Piispojen teologinen väistely ja valheellinen mediapeli kirkkokulttuurin ja piispojen vanhoillisen vallan "tasapainotteluna" on johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa järjestöt vetoavat kirkon nykyiseen oppiin ja ihmiskäsitykseen heteroavioliittojen ainoasta "oikeaoppisuudesta" ja "siunauksellisuudesta" (yhteisön hyväksymänä perheyksikkönä) mutta rahoittajat vaativat nyt järjestöiltä (jäsenten/ yleisön pyynnöstä) homoseksuaalisuuden periaatteellista hyväksyntää kirkon oppien ohi:
On ällistyttävää, että seurakuntien humanistinen kapina ei kohdistu lainkaan valtarakenteen opinvartijoihin eli piispoihin ja kirkolliskokousedustajiin vaan vain fundamentalistisiin toimintaryhmiin, jotka käytännössä haluavat toimia kirkon ulkopuolella.
Kirkko on ideologisena organisaationa mielenkiintoisessa umpikujassa edustaessaan perinteisiä roomalais-katolisia käsityksiä hierarkisesta uskontomuodosta modernissa Suomessa ja vastentahtoisesti toteuttaessaan valtion kirkkolain velvoittamana valtion virkamieslakeja mm. tasa-arvolakia valtionkirkkona.
Kirkon korkeakirkolliset eliittipiirit nojautuvat sitkeästi roomalais-katoliseen teologiaan (ja sen johdannaiseen viidesläiseen/ kalvinistiseen fundamentalismiin), joka perustuu keskiaikaiseen yksilön alistamiseen, uskonnon "muuttumattomuuteen", "ikuiseen" oppiin ja kirkon "jumalalliseen" valta-asemaan ihmisten määrittäjänä.
Luterilaisena instituutiona kirkolla olisi mahdollisuus olla hyvin inhimillinen, moderni, epäbyrokraattinen ja protestanttinen yhteisö, sillä protestanttinen teologia on pohjimmiltaan ihmiskeskeistä ja todellisuushakuista. Jumala ei ole siinä epäinhimillinen ja ihmisyydestä erillistä rituaalimagiikkaa - kuten katolisessa magiauskossa mm. pappien pyhyydestä verrattuna muihin ihmisiin.
Kirkossa keskustelu protestanttisesta teologiasta on kuitenkin hyvin vähäistä vaikka löytyy paljon kirkon oppien vastaisen seksuaalisuuden kannattajia.
Kristinuskon lähtöpiste on ihmisessä, joka sanoi, että uskonto, henkinen kehitys, ei ole ihmistä suurempi ja ihmisestä erillinen valtainstituutio.
Jeesus hylkäsi rituaaliuskonnon ja pappiskultin.
Ihminen ei ole sapattia varten vaan sapatti on ihmistä varten.
Ihminen ei ole uskontoa varten vaan uskonto on ihmistä varten.
Luterilaisuus on tämän vapaustaistelun jatkumoa pois magiasta ja pappisruhtinaista, piispoista ja paaveista. Protestantismin ensimmäinen julistus oli, että kukaan elämän tarkoitusta etsivä ei tarvitse välittäjää ja välimiestä henkiselle matkalle.
Luther hylkäsi (aluksi) tunteettoman valtataistelun, yksilöitä syyllistävän uskontokoneen ja hylkäsi valtakirkon - vaikka pelästyikin jopa itse omaa kapinallisuuttaan ja söi ikääntyessään ja juopotellessaan sanojaan rasistisena valtapoliitikkona.
Jos ev.lut kirkko kuvittelee olevansa ihmisten kirkko, sen on ymmärrettävä oma kapinallinen ja ihmiskeskeinen kehitystaustansa epäuskontona. Alkuperältään katolisen kirkon olemuksen todellinen muutos alkoi Suomessa humanismin ja vasemmistolaisten nousun myötä 70-luvulla.
Kirkon johtajien pelottavin tilanne on nyt se, että heidän täytyisi olla rehellisiä ja seurata Lutherin jatkuvan uskonpuhdistuksen periaatetta modernina uskontona ihmisyyden ja inhimillisyyden puolesta. Muutosta ihmisen pojan polulla.
- Kirkon jakaantuminen on kirkkokeskustelun suurin tabu mutta myös sen kehittymisen suurin este sen ollessa tabu. Onko kirkolla eettisiä linjauksia vai vain pelkkää valtapeliä hyväksynnän ja kirkollisverojen tavoittelussa?
Kirkko on Suomessa muuttunut tähän mennessä vain ulkoisen paineen voimasta käytännöissä mutta ei teologisesti, opillisesti. Voiko se muuttua lainkaan sisältäpäin vai ylläpitää vain moralistisen taktisesti kaksoistandardeja instituution kilpikonnapuolustuksessa teologista uskopuhdistusta vastaan?
- Helsingin piispa Eero Huovinen kritisoi tuoreessa kirjassaan mediaa, erityisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä. Kirkollisia tiedottajia hän nimittää ”seksiriippuvaisiksi”.
Mikä on suurin ongelma teologisessa mediapelissä?
Piispoille homoliittojen hyväksyminen on ongelmallista siksi, koska kirkon eliitti on 20 vuotta muuttanut kirkon teologiaa, ehtoollisoppia ja jumalanpalvelusta roomalais-katolisen kirkon oppien mukaiseksi, jotta Vatikaani hyväksyisi valtionkirkkomme piispat katoliseen "ehtoollisyhteyteen" ja nipinnapin teologisesti kelpaaviksi "äitikirkon" ehdoilla.
Kirkkohallituksen johtama ison budjetin "ekumenia", jatkuva neuvottelu Vatikaanin kanssa, on ollut siis Suomen valtonkirkon suitsemista Vatikaanille kelpaavaksi ja siihen yhteenliitoskelpoiseksi kirkkokunnaksi (sopivan kriisitilanteen niin "vaatiessa").
