Sudet eivät syö lapsia - Aikuiset vaarantavat pelolla lastensa hengen

Kertokaa tämä sukulaisillenne:

Sudet eivät syö lapsia.  

Ellei lapsia ole peloteltu aikuisten fobioiden takia ja lapset lähtevät juoksemaan sutta pakoon pomppien kuin makoisat jänikset.

Kirkko on opettanut meille tuhat vuotta, että paholainen on metsässä, jotta esi-isämme hylkäisivät luontoläheisen perinnekulttuurin. 

• "Pelko kasvaa"

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011093014489152_uu.shtml


Jos olette huomanneet toissakesänä televisiossa maanlaajuiset hätälähetykset siitä, kuinka utelias karhu liikkuu rauhallisesti ja kohteliaan uteliaana pikkukylän lähettyvillä, niin olette olleet todistamassa mitä kirkon 1000 -vuotinen vihapropaganda kansan pyhiä eläimiä vastaan saa vieläkin aikaan viranomaisissa.
Täysin epärationaalista hysteriaa yhä ilmassa vanhalla paatoksella.

Kansan terve reaktio on joka kerta ollut mennä katsomaan metsän kuningasta läheltä. Susi on kokenut saman hysteriakäsittelyn kirkon ja viranomaisten toimesta kuin mitä karhu.

Ei tiedetä Suomessa yhtään tapausta, jossa karhu olisi raadellut ihmistä, ellei ihminen ole juossut karhun päälle, ampunut/tähdännyt ja tai sen jälkeen yrittänyt tyhmästi juosta karkuun kuin saalis. Karhu on tappanut Suomessa muutaman metsästäjän ja sadan vuoden aikana yhden päällejuoksijan, mikä taas on erittäin loogista viisaalle eläimelle.
Vihtahousu oli lempinimi karhulle kunnes papit puhuivat siitä uutena pirun synonyyminä uusien kolminaisuusjumalien propagandataistelussa. Lumoavasta ja voimallisesta maailman rajapaikkojen ja eri ulottuvuuksien porttien vartijattaresta, hengetär Vesihiidestä tehtiin ruma noita-akka kristittyjen tarinamuunnoksissa.

Kirkon metsäuskontovihan takia suomalaiset tuntevat vieläkin patologista vihaa ja pelkoa karhuja ja susia kohtaan, joita esi-isämme kunnioittivat ennen kirkkoa veljinä ja äiteinä.

Luonnosta tehtiin kirkon vihollinen. Synti ja ihmisen luonto olivat evankeliumin vastustajia.
Useimmalle suomalaiselle juhannus on lempeää sekoilua suvessa, paineitten päästelyjuhla ja loman alkusoitto mutta uskontotieteilijänä tulen aina ajatelleksi tuhottua muinaiskulttuuria, jonka rippeitä sauna, hedelmällisyysjuhlasta  muunnettu Johannes Kastajan kesäjuhla ”juhannus” ja suomalaisten mentaalinen metsämeditaatio ovat.

Rippikoululeiritkin ovat vain muinaisen hedelmällisyyskulttuurin toisintoja: joukko sukupuolikypsiä ihmisiä viedään metsään meditoimaan ja leikkimään  - ja ehkä vieläkin kirmaamaan puolialastomana metsään hurmoksessa.
Jokainen vanha kirkko on rakennettu muinaisuskonnon phälle lehto- eli seita-paikalle. Tapahtui kulttuurikaappaus ja shamaanit murhattiin. Kuningas yhdistettiin saarnoissa Jumalaan, Jumalan sijaiseksi maan päällä. Siinäpä valtiolle motiivi yhteistyöhön kirkon kanssa.


Juhannuksen alkuperä on hedelmällisysjuhlissa, joista tärkein oli äitikarhun lihan palvominen.
Alkuperäisten kulttuuriperinteiden ja hoitotietämyksen ylläpitäminen oli rikoslailla  rangaistavaa vielä vuonna 1978. Jopa perinteinen hierontapeirinne oli ankarasti rangaistavaa. Papit tuhosivat noitarumpuja vielä 1980-luvulla ilman viranomaisten puuttumista.
Suomessa noituus ei liittynyt lainkaan naisfobiaan vaan suurin osa tuomituista noidista oli miehiä, vanhojen uskomusten, hedelmällisyyskulttuurin ja lääkitystapojen edustajia.

Kirkko tuhosi luontosuhteemme. Nyt olisi aika harkita ja tunnistaa pelkoja uudestaan.

Yleisesti hyväksytty psykodynaaminen ihmiskuva ihmisestä psykokulttuurisesti rakentuvana olentona näkee kulttuurisen perinnön joko voimavarana tai traumaattisena taakkana.
Susi on tappanut todistetusti vain yhden ihmisen Suomessa - ja tietysti ymmärrettävästi vieläpä metsästäjän. Yli 100-v. sitten.
Susikin on ollut pappien kiivaiden hyökkäyksien kohteena kuvaamaan metsän pimeyttä, saatanan oveluutta, pahan vaanivuutta ja pakanallisuutta, jotta suomalaisten pyhä ja luonteva luontosuhde tuhottaisiin perusteellisesti.

• Kuinka kohdata karhu? 

Maailman kokenein karhuasiantuntija sanoi, että mitä enemmän karhut ovat rauhallisissa ihmiskontakteissa, sitä vähemmän on yllätettyjen karhujen paniikkihyökkäyksiä pakoon juoksevia ihmisiä kohtaan.

Karhu on älykkäin suomalaisista eläimistä. Hyvin sosiaalinen ja oivaltava sukulaistensa ja kavereittensa kanssa, jos kiima ei ohjaa käytöstä.

 Kolme  sääntöä:

Jos karhu tuijottaa muuten vain uteliaasti sinua, katso pää nöyrästi kumarassa karhusta ohi reilusti sivulle, aloita  puhuen ja murahdellen - sitten kävele takaperin rauhallisesti ja hitaasti kädet tiiviisti sivuilla. Jätä ruokasi välittömästi maahan pois repusta!

Jos karhu maiskauttelee tiiviisti tuijottaen 30 m sisällä (emokarhu) tai mylvii lähellä tai näet poikasen, heittäydy heti maahan liikkumatta mahallesi ja laita käsivarret niskan suojaksi. Älä vilkuile karhua. Pidä kätesi niskan suojana vaikka karhu näykkäisee. 

Älä koskaan juokse karhua pakoon. Olet silloin merkitty ruokapala.
Jos kymmenen metrin päässä karhu hermostuneesti uhittelee ja nakkelee niskaa terävästi, se on nuori uros ja se tekee valehyökkäyksiä hormonien jyllätessä. Vain tässä tapauksessa sinun täytyy huutaa, uhota, astua askel eteen päin ja läimäyttää käsiä. Älä kävele taaksepäin, ellei karhukin poistu sinusta pois. Valehyökkäykseen on vastattava valehyökkäyksellä.
Rauhalliselle karhulle ei saa huutaa, muuten voit saada vanhalta reviirin valtiaalta kimakan muistutuksen esi-isiemme äiti-jumalan voimasta.

Jos menet aseen kanssa metsälle, olet luonnollisesti karhun vihollinen karhun haistaessa aseesta ruudin. Kerjäät silloin karhun oikeutettua hyökkäystä.

• ”Miss on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty? Tuoll on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty: luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä. Sielt on maahan laskettuna kultaisessa kätkyessä vitjoissa hopeisissa.”

• "Vienan Karjalassa karhun lihaa ei syöty 1900-luvun alussa, koska karhu on ihmisen sukua. Koltat nimittävät itseään karhun veljiksi. Karhua on Suomessa pidetty älykkäänä ja sielukkaana olentona. Karhu oli muinaissuomalaisissa metsäihminen ja suvun kantavanhempi. Alkuaikoina karhun ja ihmisnaisen liitosta syntyi karhun kansa. Karhunpeijaiset olivat paitsi karhun hautajaiset, myös Ohdon hääjuhla, jossa tuo vanha liitto vahvistettiin."

II

Tämä teksti keskittyy maniaan ja hurmokseen, jonka pedon uhka yhteisöä kohtaan saa aikaan metsästysseuroissa viranomaisten "pyynnöstä".

Tietysti metsästäjissä on myös kokonaisvaltaisesti realistista ja luontoa rakastavaa poppoota, jotka toteuttavat ikiaikaista metsästyviettiä maltillisesti, vastuullsiesti ja ilman petomaniaa.

Mutta karhun tappamisesta ja suden jahtaamisesta kiihottuvat metsästäjät eivät ymmärrä lainkaan mihin historiallisesti kieroihin psykodynaamisiin jännitteisiin he nojautuvat omassa pahan jahtamisfantasiassaan.

 Karhujen tappamisperusteissa Suomessa (Karhu tuijotti marjastajia hetken ja jatkoi pelotta marjojen mutustelua ihmisiä pelkäämättä) ei ole mitään tieteellistä tai rationaalista pohjaa.

 Eivät ihmiset kuulu esim. kirkkoon oman pohdintansa tuloksena ja tietoisena valintana vaan perinteiden takia ja psykologisesta ryhmäidentiteetin painostuksesta ja samoin on myös yhteisöllisten fobioiden kanssa, joilla on taustalla petoeläinten suhteen historiallisesti sattumoisin juuri kirkon opetusten ja käännytystyöpropagandan takia hyvin uskonnolliset mielikuvaprosessit emotionaalisten ja non-verbaalisten uhkamielikuvien latausten taustalla.

Aina kun ihminen luo myyttisen pahan ja kokee voivansa projisoida vihan ja inhonsa johonkin metafyysiseen pahaan, kuten verenhimoiseen suteen ja raivoisaan karhuun, hän on hukannut täydelliseti kosketuksen luonnon todellisuuteen ja kulttuuriimme ohjelmoituun sokeutaan todellisesta pahasta ja suomalaisesta itsetuhosta poliittisesti ja uskonnollisesti harhautetussa  yhteiskunnassamme.

Ohtoseni, lintuseni, ohtonen,

metän omena,

mesikämmen källeröinen

• Suomalaisten alkuperäinen ehtoollinen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Peijaiset
Karhu tapettiin vain kerran vuodessa per yhteisö, jos saatiin tapettua (harvoin). Karhua kunnioitettiin ja lihan palvonta oli äiti-Jumalan palvontaa. 

• Professori Pentikäinen lyhyesti karhusta

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/5799-karhu-oli-suomalaisten-en...

http://www.kaleva.fi/karhu/avaa/0?k=j&j=609583&depa=1145

• Samaaninen Suomessa hyöri jumalia luonnon täydeltä

http://www.tiede.fi/artikkeli/423/samaaninen_suomessa_hyori_jumalia_luon...

• Professori Juha Pentikäisen Karhun kannoilla -näyttelyyn on tutustunut yli 100 100 suomalaista. Lapsiyleisön toivomuksesta on syntynyt hauska satukirja Kontiopoika ja tsaarintytär, jossa on julkaisemattomia ja vanhoja tuttuja, kaikkien rakastamia kansansatuja sekä -tarinoita.

http://www.levykauppax.fi/book/pentikainen_juha/kontiopoika_ja_tsaarinty...

• "Piispan mukaan sairastuessa etsittiin apua ”perkeleeltä”. Rothovius puuttui myös saarnassaan suomalaisten karhuriitteihin: ”Karhua pyytäessään he kuuluvat pimeydessä panevan pystyyn pidot, juovan karhun pääkallosta, murisevan niin kuin karhu murisee, ja niin he kuuluvat hankkivan lisää pyyntionnea”.[3] Maininta oli solvausmielessä esitetty, jossa ennustettiin Suomen siirtymistä korkean kulttuurin piiriin. Tämä oli myös ensimmäinen kuvaus suomalaisten karhukultista. Rothovius arveli, että akatemian perustaminen olisi voitto muinaiskulttuuria vastaan ja uusi kulttuuri ottaisi vallan."

• Kristillisen kulttuuri-invaasion taustaa

http://finnsanity.blogspot.com/2010/03/historia-vakivalta-trauma-hapea.html

http://finnsanity.blogspot.com/2010/03/white-ribbon-valkoinen-nauha-elok...




– Nouse pois, nokinen poika, nokiselta nuotiolta,
havuisilta vuotehilta, pihkaisilta pään aloilta!
Nouse kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan
raha rannan kierräntähän, kultaista kujoa myöten
hopeaista tietä myöten, maata maksan karvallista.
Hongotar hyvä emäntä, Katajatar kaunis vaimo
veistä pilkat pitkin puuta, rastit vaaroihin rapaja,
josta näkis vieras tiensä uros outokin osaisi.


- Karhun herätys

(Tuhkala, H. Meriläinen 1988 SKVR I, 4:1199)

Lisää todisteita karhun uskonnollisesta merkityksestä ja sen laajuudesta

"Tuore kotimainen väitöstutkimus keskittyy tasankointiaanien kilpiin ja niiden symboliikkaan. Lisäksi väitöksessä tutkitaan Pohjois-Amerikan intiaanien karhurituaaleja ja erityisesti karhun merkitystä tasankointiaaneille.

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/10/karhu_toi_tasankointiaaneille_yl...