Ex-piispa Huovisen riivaajat ja seksiriippuvaiset kirkon kiroajat

• "Helsingin ex-piispa Eero Huovinen kritisoi mediaa, erityisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä. Kirkollisia tiedottajia hän nimittää ”seksiriippuvaisiksi”.

Huovinen haluaa häivyttää pois näkyvistä kokonaiskuvasta kirkon perinteisen seksiriippuvaisen syntiopetuksen ja instituution repimän epäruumiillisen ja luontovihamielisen ihmiskuvan, joka on hallinnut Suomea tuhat vuotta.

Tämä on tuskaisaa aikaa vallasta juopuneille kirkonmiehille.

Ennen vanhaan, siihen vanhaan hyvään hyvään aikaan kuului se, että kirkonmiehille pokkuroitiin ja heitä ei saanut kritisoida avoimesti. Kirkkoa ei kyseenalaistettu sillä se olisi ollut Jumalan kritisoimista. Kirkonmiehiä ei tuomittu raiskauksista sillä heitä suojeli kirkon pyhyyden suojeluperiaate. Kirkon kulisseja puolustettiin mihin hintaan tahansa ja laki pakotti ihmiset kuulumaan kirkkoon. Muinaisuskonnon harjoittamisesta sai ankaria sakkorangaistuksia, raippaa tai kuolemantuomion. Vielä 70-luvulla perinnehieronta ja kuppaaminen oli isojen sakkojen kohteena rikoslaissa.
Nyt kirkon teot, ihmiskuva, seksuaalinihilismi, fundamentalistien suojelu ja elämälle vieraat opetukset ovat kaikkien nähtävillä ja kritisoitavissa.

Kirkon eliitti kiemurtelee erityisaseman menettämisen tuskasta.
Eikö hyvä Jumala suojelekaan Rooman ekstaattisen ja luita palvovan marttyyriseurakunnan perustamaa kirkkoa marttyyrien veren tähden ja anna suojaa median ja humanistien ahnailta katseilta?
Huovisen loukkaantunut retoriikka nojautuu aina paheksuntaan ja kirkon/Raamatun ehdottomaan "historialliseen" "arvovaltaan".

Kirkon arvovaltahan on ollut epärationaalista Jumalan antamaa arvovaltaa Pietarille (jonka itseasiassa kumosi Jeesuksen veli Jaakob alkukirkon vallankaappauksessa ja jonka taas sitten kumosi Rooman kirkon vallankaappaus juutalaisilta kristityiltä pakanakristityille), kuin kirkko olisi Jumalan suurlähetystö maan päällä mystisella pyhyyden delegoitumisella ilman järjen ja muutoksentarpeen hiventä.

Lestadiolaisen lahkon nykyinen pitäminen kirkon suojeluksessa on perinteiden kunnioittamisen nimissä tapahtuvaa kirkollisen pimeää logiikkaa, jonka mukaan se, mitä ei  sallita tavallisessa seurkunnassa, on sallittava suljetuissa, "erityisen uskonnollisissa" lahkoseurakunnissa kirkon kustantamien lestis-pappien suojeluksessa ja kirkollisveroilla ylläpidetyissä kirkon tiloissa.

Huovinen ja muut piispat eivät perinteen puolustajina paradoksaalisesti halua kuitenkaan ottaa lainkaan vastuuta kirkon historiallisesta velkataakasta, vihapuheen ja yksilön seksuaalisuden häpäisyperinteestä.

Avoin kirkollinen homoviha esiintyi vimmaisesti viimeiseen asti 70-luvulla, kun piispat ja kirkkohallitus vaativat, että homoseksuaalisuus on perinteisesti pidettävä keskiaikaisen kirkon kirjoittamassa valtion rikoslaissa, iankaikkisesti. Jotta kuninkaan tuotantoyksikkö, lapsia tehtaileva avioliitto, olisi pyhä ja kirkon määrittelyn alainen.

Mutta ajat muuttuivat, humanismi ja vasemmistolainen ihmiskuva vapaasta yksilöstä oman ruumiinsa käyttämisen suhteen (toisia vahingoittamatta ja toisten vapautta kunnioittaen) pakotti kirkkoa taas muuttamaan kurssiaan. Kirkko oli vastustanut myös moneen otteeseen lasten uusia peruskoululakeja, sillä rikkaat kristityt menettivät halpaa lapsityövoimaa Suomen Siionissa "maalliselle" sivistykselle.

Suomessa kirkon opetuksen yliseksuaalinen viritys on ehkä ankarinta mitä missään maassa kirkko on saarnannut tavallisille kansalaisille.

Missään Euroopan kirkkokulttuurissa ei ole ollut niin paljon ja niin suuria helvettikuvia alastomista ja kärsivistä työläisistä kuin Suomessa. Monesti aatelisten kuvat olivat sijoitettu punahehkuisten helvettikuvien yläpuolelle sinisiin taivaskuviin Jeesuksen kanssa lyömässä kättä hyvästä vallanjakodiilistä.
Aatelisten seksuaaliselle sekoilulle ja orgiakulttuurille kirkko on aina ummistanut silmänsä kun kirkon tuomion leka on kohdistunut tavallisen kansan riettuden, jumalattomuuden ja seksuaalisuuden tuomitsemiseen.

Suomalaiset ostetun aatelisuutensa kovalla rahalla ostaneet kauppiassuvut luulivat ruotsalaista aatelistoa hillityksi ja seksuaalisesti kristityn siveäksi enkelisäädyksi ja yrttivät matkia ruotsalaisen aateliston etäisyyden epäseksuaalista charmia mutta eivät käsittäneet sitä, että ruotsalaisen aateliston alaisille näytelty kulissikristillisyys ja ylimielisyys ei koskenut lainkaan heidän orgastista seksuaalielämäänsä.
Ruotsalainen aatelisto on aina tiennyt kirkon olevan vain köyhien joukkohillintaa ja taikauskoista manipulointia varten eikä se ole koskenut heidän sisäpiirielämäänsä lainkaan. "Luterilaisen" kirkon taikauskoinen noitien teloitushysteriakin oli aatelistolle Ruotsissa hyvien vitsien aihe eikä pelottanut heitä lainkaan.
Tässä kirkon syntikulttuurissa kirkko on saanut valtaa ja kuningas on saanut pelokkaan nöyriä kansalaisia, jotka tavoittelevat paivaspaikkaa maksamalla veroja ja koettamalla nousta kirkonkin pönkittämässä yhteiskunnan statusjärjestelmässä ylemmäs yhteiskuntaluokassa työhulluna, otsa hiessa hampaita yhteen purren ja syntisiä ajatuksia surren.

Juuri valmistunut tutkimushan todisti että Ruotsi-Suomen ajalla "uskonpuhdistus" (nimenvaihto ja kirkon arvoesineiden sosialisointi kuninkaalle) Ruotsin kirkossa olikin vain puritaanisuuden kiristys ja tässä valtakunnassa teloitettiin  eniten maailman sivilisaatioista eläimiinsekaantujia, homoja ja masturbaattoreita.
Kirkon massiivista vaikutusta suomalaiseen depressiiviseen ja itseään syyttävään, seksuaalisen riittämättömyyden ja häpeän tunteista kärsivien mielenlaatuun on vaikaea aliarvioida.
Synnin ja seksuaalihäpeän saarnaaminen kaikuu näkymättömästi vielä sukupolvia tässä sarvikuonojen maassa, jossa ihmiset haluavat mielistelemällä ja auktoriteettiin vetoamalla saada itselleen hyväksyntää.

Kirkollisen uskonnollisuuden pääfunktio on aina ollut pelonhallinta.

Sen perusviritystä kutsutaan kirkossa synnintunnoksi. Kirkon virsissä kaikuu vieläkin metafyysinen pelon ja kauhun lietsonta johon simsalabim onkin juuri kirkolla ainoat  lääkkeet, maaginen ehtoollisveri ja kaste sekä hautaamisrituaalin lupaukset ruumiin fyysisestä ylösnousemuksesta. Kannattaa lukea vanhaa virsikirjaa, jos haluaa ymmärtää kirkon kontrollimekanismeja ja syitä epäprotestanttisten lestadiolaisten harhaopin suojeluun.

Aina kun kuulet lapsen homottelevan pilkallisesti toista ihmistä, vitun homo, niin muista, että kirkko opetti tälle kansakunnalle homottelemaan ja halveksimaan "erilaisia" ihmisiä yhtenäiskulttuurin peukaloruuvissa.
Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, ei voi tuntea omia näkymättömiä kahleitaan ja omaa vapauttaan.