Homoseksuaalisuuden hyväksyminen paavin Vatikaanille on suurin teologinen ongelma, jota se ei voi hyväksyä yhteistyökumppaneiltaan (nähtävästi siksi, että suurin osa Vatikaanin seksittömyyteen sitoutuneista papeista on taipumukseltaan homoseksuaaleja).
Aidosti protestanttisessa teologiassahan avioliitto ei ole sakramentti eli pyhä uskonnollinen toimitus mutta katolisille avioliitto on uskonnollinen rituaaliliitto ja heteroseksuaalisten avioparien ylistämis-, motivoimis- ja miellyttämiskeino erityisellä statusasemalla. Jeesushan kehotti seuraajiaan jopa jättämään omat seksuaaliset ja biologiset perheliittonsa.
Tässä on taustalla suuri teologinen ja ihmiskuvallinen näkemysero, hyvin suuri.
Room.kat. Pappien avioliitto- ja seksikiellon takana on hyvin selkeä ja varma teologinen tausta: nainen on
Rooman ekstaattisen marttyyrilahkon seuraajan, room.kat. kirkon ja sen torvensoittajan Paavalin mukaan perisynnin alku ja syy, joten Jumalan välittäjä eli katolilainen pappi ei saa koskea perisynnin aiheuttajaan pysyäkseen rituaalisesti puhtaana.
Homoseksuaalisuus on aina ollut luostareissa salliittua tavallisena syntinä, jos sillä vältää perisynnin.
Eikä tämä ole vitsi. Luther kuitenkin piti näitä oppeja vain vitseinä ja turhamaisuutena.
Jeesus ei todellakaan pitänyt naista perisynnin alkuna vaan ihmisen ahneutta, välkivaltaa, vuorovaikutuksettomuutta ja itsekkyyttä.
Hän hylkäsi juutalaisen hierarkian ja rituaalimagian. Hän hylkäsi siis rikkaan papiston varallisuuden lähteen ja kulttuurin ja oli synagoogan suurin vihollinen.
Jeesuksen jälkeen juutalaiset saivat perustaa oman Gestapon Paavalin johdolla, joka sai tappaa ja kiduttaa juutalaisia eli gnostilaisia alkukristittyjä, jotka eivät suostuneet kumartamaan keisarin kuvan edessä.
Paavali soluttautui kristittyjen keskuuteen "opettajana" ja opetti juutalaista veriuhrimagiikkaa "kristuksen uskona".
Jos luet Markuksen evankeliumia (vanhin ja ehdottomasti luotetavin) niin opetuslapset ovat tyrkyttämässä Jeesukselle perinteistä juutalaista hierarkiaa mutta Jeesus hylkää ne zen-mestarin elkein ja tekee avoimia syntejä, mm. juttelee ja juo huorien kanssa ja syö toisten pellosta sapattina viljaa.
Jeesus oli avoimesti juutalaisuuden jumalanpilkkaaja ja vallankumouksellinen.
Luther seurasi aluksi Jeesuksen periaatteita mutta valta, kalja ja turvallisuus korruptoi Lutherin lopulta pikkupaaviksi.
Jeesuksen maine ja opetus oli kapinassa. Jumalan valtakunta, mystiikka ja suvaitsevaisuus on köyhien keskuudessa ilman pappien säätelyä, maagisia rituaaleja ja verotusta.
Paavali ja muut "kirkkoisät" olivat homoseksuaaleja,
joita kreikkalais-roomalainen kulttuuri esti olemasta vain ainoastaan homoseksuaaleja ja heidän homoseksuaaliset aktinsa oli kielletty, elleivät menneet naimisiin ja suostuneet hankkimaan suvulleen lapsia.
Avioliitossa sai hässiä orjamiehiä - mutta ei toisia aatelisia.
Suku sai ottaa julkihomojen miesten omaisuuden haltuunsa ja myydä homon vaikka orjaksi.
Joten homovastaisuus nousee sukuklaani-kulttuurista eikä vain kirkkokristinuskosta.
Nykyiset fundamentalistit toteuttavat pitkälle sukuklaanikulttuuria ja siksi julistavat epäprotestanttisesti homoja heterokulttuurin uhkana.
Tällä on selkeä historiallinen jatkumo ja syy.
Fundamentalistit vain eivät halua tietää kirkkohistorian todellisia taustoja ja valtataistelujen merkitystä "puhdasuskoisuuden" muuttuviin oppeihin.
Gnostilaisen kristityn ja Jeesuksen uskontofilosofisten seuraajien kannalta viidesläiset, räsäsläiset, nokialaiset, helluntailaiset, jehovalaiset ja lestadiolais-fundamentalistit ovat pakanauskonnon ja -uskomusten palvojia.
Tekstit
1 kommentti:
Luther muutti ja venkoili koko ajan ajatuksiaan puolustaessaan protestanttista ajatusmallia katolisen teologian terminologialla, joten on vaikea sanoa mikä Luther olisi ollut järjellisin pohtiessaan ihmisen ratkaisuvaltaa Jumalan ratkaisuvallan alla.
On kuitenkin aloitettava Lutherin protestanttisten paradoksien tarkastelu siitä faktasta, että kirkko instituutiona ja papit menetti kaiken ratkaisuvallan maagisena toimijana - esim. avioliitto ja synnintunnustus ei ole pyhä protestanteille.
Lutherin pirunnyrkki oli se, että hän tasapainoili kaikessa uuden ja entisen välillä, jotta häntä ei olisi pidetty hulluna ja neuroottisten saksalaisten rituaalikaipuun vihollisena.
Lähetä kommentti