maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Sota ja Rauha Perheessä - Arno Gruen





Kesälukemisen ei tarvitse olla kevyttä vaikka olisikin helppo johdanto kompleksiseen ilmiömaailmaan.

Suomeksi on julkaistu Arno Gruen:in kirja "Tahdon maailma ilman sotaa". Vaikka kirjan idealistinen nimi on aika pompöösi niin se on harvinaisen käytännöllinen johdatus psykoanalyysin perusteisiin ja näkemykseen poliittisen kulttuurin muodostumisesta jo lapsen kasvatuksen aikana.

Arno Gruen
oli vieraana Maailma kylässä-tapahtumassa ja pääsin keskustelemaan hetken hänen kanssaan.

Kuinka narsistinen psykopaatti kasvatetaan tehtäväänsä jo lapsena?

Vaatimalla lapselta aikuisen roolia.

Gruenin ja monen muun psykoanalyytikon mukaan lapsi, jolta odotetaan lapsena etupäässä aikuisen toiveiden ja tarpeiden täyttämistä, voi kehittyä persoonallisuushäiriöiseksi psykopaatiksi, jolle valta ja pelaaminen on kaikki kaikessa. Toisaalta lapsi, joka pystyy prosessoimaan nämä kokemuksensa, voi oppia tuskallisen itsetutkiskelun kautta erottamaan vastuuttoman aikuisen isä-/äitikuvastaan ja on siten kykenevä tarkkanäköisen yksilölliseen ja vahvaan eettisen ihmiskuvaan.

Tuhoavat aikuiset luovat lapselle epälapsuuden, jossa rooliasetelma on nurinniskoin eli lapsi on aikuisia varten eivätkä aikuiset lapsia varten. Lapsi on vastuussa aikuisen mielenrauhasta, rauhattomuudesta ja vastuuttomuudesta.

Lapsi oppii myös itse halveksimaan omaa lapsenomaista ja luonnollista tarvettaan olla avuton ja huoleton lapsi - ja niin avuttomuuden, riittämättömyyden tunteiden luomasta itsevihasta tulee elämää eniten muokkaava voima. Itseviha muuntuu persoonallisuushäiriöisillä projektiiviseksi vihaksi heikkoutta kohtaan ja persoonallisuushäiriöinen rakentaa elämässään usein pakkomielteisesti vahvan aseman mm työelämässä, jotta pääsisi toteuttamaan kompulsiivista vihaansa "todistettavasti" heikompia kohtaan.

Gruenin oppi-isä oli yksi itse Adolf Hitlerin psykiatreista.

Adolf oli pitänyt ensimmäisen suuren, ennaltamainostetun yleisöpuheensa ja oli sen jälkeen hajonnut psyykkisesti. Hän itki ja vapisi kuin pieni lapsi koska ei tienyt, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Tyypillisenä persoonallisuushäiriöisenä kaikki oli sen varassa, mitä muut hänestä ajattelivat ja kuinka paljon voi muihin vaikuttaa todistettavasti. Adolf palautui kuitenkin takaisin hyvin nopeasti vahvan sankarin rooliinsa kun hän alkoi selostaa psykiatrille ideologista valloitussuunnitelmaansa ja kuinka hänen on pakko saavuttaa valta, jotta voisi esiintyä voittoisana ihmisenä, josta kaikki ovat riippuvaisia - ja hyväksyä vasta sitten itsensä.


Gruen on kirjassaan analysoinut myös presidentti G. Bush juniorin lapsuuden profiilia. Kun G. Bush juniorin pikkusisko kuoli, perheen äiti taantui lapsen rooliin ja niin elon jääneiden lasten tehtävä oli lohduttaa äitiä ja luopua lapsuudestaan äidin huoltajana. Vaatimalla lapselta aikuisen kykyjä, aikuinen pakottaa lapsen inhomaan ja torjumaan "lapsellisia" tarpeita; koko lapsuutta ohjaa aikuisten tarpeet, tyytymättömys Lapsen tarpeet ohitetaan kylmästi, lapsen tunneilmaisut tukahdutetaan rajusti "uhkana".

Lapsi on rasite, ellei palvele aikuisen tarpeita.

Lapsen tunteet koetaan uhkana tunnottomassa kasvatuksessa, jossa vain aikuisten tunteille on sijaa.

Tällaiseen aikuisten ihanteiden toteuttamiseen liittyy usein laskelmallista lahjontaa eli lapsi kelpaa vain kun antaa aihetta aikuisen ylpeydelle ihannelapsesta. Hyödyllisestä lapsesta.

Ihmisen kompulsiivinen poliittinen identiteetti muodostuu jo lapsena, jos kaupankäynti on tärkein vuorovaikutussuhde ja hyväksynnän saavuttamisen muoto, vanhempien keino muokata ja ohjailla lasta ihannelapsen suorituksiin. Poliittisesta kaupankäynnistä muodostuu aikuisena itsensä tärkeäksi jäsentämisen akti jos tärkeyden kokemus jäsentyy vain tavoitteiden saavuttamisen kautta.


Lapsen lahjonta on materialistisen ihmisen ydin ja alkuperä. Omistaminen ja lahjat ovat kaupankäyntisuhteessa ainoa todiste rakkaudesta ja hyödyllisyydestä kun rakkaus osoitetaan vain materian kautta.

Niin Alice Miller:in, Jungin kuin Grueninkin mukaan murskaava ihannelapsuus, velvollisuuslapsuus, on yleisin syy aikuisuutta leimaavalle suuruudenhulluudelle. Loputon riittämättömyden tunne, rakkauden ehdollisuuden julma paine vahvistuu kun turvaton lapsi kasvaa aikuisuuden vaatimusten roolipelissä.

Tämä on aika suoraan myös Frudin näkemys murskaavasta, mustavalkoisesta, vuorovaikutuksettomasta ja jyrkästä moralismista lapsen kasvatuksessa. Gruen korostaa Freudin opetuksien suhteen sitä, että ihmisen psyykessä piilevät tuhoavat voimat eivät ole itsekantavia vaan nimenomaan sokean ja kylmän kasvatuksen ja yhteiskunnan luomia voimia.

Psykopaattien hallitsema poliittinen kenttä pysyy pystyssä Gruenin mukaan vielä perinteisen, autoratiivisen kasvatuksen luoman ihanneisän myytin kautta. Vahvoina esiintyviä psykopaatteja on opittu kunnioittamaan myyttisen ajattelun kautta kulttuurissamme.

Vahvaa myttistä isähahmoa, uhoavaa alfaurospoliitikkoa, kohtaan ei saa kapinoida, vaan ihminen saa hyväksynnän itselleen kunnon kansalaisena/kilttinä lapsena vain hyväksymällä julman ja ailahtelevan isähamon tempaukset. Väinämöinen saa laulaa nuoremmat suohon ja kuningas Daavid tappaa himoamiensa naisten miehet tullakseen tyypilliseksi patriarkkasankariksi.

Persoonallisuushäiriöinen näkee koko maailman taistelukenttänä, vuorovaikutuksen vaarallisena ja kaikkien ristiriitojen mustavalkoisen kärjistämisen hyvänä. Samalla kuitenkin mm narsistisen persoonallisuushäiriöinen haluaa jyrkästi dissata eri tavalla ajattelevat ja kieltää vastuunsa omista teoistaan. "Kaikki, jotka eivät ole minun puolellani, ovat minua vastaan". Vahvuuden palvoja haluaa kunnioittaa vain omasta mielestään vahvoja. Muut ovat vain materiaalia esimerkiksi armeijan sotilaiksi tai halpatyövoimaksi, käyttövoimaksi vahvuuttaan todistaville.

Gruen ei ollut kovinkaan iloinen psykoanalyytikkojen julkisesta kuvasta ja maailmanjärjestön tilasta. Argentiinassa sotilasjuntan palveluksessa oli ollut psykoanalyytikkoja, jotka kouluttivat kiduttajia ja kehittivät kuulustelutekniikkoja kidutuksessa. Kun näiden analyytikkojen koko ura selvisi jukisuudessa, ei heiltä evätty analyytikon ammattioikeutta vaan he ovat yhä täysivaltaisia analyytikkoja siinä missä suomalaiset virkaveljensä.




Artikkelit


The Betrayal of the Self

-Love or power ? these are the opposing poles of a choice every child is compelled to make, very early in its life, in a drama that sets it irrevocably on its path through life. This startling new insight into a formative experience fundamental to our development is the subject of THE BETRAYAL OF THE SELF, Dr. Arno Gruen's passionately argued contribution to the psychoanalytic view of the human soul, and what distorts it into pathology. What happens to an infant when it learns that the love it craves from its parents is available only at the price of submission to their will?




http://en.wikipedia.org/wiki/Arno_Gruen





"Personality styles that include rigidly defended ego states
are characterized by excessive reliance on projection"

- Richard L. Kradi,
Minding the Gaps:

The Role of Informational Encapsulation and
Mindful Attention in the Analysis of Transference.
Jung Institute





3 kommenttia:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Oliko tämä kirjoituksesi referaatti Gruenin kirjoista vai hänen Maailma kylässä-festivaalissa pitämästä esitelmästään?

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Sekaisin kaikkea tuota.

Gruen on ns humanisti eikä hänellä ole yhtä pysyvää kiinteää teoriaa vaan tulkittavaa ilmaisua tematiikasta eri näkökulmista, joka on osoitettu kuuntelijan tulkittavaksi niin psykologisesti kuin eettisesti ihmiskuvan suhteen.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Harkitsin itsekin menemistä tuohon Gruenin esitelmätilaisuuteen silloin kaksi vuotta sitten Gruenin ollessa Kaisaniemessä Maailma kylässä-festivaalissa, mutta ko. päivänä unohdin saapua paikalle oikeaan aikaan. Jos Gruenin esitelmän sisältö oli suunnilleen sama kuin sinun kirjoituksesi pointti, tiesin nämä Gruenin jutut kyllä ennestään. Minulta ei siis ilmeisesti jäänyt kuulematta mitään sellaista, mitä Gruen ei olisi esittänyt kirjoissaan ja artikkeleissaan?