteessa Paavin pankin rahayksikköön mutta talonpoikien laina oli arvoltaan sidottu Paavin pankin rahayksikköön vaikka maksoivatkin ruhtinaan rahayksiköllä!

Vain status on varmaa hyväksyntää oikeistolaisessa ihanneihmiskuvassa.
Kuulunko varmasti hyväksyttyjen statusjoukkoon?
Kuinka voin varmistaa hyvän statuksen, hyvän kansalaisen mielikuvan - kun tuloerot kasvavat Suomessa?

Statuksen merkitystä siis kasvatetaan tarkoituksella.

Nyt ajan henki on taas se, että sosiaalista statusta eli hyväksyntää saavat painokkaasti vain rikastumiseen uskovat, jotka uskovat jokaisen voivan saavuttaa verohelpotuksilla tuotetun varakkaan ihmisen statuksen. Saat rikastua! Saat puhua ideologisesti hyväksymisestä ja hyväksynnän saamisesta vain kun puhut oman varallisuutesi kasvattamisesta - kuuluaksesi haluamaasi viiteryhmään.

Saat olla parempi kuin muut - ja köyhät saavat olla reilusti köyhempiä kuin sinä. Minimipalkka saa olla sinua inhottava.

Kilpailuyhteiskunta oikeistolaisen ihanneihmiskuvan mukaan.

 Paratiisimalli a la kokoomusnuoret: kun ansaitsen enemmän kuin sinä, olen paratiisissa.
Onko? Tuleeko siitä turvallinen yhteiskunta?
Suomessa lapset voivat (vielä) kävellä yksin kadulla. Amerikassa eivät.

Kovan linjan Paratiisi mielikuvissa, joita kokoomus on härskisti lobannut virkamiehille ainoana vaihtoehtona, "yrityskulttuurina".

Kokoomuksen maailmankuvassa ei saa nähdä köyhyyttä  - "Vastakkainasettelujen aika on ohi". 
Olet petturi ja luuseri, jos puhut köyhistä ja mielenterveysongelmaisista hylättyinä. Heistä on vaijettava koska hiljaisena pelotteena köyhät ovat statuseron kasvattajille ihannepelote.
Eli valtio on tämän uusliberalismin mukaan ohi.

Kokoomuksen mukaan voidaan huolettomasti luoda suomalaislle "kannustava" pelotekuilu: kaatopaikka ihmisille. Kontula. Itä-Suomi. Korso. Mikä vaan ei-toivottu paikka, josta on turha odottaa mitään.

 Yhteinen hyvä ja luottamusta herättävä yhteiskunta luo hyväksyntää yksilöiden välille ja estää kateroituvan kurjitumisen.

Ruotsalaisten ja ja tanskalaisten pohjoismainen malli on vahvasti osoittanut toimivuutensa.
Kokoomus on Lipposen ja Matti Vanhasen avulla onnistunut purkamaan tätä mallia radikaalisti. Terveydenhuolto on päin helvettiä ja huono-osaisten nuorten pahoinvointi lisääntyy pelottavalla nopeudella.

Loppuunajettujen työkyvyttömyys on kansantauti myös väkivallan perinteen takiamme mutta törkeästi hoidettu 1989  lama kärjisti suomalaisten ongelmaperinnettä, jota 70-luvun ihme oli onnistunut hoitamaan ja liennyttämään.

Vasemmistolainen ihmiskuva perustuu solidaarisuudelle.
SDP:n lähihistoria perustuu kuitenkin korruptiolla ja valtapuolueen ylimieliselle statukselle.
Mutta puhutaan nyt ensin rehellisen ideologisesti alkuperäisestä vasemmistolaisesta voimasta eli solidaarisuudesta yhteiskunnassa.

Jokaisella ihmisellä tulee olla paikka yhteiskunnassa.
Ansaitseeko Suomessa ihminen olemassaolonsa ja statuksensa työllään?
Kyllä. Osittain.

Ihanneyhteiskunnassa ja hyvinvoinnin jakaneessa yhteiskunnassa osittain, ei täysin.
Mutta se ei saa olla ideologian periaate vaan antaa ihmisille mahdollisuus hyvinvointiyhteiskunnassa saavuttaa tyytyväisyys ihmisarvon ja kansalaisuuden perusteella.

Mitä mielikuvaa oikeisto ajaa uhkakuvana?
Tasapalkka vai tasavero?
Tätähän uhkadualiteettia kokoomus heiluttelee kuinka verotus uhkaa tehdä työntekemisen kannattamattomaksi.

Perustulo ei poista tuloeroja.

Ihminen voi saavuttaa kevyesti taloudellista statusta, jos pelaa asiansa päämäärätietoisesti ja kyvykkäästi. Siihen ei tarvita pelotekuilua ja kurjistuvaa kansanosaa.
Kerskatienaus vain laitetaan kuriin. Pääomaverotuksen vähentäminen on ollut typerin veronkierron edistämisen keino ja kaikenlaisten epäyhtiöiden ja bulvaanien perustamisen perusta.
Pohjoismainen malli on pirun yksinkertaista pohjoismaista kapitalismia: kapitalistinen talous laajenee, tervehtyy ja kiihtyy, mitä laajemmalla massalla on rahaa kulutetavana. Jakakaa, niin saaatte jaettavasta.

SDP:n lamaannus johtuu yksinkertaisesti moraalisesta lamaannuksesta.
Vasemmiston luoma hyvinvointi (lakkotaistelut elintason puolesta nostivat ruotsalaisen yhteiskuntamallin voimaan Suomessa 70-luvulla, ei päättäjien hyväntahtoisuus) on Suomikuva, jota kokoomuskin käyttää lavasteena sitä purkaakseen.

SDP pelkää vaikka mitä suosionsa romahdettua.
Kansa hylkää kansan hylkääjän. 
  SDP pelkää kuitenkin ensisijassa vastuun ottamista Paavo Lipposen aiheuttaman moraalisen konkurssin jälkiselvittelystä.

Sitä selvitystä ei ole voimallisesti tehty. Pientä murinaa Jungner uskalsi kerran sanoa mutta sen pitäisi olla jatkuvaa avointa analysointia siitä, mitä ideologiaa Lipposen hallitus noudatti ja mitä solidaarisuuden periaatteita on purettu ja mitätöity.

Puolueinstituution korruptio-olemus on tunnustettava, jotta yksilökeskeinen solidaarisuus voi jälleen nousta sosiaalidemokraattien ideologiaksi ja motivaattoriksi. Synkkä mafiameininki ja maan tapa on avattava lukituista kaapeista rehellisesti esille, jotta alkuperäinen idea saadaan esille.

Myöskin horroksen taustalla on suuruudenhulluuden krapula ylivallasta, junttakunnanpolitiikan valtakaudesta kunnallispolitiikassa, se materialistinen mafiameininki on muistona lamauttamassa puoluetta ideologisena toimijana, ideologiansa pettäneenä.

Ideologia vaikuttaa karvaalta unelmoinnilta nepotistista bisnestä tehneille sosiaalidemokraateille.
Sen krapulan takia SDP on nyt luovuttanut kokoomukselle huikean määrän virkamiespaikkoja valtion- ja kunnallispolitiikassa.

Kun ei ole edes toivoa ideologiasta, on edessä vain alistuminen ja luovauttaminen röyhkeämmän ideologian edessä.

Pörssitalouden tappion sosialisoimisesta kansalta yrityksille (kansa maksaa hirvittävät pankkituet ja suuryritysten verohelpotukset yms) on todellakin tullut SDP:n joutsenlaulu luijypainot jalassa. Mahdoton kaava työntekijän ja ihmisarvon ideologialle.

SDP:n ideologinen linja on todella vääristynyt kun yksilön puolustamisen tilalle on tullut ylikansallisten yritysten puolustaminen ja härskien voittomarginaalien mahdollistaminen.

Valtio valvoo ja kontrolloi, jos valtio aikoo olla hyödyksi. Kokoomus sai 1989 alkaneella aiheettomalla lamahysterialla ja valheilla SDP:n "riviin" ja pörssikapitalismin uskoon. Valtion syylliseksi "elintason" uhkaajana. Siis varakkaiden elintason.

Pankit aiheuttivat 1989 laman mielipuolisella lainaamisella. Poliitikot kirkuivat vastuuta kansalle ja jälkikäteen rustattuja outoja verovapauksia pankeille.

Taustalla oli vahva tuhon politiikka, kun Koivisto ja Holkeri antoivat ulkomaisille sijoittajille vastuuvapauden eli täydet takuut keinottelevasta sijoittamisesta! Ja mahtavalle Neuvostoliitolle lainaa. Total madness.

Löytyisikö sisäistä vallankumousta sosiaalidemokraateilta, jotta he olisivat jälleen työtätekevän ihmisen puolue eivätkä suursijoittajien lobbaajia?

Löytyisikö vihaista herätettä, rohkeutta nähdä ja kääntää Lipposen jyrkät pörssikapitalismin virheliikkeet?

Vai onko päämäärä olla mahdollisimman hiljaa ja lannistuneita?

Pitäisikö taas katsoa Ruotsiin, kuten Suomen itsenäisyyden aikana on aina katsottu - eikä niin huonoin tuloksin.

1989 alkeneen laman hoitohan tehtiin ensimmäistä kertaa poliittisena linjauksena jyrkästi Ruotsista poikkeavasti. Pankkiiri Kivisto antoi pankkien ryövätä maan tyhjäksi ja kiristää yksityisiä yrittäjiä vapaasti.

Laman aikana Koivisto teki Suomesta paratiisin pankeille: pankit tekivät voittoa lamalla. Ruotsi teki päinvastoin. Perustuslain vastaisesti Koivisto käski oikeusjärjestelmän tuomareita AINA tuomitsemaan pankit oikeudenkäyntien voittajiksi.

Laittomuuden aika jatkuu valtion purkamisessa.
EU on vain ylikansallisten yritysten sponsoroima purkuoperaatio valtioille.  Tilanne on nyt se, että useimmissa Amerikan osavaltioissa on tiukempi verotus varakkaille ja suuryrityksille kuin Suomessa!

Kuka uskoisi tilanteen todeksi?

Kuka uskaltaisi tehdä SDP:ssä todella isäänmurhaa ja kääntää Lipposen matelevan materialismin takaisin ideologiaksi tulevaisuudesta ja yleisestä hyvinvoinnista?

Hamlet Afganistanin sodassa tänään - Veljekset (K15) Brödre

Hamlet Afganistanin sodassa.

Tänään mahtavaa draamaa, vähäeleisesti väkevää klo 23 TV1.

Paljon parempi versio kuin Natalie Portmanin tähdittämä kierrätysversio.

Veljekset (K15) 

‎(Brödre, Tanska 2004, 117') O: Susanne Bier. Michael luullaan kadonneeksi Afghanistanin rauhanturvaoperaatiossa. Kun hän yllättäen palaa, ovat nuorempi renttuveli ja vaimo lähestyneet toisiaan.

Teemalla "Martin Frostin sisäinen elämä" klo 2150 Paul Auster

Opetuselokuva Teemalla klo2150

"Martin Frostin sisäinen elämä"

Siis: ei dramaturgiaa, vain fantasiaa.

Jännitteet vain päähenkilön haluissa, jotka aaltoilevat narsistisesti.

- Kuinka elokuvaa ei ohjata;
erittäin havainnollinen esimerkki dramaturgisesti hajoavasta elokuvasta, jossa kirjoittaja on ohjannut tekstinsä: katsoja joutuu nolosti seuraamaan suoran omnipotenssi-/seksuaalifantasian lapsellisen narsistista huumaa ja hedonismia. Fantasian ydinolemushan on henk koht psykodynaamisesti tosielämälle vieras pakotrippi

*Dramaturgia, elokuvatutkimus, draama, ohjaaminen, tuotanto, kirjallinen, intertekstuaalinen, problemaattinen

Sosiaalidemokraatit pelon ja Lipposen ideologian lamauttamina

Demarit omaksuivat porvarin identiteetin niin tehokkaasti Lipposen aikana että he ovat jääneet hyytävään limbotilaan - ovatko he vasemmistoa vai oikeistoa?

Haluavat olla kumpaakin!


Mahtava ideologinen strategia.

Lipponen lupasi nousukautta "kaikille" valtion alasajon seurauksena ja tätä Lipposen katteetonta valhetta ja vedätystä ei ole vieläkään tunnustettu demarien piirissä. Hyvinvontia yhteiskunnan alasajosta.

Kunhan kaikki alistuvat Kekkos-Lipposen YYA-despotismiin, yhden johtajan alle, ilman yhteiskuntamoraalin keskustelua. Rikkaiden mielenrauhan helpottamiseksi, rikkaiden verotaakan keventämiseksi.


Mahtava valhe, jota toitotettiin ja sosiaalidemokraatit siirtyivät kokoomuksen sisarpuolueeksi.

Suomi tarvitsisi kyllä sosiaalidemokraattista linjausta ja vahvasti mutta puolueen moraalisen konkurssin jälkeen (Lipponen) rohkeus tuntuu olevan pelkästään epätoivoista profiilin nostatusta ilman ideologista taistelua.

Voiko enää olla vasemmistohenkinen toimija, jotta voisi kokea tyytyväisyyttä itseensä "itsenäistä yksilöä" korostavassa porvari-Suomessa?
Voiko vaatia varakkaiden tuhtia verotusta ja tunnustaa olevansa laajan kansanosan eettinen populisti?

Tämä aika on identiteettihukan keskus ja sosialidemokraatit nyyhkyttävät vain nurkassa hyvin laimeilla lauselmilla.

Porvaritoive omaksi ylpeäksi identiteetiksi hyvinvoivan ja "riippumattoman" kansalaisen identiteettinä on syvä psykodynaaminen mielikuvapaine suomalaisessa oikeistopitoisessa kulttuurissa.

Valtiosta riippumatton ihmiskuva ihanteena, "yrittämistä", valtion alasajoa, solidaarisuuden väheksyntää. Valtio suuryhtiöiden suurien asioiden edustajana, ei yksilöiden.

Jokainen duunari luulee/toivoo porvarin ("ihanneihmisen") olevan ideologiassaan eheä ihanneihminen, itsevarma.  Ihailtu. Menestynyt.

Jokainen haluaa siis olla porvari tämän mielikuvan mukaan ilman keskinäistä solidaarisuutta. Näyttää voimansa ja itsenäisyytensä. "Olen menestynyt".

"Ihminen voi auttaa vain itseään".  Tämä eetos unohtaa täysin yhteiskuntamme hyvinvoinnin ihmeen 70-luvulla.

Puolue- ja ammattiliittomafia musersivat aatteen merkityksen mafiatyyppiseksi jyräystoiminnaksi 1980-luvun lopulla. Annetaan niille yhä enemmän, joilla jo on ja hylätään pätkätyöläiset toisen luokan kansalaiseksi.

Oikeat tämän hetken työläiset ovat siis totaalisesti pois työväenliikkeen kaappaajien mahtipiiristä.

Samalla vasemmistolaisen leima on nyt tosi pelottava näinä  materialistisen identiteetin päivinä - myös monesta oikeiston käyttämästä 100-vuoden ajan perinteisestä halveksuvasta mielikuvakeinosta johtuen.

Suomi on ollut aina erottautumisen kulttuuri ja tähän on käytetty yhtenäiskulttuuria.

"Me olemme kaikki suomalaisia" -iskulause on ollut julmaa torjunnan kulttuuria vasemmistolaist luokkanäkemystä vastaan. Erilausuus on ollut halveksunnan paras aihe, jos et suostu olemaan ja haluamaan "kuten muut".

Onko yhteiskuntaluokkia? Katso vain ympärillesi.

Lipponen oikeastaan keksi "vastakkainasettelujen aika on ohi" - ideologian. Kieltäkää ideologiset erilaisuudet pääministerin käskystä. Olemmehan kaikki porvareita.

Erilaisuutta on aina vihattu, jotta olisi olemassa ihailtava standardisuomalaisen mielikuva ja sen määrittelyyn tarvittava "kontrolloiva" eliitti.

Eliitti kokee olevansa aina sitä arvokkaampi, mitä enemmän he määrittelevät hyväksytyn poliittisen mielipiteen tai taiteellisen päämäärän.

Kokoomus on nyt onnistunut kaappaamaan hätkähdyttävän laajasti niin talous- kuin taidepiirien virkamies paikat - pitkälle sosiaalidemokrattien itsehalveksunnan ja ideologisen tyhjyyden takia. Sosdem-mafia haali ensin itselleen, varsin epäpäteville edustajilleen, paljon kunnallisvirkoja ja rahaa eikä enää sitten nähnyt mitään eroa itsensä ja kokoomuksen ahneuden ideologian välillä. Varakkaita ja rehellisesti eliittiä korostava Kokoomus tuli virkamies-sosiaalidemokraattien ihanteeksi.

Lipposen heittäminen mielikuvana laidan yli olisi  korvaamaton vaihe sosiaalidemokraattien uudistusta mutta sitä isänmurhaa ei näköjään haluta tehdä. Ei.

Ei haluta tunnustaa sitä tylyn runnovaa oikeistolaista linjaa, jota sosdem-klikki veti kaksi hallituskautta kokoomuksen kainalossa, ylikansallinen pörssitalous ihmisarvon edellä.
Aivan kuin pörssitalous ja voiton tavoittelu tarvitsisi apua?
Aivan kuin Ahon ja Lipposen lanseeraamia ylikansallisten yritysten jättitukia ja verohelpotuksia tulisi jatkaa?
Yritysmaailma sopeutuu aina mihin verotus-ekosysteemiin tahansa.
Jos luodaan taas selkeä veroprogressio ja ilmaiset peruspalvelut ihmisarvon ja hyvinvoinnin perustaksi, niin ei yrityksillä ole mitään ongelmia sopeutua siihen.

Politiikka on aina päämäärien toteuttamista.
Sosialidemokraattien päämäärälauseet vaalitemppuna ovat nyt vain hätätoimenpiteenä vanhan lämmittäminen eikä ankara ideologinen taistelu.

Tarvitaan jyrkkiä otteita.

70-luvun hyvinvointi ja sosiaaliturva syntyi kirjaimellisesti vain 1000:n lakkotaistelun kautta, ei johtajien hyväntahtoisuuden kautta.

Tasavero on köyhän hirttosilmukka, Paavo Räyhä-Lipposen ajama "tehostamis"-metodi uudelle porvari-Suomelle.

Perinteinen Yhteiskuntaluokajako vasemmiston naamaria ilkkuen käyttävän puolueen ansiosta.

Vaaleissa vain vasemmistoliitto näyttää ymmärtävän valtion tehtävän pohjoimaisen hyvinvoinnin takaajana ja perustuslain toteuttajana.


Mikael Jungner ja Jutta Urpilainen  , missä on kartta, miten toimii tutka, missä ovat juuret?

Anti-Juudas Oinonen mielivallan ajan profeettana

Anti-Juudas Oinonen vapauttaa antikristuksen piinasta:

• "Minä en halua olla ensimmäisen kiven heittäjä ja ristiinnaulitsija."

Outo lausunto vai mitä? Mutta paljon paljastava. Ideologinen lausunto. Suorastaan ohjelmanjulistus. Seä tekopyhyyttä mitassa, jota ei vähään aikaan ohiteta.

 Poliitikot saavat siis vääristää lakia siinä missä säätääkin. Missä on laki ja seuraamukset?

Pentti Oinosen uskonnollistyyppinen lausunto uskollisuudesta on juuri sitä mitä se on: se kertoo lojaliteetista ja uskonnollistyyppisestä sitoutumisesta omaan klaaniin ja yhteistyökumppaneihin ohi järjestyksen, lain ja eettisten seuraamuksien.

Klaaniuskollisuus ja patriarkaalinen kunniakulttuuri johtajien etuoikeuksista ja koskemattomuudesta ei ole lain ja järjestyksen kulttuuria.

Se on mielivallan ja hyvä veli -suhdekulttuuria. Kansalaisia kohtaan hän ei tunne velvollisuutta.

Valtio on aikamoinen vitsi näinä päivinä.
Ylikansalliset yhtiöt saavat Suomessa kasvavaa tukea suorana rahoituksena ja järjettöminä verohelpotuksina samalla kuin tavallisen yksilön verotusta kiristetään. 
Valtiosta on tullut yhtiöiden edunvalvontaorganisaatio ja voittomarginaalin kasvattaja.
Perustuslaissa kuitenkin valtion selvä tehtävä on olla yksilön oikeuksien ja yksilöiden kannalta olosuhteiden edistäjä.
Vaaleissa vain vasemmistoliitto näyttää ymmärtävän valtion tehtävän pohjoimaisen hyvinvoinnin takaajana ja perustuslain toteuttajana.

• Vanhasen piina ohi! | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
  
  
  
  
   
• Poliittinen johtajuus ja tunneilmaston-
  muutos - Tutkimus
  " On oikeastaan
  hämmästyttävää, kuinka samankaltaisia johtaja-
  tyyppejä Urho Kekkonen ja Matti Vanhanen
  ovat 1990-luvun johtamisparadigman muutok-
  sesta huolimatta. Kekkosen johtamistapa..."

 

• MUISTA VÄLIMATKA - KEMPPINEN

Sosiaaliset rakenteemme tuhottiin ja tuhoutuivat 1990-luvulta alkaen. Aikaisempi kehitys, jota voisi sanoa tasa-arvoistavaksi tai jopa hyvinvointivaltion tavoitteluksi, muuttui pääomatuloja suosivaksi ja pyrki ikäviin ansiotöihin ja entistä huonompiin palkkoihin niistä. Samalla toimeentulotuen ehtoja on jatkuvasti kiristetty. Se on se rakennemuutos.
Väittelijän (Johannes Kananen) mukaan tapahtui siis niin, että kun ryysyköyhälistö alkoi käydä vähiin, luotiin kiireesti uusi.

Suomessa on paljon vihaa

Suomessa on paljon vihaa.





Patoutunutta ja jäsentymätöntä vihaa, jonka kömpelö ulosanti johtuu pitkälti kyvyttömyyden ja lannistamisen kulttuurista: ilmaisukyvyttömyyden kulttuurista, jonka on aiheuttanut ankara hierarkinen historiamme.

Tämän kömpelön nettivihan ilmaisun historiallinen alkuperä on paljolti sensuurikulttuuria - hierarkian lisäämisen eetos:

 Ensin kirkon käännytyskulttuuri, alkuperäisen kulttuurin tuhoaminen ja totaalinen lyttäämisen taktiikka "yhtenäiskulttuurina", kuninkaan läänitysprojektina,

sitten moralisoiva ja työväkeä dissaava säätykulttuuri Jumalan tahtoon vetoamalla,

sitten valkoisen valtakulttuurin propagandakulttuuri oikean oikestolaisen kansalaisen mallista ja halveksittavasta moukka-vasemmistolaisuudesta (jo kauan ennen sisällissotaa),

sitten Kekkosen virallisuuden virkamieskulttuuri "yhteisen hyvän valheen ja konsensuksen puolesta" (jonka Kekkosta pönkittävän sensuurin ja paranoidisen piilo-oikeistolaisen itsepetoksen luomaa pahaa oloa hyvinvointikaan ei pystynyt pyyhkimään pois),

sitten pankki-Mauno Koiviston lobbaama lama-ankaruus ja aiheeton stressikapitalismi pankkien lama-ajan voittoosuuden kasvattamiseksi pastori Iiro Viinasen syyllistävällä tuomio-saarnalla, jota jörö-Lipponen jatkoi kiljumalla keskustelun blokkaamiseksi ("Keskeneräisistä asioista ei saa keskustella") ja joka taas pystyi kääntämään ehdottomuuden kekkos-doktriinilla valkoisen mustaksi, vasemmistolaisuuden oikeistolaisuudeksi ja patriarkaalisena Troijan hevosena,  suomalaiset vuosisatoja lamauttavalla auktoriteetin vaatimuksella, pystyi halvaannuttaman nimenomaan oman puolueensa ideologisella petoksella, isällisen otteen hämääminä,

jonka seuraamuksella taas koitti nykyinen hyvin ankara porvarioppi hyvinvointiyhteiskunnan alasajamisesta "tehokkuuden" nimissä" ja varakkaiden verotuksen keventämisessä varallisuuden kasvattamisen nimissä.

 Ja media on ollut aina peesissä moralistien kulttuuriprojekteissa, joissa kansaa on lyöty kuin vierasta sikaa.


Isänmurha on aina suomalaisten huulilla mutta pelko ajaa lamaannuttavaan kunnioitukseen ilman selviä ja rehellisiä poliittisia linjoja.

On aina hilpeää, kun aiheesta kirjoittaa kansanedustaja ja vallanhaltijan kapeasta  näkökulmasta...

 Jyrki Kasvi :

• Täysiä ääliöitä

:: * Vihapuhe rotuviha nettikeskustelujen sensuroiminen vihalaki sensuurilaki vihakirjoitukset mielipitenvapaus

Vihreä valkopesu - oikeistolainen vaalikone eduskuntavaalikunnossa kokoomus-uskollisena

• Vihreiden pakkomielle, kierrätys - nyt myös iskulauseissa

Vihreät ovat kokoomuksen vihreä omantunnonpesun erikoisyksikkö.

Ole oikeistolainen luulemalla olevasi nuorekas uusvasemmistolainen!

 Itke eläinten, älä köyhien puolesta. Aja yhteiskunta alas ja luule selviäväsi jyvänpurijana kanien kanssa puistossa.

Vihreät vain toisintavat kokoomuksen vaalistrategiaa: pilkataan poliittisuutta, halveksitaan ideologisia päämääriä, ollaan vain "rationaalisia".


Piilotetaan ja maskeerataan vahva oikeistolainen eetos "huolettoman" virnuilun taakse. Puhutaan valtion alasajosta "tehostamisena" ja alennetaan suuryhtiöiden ja keinottelijoiden verotusta.

Paisutellaan egoa "periaatteilla", imagolla ja allekirjoitetaan KAKSI ydinvoimalaa.

Luodaan mielettömiä palkkiojärjestelmiä johtajille, jotta he kelluisivat aivan omassa todellisuudessaan tavallisesta työntekijästä irroitettuna. Vihreiden poliittinen ydin on nyt ministeripaikkojen eli eliitin urakehityksen varmistamisessa.

Riehutaan valheilla loisteputkien puolesta, jotka vain lisäävätkin sähköverkon rasitusta ja ollaan maailmanpelastajia periaatteista ilman syy-seuraussuhteita - ilman mitään poikkeamaa EU-helvetistä.

Vihreiden avoin Suomi on avointa päämomaverotuksen vastustusta "Varakkaiden sijoituskyvyn puolesta" eli verottamaton raha vuotaa ylikansallisiin sijoituskomplekseihin ja luksustuotteisiin pois Suomesta.

Hyvinvointiyhteiskunnan totuus on se, että kun yhteisö määrittää verotaakat ja hyvinvoinnin minimin niin yritykset sopeutuvat aina. Kapitalismin tärkein oppi ei ole poliitikkojen alistuminen ja kansalaisten alistaminen yritysten ahneuteen vaan yritysten ihmeellinen sopeutumiskyky jokaiseen verotusympäristöön. Aivan jokaiseen.

Ideologia on tehty kahlitsemaan kapitalismin hirviötä, jolloin arvot määrittävät vaihtovälineen ekosysteemin. Eivät estä vaan määrittelee. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä.

Soininvaaran epätoivoinen päätös saada edes jokin poliittinen päätös SATA-komitean kokoomukselle alistuneelle, pelkurimaiselle ja epäonnistuneelle linjaukselle oli köyhimpien nuorten rankaiseminen. Kymmeniä pakituksia ja sanansyömisiä ja vain nuoret valitaan kepin kohteeksi. Viime vuoden poliittisen impotenssin ja paniikin kauhein esimerkki.

Anni Sinnemäen hysteerisen kiireinen tarve hyökätä jo ennakolta laaditulla lausunnolla oletettuun SDP:n verolinjaukseen on suoraan kokoomuksen sissitaktiikan ja vero-opin käsikirjasta "Kuinka purkaa hyvinvointiyhteiskunta ja verotuspolitiikka suuryritysten eduksi".
 Vihreät unelmat porvarivalkoisten sinisillä leimoilla.

Lopeta unelmoiminen jos ajattelet olevasi yhteiskunnan ja hyvinvoinnin jakamisen puolella.

::

Arkistoa:

• Kova väite: ”Näin suomalaisia kontrolloidaan”
  
  
  
•  Lex Soininvaara - Paavo Arhinmäki

• Avoin kirves, eikun kirje, Jyrki Kasville

• Kulttuurille sokea vihreä salonkipolitiikka - kaikki rahat oopperalle

 

• Tutkijat: Apinatkin tietoisia omasta ajattelustaan

::

Junip & Gonzalez Suomeen keikalle Tavastia 2.3.

Vielä lippuja - skarppia fiilistelyä, tunteikasta trippailua.
 
Kuuntele kotisivulta Jose Gonzalez
 

http://www.junip.net/?page=media

Liput


Fritz´s Corner Helsinki presents:
Junip (SWE) (21:30), Fritzs Corner Djs - Tavastiaklubi.fi


Kevään the keikka!

Gonzalezista on myös tehty dokumentti. Ehkä jo nettiin vuodettuna mutta kohta DVDnä 

* Keikat Helsingissä live-musiikki concert  pop alternative vaihtoehtoinen musiikki

Elokuva on vapaa muodosta

Elokuva on vapaa!

Alain Resnais
 Je t'aime, je t'aime (1967/1968) Rakastan sinua

Vapaa.
Muodosta, tyylistä, jaottelusta, genrestä.

Tämä Resnaisin ohjaama ja Jacques Sternbergin kirjoittama elokuva on yksi suurista esimerkeistä, että elokuvassa ei tarvitse edes olla aikaa, ajantajua - kuten ihmisen aivoissa, muistoissa ei ole loogista pykällystä.

Muistot ja niistä nousevat assosiaatiomielteet ovat semanttisia, eivät loogisia!

Amerikkalaisten tuottajien pakkosyöttämä plot-dramaturgiakäsitys ja elokuvan kaupallistamisen ja brändäämisen tuotteistamisideologia standardisoidulla, brändejä tuottavalla plot-ideologialla on elokuva-alan suurin harha.

Suomessakin toistetaan epätoivoisesti ameikkalaista kaupallisuuden dramaturgiaa ja sen täysin väärinkäsittämää Aristotelesta. Aristoteles ei puhunut ensisijaisesti rakenteesta vaan jännitteistä. Rakenne voi vain auttaa jännitteidn rakentamista - mutta rakenne on täysin sekundääri olemus pohdittaessa ilmisun tapoja tuottaa jännitteitä. 




Pahus, virus puree niin että ei... pääse katsomaan tätä.
*Dramaturgia Aristotelinen rakenne elokuvakulttuuri kokeileva kokeellinen kolmivaiheinen struktuuri kolme osaa keskivaihe tragedia

Kenttäpiispa - kirkko armeijan ja Afganistanin sotapolitiikan tukijalkana

Heinimäki kuvailee kauniisti kirkon roolista yhteiskunnan ja armeijan tukijalkana.

Kenttäpiispa  kauneusvirheenä:

http://jaakkoheinimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/61765-kenttapiispa-on-hitlerin-lahja-suomen-kirkolle


Sotilaspiispa kauneusvirhe kirkkopolitiikassa?

Ei ole mitään kauneusvirheitä.

On vain kirkkopolitiikkaa, vanhaa sellaista. Aitoa kirkkopolitiikkaa historian hämärästä.


Afganistaniinkin lähetettiin sotilaspappi ladatun aseen kanssa ja joka tiettävästi ampui muiden sotilaiden kanssa toisuskoisia ihmisiä kentällä. Vieraalla maalla vieraita ihmisiä kovalla armolla kirkon merkit kaulassa.

Kirkkohan on oppisysteeminä ja organisaationa luotu valtiota ja armeijaa varten.
Ei kirkko ole Jeesuksen seuraajien kerho vaan keisarin poliittisten päämärien mukaan luotu propagandalaitos, mielenhallintakeskus.

Kun kirkosta tuli valtionkirkko Roomaan, itse keisari kirjoitti kirkon oppeja ja Jumalan määrittelyä niin kuin tahtoi. Ja nyt näitä oppeja palvotaan Jumalan tahtona?

Virsikirjoissa Jumalaa kuvataan kiihkeästi kaikkivaltiaaksi kuninkaaksi - se oli Rooman keisarin määre ja oppi.

Meillä on yhä Ruotsin kuninkaan kirjoittama kirkkolaki valtionkirkolle, päivitettynä tietysti. Valtio määrittelee kirkon ja kirkko peesaa valtiota verotusoikeus erillisoikeutena. Aina johdossa olevan politiikan mukaan.

Sisällissodan aikana kirkkohallituksen organisoimat ja lähettämät papit lukivat vanhan testamentin joukkomurhakohtia suomenruotsalaisten porvarien palkkaamille suojeluskuntalaisille ja kehottivat heitä tekemään kuten Mooses teki. Sotaa Jumalan ja porvarin puolesta.

Samaan tyyliin kuin Ruotsin sotilaskuninkaan aikana papit kiihottivat sotilaita 30-vuotisessa sodassa tuhoamaan viholliset, naiset ja karjan viimeiseen yksilöön saakka.

Tästä sisällissodan sotilaspapeista ja kirkkopolitiikasta on erittäin hyvä uusi kirjakin julkaistu viime vuonna.
Ennen sisällissotaa kirkon poliittis-uskonnollinen julistus oli huikean tärkeä osa valkoista propagandaa, jolla uhkailtiin köyhiä työläisiä organisoitumisesta ja ”kiittämättömästä”, jumalattoman vasemmistolaisesta poliittisesta toiminnasta.

Tästä oikeiston epädemokraattisuudesta, vihasaarnoista, porvarien rynnäköstä Venäjän keisarin joukkojen kanssa sosiaalidemokraattien johtamaan eduskuntaan ja työläisten sukulaisten nälkäkuolemista käynnistyi lopulta poliittinen sisällissota.

Jatkosodan aikana rukoiltiin kirkoissa Hitlerin puolesta vaikka Mein Kampf oli kaikkien tiedossa.
Sodan jälkeen kirkko salli sotarikollisten marssia suojeluskuntien juhlissa kirkon sisällä sotalippujen kanssa tähän päivään saakka. Vasemmistolta kiellettiin ehdottomasti lippujen tuominen edes hautaustilaisuuksiin.

Minne tämä kaikki kirkon sotaisa perintö olisi hävinnyt kun sitä ei ole edes teologisesti käsitelty ja tunnustettu?


Ruotsalainen ohjaaja Roy Andersson oli kauhuissaan kun kuuli Suomen valtiokirkoissa, virkamiehen statuksen omaavien pappien rukoilevan 1990 lama-aikana presidentin ja ministereiden puolesta ja siunaamaan heidän päätöksensä "oikeina".

Andersson oli juuri tehnyt elokuvan ruotsalaisen historian ja vallan valheesta "Toisen kerroksen lauluja" mutta ei voinut edes elokuvassa kuvitella, että pohjoismaiset papit olisivat saarnaspöntössä poliittisesti aktiivisia ja kansaa suoraan poliittisesti passivoivia, alistumaan kehottavia.

Eli kirkko siunasi silloin vallassa olevien poliitikkojen toimet - samojen, jotka aiheuttivat laman poliittisesti: kansaa kehoitettiin kirkon toimesta tyytymään nöyrästi ja olemaan vaatimatta ja aktivoitumatta muuten kuin mitä heille poliittisesti sanellaan ylhäältä.

Ja Viinanen käytti oivallisesti pappien saarnametodeja syyttäessään kansalaisia lamasta ja syntisestä kerskakulutuksesta vaikka kyse oli poliitikkojen ahneista valinnoista.
Korkeakirkollinen eliitti evankelisluterilaisessa kirkossa luulee Suomen olevan vieläkin valtion sanelema yhtenäiskulttuuri.
"Kaikkihan me olemme kristittyjä, me suomalaiset, on suomalasita olla kirkon jäsen, mukavaa, helppoa, huoletonta, ilman valintoja, muiden mukana"

Se onn kuitenki kovin ongelmallinen maailmankuva ja lähtökohta "palvella ihmisiä".

Suomi tavallaan oli yhteinäinen kulttuuri Ruotsin kuninkaan ja keisarin kirkon aikana - mutta vain valtion vaatimusten, kirkon uhkailevalla tuomio-opilla, armeijan uhrautumisihanteiden mukaan, valtion kannalta mahtavan pelokkaan tunnollisen ihannekristityn määritteillä, pakkokirkkojäsenyydellä ja pakkoverotuksen kautta.

”Uskonpuhdistuskin” oli Suomessa vain yksi kuninkaan poliittisista käskyistä, jota jokainen pappi totteli virkamiehenä sitä sen enempää ajattelematta.

Palvelemalla kaikkivaltiasta kuningasta kirkko kuvitteli palvelevansa Jumalaa ja ainoaa oikeaa järjestystä. Suomen kansalaiset on muokattu ja käännytetty kuninkaan uskoon lain määräyksillä ja opilla, joka perustui selkeään helvetinpelkoon.

Kirkon lihavat vuodet ovat symbioottisen valtiosuhteen tulosta. Oikeastaan kirkkohan oli ensimmäinen, joka ryhtyi Paavin luvalla verottamaan suomalaisia raskaalla pakkoverotuksella vastapalveluna vain pakkokäännytys ja helvettikuvat kirkkojen seinillä. Kuningas uskalsi tulla uhkailemaan tänne aseistettuja kirkkoruhtinaita kakun jakamisesta vasta myöhemmin.

Kirkon nykyinen johto ei näytä lainkaan tajuavan kirkon mentaalista velkaa suomalaisen ahdistuneen, emotionaalisesti kapean ja pelkäävän mielenlaadun muodostamisessa.

Ihailtu "suomalaisuus" on pitkälle pelokasta tottelevaisuutta, statusneuroottisuutta ja ahdistuneesti kelpaavuutta tavoittelevaa työhulluutta ja sotanostalgiaa, kirkon käytännön ihmiskuvan seurauksena.
Kirkolla ei ole enää jäljellä perinnöstään valtion organisaationa mitään muuta kuin ylpeytensä ja ylimielisyytensä.

Kun kirkon opillinen tuomiovalta ja synnin määrittelevä ote ihmisiin on menetetty vasemmiston lanseeraaman humaanin yhteiskuntaperiaatteen ja ihmisten humanististen näkemysten takia, voi kirkko nähdä itsensä enää "korvaamattomana" armon ja rituaalien jakajana. Kirkko on kohta vain kirkkomuseo, jonka ylläpitokustannukset vain kasvavat. Kiinteistökertymä, eläkeyhtiö ja sijoituskonserni, johon täytyy uhrata yhä suurempi osa verotetusta tulosta.

Mutta kirkko toki haluaa paimentaa yhä uskollisesti sieluja armeijaan uskonnollisella kielenkäytöllä. Eihän kirkon sovi unohtaa perustehtäväänsä valtionkirkkona.

Kirja:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Raamattu+oli+ase/HS20110213SI1KU02auj

Ei se ollut pommi vaan suru - HS Afganistanissa

Ei se ollut pommi vaan 

• "Suru iski tukikohtaan".  - HS

 Tämän päivän Hesarin juttu on selkeydessään karmein esimerkki sotapropagandauutisoinnin emotionalisoivista keinoista, tunteellistamisen keinoista.
Ei tämä ole sotapolitiikkaa vaan surua.
Ei ole kyse hyökkäyspolitiikasta vaan empatiasta. Suru iski. Ei pommi. Ei sotilasoperaatio. Ei sota.
Helsingin Sanomien ohjatun kontekstiassosiaation funktionaalisuutta: luodaan analogioita, joilla sympatian kohde tehdään alitajuisesti selväksi ilman fakta-ajattelua. Jopa sana isku tunteellistetaan.

Asetelma ja implikaatio:
Jos tunnet empatiaa suomalaisia poikia kohtaan
= kannatat poliittista hyökkäyssotaa vieraassa maassa.
Artikkelin hengenkohotuksen "kommenttiosuus"  "Vaarallinen turvallinen" mielipuolisen älytön kliimaksi: 

• "Afganistanissa on vaarallista silloin, kun siellä on turvallista".

Kansalaiset.
Pelko on siis hyväksi. Siellä tehdään miehiä. Pelossa ja salaisessa sodassa.
Tyhmä tuntee olonsa turvalliseksi hyökkäyssodassa. Totta.
Hesarin ansiosta osaat nyt kulkea sotilaiden saappaissa. Tunteellisesti, epäpoliittisesti. Kansalaisen perusvelvollisuus on tuntea sotilaiden tuska ja tunnollisuus.

Tiesitkö, että Suomessa ei ole purettu kaikkia jatkosodan aikana luotuja sensuurilakeja?(Kekkosen toimesta)
Sotilaan kuolema taas ilmoitettiin meille mutta sotilaiden tappamia ei ilmoiteta.
Siksi emme tässä "demokratiassa " saa tietää, keitä, milloin ja kuinka paljon ISAF-iskujoukkomme tappaa vieraassa maassa. Tätäkö on toimiva demokratia? Suomi on muutenkin poliittisesti ohjattujen virkamiesten salaaman tiedon maa.
Lähetämme, maksamme ja itkemme sotilaita, mutta emme saa tietää rauhanturvaamisen hintaa vieraan maan kansalaisten body counttina.

Miksi?
 Tervetuloa jatkosodassa käytettyihin sotapropagandan keinoihin vuonna 2011.
Lähettäkää mielipiteenne eduskunnan oikeusasiamiehelle.
  
 

•  Hs sivuA4 - koko artikkeli paperi-Hs tai maksullinen digilehti esikatselu:

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=Suru+iski+tukikohtaan&hae=Hae

Helsingin Sanomien ikonostaasi Stefan Wallinista

 Helsingin Sanomien ikonostaasi Stefan Wallinista

Jos katsotte tämän päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivujen juttua kulttuuriministeri Stefan Wallinista, niin huomaatte, että visuaalisesti tämä sivu vain pönkittää ministerin eli Wallinin arvovaltaa.

Visuaalisen pilailun tai tässä jopa pilkan kohteena ei ole Wallin tai taidepolitiikka vaan instituutioiden ulkopuolelle jätetyt taitelijat. Wallin ei ole koominen hahmo vaan ihan reaalinen keisari säälittävien taiteilijanukkien yläpuolella. Nuket ovat niin surkeita että katsoja on onnellinen katsoessaan tätä ikonostaasia, että nämä systeemin ulkopuolelle jätetyt luuserit eivät saa rahaa.

Pax Valta. Kunnioittakaa valtaa niin saatte rauhan.

 Helsingin Sanomat osaa kontekstiviestinnän. Helsingin Sanomien mukaista oikeistolaista "virallista linjaa" pönkitetään joko sensuurilla (sisällön rajaamisella ja poisjättämisillä) tai asetelmallisuudella. Suora ideologisesti perusteltu hyökkäystä ei suoriteta vaan valtakunnan oikeistoeetos tehdään selväksi asetelmallisudella ja kontekstiviestinnällä. "Sävyillä", vihjailulla, surkuttelulla, leimaamisella.


Valtion ohjaama taiteen raha vyöryy itseään sensuroiviin instituutioihin, sillä isot instituutiot eivät käy kansakunnan kipupisteisiin tai haastavasti  käsiksi vallanpitäjiin. Varsinkaan teatterit. Teatteriesitys Vanhasesta oli vain vallasta poistuvan syntipukin ruoskimista seuraavien vallanpitäjien kirkastamiseksi.

Insituutiot palvovat valtaa, sillä jatkuvuus on instituution ainoa funktio. Mitäänsanomattomien esitysten mitätön autuus.

Nöyryys, pelko, staasis, näennäisyys.

Varsinkin elokuvataide osaa ohittaa yhteiskunnalliset kysymykset tunnollisesti opetusministeriön rautaisessa otteessa. Useimmat suomalaiset elokuvat ovat joko porvarillista tirkistelyä  tai valistusmateriaalia varoituksena siitä, kuinka käy, jos ei tavoittele porvarillista  onnea, "tyytyväistyyttä" epäpoliittisuutta ja mitäänsanomattomuutta.

Epäpoliittinen elokuva ja taide on mitä poliittisinta vallan siunaamista - vallan siunauksella.


Tuntematon sotilas kansallisteatterissa oli mitä pöyhkein esimerkki kansakunnan oikeistolaisten myyttien nuoleskelusta ja sievistelevästä "modernisoinista". Mitään kapinaa tai haastamista ei lavalla nähty. Eihän sotaveteraaneja saa loukata ja sodan poliittista kuvaa paljastaa. Kaiken paljasti se, että Mannerheimia ei ammuttu lopussa vaan naispresidentti yms klise.

.

Nokia on vaipunut koomaan

in English 

Nokia on vaipunut koomaan.

Potilasta yritettiin tekohengittää uhkailemalla ja verensiirrossa potilas sai lisäksi väärää MS-verityyppiä.

Pahoittelemme tapahtunutta. Onneksi uusi elinsiirtolaki sallii elinten pilkkomisen ja myymisen kansainvälisillä markkinoilla polkuhintaan nopeasti ilman omaisten lupaa.

Ellei potilas saa Android-tyyppistä adrenaliinia tai potilaan itse tallettamaa Meego-plasmaa terästettynä sisältöpalvelujen tuottamisen rautaisannoksella, toivo on menetetty ja imago tuhottu 8:ssa viikossa. Ruumiinavaukseen on ilmoittautunut ainakin sympaattinen Stephen Elop saattohoitoavustajana.
Pahoittelumme lähiomaisille.

::

Elämme mykistäviä aikoja.

Nokian hallituksen tulisi ymmärtää, että Nokia on mukana elämäntapakulttuurissa ja elämänhallintamarkkinoilla.

Puhelin ei ole puhelin eikä tietokone vaan elämänhallintaa.

Nokia on nähty ylpeänä ja itsenäisenä.

Nokian ylpeys on ollut myös ansa johtotason egoelvistelynä - mutta positiivisesti hahmotettuna funktionaalinen ylpeys tulee olla täydellinen itsehallinta omaan toimintaan, vitalinen muuntautumiskyky kulttuurina ja ilmaisu/sisältö tuotteiden profiiliina.

Linuxin luvatussa maassa Androidin Appseja ymmärtävä Linux olisi ainoa ratkaisu, muodossa tai toisessa. Mitään muuta toivoa ei ole valloittaa Luvattu maa, Amerikka. Nokian mastodonttinen arvo on ollut Luvatun maan valloittamisvisioissa muun maailman suosion kutittelemana. Nokiahan on aivan mitätön Amerikassa ja Englannissa.

Toinen pelastusvaihe olisi tyylin tiedostaminen.

Tyylillä tarkoitan sisällön ja inspiroivan interaktiivisuuden hallitsevaa asemaa hypoteettisessa, kilpailukykyisessä Nokiatuotteessa raudan yli. Hengen voima materian yli - eli kulttuuria.
Kaikki, mitä julkaistaan sen tulee toimi 100% visuaalisesti, varmasti, ymmärrettävästi, helposti mutta räätälöitävästi eikä ns. Nokia-toleranssi käyttäjän laskuun "lupaavalla" mutta keskeneräisillä toiminnoilla.

Ihminenkin antaa yksilönä itsestään mielikuvan nimenomaan interaktiivisella, vuorovaikutteisella käytöksellä, ei luettelemalla kuurosti speksiään eli CV:tä.


Kolmanneksi pohjoismainen arre eli humanismi ja huumori. Nokian ekosystemiä on ruokittava raa'alla rahalla. Innovaatio ei kastele itse itseään ja tule kontaten Nokian pääkonntorin ovelle polvet verellä, kuten tähän asti.

Jos humanistinen Nokia ei toteudu, kaikkien ohjelmistokehittäjien on äkkiä hylättävä wintoosa-Nokia ja keskityttävä Applen ja Androidin toimintakulttuuriin. Persoonallisella otteella. Käyttäjä haluaa viihtyä ja yllättyä.

Massamarkkinat odottavat viisasta ja multimedian kulttuuriksi ymmärtäviä tahoja. Kaikki muuttuu interaktiiviseksi.



Kaikki muuttuu fuzzy logiciksi.


Aivan kaikki. Kirkkokultuuri ja sen perillisenä teknoyritysten saneleva yhtenäiskulttuurin monoylimielisyys papin pönttösaarnakulttuurina ja Nokian pyhäinjäännös-kännymalleina on ohi.
Kuluttaja on kuningas.

Vanha kuningas teurastettiin aina alkuperäisissä kuningaskulttuureissa julkisesti uuden kuninkaan vallansiirron osoittamiseksi.


Onko Nokia teloituskomppanian edessä silmät ummessa Troijan hevosen johtamana vai osaako hallitus tehdä tärkeimmän, toisen U-käännöksen asiakkaiden halun ja tarpeiden suuntaan ja itsenäisen Nokian mielikuvan palauttamiseksi? Reaalisella itsenäisyydellä ja oppimiskyvyllä?

Oppimiskyky on murskattu vähitellen Nokian rahakeskeisessä johtaja- ja statuskulttuurissa. Nokiassa ei ole palkittu taidosta vaan Neuvostoliittolaisessa suhdepelissä. Johtajien amerikkalaistyyppinen ökyoptiokulttuuri on purettava täydellisesti.

Käyttäjä on kuningas eikä johtajien ekosysteemi. Johtajia on erotettava ja vaihdettava eikä työntekijöitä. Humanisteja johtajiksi, insinöörit eivät ole ikinä hyviä johtajia. Sosiologiaa, ei turboahdettua nippelinokiaa.


Ja neljänneksi se tyhmyyden ydinsyy, tärkeimmän kysymyksen halveksunta insinöörisäätelijöitten valtakunnassa.

Vain yksi kysymys ja sen mukana puuttuu kaikki: miksi iPhone on haluttu?

Miksi ei muka iPhonen aseman varjossa voi luoda vieläkin vapaampaa, interaktiivisempia tuotteita tulevaisuuden vuorovaikutusperiaatteilla? Ihminen lähtökohtana? Eikö Microsoftin virheitä ole katsottu 25 vuoden ajalta? Taskuun klapi vai haluttu Nokia?

Älkää katsoko taakse, älkää katsoko nykyisen päätöksen aiheuttamaa häpeää ja romahdusta vaan oikeaa linjaa. Jos koko sivistyksemme ei romahda ahneiden pankkiirien uuten pankkikriisiin niin Nokia voi olla lunastaja imagolleen  mutta ei ulkoistamalla johtajien erektio-ongelmia toisen mammutin säheltämiselle ja uhoamiselle. Pako ei ole ratkaisu. Toisen ongelmaisen yrityksen syleily näyttää nyt saldonsa.

• in English

Nokia disconnecting itself

Kirjoitin tästä Nokian MS- linjauksesta jo kuukausia sitten:

Stephen Elop on Troijan hevonen

Jo silloin, kun suomalaiset asiantuntijat eivät tähän uskoneet vaan olivat innoissaan Nokian mahdollisuuksista,  Meego-järjestelmästä ja uskoivat Nokian itsenäisyyteen.

Microsoft megafirmana on tietysti oivallinen pakopaikka, jos ei ole itsetuntoa.

Elopin valinta oli paniikkiratkaisu ilman uskoa Nokian omiin voimiin ja Linuxin vaihtoehtoihin (mm.Android) helposti muokattavana ja nopeasti sovellettavana käyttöjärjestelmänä.

Nokian johto ei yksinkertaisesti näe omia johtamiskulttuurin ongelmiaan ja siksi hätääntyneenä ulkoistaa ongelmansa: juoksee vielä suuremman johtamiskulttuurinkompleksin suojiin päästäkseen oman sisällön ja sisältötyylin luomisesta.

Nokiasta tulee nyt ohjelmistofirman narttu, jalkavaimo.

Tulevaisuuden raha on sisällöntuotannossa, sisällöntuotannon jakelussa yms - ja niin sisällöntuotantoa Nokiassa on sabotoitu johtoportaan kautta hartaasti.

Nokian johtajat päästävät nyt itse itsensä pälkähästä eikä heidän tarvitse tunnustaa omaa henkilökohtaista pätemättömyyttään mediafirman kyvyttöminä visioijina. Halpapuhelimia ylistetään Nokiassa vaikka pikkuirma Apple tekee enemmän voittoa taskutietokoneellaan.

iPhone on elämänhallintaa, Nokialaisen käyttö taas laitteen hallintaa.

Innovaatio- ja yrityskulttuurin vuorovaikutuskonkurssia ja yhtiön tärkeimmäksi toimintakulttuuriksi muodostunutta optiosäätyjakoa ja statuskilpailua paetaan jättiläisen varjoon. Johtajakulttuurin sokeaa ylistämistä jatketaan Neuvostoliiton henkeen keskeneräisillä tuotteilla eikä käyttäjäkeskeisen toiminnan torjuntaa käsitellä. Nokian pyhäksi ja koskemattomaksi "tiedoksi" muodostui 90-luvun alussa sen johtajien oppimat niksit teknologian rajoittuneisuuden kanssa jekkuilulle.

Johtajat kuvittelevat voivansa nyt puhtaasti toteuttaa rautakeskeistä, kapeaa näkemystään puhelimesta teknotuotteena - juuri sitä samaa näkemystä, joka on ajanut Nokian Amerikassa marginaalipuhelimeksi. Nokia-tuotteesta tuli  johtajien papereissa tuotantokriteerien speksimöykky, jota käyttäjän täytyy ihailla vaikeana käyttötavarana ja jonka käyttöongelmia ei suunnitellessa pohdita.


Puhelinta ei nähty sisältönä, kokemuksena vaan työkaluna, vasarana.

Käyttäjän kokemus Nokia-puhelimesta oli aina käyttäjän vika jos käyttäjä ei ajatellut insinöörin tavoin. Kännykän tilttaaminen oli normaalia testaamiseen tottunelle Nokia-insinöörille. Elämä on testaamista ja seuraavan tuotteen odottamista. Eihän laitteelta voi vaatia luotettavuutta vaan laitetta täytyy ymmärtää.

Nokian kännyköitä ei tehty todellisille käyttäjille vaan tuotantolinjojen virtuaalisille kriteereille. Johtajille oli ylpeys, että kännykkä oli johtajan rautaisen käden luoman suunnitelmaluonnoksen mukainen eikä prosessin tulos, testauksen ja palautteen jälkeen uudelleen muokattu käyttöliittymä.

Käyttöön liittyvien ongelmien huomaaminen toi ongelmia ongelmien huomaajalle Nokiassa. Tärkeintähän olivat vain mittauslaitteen antamat numerosarjat tehoista ja bittivirroista. Korjausliikkeet ja itsekritiikki oli häpeällistä tuotantoprosessissa, se on ollut "väärässä oloa" eikä tavoitteellisuutta.
Taito ja uudistuva innovaatio ei määrännyt miehen arvoa vaikka insinöörifirmassa sen tulisi olla numero ykkönen. Humanistinen kokemus - ja elämyskehitystyö oli hardcore-insinöörien halveksimaa tuittuilua ja hienostelua.

iPhonea haukuttiin Suomessa todella rankasti naisten puhelimeksi. Tyypillistä management by perkele.


Näköalattomat johtajat voivat nyt saattaa loppuun visionsa luovuuden ja mediatuotteen ideologisten ja humaanien vuorovaikutusnäkemysten hylkäämisestä Nokiassa.

Nyt tehdään vain kuoria ja ihmiskuvaan ja mediasisältöön liittyvä essens ulkoistetaan pois vastenmieleisenä asiana -  vaikka Nokian propagandaosasto hehkuttaa Nokiaa sisällöntuottajana. Nokiassa ylistettiin nyt-hetken tyytyvisyyttä eilisen kännykän teknisesti mitattaviin ratkaisuihin  ja tyylitottumuksiin eikä tulevaisuuteen, visuaalisuuteen ja ihmisten tarpeisiin yleismedialaitteelle.
2001 saakka Nokia teki edistyksellisiä kännyköitä mutta johto kieltäytyi ehdottomasti tekemästä taskutietokonetta. Sisältö-Sampoa. Big mistake. Huge.

Nokiassa johtotason halveksima softapuoli ja käyttäjäkeskeisyys luovutetaan nyt toisiin käsiin, aivan kuin mitään ongelmaa sisälllöntuotannossa ja humanistisessa ihminen/laite -vuorovaikutusnäkemyksessä  ei olisi ikinä ollut tai ongelmana ei olisi ollut johdon ylpeät linjaukset ja itsetyytyväisyys. Luovat nuoret tekijät eivät saaneet tilaa nokiassa vanhojen luodessa mahtavia optio-muureja yhtiökulttuurin jyrkkään säätyjakoon.

Nokia tukehtui statuskulttuuriin ja eriarvoisuuden korostamiseen. Yhteistyökumppaneille ei jaettu yltäkylläisyydestä reilua kiitollisuutta ja niin apuohjelmistot ja laajennukset puhelimiin olivat halpoja ja huteria tekeleitä aneemisilla budjeteilla.

MS Phone on suljettu käyttöjärjestelmä eikä puhelimen kehittäjä voi kehittää systeemiä ja sen luonnetta.

Epätoivo on aina itsetuhoista. Ongelmien kieltäminen taas harhaista. "Lautta on liekeissä". Press, hold on your pants.

London calling. Nokia falling.

• *“Elop has decided to run the risk of really triggering a collapse of Symbian phone sales over the next three quarters,” said Tero Kuittinen, an analyst with MKM Partners LLC in Greenwich, Connecticut.

  
  
  
  • PS   Radiossa jollain kanavalla käytettiin juuri (11.2.11.) tuota keksimääni nimikettä "Elop oli Triojan hevonen")

• Ruotsalaiset päättivät Nokian kohtalon http://www.itviikko.fi/uutiset/2010/10/02/tassa-ovat-nokian-suurimmat-omistajat/201013676/7

Kaikki Nokia-artikkelini

Toinen kirjoitukseni: Hyvästi Nokia




Press conference - Nokian Lontoon tilaisuus live-raportti

• Nokia Strategy and Financial Briefing in London 11th February 2011 - paikalla myös Microsoft CEO Steve Ballmer:
• http://blogs.ft.com/fttechhub/2011/02/nokia-live/

II

• http://www.knowyourmobile.com/blog/767384/live_blog_nokia_strategy_and_financial_briefing.html

Suomalainen musiikkikulttuuri ja oikean tuen puute

Tänään la HS mielipide-sivulla kirjoitukseni:


Suomalainen musiikkikulttuuri

Suomalaisella musiikkikulttuurilla olisi täydelliset mahdollisuudet olla suuri kulttuuritekijä pop-, rock- ja vaihtoehtomusiikin maailmanmarkkinoilla kuten Ruotsilla. Mutta kuitenkin on kulttuurisia ja poliittisia ansoja, jotka estävät tehokkaasti kehitystä ja luovuutta sekä varsinkin markkinointia.




Suomessa on ollut ehkä maailman laajimpia musiikkikoulutusjärjestelmiä konservatorioiden yms. kautta. Koulutustapa on kuitenkin luovuutta tappava. Kun innokas musikaalinen ihminen ryhtyy koulutukseen, hän törmää teorian totaaliseen painotukseen.

Luova musiikilla leikittely ja korvakuulolta soittaminen sekä karismaattisen ilmaisun tapailu tukahdutetaan täysin neuroottiisen opetuskulttuurin takia.

Näin korostetaan vain musiikin teoriaa ja puhdasta soittamista ja musikaalinen nuori voi nujertua täysin epämusikaaliseksi instrumentalistksi.
 

Teorian oppinut ihminen ei usein enää osaakaan olla improvisoiva, olla esiintymiskykyinen ja uutta hahmottava viiden vuoden kuivan runnomisen jälkeen. Musiikin opiskelun päämääränä ei tulisi olla standardi, opettajan matkiminen ja opettajan tyytyväiseksi tekeminen. Itsensä ilmaiseminen ja esiintymisen voima ei tapahdu koskaan puhtaan soittamistekniikan kautta. Vain uusi kokeileva ja mielenkiintoinen musiikki valloittaa maailmaa.

Suomessa on erittäin laaja ja tarmokas bändikulttuuri huolimatta apurahatuen järkyttävästä puutteesta. Sillä on kuitenkin taakkana vakavasti lamauttavia ryhmädynaamisia ihmiskuvaongelmia ja emotionaalisia ennakkoluuloja kahtena yleisenä ilmiönä, jotka ovat vain saman kolikon eri puolia. Englannin EMI:n johtaja kritisoi erittäin selkeästi nimenomaan suomalaisten bändien vokalisteja pari vuotta sitten mutta sekin otettiin vain loukkauksena eikä signaalina.

Suomalaiset muusikot eivät aina arvosta laulajia, jotka ovat muuta kuin "instrumenttia hallitsevia oikeita muusikoita" vaan ovat  luonnonlahjakkuuksia. Kuitenkin persoonallinen laulaja on kansainvälisesti kaikkein tärkein bändin ominaisuus, vaikka hän ei osaisi lukea nuotteja tai soittaa kitarasooloa.

Toki bändit ottavat sitten myös pelkkiä laulajia mukaan bändiin mutta valinta on usein juuri turvallinen ja viihdyttävä ystävä, jonka kapea ilmaisukyky ei kavereita haittaa lainkaan. Muusikoillehan tärkeintä on soittajien musiikki, laulaja on vain ylimääräinen lisäke.

Usein näyttää siis siltä, että muusikot pelkäävät eniten karismaattista laulajaa, joka saisi "liikaa huomiota", joten valitaan samankaltainen, nöyrä muusikko ruotuun tai harmiton lapsuudenystävä laulajaksi, jotta vokalisti ei veisi liikaa huomiota itse bändistä. Tämä asenne on erittäin itsetuhoista maailmanvalloituksen ja laadun kannalta. 

Kaikille suomalaisille luovan alan tekijöille ryhmätyö on erittäin ongelmallista. Kenelle kuuluu kunnia saavutetusta luovasta tuotteesta? Tämä ongelma estää useimman luovan ryhmän kehittymisen ja jopa alkuunsa muodostumisen.

Suomalainen tasapäistämisen eetos ei esiinny pelkästään lannistavassa viranomaistoiminnassa vaan sen ovat myös valitettavasti kansalaisetkin omaksuneet. Ryhmän kaikkien jäsenten tulisi siis olla samankaltaisia, verrannollisesti luovia ja samantyylisiä, eikä ryhmä voi tunnustaa yhtä jäsentä luovuudessaan persoonallisemaksi ja silti tehdä hänen kanssaan energistä yhteistyötä yhteisenä projektina. "Samanarvoisuuden" väärinkäsitetty pakkomielle johtaa samankaltaistamiseen ja luovuuden jäädyttämiseen.

Markkinointipuolella suurin ongelma pienessä maassa on poliittinen pop- ja vaihtoehtomusiikin torjuminen. Poliitikot ovat valinneet oopperan ensisijaiseksi kulttuurin tukimuodoksi.

Ooppera saa vuosittain n. 65 miljoonaa euroa erilaisia tukiaisia. Tämä raha on pois muista suomalaisen kulttuurimuodoista: pop-musiikki saa reilusti alle 100 kertaa vähemmän tukea. Asetelma on täysin kestämätön, sillä oopperalla on paljon vähemmän yleisöä Suomessa ja maailmalla.

Pop-, rock- ja vaihtoehtomusiikki olisi suomalaisen vientiekspansion suurin mahdollisuus, jos äänestäjät painostaisivat määrätietoisesti poliitikkoja luopumaan elitistisestä kulttuuripolitiikasta. Itsenäisille ja kokeileville ryhmille kohdistettujen tuottajien sekä täsmäkoluttajien tukeminen olisi nopein tie avata kulttuurisia lukkoja muusikkojen tarpeiden mukaan. Tuottaja, joka ymmärtää tukea erilaisia lahjakkuuksia eikä kilpaile luovuudessa luovien kanssaan, on ratkaisun avain.

 Arhi Kuittinen 

2011

Pedofiilien turvakirkko

" Ajattelin, että en voi mennä poliisille, ettei kukaan ymmärtäisi tai uskoisi tätä juttua. Sallmen on itse jo monessa polvessa pappisperheen jäsen ja tunsi kirkon vaikenemisen kulttuurin hyvin.

- MTV3

Lastensuojelun asiantuntija oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen tyrmää piispojen rippiselvityksen - Kotimaa24

 Olen nuorena itse seurannut sivusta, kuinka seurakunnan nuorisotyössä on suojeltu pedofiilisesti saalistavaa ja ahdistelevaa pappia.  Pappi (perheellinen) kosketteli ja hyväili systemaattisesti ilman lupaa seurakuntakeskuksessa julkisilla paikoilla hyvin häkeltynyttä tyttöä.

Muut työntekijät kieltäytyivät puuttumasta ja soittamasta kirkkoherralle koska "kirkkoherra on lomalla eikä pidä häiriöistä" kun yritin selvittää asiaa. Pedofiili ei välittänyt lainkaan henkilökohtaisesta kritiikistä.

Olin itse sitten lopulta valmis soittamaan kirkkoherralle tai poliisille mutta ahdistelija ja lääppijä onnistui yllättävän nopeasti aivopesussa. Kohteena ollut tyttö alkoi leikkiä tyttöystävämäistä halittavaa nukkea ja fyysistä läheisyyttä miespapin iloksi.

Aivopesu on aika yksinkertaista. Luodaan hirvittävä paine ehdottomalla auktoriteetilla (Jumala-käsitteen avustuksella) ja nuori ihminen vain murtuu.

Olen myös kuullut nuorilta miehiltä kunka naistyötekijät  ovat painostaneet ja vihjailleet ilman kirkkoherran vastuunottoa. Naispedofiilejäkin riittää.

Suomessa ei ole tehty tilastoja STAKESin kiellon takia mutta Itävallassa joka seitsämäs nainen on raiskattu ja usein nuorena.

Ehkä kirkko nyt muuttuu - taas ulkoisen paineen alla.


Kaikki ahdistelua kokeneet nyt rikosilmoitusta tekemään ilman turhaa kelausta.

 

Rippisalaisuutta koskevaa lainsäädäntöä ei muutettu...

 

Taaskaan kovin moni kirkon työntekijä ei joudu julkisesti tilille raiskaajien suojelusta ja rikoslain rikkomuksista rikoksen salailusta. Kirkko vain pahoittelee katolisen kirkon sekä lestadiolaisten tyyliin ja painostaa uhreja olemaan vetämättä työntekijöitä oikeuteen kristillisiin arvoihin vedoten. Ja pedofiilit jatkavat kristillisten arvojen suojissa.

Rippisalaisuus on katolisessa kirkossa "sakramentti" eli "pyhä asia. Protestantit kumosivat tämän, koska se antoi aiheetonta papeille säätyvaltaa ja määräysvaltaa ihmisten elämässä.

Korkekirkolliset tahot Suomessa eivät halua vieläkään tehdä tästä kirkosta protestanttia vaan roomalaiskatolisen kirkon sääntöjä suojellaan mustasukkaisesti. Suomen kirkossa ei ole tehty aitoa uskonpuhdistusta. Protestantismin humanistisia periaatteita yksilön suojasta ei haluta toteuttaa. Korkeakirkolliset piirit kirkossa haluavat pitää voimassa käsitykset room.katolisen kirkon sakramenteistä vaikka ne eivät yksinkertaisesti ole protestanttista teologiaa.

Pappikeskeinen rippi-käsitys on voimakas papin statuksen takaaja ja nostaja.

Pappi on silloin ikäänkuin Jumalan välittäjä, Jumalan edustaja katolisen teologian  mukaan. Se ei ole protestanttisen yleisen pappeuden käsitteen mukaista (perustuu Paavalin ja Jeesuksen opetusten tulkintaan). Se on vain valtapeliä, papin maagisen roolin vatikaani-kuvastoa.

Protestanttisessa uskontokäsityksessä jokainen voi jakaa ehtoollisenkin - vaikka papit tätä oppia jemmaavatkin ja estävät "maallikkoja" toimimasta - korostakseeen omaa asemaansa katoliseen tyyliin. 

Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa kirkon työntekijä olisi tehnyt rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä toisen työntekijän seurakunnassa harrastamasta seksuaaliahdistelusta.

Tiedossani on sen sijaan monta tapausta, jossa pappi on vuotanut rippisalaisuuksia poliittisille tai uskontopainotuksen yhteistyökumppaneille aseiksi mustamaalata erilaisia kirkon jäseniä. Piispojen puuttumatta.

.

Hegel, Zizekin salainen idoli Ti klo 18

Hegel-keskustelu

Tiistaina - ihan vaikka huumorilla, sillä sitä tulee satelemaan Hannu Taanilan ärräpäiden siunauksella. Saavu ajoissa, jos haluat istumapaikan 17.45

PLATON-klubi

Sijainti: Kirjakauppa Kirja, lasipalatsi - Ajankohta: 8. helmikuuta 2011 18:00

http://en.wikipedia.org/wiki/Hegel#Progress

Tärkeä ajattelija, ei uskonnollissävytteisen shiftinsä takia vaan vaikutuksesta niin moneen soppaan kulttuurihistoriassa. Lähtökohtana uskontofilosofia Jumalan halusta tulla mahdollisimman itsetiedostavaksi luotujen kautta, luominen nähdään tässä teoriassa Jumalan tiedostamiprosessina.

Teesi-antiteesi-pingpong ideologisen skeemaprosessin alullepanija filosofian historiassa, Hegel tavallaan käänteisti Aristotelisen potentian ja aktualisoitumisen prosessin degeneroituneen  yksilön oman yksilöllisen treenikamppailutilasta universaaliin historian evoluutiogeneroitumiseen.  Vastakohta ja rappio olikin vain käännekohta paremmalle - mitä suurempi romahdus tai vastoinkäynti, sitä voimakkaampi vastaliike.

Katsoi Aktuaali aitous-ideaalialkupuhtauden ulos valmiin ideauniversumin yksilötarkastelukulmasta historian käänteiseksi jalostumisprosessiksi.  Simple and crazy?

Taustalla historiaprosessikäsityksessä seemiläisten ja zarahustralaisten valkeuden poikien taistelu-/jalostumisvisio ihmiskunnan puhdistumiseksi ylimmän Jumalan yhteisöksi.

.

Kuinka uskonto määritellään - Voimalan keskustelu

Voimala-keskustelu

• vielä Areenalla sunnuntaina

"Miksi Koivuniemen herran karisma puree? Hengestä, hurmiosta ja sielun valtaajista puhuvat mm. Mukana ovat lahkossa olleen Ilkka Wiion lisäksi kirjailija Antti Nylén, Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä ja tutkija Pekka Yrjänä Hiltunen. Voimalaa juontavat Marketta Mattila ja Raisa Rauhamaa"

Aika mielenkiintoista uskonnon kokemisen, näkökulmien ja määrittelykantojen pallottelua ja asennemallien paljastelua.

Huvittavinta tässä on sama sivistymätön sävellaji ja ohipuhumisen kulttuuri kuin monessa muussa suomalaisessa uskontokeskustelussa, miten eri päämäärillä ja eri perusteilla ihmiset puhuvat toistensa ohi -  eivätkä juontajat pidä lankoja lainkaan käsissä katsojan puolesta.

Ihmiset eivät haasta toisiaan suomalaisessa keskustelussa - tahallaan puhutaan eri kantilta eikä anneta selkeitä vastaväitteitä. Keskustelemattomuuden kulttuuri - maltillisuuden suomettumista.
 
Ohipuhumisen kulttuuri.

Ei vain vastata toisen esittämään kysymykseen tai kyseenalaistamiseen. Puhutaan vain oma roolipuhe monologina dialogin neutralisoimiseksi ja oman roolitehtävän suorittamiseksi. Roolin korostus tärkeinta ilman selvää asiakeskeistä konfliktia.
 Jokaisella meillä on kognitiivisia uskomusmalleja jotka ovat "liimana" maailmankuvallemme, ikäänkuin pahviin piirrettyjä palapelin ääriviivoja palapelin teon helpottamiseksi. Tämä pala tänne, tuo tuonne, ja se roskiin.

• TOINEN Voimala-keskustelu vielä pari viikkoa katseltavana

Voimala:

Seikkailu henkimaailmassa

• "Seikkailu henkimaailmassa. Mielen rajoista ja oudoista kokemuksista keskustelevat ohjaaja Kaija Juurikkala, suomentaja Anuirmeli Sallamo-Lavi, kirjailija Heikki Saure ja psykiatrian erikoislääkäri Heikki Nikkilä.  Kaija Juurikkala on kirjoittanut omaelämäkerrallisen kirjan Varjojen taika (Like 2011),  jossa hän kertoo erikoislaatuisista kokemuksistaan henkimaailmassa.  Kaksi vuotta sitten hän teki uudenvuodenlupauksen: "Avautukoon portti näkymättömään maailmaan. Minä astun siitä sisään. Tapahtukoon se, mikä tapahtuakseen on."  Nyt hän uskaltaa katsoa lapsuuden traumojen läpi ja uskaltautuu elämänsä ensimmäiselle yksinäiselle matkalle Japaniin kirsikankukkien aikaan.  Kirjailija Heikki Saure on kirjoittanut  Matka yli ymmärryksen- kirjan (Avain 2011, ilmestyy16.2.), jossa kerrotaan selvänäkijä  Anuirmeli Sallamo-Lavin elämäntarina.  Heikki Saure on lahtelainen kirjailija, joka väittää, ettei usko yliluonnolliseen.  Muuntuneet tietoisuudentilat kuitenkin kiehtovat häntä.  Yliluonnolliset kokemukset, enneunet ja déjà vu-hetket ovat tuttuja hyvin monelle.   Miten psykiatrian  erikoislääkäri Heikki Nikkilä tulkitsee niitä?  Missä kohtaa on kyse parantamisesta, missä taas hajoavasta mielestä?"

Marttyyrit, Martyrs

- elokuva ja psykohistoria

* Televisio


.