Perussuomalaiset isänmaanpetturit

Perussuomalaiset  samaistuvat eliittiin, jota ovat muka kaatamassa.

Perussuomalaisetkin katsovat olevansa kansan valioita ja voivansa puhua mitä tahansa sylki suuhun tuo. Tehdä muuta kuin mitä "arvostavat" kun pääsevät vallan temppeliin Arkadianmäelle. 

Ja luokitella kevyesti, ilman keskustelua ja eettistä perustelua pieniä vähemmistöjä toisen luokan kansalaisiksi, koko kansakunnan suunnattomaksi uhaksi. Mitättömistä kulttuurisista tekijöistä, mahdollisimman erilaisista kulttuuri-ilmiöistä  tehdään emotionaalisia vihollisia,  talousrikollisten ja kabinettivehkeilijöiden sijaan suomalaisen pahoinvointiyhteiskunnan syyllisiä villeissä rasistisissa sanaleikeissä.

 Härski pottuilu ja huomionkipeä rahvas keekoilu tuo ylpeyttä ja hilpeyttä, kun se koetaan jengin sisällä rohkeutena herroja vastaan.

Mutta vanha oikeistolainen ideologiaeetos ja mielikuvasto jaetaan kuitenkin kokoomuksen herrojen kanssa nöyrästi nationalasmin rukouksella. Eikä aidosti huomata vanhan oikeiston suuryrityslobbauksen olevan uusliberalismin oikeistolainen uususkonto.

Silti juuri perussuomalaisten poliittinen kyvyttömyys ja sekoilu luo herroille ja Kataisen EK-taustajoukoille aivan vapaat kädet tuhota valtiota ja kansalaisten hyvinvointia.

Perussuomalaiset kulkevat polvillaan kuten sosiaalidemokraatit ja antavat varmannihkeän ja sanavalmiin kokoomuksen hoitaa talousasiat "talouspuolueena". Eliitillä on kissanpäivät kinkun päällä kun hiiret juoksevat pienten juustopaplojen perässä.

Kritiikki pakkoruotsia kohtaan on pohjimmiltaan erittäin asiallista eliittikulttuurin purkamista mutta nyt se mitätöityy ja häviää täydellisesti rasistiseen äärioikeiston Ahvenanmaa-keskitysleiri-hihittelyyn ja halveksunnan kielikuvien virittelyyn. Kuola vain valuu kun voi puhua asioita joita ei ala-astella uskaltanut open kuullen puhua.  Mitä Matti Nykäsen imitaatiopuolue luulee olevansa?

Perussuomalaiset rakastavat itsestäänselvyyksiä kuten eliittikin, joten purkuvoimaa ei tällä liikkeellä nyt ole lainkaan vaan se toistaa  aateliston kömpelöä imitointia kansanomaisin teemoin.

Perussuomalaisten on turha puhua kansan tietämisestä kun ivallisuus tuntuu olevan poliittista päämäärätietoisuutta ja priorisointia paljon tärkeämpää.

Politiikka on päämäärissä eikä oluttupareuhaamisessa. PS on antipuolue. Epädemokraattinen yhden despootin ohjaama ja junttaama äärioikeistolaisten kainalokavereitten herrakerho.

Se, että Katainen onnistui runnomaan miljardit Kreikkaan ja Italiaan, on täysin Soinin ja hänen perässään hiipivän eliittijoukkojensa turhamaisuuden syytä.

Yhteistyö ja uusi keskustelu vasemmiston kanssa olisi ollut ainoa tapa luoda kansan perusoikeuksien mukaista talouspolitikkaa mutta piilo-oikeistolainen pikkumaisuus ja valmiiksi pedattu perustelematon vihamielisyys vasemmistoa kohtaan tekee kaiken uhon "kansan tahdosta" turhaksi. 

Tärkeimmät tosielämän päämäärät valtiomuodossa eivät perussuomalaisia kiinnosta vaan kukkoilu  triviaaleilla mielikuvilla ja aasimainen töräyttely murrosikäisen vulgaarilla röyhkeydellä.

Kansalaisten elämä vain vaikeutuu ja tuloerot kasvavat Soinin oman aseman pönkittämisessä puolueen roolivaltapelillä. Kuten olette huomanneet, Soini ei lainkaan iske verbaalivyörytyksissään kokoomuksen suurta valtaa käyttäviä Kataista ja Stubbia  vaan lapsellisesti kerjää heiltä vain veljellistä huomiota ja säästää mankelointinsa aivan muille hahmoille.

Vaarattomien vihamiesten kerääminen, kiihottaminen ja uhoaminen tuntuu olevan aina äärioikeiston tärkein päämäärä. Emotionaalinen lystinpito, tunteikas hihhulointi.

Eliitti on onnistunut syöttämään perussuomalaisillekin (SDP:n Paavo Lipposen lama-ajan oikestolaistamisprojektin jatkoksi) oikeistolaisen nationalismin luomat valheet Suomen karmeasta historiasta, piilottamaan talvi- ja jatkosodan aiheuttaneiden epäisänmaallisten saksanmielisten porvarien räikeän valtapolitiikan ja harhauttamaan sisällissodan historianymmärryksestä pois luokkasota-asetelman nälkään kuolevan kansan tilanteesta, varsinkin sen suomenruotsalaisten ökyporvarien palkka-armeijan eli suojeluskunnan täysin fiktiivisellä romantisoinnilla.

Perussuomalaisten kalina, ulina ja poliittinen uho ja verbaalinen "vapautuminen", rasistinen viha outoja homoja ja erivärisiä kohtaan on luultavasti vain nuoruuden ahdistuksen kierrätystä,  väärin suunnattua isäntappoavimmaa, kun omaa psykologista vihaa aitoa tosielämän isää kohtaan ei omassa elämässä uskalleta käsitellä rehellisesti.

Ja sitten puhutaan härskejä ja kaksimielisiä ja kielletään ymmärtämästä väärin.