Mikä on Suomen tila? Perintö?
Miksi lamaantuminen ja katkera sisäänpäin kääntyminen on mitä suomalaisin reaktio mitä on?
HUUMEARMEIJA
"Suomen armeija tarjosi joukoilleen sodissa lääkkeinä pidettyjä aineita. Kirjailija Pekka Jaatinen kertoo, että nämä "lääkkeet", joihin kuului esimerkiksi heroiini, luistivat monen sotilaan elämän raiteiltaan."
Laskeudutaan sodanjälkeiseen orgastiseen unohduksen kemiaan.
- " Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen
kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä. Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien Virtasten lääkekaapeissa 1950-luvun alkuun asti – esimerkiksi suositussa Pulmo-yskänlääkkeessä. Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke."Suomen 1920-luvun kokaiiniaalto ja heroiinin kulutuksen määrä 1930-luvulla olivat aika uutta ja yllättävää tietoa itsellenikin", historioitsija Mikko Ylikangas sanoo työhuoneessaan Suomen Akatemiassa Sörnäisissä. "
Olemme siis addiktien ja heroinistien jälkeläisiä.
Addikteille tyypillistä on hyvin köyhä tunne-elämä ja julma reagoimattomuus lastensa emotionaalisiin tarpeisiin. Toisten tunteiden halveksunta ja kylmä, toistuva sarkasmi (Nahkurin orsilla tavataan).
Depressio ja ahdistuminen itsensä ilmaisemisessa, varsinkin auktoriteetin sorron alla, on suomalaista tyypillisyyttä.
Perussuomalaiset ja kokoomuslaiset sodanihailijat ja talvisodan lietsojat unohtavat aktiivisesti sodan todellisuuden, sillä kaikki sodat hoidetaan huumeilla ja valheilla.
Sota ei jalostanut suomalaisia vaan tuhosi. Sodan alkusyykään ei ollut jalo vaan natsiministeriemme (mm. ministeri Erkko) intohimoinen huuma ja kiihko auttaa natsi-Saksaa maailmanvalloituksessa. Hinnalla millä hyvänsä.
Empatia oli sodan jälkeenkin totaalisesti kiellettyä ja siksi kovuuden ja psykopatian ihailusta tuli standardiarvo Suomeen.
Katsokaa vain pääministereitämme. Jotka tekivät valehtelemisesta ylpeyttä.
Ja varsinkin Kekkosta. Supon (suomenruotsalaiseten suojeluskuntarahoittajien perustaman Valpon) kellarityrmien kiduttaja ja suojeluskunnan kiertävä pyöveli valitaan Suomen presidentiksi. Mitä se kertoo kansakunnasta ja kansakuntaa ohjaavasta politiikasta?
Isänmaallisuuden valheet ovat kuin vaaleanpunainen heroiininarkoosi kansakuntamme identiteetin perusteiden hämärtymisessä. Uhomme kärsimyksestä ylpeilyssä on kuin narkkarin uhoa Kalliossa, Helsinginkadun loskassa. Eliitin politiikka on aina verhottu isänmaallisuuden valheisiin.
Valtio-idean, valtio-opin ja toimivan talousalueen puolustaminen EU-diktatuuria ja virkamiesdespotismia vastaan on taas aivan eri asia.
Valitettavasti piilo-oikeistomme sekoittaa nämä kaksi asiaa hyvin vaarallisella tavalla eikä siksi saa maltillisesti narkoosista heräävien suomalaisten luottamusta osakseen. Kuin isänmaallisuuden huumenarkoosi suojaisi nyt pörssihuijareita paremmin kuin mikään.
Kokoomus sen sijaan on ottanut Kekkosen lanseeraaman ja junttaaman, masokistisen YYA-hysterian hyvin tehokkaaseen käyttöön markkinoidessaan EU-orjuutta ja amatöörimäistä virkamiesdespotismia suomalaisille taas isonveljen suojeluna.
Kouluissa meille valehdeltiin Paasikivi-Kekkosen linjasta, sillä meille ei opetettu Paasikiven selkeitä kirjoituksia alistumattomuudesta ja aidosta itsenäisyydestä, uudesta yksilökeskeisestä aikakaudesta ja avoimuudesta. Mitä ei tullut.
Avatkaa silmänne historian avautumiselle.
PS.
Mitään niin valheellista ja itsepetosta edistävää ei ole tehty kuin Tuntemattoman Sotilaan kansallisteatterin uhoversio.
- ”Itse aloitin [hampun] polttamisen vuonna 1956, 14-vuotiaana, äitini ja siskoni, Rhean ja Rachelin, kanssa. Hamppu ostettiin tuolloin Helsingistä, Aleksanterinkadulta, Willhelmsin apteekista tulitikkulaatikon kokoisessa paketissa, jonka päällä oli paperia. Hampun polttaminen ei tuolloin ollut kiellettyä – eikä voitu ajatellakaan, että luonnonaineen polttaminen voisi tulla kielletyksi.” Bockin perheen saaga
- " Historialliset lähteet ovat halki vuosisatojen täynnään holtitonta juopottelua aina Rabelais'n teksteistä Suomen 1600-luvun kirkollisiin asiakirjoihin, joissa papit putoilevat humalapäissään saarnastuolista seurakunnan syliin."
- Klaus Mäkelä 1999, 65 Jokinen & Saaristo 2002, 160 mukaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti