perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Sadismi




Sadismi.

Sadismi on voimantunnetta. Ilman empatiaa.

Hannu ja Kerttu ei olekaan satu.


Empatian väheksymistä, avuttomuuden halveksimista, voimantunteen hakemista hinnalla millä hyvänsä. Oman avuttomuuden torjuntaa toisen avuttomuuden ja tuskan sadistisella tuottamisella. Tuskan kuningas tai piparkakkutalon emäntä langettaa lähimmät ihmiset voimattomuuden valtakuntaan kokeakseen olevansa ainoa tuskasta vapaa olento.

Sadisti leikkii Jumalaa - ja usein ihailee Jumalaa, ainoaa samaistumiskohdettaan.

Tytärtänsä ja tämän insestilapsia vankinaan pitänyt Josef Fritzl
otti yllättäen kunnian itselleen lapsenlapsensa pelastamisesta. - IS

Mitä sadismi on?

Tämä kysymys nousee väistämättä itävallan insestikauhutalon kertomusten myötä. Miksi ihminen haluaa olla paha - ja ennen kaikkea, miksi ihminen nauttii toisten kärsimyksestä? Eurooppalaista fasismia ja ylipäätään ihmisen sotaisia viettejä ei olisi ilman sadistista nautintoa tuhosta ja kärsimyksestä.

Itävallan insesti-isän, Josef Fritzlin tapauksessa on taas oireellista virkamiesten ja paikallisten psykiatrien nopea julkinen torjuntareaktio. Ilman tutkimuksia on pyritty julkisuuteen antamaan selitys, että Josefilla olisi kaksi persoonaa. Näin nopeana ja siis mahdottomana "diagnoosina" tämä väite on vain ideologinen torjuntakeino nyt julkisesti mediassa syytetyn kansakunnan pahuuden kysymysten neutralisoimiseksi. Ikään kuin Fritzlin toiminta ei olisi ollut tietoista vaan vain sairaus. Niin kuin jonnekin menneisyyteen torjuttu "fasismi-virus". Eli kukaan ei olisi vastuussa mistään pahasta.

Päämäärätietoinen ja toistava sadisti ei mielestäni koskaan ole jakautunut persoona. Sadisti on vain valinnut oman tuskansa käsittelemisen sadistisella transferenssilla muiden tuskan kautta. Sadistihedonisti tietää hyvin tarkkaan sosiaalisen hyvän ja pahan jaottelun mutta asettautuu sen yläpuolelle oman mielihyvänsä valinneena hyväksikäyttäjänä. "Muut ovat välineitä minun suuruudelleni".
- Olisin voinut tappaa kaikki lapset kellariin. Ilman minua Kerstin ei eläisi. Minä vein hänet sairaalaan, Fritzl sanoi lakimiehelleen itävaltalaisen Österreich-lehden mukaan. - IS

Sadismiin liittyy suurta nautintoa.
Vaikka myös kaoottisia tuntemuksia mutta silti.

Koska lapsena läheisyyden luonnollinen nautinto on kielletty ja jatkuvan väkivallan uhalla vääristetty, tulee sadistiselle ihmiselle äärimmäisestä kontrollista läheisyyden korvike. Toisen pelko ja sen todistaminen on sadistin kontrollintunteen tärkein osatekijä. Kun lapsi on saanut kokoea kauhua äidin läheisyydessä ja kokea äidin jumalallaisena kaiken hallitsijana, niin sadistisen tunteensiirron omaksuttuaan hän haluaa itse olla jumalallinen kontrolloija.


Sadismi on psykologian, niin kognitiivisen kuin käytännön psykodynaamisen psykoterapiankin, vaikein aihe. Ainakin väitellyin ja samalla vältellyin. Tavallaan sadismin käsitteen määrittelyn kautta selviää selkeimmin jokaisen psykologisen ihmiskuvan ydin eri koulukunnissa ja jokaisen aihetta pohtivan henkilön oma ihmiskuva, joka vain uskaltaa sen julkisesti määritellä.


Hallitsemalla toisen kuolettamista ja mitätöimistä, sadistisesti suuntautunut ihminen, psykopaatti, tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä. Ja muiden. Muiden kautta omaa onttoa sielunelämäänsä.

Sadistinen psykopaatti nostaa oman kapean "tunne-elämänsä", siis sen tunteettomuuden, vääristyneisyyden, jumalallisen ihailtavaksi, kaiken mitta-asteikoksi. Voimapeliksi. Muiden heikkous on halveksittavaa ja muiden heikkous on todisteena psykopaatille psykopaatin "vahvuudesta". Psykopaatti hakee voimantunnetta heikoksi määrittelemiensä ihmisten osoittamisella ja piinaamisella.

Sadistinen vallantunne on tehokkain persoonallisuuden eheyden korvike.

Sadismi on perusinhimillisen "suhdekyvyn" korvike, emapatian korvike, vallantunnetta ja merkitsevyyttä ilman tarvetta samaistua. Ihminen ottaa Jumalan roolin ja identiteetin, koska oma inhimillinen identiteetti on psyykkisen tuskan hajottama ja erittäin vajaa ja epävakaa. Ihminen etsii voiman ja eheyden tunnetta muiden kustannuksella, jotta voi piilottaa oman tuskansa ja avuttomuutensa.


Psykopaatit usein kieltävät kärsineensä kokemastaan kasvatusväkivallasta ja suorastaan ihailevat "vahvoja" vanhempiaan, jotka antaumuksella kasvattivat hänestä ihmisen ja löivät ulos "tottelemattoman lapsen". Psykopaatit uskovat vanhempiensa tulkinnan siitä että lapsi on ollut "paha", perheen "uhka". Ja että väkivalta oli ainoa keino saattaa lapsi "suoraksi, nöyräksi".

Sadistisesti toisen ihmisen hallinnasta ja manipuloinnista nauttiva ihminen haluaa samaistua vain tunteettomaan ihannekuvaansa. Koskemattomana, rajattomana, kohtalokkaana, voimallisena, jumalallisena, määräävänä, erilaisena. Ihmiset, joista ei ole uhkaa psykopaatille, ovat vain välineitä, askelmia jumalallisen hybriksen, riippumattomuuden grandiositeetin toteuttamiseen.

Psykopaatit kokevat kauheaksi sen, jos joutuvat olemaan toisista ihmisestä riippuvaisia. Mutta psykopaattien yksi tärkeimmistä päämääristä on kuitenkin sitoa ihmisiä itseensä, joko nöyryytämällä tai lahjomalla, riippuen toiminnan kohteen roolipeliasemasta julkisessa asetelmassa.


Psykopaatille elämä on vain larppaamista, roolipeliä, tavoitteita ja esteitä.
Ei muuta.

Sosiaalisesti älykkäät psykopaatit, sosiopaatit ja erityisesti narsistit, osaavat olla ihmisiksi, silloin kun siitä on hyötyä omalle profiilille ja maineelle. Mutta empaatinen käytös on heille vain peliväline tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sadistisen ihmisen, psykopaatin, jatkuva painajainen on oman avuttomuuden uhka ja muisto. Sitä pelkoa ja kauhua on torjuttava jatkuvalla vallantunteen pyrkimyksillä ja keinoilla.

Voidaan sanoa, että psykopaatti on lapsena murskautunut väkivallan ja lohduttomuuden alle ja luopunut surusta ja empatiasta itseään kohtaan. Ja joka luopuu surusta ja empatiasta itseään kohtaan, luopuu myös empatiasta muita ihmisiä kohtaan. Jotta ihminen pystyy julmasti eristämään ja kieltämään oman tuskansa ja traumaattiset kokemuksensa, on ihmisen haluttava nauttia toisen ihmisen tuskasta. Tuskan yli, tuskan hallitsijana, sadistisesti valittu epäinhimillinen rooli.

Elämä on silloin vain selviytymistaistelua, jossa kaikki on kamppailua huomiosta ja resursseista. Kaikki muut ovat kilpailijoita, ystävyssuhteetkin ovat tarkasti laskelmoitavia statussuorituksia. Koska tässä ihmiskuvassa kaikki käyttävät toisiaan hyväkseen, on hyväksyttävää olla ovelampi ja käytää toista ihmistä hyväkseen sillä aivan varmasti toinenkin ihminen käyttäisi minua hyväkseen tilanteen tullen. Psykopaatille mustavalkoisesti ne, jotka eivät ole selkeästi hänen puolellaan, ovat häntä vastaan.

Sadistisesti itseään organisoiva ihminen saa voimantunnetta toisten ihmisten avuttomuudesta ja hyväuskoisuudesta. Sadismin ja masokismin ymmärtämiseen tarvitaan freudilaista "thanatos"-vietin ymmärtämistä.

Thanatos-vietti
on ihmisen pyrkimys neutralisoida traumaattisia kokemuksia, psyykkistä tuskaansa. Se on yksi paristakymmenestä erilaisesta psyyken "puolustautumiskeinoista". Thanatosvietti on voimakkaiden ja ristiriitaisten yllykkeiden ja tarpeiden torjumista tai kanavoimista psyykkisenä prosessina.

Väkivaltaviihde
on erittäin selkeä esimerkki ihmisen kulttuurisesti hyvksytyistä sadistisesta sublimaatiosta, thanatos-vietin kanavointitavasta. Jenkkielokuvissahan luodaan mahdollisiman inhottavia vihollisia, joita voi sitten vihata ja tuhota - ja helpotusta tuntien viihtyä. Työelämän turhautumia opetetaan kulttuurissamme siis kanavoimaan esim väkivaltaviihteen kautta. (Väkivaltaviihteen mekanismi on hyvin monimutkainen - se on nähtävissä myös aivopesuna yksilön reaalielämän kapinoinnin neutralisoimiseksi ja passivoinniksi)

Monelle itsemurha on mielikuvana ikään kuin rauha, repivistä tunteista vapautumisen päätesatama. Todellisuudessa ihmisen täytyisi kohdata nimetön tuskansa ja sen nostattama thanatos-vietti, joka on usein nimenomaan lapsuudenkokemusten käsittelemätön tuska.

Ihmisen identiteetti ja persoona kasvaa emotionaalisessa jatkumossa. Vaikka ihminen kasvaa aikuiseksi, hänelle jää "pimeitä", käsittelemättömiä jännitteitä emotionaaliseen omakuvaan, itsehahmotukseen. Terve ihminen kokee olevansa hyväksytty ja tärkeä muille ihmisille ilman välineitä ja roolipeliä.

Sadismi on äärimmäisen vääristynyttä thanatos-viettiä.

Itse thanatos-vietti on hyvin luonnollinen osa ihmisten ja älyllisten nisäkkäiden psyykkisen dynamiikan toimintaa "varaventtiilinä" ja korviketoimintana eikä siis ole sinänsä paha. Mutta sadismissa thanatos-vietistä on tullut koko persoonan itsejäsennyksen määräävä voima. Sadistinen ihminen saa tyydytystä toisten kärsimyksestä voidessaan projisoiden neutralisoida oman käsittelemättömän tuskansa pois itsestään ja nähdä toisen ihmisen "uhrina", kärsivän roolissa.

Sadismi on aina dramaturgiaa ja osa heimouskontojen kehitysprosessia. Useimmissa uskonnoissa on uhri-käsite, jonka kautta yhteisön paha kohdistetaan ja ulkoistetaan, käsitellään, rituaalisen sadismin kautta.

Krusifiksi on vain viimeisin rituaalisadismin yksi symbolinen muoto.

Freud arvasi aivan oikein, että empatia ei pelkästään ole psykologinen määre vaan myös biologinen aivojen ominaisuus. Ihmisellä on "peilisoluja", joiden toiminta terveesti kehittyneellä yksilöllä voi mm. aiheuttaa samaa fyysistä tuskaa kuin mitä yksilön näkemä toinen yksilö kärsii. Mutta niin on myös kostonhimo.

Useissa aivokuvannustesteissä on havaittu niin empatian kuin "koston tuottaman nautinnon" selkeät neurofysologiset perustat.

Jopa apinoita testattaessa aivokuvattava apina kokee sadistista mielihyvää, jos muilta varasteleva apina saa rangaistuksen. Jos rangaistus annetaan ilman syytä, ei "terveellä" apinalla synny aivoissa mielihyvään viitaavia reaktioita ja aivoprosesseja. Oikeudenmukaisuuden ja oikeutetun sadismin voidaan tietyssä määrin sanoa olevan jopa biologinen ilmiö. Raakoina impulsseina.


Suomalaiset lapsentappajaäidit ja kansainväliset sarjamurhaajat eivät ole vain omaksuneet uravalintaansa hakiessaan elämäänsä jännitystä tai ratkaisua. Jokainen tappaja toistaa oman lapsuutensa opetuksia ja asetelmia.

Fyysinen väkivalta on vain yksi henkisen väkivallan muoto.

Vahvempi saa perheväkivallassakin osoittaa vahvuuttaan väkivallalla ja heikompi saa olla tuskan tuntija. Vahvempi ei kärsi sitä mitä heikompi kärsii.

Väkivallan psykoottisessa todellisuudessa jonkun on kärsittävä.
On siis parempi olla "vahva", joka ei kärsi.

Heikkous on tässä rolipelissä halveksuttavaa ja vahvemman toimintojen armoilla. Vahvempi osaa siirtää ahdistuksensa konkreettisesti muille ja määrää väkivallan perusteet fiilispohjalta.


Toisen heikkous on osoitettava selkeästi, jotta roolijako tulisi selväksi.

Vahvemman toivoma kunnioitus on ansaittava väkivallalla.
Vain vahvemman tunteilla on merkitystä ja painoarvoa.
Vuorovaikutus ei ratkaise vaan voima.

Sadistinen tunteensiirto (sadistinen transferenssi) opitaan lapsena.

Vahvempi saa aiheuttaa kauhua, kärsimystä ja häpeää ja olla väkivallan ulottumattomissa ja heikomman on ymmärrettävä väkivallan vastaansanomaton sanoma.

Minä saan tehdä sinulle ihan mitä vain.
Minä saan häpäistä.
Sinä saat hävetä - koska olet heikompi.

Vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen mukaan 0,5 prosenttia alle 15-vuotiaista tytöistä oli joutunut isän tekemän insestin uhriksi. Niemi-Kiesiläisen mukaan Suomessa vain muutama insestitapaus on edennyt tuomioistuimeen saakka.

Onko Fritzlin tapaus ainutlaatuinen?

Ei.
Minusta se tapaus ei eroa laisinkaan jatkuvasta insestisuhteesta tai perheväkivallasta, jossa isä tai äiti on pelolla ja häpäisyllä sitonut lapsen itseensä ja heikomman rooliin valtapelissä. Se ei eroa ollenkaan sadoista tuhansista naisorjista, prostituoiduista, jotka on pakotettu seksiorjuuteen.

Itävalta on yhteiskunta, joka on järjestelmällisesti väärentänyt omaa fasistista ja sadistista historiaansa. Siksi Fritzlin tapaus nostaa jälleen itävaltalaisten kauhun tunteita esiin.

Itävallan kasvatuskulttuuri on korostanut säälimätöntä rankaisua, jota Suomessakin opetettiin vielä 50-luvulla. Kasvattajan tuli rankaisuhetkellä olla täysin tunteeton ja ankara, jotta lapsen tuntellisuus ei kaappaisi kasvattajaa "velvollisuuksistaan" pois. Rankaisun täytyi olla julmaa, sillä tämän väkivaltaperinteen mukaan jos lapset huomaisivat kasvattajassaan pehmeyttä, nämä käyttäisivät sitä hyväkseen ja kasvattajan auktoriteettiasema olisi mennyttä.

Itävaltalaisissa oppikirjoissa Itävalta esitetään vieläkin Hitlerin uhrina ja samalla ohitetaan historialliset tosiseikat Itävallan aktiivisesta fasismista ja juutalaisten sekä mustalaisten tuhoamisesta. Itävaltalaiset SS-joukot tuhosivat Itävallan 98% mustalaisten kansanosasta ampumalla, hirttämällä, kiduttamalla ja lähettämällä kesitysleirille. Itävaltalaiset pankkiiriliikkeet rahoittivat alusta saakka Hitlerin toimintaa ja täsmällisesti jopa keskitysleirien rakennustöitä aina insinöörien kustannusarviosta lähtien.

Suomen sodanjälkeisten vuosien raiskaus- ja insestitapausten vyöryä ei selvitetty, koska poliitikot ja poliisi eivät halunneet käsitellä ilmiötä. Ilmiö yksinkertaisesti torjuttiin eikä esim. sotaveteraaneja asetettu syytteeseen tai hoitoon. Lasten kertomuksia namusedistä ei uskottu. Lapset leimattiin häiriintyneiksi tai jopa isän viettelijäksi, uhaksi perheelle.


Aktiivisesti sadistinen ihminen on aina psykopaatti.

Eurooppalainen psykopatologian luokitusjärjestelmä on hyvin monimutkainen määritysjärjestelmä mutta viimeisin päivitys siihen on määritellyt psykopatologian vakavuuden kiitettävän hyvin. Suomessa on muutama psykiatri, jotka ovat julkisesti esittäneet että suomalaisten eriasteisten persoonallisuushäiriöisten osuus västöstä olisi jopa yli 20 %. Ainoana Euroopan maana Suomessa eniten ostetuin lääke on psykoosilääke.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on myös patologista psykopatiaa, parantumaton ja vain hillittävissä kognitiivisella terapialla ja roolimalleilla, mutta ei parannettavissa. Hajonnut persoonallisuus ei uusiudu mutta sopeutuu mahdollisesti sosiaaliseen paineeseen psykopaatin kokeman tarpeeksi voimakkaan häpeän ja umpikujan seurauksena. Narsistinen persoonallisuushäiriö on psykologeille vielä kauhugalleria: henkilö, joka kontrolloi ja käyttää hyödyksi sairauttaan tietoisten prosessien kautta suojellakseen sairasta ydintään.

Amerikkalaisen median muotivirtaus on Suomessakin saanut aikaan mediailmiön, jossa toimittajat ja narsistista persoonallisushäiriötä sairastavat julkkikset kehuvat ja korostavat narsismin positiivisia ominaisuuksia: "kiihkeää" työhulluutta, vähäunisuutta, menestymisen pakkomielteitä, maanisia kausia ja tehokkuutta.

Mutta sen patologian pimeitä puolia ei sitten käsitelläkään mediassa; samaistumiskyvyttömyyttä, sairaalloista vaativuutta, persoonallisuuden hajonneisuutta, ailahtelevuutta ja roolien keinotekoista pönkittämistä kilpailukulttuurin mitattavilla, kovilla arvoilla.

Onko sadistisesti nauttiva ihminen sitten paha vai sairas?

Lähes kaikki sadistit pyrkivät valehtelemalla ja monimutkaisilla selityksillä peittämään tekonsa, joten hyvän ja pahan tietoisuus on heillä selkeää. Sadistit halveksivat ihmisiä, joita he onnistuvat manipuloimaan. Mutta toisen tuska on heille halpaa oman nautinnon ja vallantunteen rinnalla.

Kun pitäisi itkeä, de Sade nauraa.


Itävallan insesti-isä Josef Fritzl muurasi äitinsä pimeyteen - 21 vuodeksi

Brittilehti The Sun kertoi Josef Fritzlin vanginneen myös oman äitinsä aikanaan vuosikausiksi. Insesti-isä kertoi lehden mukaan psykologi Adelheid Kastnerille lukinneensa äitinsä ullakolle 21 vuodeksi. - En koskaan saanut häneltä rakkautta. Hän hakkasi minua, ja yleensä se loppui vasta kun makasin verilammikossa, Fritzlin, 74, väitetään kertoneen. Fritzlin äidin on sanottu kuolleen 1980, mutta naapurit Amstettenissa muistavat, että naista ei todellakaan näkynyt 21 vuoteen.
- Muurasin ikkunat, jotta äiti ei koskaan enää nähnyt päivänvaloa, Fritzl kertoi. IS


How Could
a Monster Succeed
in Blinding a Nation?

by Alice Miller










TAGS :: Psykoanalysi, psykologia Elisabeth lasten kasvatus suomalainen kasvatus repressio tilasto painajaiset kasvatusopas Kerstin traumaterapia pakkomielteet psykoosi somaattinen oire torjunta fasismi natsismi natsiaika natsihallinto keskitysleirit depersonalisaatio depressio viha isanmurha oidipus kompleksi dissosiaatio lahjakkaan lapsen tragedia musta kasvatus keskiaika disosiaatio disassosiaatio tietoisuus alitajunta freudin teoria naisten freudialisuus jung pahan kysymys pahuus keskustelu keskustelupalsta miten ihminen voi olla paha miksi pahuus keskitysleirien perverssi perverssiys vartijat valkoiset punaiset menneisys ontologia synti terapia masokismi itsemurha itsemurhatilasto fi org s


2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Olipa rankkaa ja raskasta ja halusin tästä viikosta vian kevyttä...well...no jatketaan sitten.

Aksel Sandemose ja Janten laki. Olen blogissani useasti viitannut paitsi Sandemosen erinomaisiin teoksiin, myös hänen romaaniinsa Pakolainen ylittää jälkensä (En flyktning krysser sitt spor, Gummerus 1997). Viimeksi tein sen muutama viikko sitten, kun olin lukenut Kotiliedestä lapsena useasti tajuttomaksi pahoinpidellyn Karin tarinan. Asia vei minut ihan yli rajan sillä tajusin, että hän on melkein tuttu, meillä on yhteinen ystävä, joka molemmille läheinen. Kari on matematiikanopettaja, mutta joutunut jättämään työnsä, koska voi huonosti. Loppuelämä on jatkuvaa terapiaa, mutta toivon, että tunelin päässä on joku pitämässä näkyvissä edes pinetä lyhtyä...Silloin aiheesta keskusteltiin ja kerroin, että 'terveisiä vaan, minä tulen Jantesta'.

Luokallani oli kansakoulussa poika joka tuntui lakanneen kasvamasta. Hän pärjäsi huonosti, oli puettu ala-arvoisesti ja tietysti koulukiusattu. Sitten kuulin, aikuisena ,että hän oli tehnyt itsemurhan. Vähän myöemmin vaikeneva kylä alkoi kertoa: Pojan isä oli pitänyt lasta navetassa yöt lehmäkytkyessä, potkinut aamuneljältä töihin ja sitten kouluun vatsa tyhjänä. Koko kylä tiesi, mutta kukaan ei puuttunut. Lapselta vain otettiin 'luontoa' pois! Olin jo muuttanut pois, kun kuulin, että se pahoinpitelijä täytti vuosia ja sinne meni kumarrellen koko kylän kerma Aalto-maljakoita kantaen ja kumarrellen niin, että pränikät heiluivat. Jantessa mies saa tehdä mitä tahansa vaimolleen ja lapsilleen, kunhan on kovan työmiehen maineessa ja näkyy kirkon penkissä pääsiäisenä ja jouluna.

Minä olen Janteni hyvästellyt, mutta Jantet voivat edelleen hyvin ja niitä on paljon. Minua ei saa mikään uskomaan, että luomakunnan suurin peto, ihminen, muuttuu. Ei mikään.

"Älä luule, että sinä olet jotakin."
"Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me."
"Älä luule, että olet viisaampi kuin me."
"Älä kuvittele, että olet parempi kuin me."
"Älä luule, että tiedät enemmän kuin me".
"Älä luule, että olet enemmän kuin me."
"Ää luule, että sinä kelpaat johonkin."
"Älä naura meille."
"Älä luule, että kukaan välittää sinusta."
"Älä luule,että voit opettaa meille jotakin."

Leena Lumi kirjoitti...

PS. Teen aivan hirveästi kirjoitusvirheitä, sillä kirjoitan liikaa.

Sen verran vielä tuosta ns. kaksoispersoonasta, että tätä aihetta on käsitelty kovastikin kirjassa, jonka nimi on Muukalainen perheessä. Siinä on tapaus kerrottuna perheen äidin kannalta. Vahinko etten muista kirjoittajan nimeä ja olen antanut kirjan monen lukukerran jälkeen eteenpäin. Siinä ylemmän keskiluokan nuori, avioliitossa oleva mies syyllistyy hyvin nuorten tyttöjen kidnappauksiin ja lopulta murhaan. Kuvassa sadistinen seksi. Perheessä EI NÄYTÄ olevan mitään vikaa, mutta lopulta äidin muisti alkaa toimia ja käy ilmi, että isä on aikanaan estänyt mm. viemästä poikaa hoitoon, vaikka lapsi oli loukannut päänsä vakavasti. Tämä tapahtui kahdesti. Perhe myös TOIMI, kuten kunnon perheet päältä katsoen, mutta isä oli täysin tunnekylmä. Poika vangitaan ja äiti tajuaa lähteä siitä valheesta, missä hän oli elänyt vuosikymmeniä ja KUVITELLUT elävänsä täydellistä amerikkalaista unelmaa. Vangittu mies, siis perheen poika, väittää loppuun asti kiven kovaa,e ttä hänellä on kaksoispersoona ja toinen voi käskeä toista tappamaan. Sen hetkisestä tlanteesta,mikä silloin on päällä, riippuu se, kumpi puoli päättää toiminnan suunnan.