- ”Naisen asema aikapommi vanhoillislestadiolaisuudessa”
" Oulun seurakuntien tiedottaja Rebekka Naatus uskoo, että naisen asema puhuttaa vanhoillislestadiolaisuutta monin tavoin lähitulevaisuudessa. Tuoreessa Kotimaassa hän kertoo elämäntarinansa ja analysoi omalta kannaltaan"
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6207-naisen-asema-aikapommi-vanh...
Kun kirkko on erottanut viime vuosina eri uskonnollisten ja poliittisten lahkojen pappeja virastaan niin saman aikaan syvä ja vakaa suojelu vanhoillislestadiolaisia pappeja ja johtajia kohtaan jatkuu. Keskustelu asiasta on täysin torjuttu kirkossa virallisella tasolla.
Vaikka he ovat vielä jyrkemmin harhaoppisia ja ihmisiä manipuloivampia toimijoita, kuin erotetut papit.
Heidät erottaa erotetuista vain yksi seikka.
He pitävät julkisuudessa turpansa kiinni ja pilkkaavat ev.lut.kirkkoa vain omien seurojensa nurkassa miesten kesken.
Kirkko on heille liian hyvä lypsettävä ja auktoriteetin sinetti tukijana, että he julkisesti puhuisivat Baabelin kirkosta, jonka muut jäsenet joutuvat helvettiin paitsi lestadiolaisten pyhä siion.
Luterilainen protestantismi ei uskontofilosofiana voi tukea lahkoja kirkon sisällä, jotka uhkailevat lapsia ja naisia seksuaaliseen alistumiseen miesten patriarkaalisessa lahkobrutalismissa.
Mutta silti piispat haluavat viimeiseen asti suojella käpertyvää lahkoa, kirkollisverolle otollisia varakkaita lestadiolaisia, vaikka heidän tekonsa ja oppinsa rikkovat kaikkia protestantismin yksilön yksilölliseen uskonnollisuuteen liittyviä eettisiä oppikäsityksiä ja valtion hyväksymiä juridisia ihmisoikeusartikloja, joita kirkon pappien tulisi noudattaa ja valvoa valtion virkamiehinä.
Piispojen kunnioittava ja suojeleva asenne lestadiolaisia patriarkkoja kohtaan johtuu kunnioituksesta äitikirkon katolilaista hierarkiaperinnettä ja pappien vanhaa koskematonta valtaideaa kohtaan.
Siinä ei ole mitään luterilaista järkeä, vain vanhan vallan kaihoa.
- Vapaa tahto ja sosiaalisen mukautumisen paine
http://www.uusimusta.fi/etusivu/2011/9/26/ylen-tv-viikko-39-onko-meilla-...
II
Kunhan poliisi saa nyt tutkintoja käyntiin ympäri Suomen ja useampi uhri uskaltaisi rehellisesti poliisin puhutteluun, niin voitaisiin puhua tilastoista. Mutta useimat ihmiset vaikenevat yhä, jotta eivät menettäisi uskonnollisen yhteisön jäsenyyttä ja lupausta "pelastumisesta" yhteisön "siunaamana".
Useimmilla pohjoisen alueen paikkakunnilla poliisit ovat myös lestadiolaisia, joka luo juridisen pirunnyrkin, johon edes media ei uskalla koskea pimeän Suomen ytimessä.
Suomessa on käytäntö, jossa poliisimestarit sulkevat silmänsä poliisien uskonnollisille ja poliittisille sidoksille, joten se mikä jää poliisilta tekemättä ja eteenpäinviemättä, ei muka ole olemassakaan.
Kohta julkaistaan kirja, jossa nuoret raiskatut kertovat lestadiolaisten väkivallasta ja uskonnollisesta painostuksesta, jotta lahkojen raiskaukset jatkuisivat tai rikolliset pysyisivät uskonveljien suojelussa.
Ennenkaikkea yleinen kritiikki lestadiolaisia kohtaan johtuu siitä, että raiskauksista kertominen poliisille on estetty uskonnollisella painostamisella.
Tämä on pahimman luokan väkivaltaa ja epäjumalanpalvontaa. "Jumala" nostetaan rikollisuuden, eriarvoisuuden ja patriarkalismin suojaksi.
Lestadiolaisten yhteisön kontrolloiman uskonnollisuuden oppi ei ole protestanttista uskonnollisuutta, joten on vain lestisjohtajien tympeää opprtunismia se, että lestadiolaiset pysyvät kirkon jäseninä ja kerjäävät näin yleistä hyväksyntää valtionkirkon suojissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti