Se luontevuus, se karisma, se sosiaalisesti älykäs lämpö on 300 vuotta suomalaisia kirjailijoita edellä. Suomalaiset kirjailijat vetäytyvät ilmeettömyyteen ja vittuilevaan ylemmyyskompleksiin. Kuin haastateltavaksi joutuminen olisi loukkaus suomalaisen kirjailijan etäisyyshallinnassa.
Hotakainen oli taas suominihkeyden ja alentuvaisen halveksunnan kauhukuva.
Suomalaiset mieskirjailijat rynyävät kaiken lisäksi nyt ahneen emotivismin aalloilla. Jari Tervo on viimeisin emotivismin suohon hukkunut, huhmaroi kuitenkin yhä paksuilla lauseilla ja kömpelöillä sanoilla.
Kilpailu naislukijoiden rahoista Suomessa on epätoivoista, haituvan kevyttä ja valheellista lumohumanismia.
Aivan kuten elokuvasäätiön ja oikeisto-opetusministeriön valvonnan alla elokuvakulttuurissa ei näy rehellistä ajankuvaa ja yhteiskuntakritiikkiä ankaran sensuurin alla on kirjallisuusskene näkymättömän sensuurin alla. Kustantajat puhuvat julkisuudessa hämäyksenä aivan muuta kuin mitä painostavat kirjoilijoitaan suoltamaan kevytlevitteenä kaupallisuuden paistinpannulle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti