"Ankea lapsuus voi vaikuttaa DNA:han"
Käytännön psykiatrian, markkinoita yksisilmäisesti laajentavan lääketeollisuuden ja teoreettisia kehyksiä piirtelevän psykologian suurin ongelma on ollut, mikä on seurausta ja mikä syytä ihmisen käyttäytymisessä.
Seuraus edellyttää syyn vaikka syy ei jatkossa vaikuttaisikaan seurauksen olemukseen, sitä ylläpitävään mekanismiin. Jos havainnoidaan vain seurausta omana ilmiönä, niin kokonaiskuva ja ihmiskuva vääristyy tajuttomasti.
Kemiallista kausaalipsykologiaa edustavat "lääketieteellistä psykiatriaa" hahmottavat tutkijat ovat olleet ensin lumoutuneita aivokemian kaavamaiseen käsittämiseen - "A on syy siihen että B tuottaa C:n". Eli tässä väärä aivokemia on se A, joka tuottaa mielenterveysongelmat ja pim pilleri on vastaus pokeripoks.
Ja C on se KELA:n rakastama ja vihaama ongelma, työtehottomuus masennuksen B vaikutuksen seuraamuksena. Ja pillerillä saadaan suoraksi koko ketju, koska aivotoiminta on vain kemiaa. Kemiallinen psykologia olettaa siis pillerin tuovan työtehon koska ongelma on vain kemiallista.
Tämä KELA:n sponsoroima käänteinen logiikka, jonka ihmiskuvassa nähdään suurimpana ongelmana ja ongelman määrittäjänä tuo C eli yksilön tehottomuus toimintayksikkönä epäinhimillisessä tuotantosysteemissä. Tämä käänteinen näkökulma ei pohdi ihmiselämän laadun tai kehityksen kysymyksiä yksilön näkökulmasta vaan yhteisön ideologisten tuotanto- ja kilpailuarvojen kautta. Yhteisön tarpeiden ja vertaamiskompulsioiden näkökulmasta.
Niin ikään ratkaisukin täytyisi nähdä KELAn kemiallisen psykologiikan kannalta vain tuotantotehokkuuden kautta: ongelmia ei saisi oikeastaan edes tiedostaa vaan vain pois pyyhkiä kemiallisilla pikakeinoilla. Pois tuska ja turhan pohdinta ja päämäärät kohdilleen tuotantoideologian asteikolla.
Itsemurha ei ole KELA:lle ongelma, koska sen maailmankuvassa poistuva yksikkö ei ole enää taakka eikä tehtävä vaan poistunut asiakas on tilastollisesti byrokraattista systeemiä helpottava.
Ihmisruumiin itsesäätelevyyteen on kiinnitetty kovin vähän huomiota kemiallisessa psykologiassa ja siksi on kemiallisista päätelmistä edetty innostumaan vieläkin enemmän geenien syyllistämisestä mielenterveysongelmien todelliseksi taustapiruksi.
Nyt on kuitenkin alkanut ilmestyä kovaa tieteellistä faktaa siitä, kuinka aivojen epätasapainotila, jopa geneettisellä tasolla, on kuin onkin lapsuuden stressi- ja kauhutekijöiden seuraamusta, aivan kuten Freud jo hahmotteli sata vuotta sitten. Jo fysiologisesti on fakta, että laiminlyödyillä lapsilla on surkastumia ja epäaktiivisia aivoalueita kokemustensa takia.
Ankea lapsuus voi vaikuttaa DNA:hanTutkija Moshe Szyfin ryhmä tutki 13 itsemurhan tehneen, vaikean lapsuuden kokeneen kanadalaismiehen aivoja. Ryhmä löysi kaikkien tutkittavien DNA:ta päällystävästä kemiallisesta aineesta, niin sanotusta epigeneettisestä osasta, muutoksia.
Szyf uskoo, että itsemurhan tehdeiden miesten vaikea lapsuus sai aikaan huomattavan biokemiallisten reaktioiden ryöpyn heidän aivoissaan.
- MTV3
Aivot rakentuvat pitkälle tiedostamisen kautta eli kokemustan jäsentamistapojen kautta, joten on aika kohtuullista olettaa tervehtymisen kulkevan samaa rataa. Eli ei kovinkaan nopeasti pikapillereillä.
Viime vuonna Freudin tiedostamattoman teoriat todettiin useassa aivokuvannuslabrassa mitattavaksi tilastolliseksi todeksi. Ihmisten reaktioita, tunnehavaintoja ja mielikuvia tutkittaessa havaittiin selkeästi tiedostamattomien prosessien tärkeys, jopa määräävyys. Ihmisen psyyke on suurelta osin tiedostamatonta ja mm lapsuuden kokemukset ja traumat voivat hallita aivan täydellisesti ihmisen elämänhallintaa ja mielikuvien emotionaalista organisoitumista - vaikka ihmisen tietoinen ego ei muistaisi mitään lapsuudesta.
Torjuntaprosesseja psyyken prosesseissa on raa'asti jaoteltuna kahdentyyppistä: toinen on passiivista, ohittavaa, eli esim. emme vain kykene havaitsemaan jotakin aihetta, emootiota tai seuraamusta tietoisesti.
Toinen torjunnan tapa on aktiivista eli liitämme voimakkaita emotionaalisia käsittelyprosesseja, äärimmäistä tulkintaa ohi tilanten ja henkilölle itselleen selittämättömiä reaktioita tiettyihin mielteisiin ja tarpeisiin.
Pekka Sauri:
Masennus ei pätkätöillä parane
Stakesin tilastojen mukaan
Suomen bruttokansantuotteeseen suhteutetut sosiaalimenot ovat pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa sekä suurissa EU-maissa. Asiasta kertoo Helsingin Sanomat.
Lehden mukaan Suomi on sosiaaliturvaltaan Italian ja Britannian tasoa, kun sosiaalimenot lasketaan prosentteina bruttokansantuotteesta.
Stakesin tilastojen mukaan toiset pohjoismaat ovat karanneet kauas: Suomessa sosiaalimenot ovat bkt:stä 26,7 prosenttia, Ruotsissa 32 prosenttia ja Tanskassa 30 prosenttia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti