Kirkon hylätty tulevaisuus - Kapinallisen nimissä muuttumattomuuden puolesta

"Yhteys tökkii, ei pätki"

Kirkon "Yhteys pätkii-strategia"

Evankelisluterilainen kirkko on organisaationa fundamentalistien käsissä.

Eli juuri niiden homovihaajien ja rituaalianaalien perinnefriikkien kourissa. Mollia korvat täyteen itsesäälintäyteisessä penkkipunnerusjumalanpalveluksessa ja muutoksia vain median paineen puskiessa kipurajalle. Ja sitten armoa päälle kilokaupalla perinteitä suojaamaan. Kirkon olemassaoloa puolustellaan kansan rituaalikirkon ajatuksella. Kansa haluaa papin hautaamana varmistaa hyvää istumapaikkaa viimeiselle tuomiolle.

Kirkossa on jatkuva "näkymätön" valtataistelu.

Kirkon "eliitti", jonka linnake on kirkkohallitus, ylläpitää raivokkaasti korkeaa muuria tavallisten jäsenten ja kirkon valtaapitävien, aktiivien matalaotsaisten konservatiivien, välillä. Kirkko pysyy vanhoillisten ritualistien hallinnassa - koska kirkossa sovelletaan vallankäyttönä ns aktiivista passiivisuutta.

Muutoksesta saa puhua - kunhan se pysyy vain puheena. Mitä enemmän piispat ulisevat sympaattisesti toimittajille toivovansa muutosta ja uutta verta, sitä paremmin he pystyvät estämään muutoksen uikutuksellaan. Muutos tarvitsee muutosta. Ei voimatonta valitusta niiltä, joilla on konkreettinen valta. Uskomatonta.

Kirkko on ultrahierarkinen systeemi tavallisten lakien yläpuolella ja sen valtaapitävät kehtaavat valittaa vallan ja mahdollisuuksien puutetta. Suurempaa röyhkeyttä ja itsepetosta ei Suomesta löydy.


Passiivinen Toivoon vetoaminen on parasta propagandaa.

Tavat ja toivo. Pysy hiljaa, kirkolla on Tehtävä. 

Toivo passiivisena periaatteena estää tehokkaimmin terveen muutoksen. Kun on kiistämätön ja muuttumaton Toivo, ei tarvita strategisia johtopäätöksiä ja dramattisia linjanmuutoksia.

Näennäisen vapauden periaate. Startataan pikaisesti ja harkitsematta toimikuntia ja muutoskomiteoita, jotka sitten lakkautetaan nopeasti ja selittämättömästi. Palkataan mainostoimistoja tyhjien mielikuvien pystyttämiseksi. Hyödyttömiksi siitettyjä äpäräaikeita.

Toivotaan muutosta ideana mutta estetään muutos kaikin keinoin. Olen kuullut siitä käytännöstä lukemattomia kertomuksia. Piispat pelkäävät ja inhoavat karismaattisia yksilöitä, jotka voisivat saada muutosta ja inhimillisyyttä Jesuksen seuraajien seuraan.

Kirkon toiminnassa ei ole mikään niin hallittua kuin muutosvastarinta. Hallitsematon ja kaoottinen kirkkoinstituution alasajo on väistämättä edessä. Eläkkeelle tähyäjät voivat rauhassa unohtaa muutostarpeet, koska miksi nähdä kirkon todellisuuspakoa, kun rahaa vielä kassassa riittää ja verot juoksevat solkenaan eläkekassaan.

Mitä kirkko voisi olla?

Luterilainen kirkko voisi olla yksilöiden mielenkiintoinen ja ajan hermolla inhimillisesti monimuotoisuuden hyväksyvä organisaatio, jos Jeesuksen vallankumoukselliset opetukset vapaudesta, välittämisestä ja suvaitsevaisuudesta hyväksyttäisiin.

Luterilaisuus lähti perinteest vapaana henkisenä oivalluksena - jokaisen ihmisen yleisestä pappeudesta eli erillisiä pappia eikä kirkko-organisaation hierarkiaa enää tarvita alkuseurakunnan esimerkin tapaan.

Nyt meillä on yhä katoliset minipaavit, piispat - piispojen rautainen, keskinäisen hyssyttelyn ja pelon hierarkia.

Rahoja kirkossa ei käytetä ihmisten kommunikaatioon, vaikkapa keskusteluryhmiin, hyvin rahoitettuihin ryhmäprojekteihin, inhimillisiin tarpeisiin suunnattuihin strategisiin projekteihin, tehokkaaseen huumeriippuvaisten auttamiseen, nuorten ihmiskuvaa kehittävään toimintaan - yms. Rahat menevät etupäässä rituaalien, rakennusten ja sijoitusten rahoittamiseen.

Follow the money.

Kirkko järjestää kulissiprojekteja mutta todelliset resurssit kuluvat rituaalihirviön syöttämiseen.

Prioriteetit paljastavat todelliset arvot.
 
Pelot paljastavat todelliset arvot.




 Kirkko ei suostu paljastamaan budjettinsa selkeitä kulumenoja.

Koulujen uskonnonopetus
jakaa puolueiden mielipiteet - 8/2009

Kun muoto on tehty tärkeämmäksi kuin sanoma, siistiksi ja monistetuksi McDonalds -valmisannokseksi, tulee muodosta muottiin sullova menneisyyteen vangittu sanoma eli instituutio - korkeakirkollinen evankeliumi, ylimielisyyden kaanon omahyväiseksi muutosvastarinnaksi. Se, että kirkon virkaintoisille on tärkeintä homeisten rakennusten ylläpito ja uskon muotoon sidottu piilofundamentalistinen moralismi, kertoo lahkomaisesta toimintaperiaatteesta.

Missä on: laaja kulttuurinäkemys, suvaitseva henkisen toiminnan liberalisuus mietiskelyn ja ymmärryksen etsinnässä, ajanmukainen mediatoimintanäkemys, tavoittava mediatuotanto, ajankohtainen tarinankerronta, ryhmien korostaminen seurakuntatyössä, todellisten eettisten kysymysten, merkitysten ja tarinoiden uudelleen pohdinta, nuorille suunnattu viestintä kuten nuorten ehdoilla ja elämänkysymyksille perustuva vuorovaikutuksellinen netti, elokuvat ja lyhytelokuvat, nuorten oma mediatuotanto ja luova toiminta uuden mediakulttuurin ennennäkemättömillä mahdollisuuksilla.


Imagonpuutteen liturgia. Se jyrää, se on pyhää ja autuuden varmistavaa.

Perinteellä leimattua. Perinteiden puolustamiseksi.

Perinteillä suojautuen. 


Koska kirkon pirstoutuminen on väistämättä edessä, on kirkon muututtava jossain vaiheessa ryhmätyökeskeiseksi. Joko romahtamalla tai aivan uudella muutosstrategialla.

Seurakunta kirkkoherran karjalaumana tarkoittaa yhä linnaketta, johon ihmiset eksyvät puoliväkisin juhaltilaisuuksissa ihmettelemään satoja vuosia vanhoja virsiä ja hampaattomia saarnoja.

Alkuseurakunta tarkoittaa solukkoa, joka on yhteydessä toisiinsa. Ei organisaation arkistoimaa sosiaaliturvatunnusta. Sekö on pyhin mielikuva onnistuneesta kristitystä, että ihminen istuu kirkossa hiljaa ja kuuntelee märehtii dogmaattisia juttuja, mahdollisimman kaukana elämän ja erilaisten ihmisten ongelmista, itsensä kaltaisten ihmisten seurapiirissä?

Uskon kokemuksen ekstaattiset ja meditatiiviset muodot on hyväksyttävä tietyissä terveen mielen puitteissä, esimerkiksi mietiskelyn ja sosiodraaman arvo on mittaamaton - muuten alkuperäisen ekstaattisen uskonkokemuksen etsintä kanavoituu varmasti pirullisiin lahkoihin,
joissa ei katsota mitään kokonaista ihmiskuvaa.

Pitääkö kirkon "valistaa" ja yhä muokata ihmisiä ikiaikaisen sadistisen kinkeriperinteen mukaisesti yhden opin kirkkokulttuuriin, jolloin pappi tuomitsi kelvolliset ja kelpaamattomat kansalaiset eri kastiin? Jotta ihmistä tulisi kirkkopolitiikalle sopivan nöyriä asiakkaita - vai pitäisikö kirkon muuttua radikaalisti organisaationa? Urkukulttuurin rahaa polttava ihannointi on paras esimerkki tästä koomisen perverssistä vieraannuttamisen ja alistamisen metaforasta.

Kulttuurikäytäntöihin ankkuroidut rituaalit tai papin roolin korostaminen eivät
todellakaan pelasta kirkkoa ihmiskuvan ja ihmisarvon korvikkeena. Se olisi
harhainen fantasia. Imago, joka nojaa perinteisiin puolustusmielessä, ei kommunikoi.

Papit samaistuvat vain toisiinsa eivät seurakuntalaisiinsa
- ja se on ollut kirkon jäykkyyden ja ehdottomuuden strategia 1700-vuotta.

Kirkon salainen voima? Painostus. Yli yksilön, yli yksilöllisten tarpeiden. Yli yksilöön kohdistuvat muokkauspaineen ryhmän kuvaksi.


Kapinallisen puusepän perintö on unohdettu, kapinan ja muutosvalmiuden perintö on toissijaista.

Jos kuvitellaan uusi kirkko, niin raha on laitettava pyörimään ihmisten elämän rytmiin ja ryhmätoimintaan, ei korkeakirkollisiin unelmiin miljoonasta neliömetristä kiinteistöjä
ympäri Suomea. Kirkkoja rakennuksina ei enää tarvita. Kirkon rituaalikeskeinen oheistoiminta tuhoaa kirkon toimintaa kohtaavana seurakuntana, yhteisönä.

Kallion kirkonkin kunnostukseen sijoitettiin yli 50 miljoonaa markkaa kirkon, valtion ja kaupungin varallisuutta sekä toinen mokoma EU:lta. Kallion lohduttomat narkkarihuorat eivät paljoa kirkon kiinteistökiimasta kostu.

Logistisesti tarkasteltuna Helsingin seudulla on 70 prosenttia kirkoista käyttämättöminä eli kymmeniä miljoonia euroja hassataan joka vuosi turhaan kiinteistöpolitiikkaan kauniiden rakennusten keräilyideana.

Yhden piispan elitistinen ylläpitokustannus palkkana, etuina ja organisaatiokuluina on vuosittain n. 400 000 euroa. Kuinka moni kirkon jäsen todella haluaa todella rahoittaa luxuspiispojen huippujohtajapalkkausta ja keisarihovin diplomaattityylisiä etuja? Piispat puhuvat nykyään itsestään käyttämällä yritysmaailman vertauskuvia mikä on erittäin säälittävää, koska mitään johtamista ja kehittämistä ei tapahdu. Vain pyörittelyä.

Anna meille meidän jokapäiväinen tyytyväisyytemme. 

Siunaa se sokeudella ja välinpitämättömyydellä.

Amen

Paavi palautti tuoreeltaan kirkon perinteiset perusajatukset taas kunniaan ja jopa
uutisotsikoihin muhammetilaisuusvastaisilla lainauksilla -  sekä luterilaisenkin kirkon dissauksella.

"Paavi: Protestantit ja ortodoksit vajavaisia"

Vatikaani julkisti tiistaina kannanoton, jonka mukaan muut kristilliset kirkot kuin katolinen kirkko ovat vajavaisia, koska ne eivät tunnusta paavin asemaa kristillisen kirkon johtajana. Vatikaanin mukaan katolinen kirkko on "ainoa oikea Kristuksen kirkko". - HS

Silti piispojen mielestä on tärkeää madella ekumeenisen lähentymisen merkeissä kahta suurta pääkirkkoa. Ekumenia tarkoittaakin protestanttien kerjäämistä äitikirkkojen porteilla, ei mitään muuta.

Kun ensimmäinen lapsikasteeseen uskovien kirkko perustettiin Nikean kokouksessa yhden uskontunnustuksen eli määriteltiin dogmien alle, niin samalla muut ihmiset (gnostilaiset) tuomittiin kadotukseen äitikirkon ulkopuolella. Tämä on kirkon originaali tehtävä.

kts. kirjoituksen lopusta kirkon alkuhistoria

Eli kauas ei ole päästy, varsinkaan katolisessa kirkossa.

Luterilainen kirkko on periaatteessa hyväksynyt, että Jumalan hyväksymiä ihmisiä
on muissakin seurakunnissa mutta ev.lut kirkkohallitus Suomessa on estänyt kaikin tavoin valtiovarainministeriötä hyväksymästä kaikki uskonnot samalle viivalle. Eli suomeksi käännettynä, piispojemme tulkitsemat alkuperäistä uskontunnustusta lähellä olevat kirkot, eli vain luterilaiset ja ortodoksit, saavat verottaa tuottavasti jäseniään ja yrityksiä. Muita valtio ei saa tukea.

Suomalaisten uskonnollisten järjestöjen määrä ja monimuotoisuus on kiihtyvässä kasvussa.

Siihen on hyvät syyt.






Kirkko on tällä hetkellä rituaalilaitos, systeemi, joka vaatii tiukasti kohdeihmisiltä sopeutumista, passiivisuutta, tyhmää tyytyväisyyttä, täyttymyksen tunnetta kirkon empatiankaltaisista rituaaleista.

Onko siis sanoma ja ymmärrys ihmisyydestä vai itse systeemi tapoineen tärkeämpi kirkon kulttuuriselle omakuvalle?

Kirkko ei muutu, koska sillä ei ole tarvetta muuttua. Valtasysteemi on luotu ja valtaa hallitsevat ovat tyytyväisiä systeemiinsä, joka on ainutlatuinen Euroopassa keskiaikaisen valtiosuhteensa takia. Luterilainen kirkko Suomessa on katolinen kirkko luterilaisissa kulisseissa.

Systeemiä pyörittävät ovat luoneet systeemin omaksi kuvakseen.
Ja ovat siksi sihen varsin tyytyväisiä. Muutos estetään joka päivä,
jokaisella tasolla seurakuntaneuvostoissa tärkeilevien kirkkopoliittisten
wannabe-poliitikkojen määrätietoisella pelillä.


Kirkon täytyisi ymmärtää hylätä rituaalineuroottinen menneisyys, fasistinen kontrolliteologia vallanpitäjien tukena

moralismihalvaus itsekkyyden todellisuuspakoisena instituutiona ja nähdä toimintansa
täydellinen uudistumismahdollisuus niin ryhmätyökeskeisenä kuin
mediatodellisuuden haltuunottajana.


Tämä kirkon kasvava kyvyttömyys saavuttavaan vuorovaikutukseen,
sokeus jäsenten tyytymättömyydelle ja kovettuva muutosvastarinta kertoo käpertyvästä ja sulkeutuvasta johtoportaan systeemistä, joka hylkää ensin  vertauskuvilla puhuvan kapinallisensa ja takertuu brezhneviläiseen laitokseen, jossa kirkkoherrat lymyävät kafkamaisesti tapojen, saavutettujen etujen, "opillisen tyytyväisyyden", hiljaiselon ja varsinkin talousjohtajien selän takana. Laitos, jossa kunnioitetaan nuoleskelua, mitäänsanomattomuuden liturgiaa ja johtajien pelkäämistä.

Kaikkea muuta kuin media-aikakauden mediaorganisaatio.

Kirkon voimavarat on suunnattu suojautumiseen ja pakenemiseen.
Kirkon Jumala on Rituaali.

Kirkkoherrat kutsuvat mielellään kirkoa julistavaksi kirkoksi. Mielenkiintoista. Niin kauan kuin kirkko kieltäytyy mediatodellisuuden kasvavasta vaikutuksesta, sitä merkityksettömämmäksi kirkko muuttuu. Ohjelmatuotanto on ainoa tie tulevaisuuden hallintaan maailmankuvakamppailussa, medioiden hallitsemassa todellisuudessa.

Kirkossa ei haluta luovuutta, muutoksia eikä näkemyksiä, koska sitä ei
tarvita. Erilaisuutta suvaitaan "hallitusti", koska erilaisuutta ei kaivata.
Systeemin haastaminen on siis vain häiriköintiä, joskus viihteellinen show-numero, jonkin julkkiksen tai vajaaälyisen mainoskampanjan kautta.

Useamman taidenäyttelyn sensurointi viimeaikoina kertoo kirkon moralistisesta linjanvedosta. Kirkossa ei saa käsitellä inhimillisiä asioita, vain kirkollisia.

Uudella tavalla ajattelu olisi hankalaa kirkon byrokratialle, joka keskittyy
vain jo luodun toimintatavan ikuistamiseen ja pyhittämiseen, uskonnolliseen romantismiin, uskonnolliseen nostalgiaan.

Ilman radikaalia muutosta on edessä vain drastinen romahdus.

Ihmisten uskonnolliset tarpeet ovat muuttuneet yhtenäiskulttuurin romahdettua. Kirkossa eletään yhä illuusiota, jonka mukaan yhtenäiskulttuuri on ylläpidettävissä. Kirkossa katsotaan taaksepäin, jotta tulevaisuus näyttäisi hyvältä.

Kirkon "muutoskokeilut" ovat olleet lyhytjänteisiä ja vain kokeiluita,
sillä muutos estetään aina esim rahoituksen lopettamisella.
Sillä mitä nykynen kirkko laitoksena olisi ilman massiivista
itsetarkoituksellista byrokratiaa ja
itsestäänselvien rituaalien, toimintamuotojen rahoitusta?

80% ihmisistä, joiden kanssa olen keskustellut, ja keskustelen usein
aiheesta mielelläni, haluaisivat kyllä erota kirkosta mutta eivät
muuta tapaansa sillä pelkäävät sukulaisten palautetta tai
epämääräistä pakanuuden leimaa epäsuomalaisuuden mielikuvana. Mutta
tuo varovainen ja pelkäävä asenne haihtuu kunnon kansalaisilta koko
ajan. Helvetti ei enää polta pelokasta talonpoikaa. Luterilaisin keinoin.

Suomi on kymmenien amerikkalaisten uskonnollisten järjestöjen kiikarissa,
jatkuvassa tarkkailussa.

Olemme lähetystyön kohdemaa.

Äärimmäisen organisoidut järjestöt tarjoavat laidasta laitaan kiihkeitä ja kiihottavia kokonaisratkaisuja kaaosta ja ahdistusta vastaan mm ultrakapitalistista mormonismia aina ekstaattiseen menestysteologiaan, sitä kalvinistista pikamoralismia.

 Ja kirkko tukee tätä.

Kulttuureissa on kaaoksen tuntemuksiin vastattu mustavalkoisilla uskonnollisilla ratkaisumalleilla. Tai uskontojen hajoamisella.

Modernin Tukholman pakanapitoisuutta voi ihmetellä täältä Suomenlahden yli - ja näemme tulevaisuuteemme. On monia syitä, miksi kulttuurimme on hajoamassa - perusongelma on menneisyydessämme.


Kohti autuasta tuhoa

Suomi valloitettiin ideologisesti pelolla, tuomiolla, miekalla ja
helvetillä. Se on kirkon tehokas fasistinen alkumuoto instituutiona
Suomessa, vuorovaikutukseton kuninkaan ja keisarin totuuslaitos. Ilman
niitä keskiaikaisia keinoja näyttää "Suomen virallisen" kirkon olemus
haihtuvan ilmaan.

Kirkko on kulkemassa kohti tuhoa.

Kauniisti ilmaistuna kohti tarpeettomuutta. Umpikujaa. Johdonmukaisesti.

Kohti täydellistä epäuskottavuutta laitoksena, jossa tavat
ja rituaalit ovat tärkeämpiä kuin sanoma. Joustamattomana ja aikansa
eläneenä systeeminä se on kouristunut äksyyn puolustusasentoon ja
anomalisen omahyväiseen itsetyytyväisyyteen. Koska kirkko ei hyväksy
muita uskontomuotoja tasa-arvoisina valtion yhteistyökumppaneina
ja verotusoikeuden kätyttäjinä, EU tulee romuttamaan kirkon
verotusoikeudan kertalaakista.


"Ehtoollisen arvo, rituaalien arvo ei riipu papista"
"Kirkko ei saa olla henkilökeskeinen"
"Karismaattiset papit ovat narsisteja"

Onko kirkolla sanomaa?
Mikä on se ainoa Sanoma?
Ainoa päämäärä ja ainoa lähtökohta?

Ehkä:
"Jumalallisuus on inhimillisessä".

Inhimillinen on jumalallista.
Ei muuta. Siinä se olisi.


Luterilainen vallankumous perustui Jeesuksen perusoivallukselle. "Yleinen pappeus". Periaatteessa. Ilman mitään organisaatiota ja miljardien eurojen omaisuuksia.

Mutta kirkko armahtaa nyt itse itseään tulosvastuuttomana organisaationa. Rituaaliautomaatti tahkoaa toimintaa ja kansa etääntyy kirkosta. Mikään muu ei ole tehokkaampi kampanja kirkosta eroamisen puffaamiselle kuin kirkon omat sunnuntai-bulkkijumalanpalvelukset.

"Ehtoollisen arvo ei riipu papista"-periaate on tämän on kaiken kirkollisen
"arvokkuuden" teoreettisena perusteluna ja kaiken muutosvastarinnan suloinen mantra kirkon
johtajilla.

Vääristelty ja väärinkäytetty ajatus muutoksen pelon takia. Lutherin omana aikanaan tärkeä korruptiosta puhdistama rituaaliajatus yritetään nyt yleistää niin ettei kirkon tarvitse
muuttua eikä olla ihmisten mieleen eikä johtajien ottaa vastuuta epäuskottavuudesta ja alaisten tulosvastuuttomuudesta.


Kirkko on onnistunut muuttamaan kapinallisen opetuksen massojen manipulaatioksi.

Muutoksen idea ja vapautuksen uskonnollistettu rituaalisana on onnistuttu
valjastamaan systeemin puolustukseksi, korruption kahleeksi.

Kaipaavatko ihmiset kirkkoa muuta kuin tapana,
hätävarana häissä ja muissa kunnon kansalaisen rituaalitilanteissa?

Luuleeko kirkon johto kirkkosysteemin olevan Jumalan asettama ikuinen ja paras systeemi?
"Riittävä"? "Rikas perinteistä"? "Arvostelun yläpuolella jumalallisen
tehtävän takia"? "Olisiko jumalallisuus ja pyhän suoja sittenkin
eristäytyvässä systeemissä, niinkuin keskiajalla"?

Uskottelun, epädynaamisten tapavaatimusten ja moralismin
vuosituhantinen successio kirkossa ei ole tässä ajassa elämistä eikä
elämän uskon toteuttamista reaaliajassa. Jos elämä nyt ei ole
tärkeintä vaan "kontrolloidut" tavat, rituaalit ja ideologinen
tapakulttuuri ihmisten sopeuttamiseksi 70-vuotiaiden ihmisten
kulttuurikäsitykseen ja 50-lukulaiseen maailmankuvaan, niin kirkko
elää vain laitoksena fasistisessa rituaalilaitossysteemissä.

Luterilaisen kirkon raikas perintö on rationaalinen usko, jossa
ihminen valitsee, kokee ja itse jäsentelee oman elämänsä arvon, jotta
voi itse kasvaa uskonsa kanssa. Sakramentti ilman mieltä on turha
sakramentti.

Kulttuurifasismia on se tunnoton itsesääliin vajonnut byrokratia ja
ylhäältäpäin ohjattu rituaalitoiminta, jossa toimintatavat ovat
korkein arvo, ei sanoma, vallankumous ja kontakti. Urkukulttuuri on esimerkiksi tärkeämpää kuin ideologiasta ja uskonnollisesta painostuksesta vapaa lapsityö.

Taidottoman ja ihmisiä vihaavan papin ihmisarvon ja turvatyövirkojen suojelu on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten mielenterveyden aktiivinen ja selkeä suojelu. Ihmisten sitoutumista kirkon toimintaan ei katsota tarpeelliseksi. Mitä vähemmän seurakauntalaisia sekaantuu seurakunnan toimintaan, sitä tytyväsiempi on kirkoherra omassa rauhassaan.


Kirkko ei toimi ihmisten ehdoilla. Koska sen ei tarvitse. Kirkko näkee itsensä rituaalisten armovälineiden käyttäjänä ja siis ihmisille tarpeellisena itsestäänselvyytenä.

Kirkko on tällä hetkellä ainutlaatuinen suojatyöpaikka persoonallisuushäiriöisille.

Armoon vetoamalla sallitaan vittumaisinkin terrori papin virassa. Hävetköön piispat, sillä heillä on poikkeukselliset valtaoikeudet määrätä rahankäyttö ja erottaa alaisistanne kuka tahansa ammattitaidoton, persoonallisuushäiriöinen häirikkö, milloin tahansa ja nopeasti - eikä Suomen kirkkolaki, laki tai mikään instanssi estä siinä, koska kirkko on (vielä) erityisorganisaatio - mutta kuitenkin, juuri häiriköille ja hajottajille pelokkaasti taataan suojaa.

Armottomasti, ihmisiä altistaen, perusturvallisuutta hajottaen, todellisen armon todellisuuden kieltäen.

Mutta diakonit vääntävät sentään ihmetyötään Jumalan armosta,
mielenterveytensä uhalla - liian usein yhä kasvavan tunnottomina yhtä
aikaa psykiatrin, äidin, sosiaalityöntekijän, lähimmäisen,
suunnittelijan ja huumevieroittajan ammattiroolia - ja siis tietysti
minipalkalla tätä kristittyjen tärkeintä työtä, usein ylityönä.

Ylityöllä rasitetusita diakoneista tulee kuitenkin helposti zombie-työläisiä,  joille asiakkaat muuttuvat kohteiksi ja diakoniatyön suunnitelmatalouden tilastotiedoiksi. "Kuinka monta autoimme tässä kuussa".

Nuorisotyö kituu ja tuhoaa nuorison kokemuksia yhä kirkkoherrojen
"armollisesti" salliessa viidesläisen helvetillä pelottelun.
Piispojen erityisessä suojelussa ovat erilaiset kirkon sisäiset lahkot, jotka
saavat vapaasti halveksia luterilaista uskoa, tasa-arvoa. Kun tässä sopassa
esiintymiskelvottomat, mielenterveydeltään vaaralliset tai
sosiaalisesti kipeän rajoittuneet papit saavat passivoida ja masentaa
seurakuntalaisia on monen käsitys kirkosta realistisen ärsyyntynyt.
Lisäksi kaikki papit kiedotaan tasapäisen ja aivottoman byrokratian
pyörittämiseen eikä esimiesten taidottomuutta valvota laisinkaan.

Armoa olisi oikea ja päämäärätietoinen vallankäyttö.

Hyvän lisäämiseen pyrkivällä organisaatiolla ainoa voima olisi armo ja järki.
Aivoton armo on järjettömyyttä. Lutherinkaan mukaan armoa ei ole ilman järkeä.
Se on luterilaisuuden ydin. Organisaatio yksilöä varten eikä
yksilö organisaatiota varten.

Jos kafkamainen systeemi luo mielikuvan itsestään elämän yläpuolella olevana
riippumattomana ja tärkeämpänä entiteettinä, pyhänä Kirkkona,
"Ikuisena ja Oikeana instituutiona", se täytyy hylätä tympeänä väkivaltasysteeminä – kuten Lutherkin teki.


Kätkekää sanoma kaikelta maailmalta

Miksi kirkko karkoittaa tai tuhoaa lahjakkaimmat puhujat estämällä
heitä toteuttamasta ainutlaatuista kykyään pohtia ja saavuttaa tämän
aikakauden ilmiöitä ja ihmisten tarpeita? Lahjakkaimmat puhujat ja
persoonallisuudet voisivat keskittyä vain puheiden valmisteluun,
mediatoimintaan ja ryhmien vetämiseen. Lahjakkaita täytyisi
kunnioittaa resursseilla ja luovuuden hyväksymisellä.

Organisaatio ei ole koskaan itsetarkoitus. Byrokratiaa ei tarvitse kunnioittaa (epä)jumalankuvana.

Kirkko ei selviä enää ilman hyvää "mainontaa", mediatodellisuutta,
jossa ihmiset elävät. 2005-vuoden ARMO-mainoskampanja oli
kauhistuttava ja groteski esimerkki kirkon tiedotustyöntekijöiden
epätoivoisesta, korkeakirkollisesta fantasmasta, helposta armosta ja
ja mauttomuudesta, itse itseään ilkkuvasta koomisen irvokkaasta
asenteesta. "Tehdäänpä armosta helppo ja tuskaton mielikuva, sillä
eihän sitä kukaan todella tarvitse".

"Jumalanpalvelusuudistus"-pelleilyt ovat myös olleet varavoisina projekteina esimerkillisen
halveksivia muruja henkisesti nälkää näkeville. Virsien masokistinen
ihmiskuva on täynnä pelottelukulttuurin savunkatkuisia hajujälkiä eikä
sovi mitenkään elämänvoimaisen Jeesus-paimenpojan ylösnousemukseen
2000-luvun nuorten evankeliumiksi.


Luterilainen kirkko on nyt enstaattisen (epäekstaattisen, ei-kokemuksellisen)
"jäsenyysuskonkokemuksen" julistaja:

"Kelpaat ilman henkilökohtaista valintaa ja kokemuksia".

Sisäänpäinkääntymisen ihannoiminen ja jähmettyminen tunnottomaksi
rituaalinukeksi jumalanpalveluskaavan mukaan ovat luoneet skitsoidisen
ihmiskuvan, jota on syytä paeta kauas. Syntien tunnustaminen
ane-automaationa ja kaavana on jo teologisesti irvokas vitsi, jolla ei
ole mitään päämäärää ajattelevalle ihmiselle, joka etsii tunteiden
eheytymistä kapitalitisen raiskaavassa ja sadistisessa
mainospropagandakulttuurissamme.

Rituaalikaavat ovat pakenemista eksistentiaalisesta olemuksesta.
Ja kun se pyhä Kirkollisvero poistuu, kirkko on vain hysterian
vallassa ja apokalyptisesti kyykytetty narsistisesti loukkaantunut
valtakulttuurikoneiston entinen osa ja kaikkeamuuta kuin hallitussa
muutostilassa.

Armo yksilön tarpeita kohtaan ajoi Lutherin ja Jeesuksen armottomiksi systeemin tuhoajiksi, tärkeimmän takia.

"Köyden on helpompi mennä neulan silmästä läpi
kuin rikkaan päästä taivaaseen".

Muutos vaatii muutosta.

Varsinkin jos kapinallisten nimeen esiintyvä yhteisö on olevinaan kapinallisten perillinen.

Suomen matalimman äänestysprosentin vaalit. Seurakuntavaalit. Vaalit pimein valoin. Juttelin pubissa ystäväni kanssa, joka vielä kuuluu kirkkoon vaikka onkin aika buddhisti joogan harrastaja. Hän oli yrittänyt etsiä tietoa alueensa vaaliehdokkaista ja tietoa ei suoraan ollut saatavilla. Löytyi sitten vaalikone, jossa oli vain osa ehdokkaista jotenkuten vertailtavissa. Yksi ainoa ehdokas kannatti avioliittojen vapauttamista heteromielikuvapakosta.

Kirkkohistorian alku

menee suurinpiirten näin:



n. vuonna 34
Jeesus katoaa opetuslasten tutkasta - katoaa joko salamurhan kautta, teloitetaan Golgatalla tai autetaan lahjomalla roomalaisilta pois elävänä kesken kidutusta ristiltä, sen jälkeen hoidetaan haavayrteillä (Markuksen mainitsemat yrttiöljyt eivät ole hautajaisrituaalin yrttejä vaan lääkärin lääkeyrtejä)

http://en.wikipedia.org/wiki/Crucifixion_of_Jesus#Medical_aspects_of_the_crucifixion

- ja Jeesus siis ehkä pakenee Aasiaan joidenkin opetuslasten kanssa.

n. vuonna 34
Magdalan Maria perustaa ensimmäisen ryhmän, joka salaa muistelee Jeesuksen eettisiä opetuksia. Maria murtaa leipää muiden Jeesusta kuunnelleiden seuraajien kanssa, luultavasti "12 opetuslapsesta" ehkä vain Juudas on ensimmäisessä ryhmässä mukana.

n. vuonna 36
Kun Marian ryhmän eettiset opetukset ja muisteluhetket muutosta vaatineesta Jeesuksesta alkoivat saada mielenkiintoa ja kannatusta laajemmin, Pietari ja pari muuta miesopetuslasta vaativat äkkiä johtajuutta itselleen.

Juudasta ja Mariaa mustamaalataan ylikorostuneesti, poliittisesti (korostetaan Jeesuksen epämääräisiä sanoja miesopetuslapsista, varsinkin Pietarista) ehkä juuri sen takia, että Juudaksen ja Marian johtajuutta kyseenalaistetaan vahvalla propagandalla. Jeesuksen sanojen vahva uudelleentulkinta ja lisäily uuden juutalaisen uskonnon perustamiseksi on alkanut. Pietarin petturuutta ja pelkuruutta Jeesukselle perustellaan dramaturgisesti Jumalan ennaltamäärätyksi opetukseksi ("kolmesti olet kieltävä") Pietarille ja siten väistämättömäksi ilmiöksi, jotta pietarin maine pelastettaisiin.

n. vuonna 37
Hyvin pian Jeesuksen biologinen veli Jaakob vetoaa juutalaiseen tapaan ja synagogan (temppeli)järjestykseen, jonka mukaan uskonnollisen johtajan veli perii uskonnollisen vallan itselleen - Jaakob siis kaappasi ensimmäisen protopaavin tittelin itselleen muiden sukulaisten avustuksella. Paavin tuolissa lukee yhä tänäkin päivänä "Kristuksen sijainen".

n. vuonna 39
Paavali aloittaa itsekseen 10-vuotisen ristiretken ja on lopulta aivan omin luvin perustanut n. 13 seurakuntaa arabiaan ja aasiaan. Hänen lähetystyönsä perustui hyvin omintakeiseen opetukseen Jeesuksesta ei-ihmisenä, uutena uskonto-Mooseksena ilman aidon saarnaaja-Jeesuksen eettisiä vaatimuksia. Paavalin kirjeitä n. vuonna 46.

n. vuonna 48
Markuksen evankeliumi kirjoitetaan Q-lähteen hajanaisista muistiinpanoista. Maailmanloppua ei enää odotetakaan saapuvaksi "ensi vuonna". Markuksen evankeliumi voi olla vastalause Paavalin opetuksille ja teksteille. Markuksen evankeliumin alkuperäinen loppu on kadonnut, tuhottu - viimeinen originaali kohta kertoo opetuslasten vain lähtevän pakoon (Mark 16:8).

n. vuonna 50
Paavalin menestys tässä Paavalin opin levittämisessä antavat hänelle lopulta suurta arvovaltaa, vaikka Jaakob ensin vihasi tätä hellenistisesti "väärinoppinutta" ja itsevaltaisesti touhottavaa juutalaista.

n. vuonna 65-100
Markuksen loppuosa lisätty myöhemmin eri kirjoittajien toimesta - Paavalin ylösnousemus- ja kasteoppi etenee Markuksen evankeliumiin päälleliimattuna.

n. vuonna 70
Ei-juutalaiset hyväksytään täysivaltaisiksi Jeesuksen seuraajiksi juutalaisten kanssa Roomassa, kun Jerusalem tuhotaan ja protopaavin valta siirtyy Rooman pääkaupunkiin. Luukkaan evankeliumissa Marian merkitystä vähätellään kuten myöhemmissäkin evankeliumeissa.

Gnostilaisia kristittyjä on Rooman valtakunnassa enemmän kuin Pietarin ja Jaakobin seurakuntien Rooman pääkaupungin kristittyjä.

Gnostilaiset opettavat filosofista Jeesuksen oivaltamista ja kohtaamista opettajan, mentorin avulla ja mystistä, eettistä puhdistumista Jumala-yhteyteen aikuisena ilman kastetta.

Gnostilaiset eivät pyri yhteistyöhän keisarin kanssa. Rooman keisari on Rooman valtio-opin mukaan aurinko-Jumalan poika. Paavali kopioi Rooman keisariopetusta Jeesus-kuvaansa.

Ensimmäiset Jeesuksestä piirretyt kuvat Roomassa kuvaavat nuorta paimenpoikaa lampaan ja huilun kanssa. Jeesus on siis vielä viattomuuden, lohdutuksen ja nuorekkaan muutoksen symboli.

Rikkaat naiset rahoittavat salaa kokouksia pitäviä kristittyjä kuten rahottivat Jeesuksenkin toimintaakin - köyhiä ja sairaita autetaan, ruokitaan ja kristittyjen hyvä maine leviää hurjaa vauhtia erilaisena, tasavertaisten ihmisten uskontona. Kristittyjä vainotaan.

Mutta mitä enemmän Jeesus-kultin "kristityt" saavat jäseniä, sitä vallanhimoisempia ja väkivaltaisempia johtajia ilmaantuu ottamaan valtaa ja rahaa itselleen. Paavalin opetukset kristityn alistumisesta ja tottelevaisuudesta ovat psykopaattijohtajien mieleen.

Jeesus-kultin uskomaton ja organisoimaton leviämisvauhti päättyy keisari Konstantinuksen yhteisvaltaan protopaavin kanssa: keisari ottaa poliittiseen käyttöön kansan mielenkiinnon Jeesukseen, muokkaa pääkaupungin Jaakobin seurakuntakirkon oppeja; Jumalaa ja Jeesusta verrataan keisariin metaforisesti, kirkolliskokous saa käskyn organisoida ja valikoida kristittyjä viralliseen keisarikirkkoon ja keisarin hyväksymä protopaavi saa vähitellen luvan vainota ja tappaa toisin uskovia ihmisiä Roomassa Konstantinuksen kuoleman jälkeen.

Magdalan Mariaa aletaan opettaa syntisenä ja heikkona naisena vastoin alkuperäisen Markuksen evankeliumin henkilökuvaa. Kirkon opetukseen sulatetaan Rooman uskontojen peruskäsityksiä, mm. "Jumalan poika"-oppi ja Aurinkojumaluuden pyhä sunnuntaipäivä.

Paavi julistetaan erehtymättömäksi kirkon johtajaksi "ainoassa" valtiokirkossa. Kaikki maailmassa tulee käännyttää lapsikasteeseen uskoviksi.

:: 2009 2010 ÄÄNESTYSOIKEUS 16-VUOTIAILLE.

Iloisesti Hammondilla

HIV-tartunnat ovat jyrkästi nousussa Suomessa.

Miksi?
Yhden vastauksen saa kuulla helposti, jos käy opettamassa yläasteella tai lukioissa Helsingin seuduilla.

Nuorille naisille "seksuaalisuus" eli käytännössä se seksi on tärkeimpiä itsetunnon ylläpitämisen keinoja. Seksi on kovan kimman hurja elämäntapahallinta. Josta riittää siten tarinoita ja ylemmyydentuntoa taviksista erottautumiseen.
Ja seksin pitää olla "aitoa".
Seksikäs ego on peloton, ilman huolta.

Real thing. Vaarallinen suhde antaa kicksejä.
Kun libido puhuu, voi unohtaa pikku rajoitteet. Au naturel.
Ping. Olet ekstaasissa. Vapaa.

Nimenomaan nuorten naisten asenne kondomiin pääkaupunkiseudulla on monen kyselynkin perusteella kondomia halveksivampi kuin miesten. Se ei pelaa, joka pelkää.
Kun on niitä ilmasii HIV-taudinhallintapillereitäkii nii kaikki peliin. "Et kai sä nyt kondomia haluu, luuseri, mitä sä pelkäät, ei terveillä oo mitää pelättävää".
Muotia on tautien halveksiminen ikuisen elämän toivossa.

Tietysti kondomi on myös miehen vastuulla mutta kuinka moni 20-v himohenrikki uskaltaa housujen pullistellessa ja itsetunnon musertumatta sanoa luonnollista seksiä kannattavalle kaunottarelle että ilman kondomia ei sitten se seksi starttaa.

"... yläkerran sulotar, kaunis ja nuori hän soittaa kuin Esa Katajavuori ja minäkin tartun kitaraan yhdessä me soittelemme dabadabadaa ja hän pistää iloisesti Hammondilla, pistää iloisesti Hammondilla..."

-Ismo Alanko

* "Nuorten seksuaaliterveyden huononemiseen on monia syitä..."

.

Pelaa Lopunaikasi hyvin

Uskonnot tulevat näkemään täysin uuden muodon.
Tee uskonnostasi hyvä peli ja saat uskonnollesi seuraajia.
Uskovia, jotka uskovat huvin vuoksi mutta ovat sitäkin uskollisempia.

Virtuaalipelit tulevat kehittymään ällistyttävän realistisiksi ja kaikki, mikä antaa kiksejä, on kovaa valuuttaa viihdemarkkinoilla. Uskonnnolliset shamanistit ja profeetat ovat jo kymmeniä tuhansia vuosia luoneet omituisia ja kiihottavia visioita pelokkaille tai tyslistyneille heimon jäsenille ja virtuaalipelit ovat vain yksi uskonnollisen fantasmakulttuurin jatke.

Left Behind: Eternal Forces, a game based on the Left Behind books

http://wired.com/news/columns/0,72071-0.html?tw=wn_index_11

Elämme ihmeellisiä aikoja.
Kohta todellisuuspakoa on paeta virtuaalisia identiteettejä ja sosiaalista maailmaa ilman rajoja.

Kukan muu kirjailija ja profeetta kuin Philip K. Dick ei ole yhtä pelottava.
Philip K. Dick näki tulevaisuuden.

Häpeäkulttuurimme iv :: bloggaajan sovelias häpeä

No taas on blogeissa keskustelua siitä, onko bloggaaminen runkkausta vai jotakin ehkä jotenkin hyväksyttävää. Että pitääkö blooggaajan julkisesti hävetä tai myöntää itsekkyytensä.

Voi tätä meidän häpeäkulttuuriamme, missä itseilmaisu on sitkeästi jokin uhka tai häpeän aihe.

Kulttuuria, jossa itsensä vähättely on kunnia-asia.


Onko itseilmaisu narsistista toimintaa?

Todellakin jotakin kauheaa pätemistä?
Miksi itseilmaisu kulttuurissamme leimataan helposti röyhkeäksi, turhaksi ja vaaralliseksi?
Muiden dissaamiseksi? Kommunikointi automaattisesti itsekeskeistä toimintaa?



Useimmat ihmiset, jotka kieltäytyvät tai välttävät mielipiteittensä ilmaisua,

 ovat nimenomaan narsistisesti suojautuvia ja laskelmoivia pelkureita, Zeligejä, jotka eivät tahdo paljastaa itseään muille vaan ovat strategisesti ja laskelmoivasti harmaata massaa tai niukkojen tai jopa väärien mielikuvien varassa "kaikkien kavereita", "helppoja ihmisiä", hyviä työläisiä, "realisteja", ei-haihattelijoita, uskottavia samanmielisyydessään itsestäänselvyyksinä, joukkoon helposti kuuluvia.

Itsekkäästi etujaan tavoittelevia strategikkoja ilman suoraa itseilmaisua.

Roolin ottaminen (konventionaalisen roolin toteuttaminen hyväksynnän maksimoimiseksi) eli menestymisen maksimointi toisten hämäämiseksi on usein äärimmäisen narsistinen projekti ja sulautuminen mahdollisimman kelpaavaksi konventionaalisena roolina on toisten hurjaa manipulaatiota mielipiteiden kätkemisellä. Itsekästä roolin hyväksikäyttämistä valheiden avulla. Roolipelit - Todellisuuden hämärtämistä.

Harmaus, sopeutuminen, sulkeutuminen, hymistely, kiitoksen kerjääminen, hyväksynnän vaatiminen, samanmielisyys ryhmärituaalina määrittelevät monen ihmisen olemassaoloa kelpaavana olentona - ja vain itsekkäistä syistä.

Ja narsismista. Ah.
Mitä väärinkäsityksiä ja käsitteellisiä väärinkäytöksiä liikkuukaan kulttuurissamme tästä käsitteestä. Mutta tässä Oikeat Selitykset.

Terve narsismi on nimenomaan sitä laskelmoimatonta narsismia, jossa ilmaisun ja omakuvan rakentaminen ei perustu pelolle ja laskelmoinnille.

Epäterve narsismi on ihannekuviin hysteerisesti ripustautumista ja erilaisten ihmisten pilkkaamista. Epäterve narsismi perustuu sosiaaliseen kiipijäihanteeseen, jossa koetaan helpotusta, kun voidaan määritellä "luuserit" ja menestyjät. Kasvatus, joka perustuu manipulaatioon eli kun vanhemmat kitkerän vittumaisesti pakottavat lapsensa omiksi kuvikseen kiristämällä rakkauden ehdoissa, on narsistisesti tuhoisaa ja vääristävää kulttuuria - joka heijastuu sitten suorituskulttuuriimme aika perkeleellisenä monokulttuurina ja statuspelleilynä. Manipulaatio ei ole rakkautta. Jos kasvatus perustuu pohjimmiltaan vain aikuisten ahdistukseen, se ei ole välittämistä vaan sairaan narsistista henkistä väkivaltaa.


Rehellisyys ja itseilmaisu ei ole Suomessa kovinkaan arvostettua tämän kristillisen "yhden totuuden pelastus" kulttuurimme takia, joka alunperin käännytysmanipulaationa ja alkuperäiskulttuurin tuhoamisoperaationa perustui kauheaan kadotuspelkoon ja erilaisuuden, toiseuden, "sivistymättömien" tuomitsemiseen.

Yhteys käsitetään sairaan narsistisessa ihmiskuvassa vain samankaltaisuutena, ryhmän turvallisuusajatuksena, idolien kautta vertailtavuutena - ja yksilön hurja itseilmaisu samankaltaisuuden ja ryhmän uhkana.

Rohkea ja laskelmoimaton itseilmaisu voi olla mitä epänarsistisin ja altruistisin ilmiö mitä voi olla.
Tässä voisi viitata esimerkiksi Kierkegaardin ajatuksiin - ja tietysti Sokrateen.

>> Häpeäkulttuurimme i

.

Fight club pranks in real life

Scientists in Germany are investigating why hundreds of banknotes have crumbled after coming out of cash machines.



Fight club prank # 27...
get rid of all money...






.

Borat the great

Borat the conquistador

Borat: Cultural Learnings of America
for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan

* Sacha Baron Cohenin uusi kohuleffa Borat oli sunnuntain valjetessa matkalla viikonlopun katsotuimmaksi leffaksi USA:ssa.

(CNN) "Borat" is so gut-bustingly funny
it should carry a health warning.
- CNN video

-fresh interview video

-trailer Quicktime video

-etiquette

-politics

-around the world

-Borat likes a dog







http://news.search.yahoo.com/news/search?p=borat+&c=av

Nyrkkiä hellempi rakkaus - ii :: isojen kiusaajien paratiisi

* uusittu lisäyksin

- Tasapainottomat lapset aiheuttavat riitaa ja epäsopua myös aviopuolisoiden välille. Tämä heijastuu lopulta myös korkeina avioerolukuina, Kouvolan vt. seurakuntapastori Erkki O. Auranen opettaa; Kun lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin, suomalaisten perhe-elämä meni aivan retuperälle.

Pahuus nousee lapsista...
kun sana transferenssi ei kuulu sivistykseen.
Kun käsittelemättömät traumat käsitellään väkivallan ja voiman hurmiossa heikon uhrin kautta. Kun väkivalta laitetaan kiertämään.

Vaikka piispa Huotari onkin asiasta erimieltä alaisensa kanssa, silti kirkko sallii yhä lainvastaisen toiminnan yllyttämisen, kunhan "opetus" noudattaa kirkon perinteitä niin väkivallassa kuin tasa-arvolain rikkomuksissa. Periaatteessa ei sallita mutta käytännössä...

Kirkko on aina ollut kaksoisstandardilaitos. Papit ovat saarnanneet lainkuulijaisuudesta mutta vuoteen 1998 saakka lain mukaan poliisi ei saanut sakottaa suoraan pappeja tavallisista rikkomuksista.

Kirkossa on aina monimuotoisesti mielenkiintoinen kaksoisstandardi hengellisen ja maallisen lain suhteen. Ehkä hieman väärinkäsitetty/väärinkäytetty Lutherin oppi kaksoisregimenttiopista. Syntikäsitettäkin on yritetty mediatietoisten piispojen toimesta siivota julkisuudelta piiloon mutta kas vain jos piispa yksityiselämässään käyttää lainsuomaa vapautta niin hysteerinen syntisen polttoleimaaminen aloitetaan pontevasti ja tuhoisasti muiden piispojen toimesta. Mikään ei niin piispoja herätä ja järkytä kuin oman kulissipythyyden kyseenalaistaminen. Ei hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, ei lasten väkivlatainen pahoinpitely, ei, vaan hovijuorut ja hovimoraliteetit.

Henkinen väkivalta seurakunnissa
(YLE Radio Peili to 2.12.2004

Kuuntele koko ohjelma - realaudio

Seurakuntien työpaikoissa tehdyssä kyselyssä lähes 80 % ilmoitti joutuneensa joskus kiusaamisen tai ahdistelun kohteeksi. Kiusaajana on joko esimies tai työtoveri. Millaista henkinen väkivalta on, miksi sitä on eniten juuri seurakunnissa ja mitä voitaisiin tehdä sen poistamiseksi?

Kirkko on jo vuosikymmeniä ollut psyykkisen hyvinvoinnin työpaikkavertailussa aivan alinta pahoinvoinnin kastia. Rahaa käytetään rakennuksiin ja sijoitussalkkuihin, felliniläisittäin jopa piispojen jalokiviupotettuihin sauvoihin, ei työntekijöiden pätevää koulutukseen, seulomiseen tai työnohjaukseen. Piispat eivät käsitä, että ammatti, jossa Jumalan sanaa voi käyttää aseena ja jossa ihmiset asettavat hurjia odotuksia , on ammatti, jossa pitäisi olla tiukka seula ja karsinta. Ei psyykkisesti ongelmallisia ihmisiä voi antaa reuhata muiden ihmisten mielenterveyden kustannuksella. Papin virka ei voi olla jumalan asettama vaan jatkuvasti kyseenalaistettava ja testattava. Sielunhoitajasta tulee helposti sieluntuhoaja.

Kirkko on niin kauan kiusaamislaitos, kun piispat eivät ota vastuuta ammattitaidottomien persoonallisuushäiriöisten tekemisistä. Isojen kiusaajien paratiisi.

Aika tunnettu keino papille päästä seurakunnassa rippikouluvastuusta on lasten pieni halailu ja kähmintä, joista seuraamuksina on vain papin vapautuminen kesälomaa tärvelevästä rippikouluvastuusta ja ennen kaikkea kirkkoherran puhuttelu lähenneltyjen lapsien vanhemmille, jossa kirkkoherra opettaa henkistä armoa ja anteeksiantoa, ettei asiaa ikinä viedä maalliselle syyttäjälle saakka.

Mutta jos pappi haisee oluelle seurakunnan tilaisuudessa, on kirkkoherran armoton vastuu erottaa syntinen pappi sangen vilkkaasti. Jos piispa toimii henkilökohtaisessa suhde-elämässään lain suojaamalla puolella, ovat ihmisiä moraalisesti korkeammat piispat sallittuja kiusaamaan ja painostamaan julkisesti moraalisen vihan voimalla työkumppaninsa eroamaan "vapaaehtoisesti".

Monkeys that are abused as infants develop a specific brain change that makes them more likely to mistreat their own offspring, a new study shows.

Pahoinpitely muuttaa lapsen aivoja
Lapsen pahoinpitely voi aiheuttaa serotoniiniaineenvaihdunnassa muutoksia, jotka jatkavat pahoinpitelyjen ketjua sukupolvesta toiseen. Tämän paljastaa Chicagon yliopiston apinatutkimus.
Mikäli reesusapinaäiti suhtautui hyvin kielteisesti poikaseensa ja kohteli tätä kaltoin, apinavauvan aivot tuottivat vähemmän serotoniinia. Serotoniinin puute liittyy ahdistukseen, masennukseen ja aggressioon niin apinoissa kuin ihmisissä.




>> Nyrkkiä hellempi rakkaus - i - pelastakaa aikuiset syyllisyydeltä

>> Lapsi kiittää lyöjäänsä -kolmannes hyväksyy lasten kurittamisen

>> Lapsiin kohdistuneiden raiskausrikosten tutkimus epätasaista

Lännen lokarit

Loka lentää vaaleissa


http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1258678

Halloween radio

Old time crisp horror moments - mp3

"Anne Pohtamo ei voi sietää meilläkin yhä näkyvämmin rantautunutta Halloween-juhlaa haamuineen ja luurankoineen.

- Se on ihan kauhea. Inhoan ja vihaan sitä. Amerikassa se on suorastaan jo irvokas juhla. Siinä ei ole mitään hauskaa, ja lapset oikeasti pelkäävät sitä. Siitähän voi jäädä sieluun syviä haavoja myöhemmällekin iälle. Se on vääränlaista kuoleman esille tuomista. Eikä se kuulu meidän kulttuuriimme ollenkaan. -IS"

Sivarin valitusvirsi

Sotilasasiantuntija: Helikopteri huono valinta tositilanteessa

Suomalainen ilmasodankäynnin asiantuntija kysyy, mitä lisäarvoa 20 kuljetushelikopteria tuo tositilanteessa Suomen puolustukselle. Entinen ilmatorjunnan tarkastaja viittaa sotakokemuksiin ja helikopteritappioihin niin Irakissa, Afganistanissa kuin Etelä-Libanonissa.- Helikopteri on huono valinta joukkojen kuljetukseen tai tulitukeen hyvin varustettua vihollista vastaan, toteaa eversti evp Ahti Lappi. Etenkin kevyet ilmatorjuntaohjukset ovat helikopterille todellinen uhka.Suomi sai pari viikkoa sitten ensimmäisen tilaamistaan NH90 -kuljetuskoptereista.

STT–JUHA RAIPPALINNA, 30.3.2008
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=125140

"Venäjän asevoimien voimavarat tiedostettava"

-Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä aloittava Georgij Alafuzoff vaatii Suomea edelleen pitämään huolta maanpuolustuksesta. -IL

_____

Tämä on sivarin valitusvirsi.

Tämä on omituinen valitusvirsi sivarilta, myönnetään. Rauhaa rakastan mutta sitä enemmän todellisuustajua.

Herkkänä taiteilijapoikana aikoinaan menin järkiratkaisuna sivariin koska kuulin todellisia kauhutarinoita armeijasta ja sadistisista kapuista, tarinoita nimenomaan upseerienkin pojilta, jotka pettyivät vihaisesti armeijaan ja sen typeryyksiin. Tuttavani sai epilepsian 50 tunnin valvottamisen jälkeen. Pari tuttavaa meinasi menettää henkensä järjettömissä harjoituksissa tai helvetistä lainattujen narkkarilääkärien ammattitaidottomuuden takia.
Oliko 1970 MASH-elokuva, jossa annettiin morfiinipillereitä sotilaille flunssaan? Ei, vaan 80-luvun Suomen puolustusvoimat; useat kaverini ovat kertoneet saaneensa morfiinis flunssaan tai keuhkokuumeeseen pikapillereinä, kunhan eivät kirjautuisi armeijan sairaalaan tai pysyisivät harjoitusleirillä.

Jotain outoa vai?
Ei mitään verrattuna armeijan strategisiin ratkaisuihin.

Nyt siis Suomen armeija on tänä päivänä tuhoamassa tykkejä ja maamiinoja vauhdilla. Suomalaiset poliitikot ovat ottaneet todesta kansainvälisten miljonäärirauhanedistäjien hysteerisen mielikuvalobbauksen, jonka mukaan maamiinat kaikkialla ovat pahuuden palveluksessa ja on ehdottomasti tuhottava, ihan noin periaatteiden vuoksi.
Tämä ei ole hyvä juttu.

Suomen puolustus rampautetaan nyt lopultakin toimintakyvyttömäksi. Ilmavoimat ovat aina olleet superkallis vitsi, ylpeä puolustuspoliittinen ooppera ja siis pelkkiä leluja todellisen sodan alkamishetken kannalta. Ne tippuvat välittömästi alkutaisteluissa ja ohjusiskuissa kuin palavat riisipaperileijat.

"Suomi ´saattaa´ hankkia Hornet-hävittäjiinsä ilmasta maahan laukaistavia ohjuksia Yhdysvalloista." -MTV3

Armeija on nojautunut toiveikkaana NATOon päin kuin kiimainen kosija karja-aidan yli piian lypsiessä rytmikkäästi lehmää tanssiasillan kynnyksellä.

Todellinen kriisitilanne on kuitenkin kauhuskeanaario.

Kauhuskenaariot eivät ole muodissa. Ei ole poliittisesti maltillista ja muodikasta puhua kauhuskeanaarioista.
Suomalaiset poliitikot haluavat olla optimisteja eivätkä uskoa pahimpaan kauhuskenaarioon.

Taaksepäin ei haluta katsoa. Historiaa ei haluta nähdä toistuvana ilmiönä. Poliitikot eivät ole lukeneet Sinuhe egyptiläistäkään pitkään aikaan.
Kaikki on vain EU-positiivista, turvallista, päättäväistä NATO-utopiaa.

Uusi tulevaisuus, ilman menneisyyttä.

Nyt meillä on siis vain NATO-yhteensopivuus, natohankinnat ja huippunatoteknologia. Valitettavasti kun olen jutellut muutamien militaariasiantuntijoiden kanssa, natofantasialla ei ole mitään tekemistä suomalaisten osaksi kallistuvien kauhuskenaarioiden kanssa. Ilmavoimien budjetti on tähän mennessä ollut suurin puolustustehon murentaja strategiasokeuden sallimuksesta. Mielipuolinen vanhentuneiden panssareiden hankinta ylihintaan Saksasta oli jotakin sanoinkuvaamatonta itsetuhoista sähläilyä. Oudoin esimerkki viimevuosien todellisuustajun hämärtymisestä ennen tätä poliittista miina-allergiaa.

Joku mättää todella vinoon Suomen armeijan strategisessa johdossa, aina vain pahemmin. Olemme poliittisen hovitanssin lumoissa.

Fantasiahankinnat j aparaatihankinnat EU:n suoran toiminna show-joukkoja varten ovat olleet pois todellisen puolustustehon rakentamisesta. Jos Suomi halutaan miehittää esim vesivarantojen takia, siihen tepsisi vastavoimana vain hajautettu sissisotameininki ja sissitaktiikka. Jota nyt romutetaan kovaa vauhtia viimeisiäkin nauloja vetämällä.

Voimme siis nyt vain toivoa Parasta.
Ja unohtaa pahin, toivon tähden.
Pää poliiitisesti korrektiin pensaaseen.

Markkinointi sketsinä

"Ketonen & Myllyrinne"-sketsiohjelman markkinoija kertoi naureskellen "Luova luokka" -ohjelmassa markkinointiperiaatteensa.
Valehtelu.
Olivat runtanneet nuorten chattiryhmiin nuorekkaiden nimimerkkien suojissa henk koht suositteluja kyseisestä ohjelmasta ja sen nettiklippipätkistä.

Tämä on sitä luovaa luokkaa mediatodellisuudessamme.
Mutta katsojat, joiden aivoaaltoihin kyseinen komediauloste vetoaa, saavat syyttää itseään. Eihän sitä tekelettä voi valehtelematta markkinoida.

MTV3 NETTITV

Kiinalainen arvoitus

Todella huvittavaa.
Ja surullista.

"”Kukaan ei ymmärrä tätä elokuvaa. Sen nähneet sanovat, että parempi olla sanomatta mitään”, kirjoitti Keski-Kiinan suurkaupungin Chongqingin aamulehti. -HS"

Oppivatko suomalaiset tuottajat tästä mitään?

Ovatko oppineet viimeisen 30 vuoden aikana yhtään mitään muuta kuin tuottamaan ulkoisesti paremman näköisiä elokuvia uusilla värimäärittelyohjelmilla, vastuuntuntoisilla kuvaajilla ja innokkailla lavastajilla.

"Ulkoiset tuotantoehdot" ovat tärkeitä.
Rahallisesti.
Rahoittajakontaktien kannalta. Todisteiden kannalta. Niillä elokuva saadaan näyttämään elokuvalta ja voidaan ylpeänä esitellä "elokuva". Ammattimaista tuotantoa. Kriteerien mukaisesti.

Mutta kun tuottajalle riittää, että elokuva on elokuvankaltainen tekele ulkoisten kriteerien perusteella, ollaan eksyksissä. Tuotantoprosessista tulee tärkein, ei sisällöstä eli käsikirjoituksesta. Silloin tyylittely korvaa puhuttelevan tyylin. Ulkoiset tuotantoehdot voivat sokeuttaa ja harhauttaa elokuvantekijöitä. Tehdään tekemisen vuoksi. Kunhan on elokuvamainen tuotos. Tuotantoehto esteettisessä määrittelyssä ilman kulttuurisia arvoja.

Tuotantoarvo sisältäisi kokonaisuuden, sisällön kautta, ei esteettisten ehtojen armoilla. Kun tuote on itse itsensä päämäärä eikä ainutlaatuinen visio siällön kautta, se perustuu vaihtoarvolle. Katsotaan brändi-elokuva; "nyt mä hlauisin nähdä vähän mystistä meininkiä ja visuaalisesti upeaa jonkin aikaa, valitsenpa tuon".

Nähty ja kulutettu, annos ilman sivuvaikutuksia.
"Oliks tää nyt sellainen kun odotit? Nojoo, oli se sellaista jotain. Kiva joo mutt enmä muist siit mittää."

Ulkoisten tuotantoehtojen toteutuminen on todiste tuottajan sankarillisesta onnistumisesta tuotteen brändi-arvona - ja siihen ei tarvita hyvää käsikirjoitusta, vain ideoita ja tuottajan hybriksen ehdoilla tapahtuvaa tuotantokulttuuria, ideoiden tuotteistamista, ideoiden toteuttamista esteettisten kriteereiden reunaehtojen sisälle. Tyylittelyn vapautta koherentin sisällön kustannuksella. Kulutustavara vain katsomishetkeen painottuneena ilman ikuisuuden, kulttuurin ja eksistentiaalisen olemassaolon painoarvoa.


Uusin Timo Koivusalo:n filkka on kauhuelokuva.
Katsojat poistuvat kauhuissaan elokuvateatterista.
Siis niin kauheata jaskaa että. Kalteva torni.
"Hyvä että tänkaltasia elokuvia tehään, siks tää kannatti kattoo,että joku edes yrittää, no ois se voinu olla uskottavampi mutta sillai ihan hyvä suomalaiseks, joo, ehkä seuraavalla kerralla..."
Mutta tuollaiset ulostukset saavat tukiaisia.
Elokuvasäätiön lemmikkilapsi, kansanomainen ohjaaja ilman mitään tyylitajua tai itsekritiikkiä. Koivusalo on hyvä supliikkimies. Yrittäjä. Ja estoton elokuvamies. Ainakin elokuvasäätiön edustajia kohtaan. Kaikki käy kun osaa selittää. Kunhan tehdään elokuvia, kunhan joku vaan tekaisee elokuvan kaltaisia tuotoksia. Sillä ainahan elokuvan tekeminen kannattaa, tekijät pysyvät leivässä, jotakin on saatu aikaiseksi, pyörät pyörivät, ei väliä minne.

Se, joka on joskus tehnyt, tulee aina tekemään - suomalaisen elokuvakulttuurin virkamiesplausiibelin löysä toimintaehto. Kunhan tehdään ja tekaistaan. Koneisto pyörimässä.

>> Sitä saa mitä tilaa

.

Vihreät vaativat rahaa köyhyyteen, kulttuuriin ja ilmastopolitiikkaan

"Vihreät vaativat rahaa köyhyyteen, kulttuuriin ja ilmastopolitiikkaan.

Varjoesitys on vihreiden mukaan tasapainossa. Rahat otettaisiin peruuttamalla osa tuloverojen kevennyksistä, verottamalla sähköyhtiöiden päästökaupan ansiosta saamia ylimääräisiä voittoja, korottamalla alkoholi-, tupakka- ja jäteveroa sekä tehostamalla harmaan talouden torjuntaa. "

Kuinkahan käy?

Onnistuuko noin "jälkikäteen" varjobudjettiajatuksella kulttuurinihilismin selätys? No, täytyy vihreiden yrittää ja pitää lippua korkealla vaikka eivät onnistuisi missää poliittisesti. Voivat sanoa yrittäneensä, se riittää monelle vihreälle.
Kuinkahan moni vihreä poliitikko uskoo muuhun kuin julkilausuman itseisarvoon?

Kulttuuriin olisi rahaa mutta se kaikki väärinkäytetään elitistiseen kiljuntaan.

Sosiaalidemokraatit suovat oopperan 50 miljoonan euron tukirahat vuodesta toiseen mutta kirjallisuuden stipendit ovat niukassa. Kirjailijoita saa ruoskia ja harrastajateatterit nääntyä kunhan opperassa voidaan kylpeä luksustaiteen kimalluksessa. Kulttuurin uusiutuminen vaatii rahaa, ei teatteritaide tai elokuvataide uusiudu ellei tule yltäkylläistä stipendijärjestelmää ja kokeiluhalua kulttuuripolitiikkaamme.

Kulttuuripolitiikkamme on uskomattoman perverssi ja vääristynyt. Rahaa olisi, mutta suurin osa laitetaan oopperaan. Kun olen puhunut vihreidenkin poliitikkojen kanssa, he osaavat vain reagoida hymyilemällä ja myöntämällä "tosiasiat", ikäänkuin oopperan tukeminen olisi itsetäänselvyys ja peruuttamaton tosiasia johon ei saa puuttua vaikka se on vain poliittinen valinta. Ei ole oikein, että vanhentunut spesiaalitaidemuoto saa olla käenpoika ja uida mahtavasta rahavirrassa kun tärkeämmät mielen ravitsemuskeskukset näännytetäänharkitusti kuoliaaksi. Näännytettyjä taidemuotoja ja nollabudjeteilla kyhättyjä teoksia on sitten helppo pilkata laadun puutteesta, kun tekijät on potkittu katkeriksi ja toivottomiksi.

Miten voi olla, että lukuintoisten suomalaisten rakastamassa kirjallisuudessa ei tueta kirjailijoita 70 miljoonalla eurolla vuodessa? Pitäisihän suosituin ja laaja-alaisin taidemuoto saada myös eniten tukea?

Kulttuuripolitiikka ei ole demokratiaa Suomessa.
Meillä on vain elitismiä ja kuppikuntia.

Ooppera on kiilattu ja korotettu muiden ohi eikä tukea jaeta kansalaisten taidetarpeiden mukaan. Rock-bändien tuki on mitätöntä. Apocalyptica sai vasta viime vuonna kulttuurinedistäistukea vaikka on kymmenen vuotta aurannut maailmalla tietä suomalaisena pop-innovaationa.

Ja luoja nähköön minkä nälkäkuurin HIM ja RASMUS saivat kokea, ilman tukea maailman maineeseen. Pop-musiikin vientimahdollisuuksista puhutaan mutta Ruotsin kulttuuripolitiikkaan kuuluu jopa se, että diplomaatit edistävät ahkerasti ruotsalaista musiikkivientiä. Eli Ruotsin musiikki-ihme ei ole ihme vaan päämäärätietoista strategiaa.

Oopperaa eivät vihreät poliitikot ole uskaltaneet vastustaa järjestelmällisesti, julkisesti ja selkeästi koska se on monen ammattipoliitikon ainoa käsitys pyhästä kulttuurista. Korkealta ja lujaa, ilman ajatuksia, ilman elämän pohdintaa, uljaasti, takuuvarman kliseisesti, dramaattisen viihdyttävää Campari-väliaikapaukun sumussa.

Scoopy Woody scoop

Mitä yhteistä on Woody Allen:illa, Martin Scorsese:lla ja David Lynch:llä?
  
Väärin. En nyt aluksi puhu tyylistä tai erilaisuudesta.
He hankkivat nyt rahoituksensa Euroopasta.
He ovat pakolaisia, kulttuuripakolaisia. Ollakseen vapaita tusinateatterista ja viihdetehtaasta.

Taide on vapaata.
Ihmisen tajunta on vapaata.
Mikä väite. Kuinka sen todistaa?

Ihmisten reaktiot taideteoksiin ovat erilaisia.
Kaikki tosia.

Ne eivät perustu kriteereihin - vaikka mielipiteen takana olisi kriitikko.
Kaikki on subjektiivista.

Kaikki ei ole brändättävää.
Taide voi olla kopioimatonta.

Woody on subjektiivista. Ainutlaatuista.
Tässä kaksi erilaista esimerkkiä uusimman woodyleffan kritiikeistä maailmalla:

http://seattlepi.nwsource.com/movies/279131_scoop28q.html

http://www.mercurynews.com/mld/mercurynews/entertainment/15143200.htm

Kuinka Woody on taas onnistunut todistamaan eksistenialismin olemuksen tärkeimpiä pointseja ihan vain olemalla Woody? Ensin käsikirjoituksistaan ja sitten tulemalla itse statementiksi. Vihaat tai rakastat Woodya mutta et voi selittää sitä muille. Laimeakin Woodyn elokuva on aito Woody.

Woody on subjektiivista.
Totuus on subjektiivista.
Ihmisyys on subjektiivista.

Paitsi valehtelijoille.
Paitsi standardi-onnen ja brändikelpaavuuden etsijöille.

    Ketkä ovat valehtelijoita?

Ovatko kiistämättömän ymmärryksen puolustajat?
Ovatko ristiriitojen välttäjät valehtelijoita?
Ovatko brändityytyväsiet valehtelijoita?
ovatko yksinkertaistajat valehtelijoita?
Ehkä.
Miksi ihmeessä?
Kysytään Woodyn ihanteelta Kierkegaardilta.


Kierkegaard koki muodin ja yhteisön uskomusten perässäjuoksijat ihmiskunnan tuholaisina. Fasistisen Saksan tärkein päämäärä olikin mahdollisimman yksimielisen kansakunnan rakentaminen, joka otti vastaa ylhäältä kaikki totuudet. Kierkegaardin mukaan mahdollisimman varmat ihmiset ovat mahdollisimman epävarmoja koska he eivät usko subjektiiviseen ja eksistentiaaliseen olemiseen eli eivät valitse omaa olemistaan vaan haluavat vain mukautua ja välttää kitkaa valtakulttuuria vastaan.

Tämä on eksistentialismin ydin.
Olet yksin joukossa ja sinun on vain tajuttava se ja olet vapaa.
Tuskaisen vapaa.

Vapaa kokemaan ilman keinojäseniä, kopionaamareita ja keinopanssareita.

Woodyn alkupään elokuvilla oli huiman kärkevä ja kyselevä kierkegaardilainen sanoma elämästä roolien ja tarpeiden teatterista, kuinka ihmiset luovat vapautta valheilla, useilla rooleilla - mikä ominaisuus ja syvyys nyt hieman puuttuu uusista elokuvista mutta onneksi aina on poikkeuksia: "Melinda & Melinda" on hieno aito Woody-elokuva, aivan must.
Olit mitä mieltä tahansa Woodystä, niin Woodyn leffa on tyyliltään sitä aito Woodyä.

Woodyn hyvää elokuvaa katselessa katsoja joutuu enimmäkseen katselemaan itseään, tulkintojaan, valintojaan, rajojaan, kokemuksiaan.

Jos haluat tietää mitä on Woodyn ihmiskuvan taustalla, lue Kierkegaardia. Uusia suomennoksiakin löytyy.  (älä lue vanhoja)



Aki Kaurismäki on vihattavaa - joidenkin mielestä.

Jotkut tahot Suomessa eivät voi ikinä hyväksyä periaatteesta sitä että jyrkän subjektiivinen ja riippumaton Kaurismäki on globaalisti kuuluisin ja arvostetuin suomalainen ohjaaja - ja kirkkaasti onkin. Erilainen on uhka suomalaiselle sopeutujan umpimielisen eheälle maailmankuvalle.

Kaurismäki on valitettavasti myötäillyt vihaajiaan ja tuottaa nyt viihteellisiä aikuisten porvarisatuja porvarillisen maailmankuvan tilaukseen ja ahdistukseen sitä tukien. Synkkä todellisuus on nyt vain tyyliseikka uusimmissa elokuvissa lohtua suomassa ja fanipohjaa laajentamassa.

Pahoinvoinnin maksimointi

"Suomella ei ole varaa lasten ja nuorten pahoinvoinnin kasvun jatkumiseen. Myös valtiolle ja kunnille jatkuva lasten ja perheiden ongelmia korjaavien kalliiden erityispalveluiden kysynnän kasvu tulee kalliiksi.

Seuraavan hallituksen on sitouduttava konkreettisiin tavoitteisiin, jotta lasten ja nuorten eriarvoistuminen ja pahoinvointi vähenevät, vaativat lapsiasiavaltuutettu ja alan järjestöt.

Lasten ja nuorten hallitusohjelma julkistettiin Helsingissä maanantaina. Sen ovat laatineet Kirkon kasvatus ja nuorisotyö, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun keskusliitto, Nuori Suomi ry, Allianssi ry, Terveyden edistämisen keskus sekä Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora). "

Tehoyhteiskunnassa hyvinvointi on sanana mantra, jolla voidaan polkea kaasua ohituskaistalla yleisen pahoinvoinnin ohi. Kun yksilönä menestyt, voit hyvin, muuten hyvinvointi on kielletty. Jotta kilpailumenteliteetti korostuisi ja "kannustaisi" ihmisiä "menestymään".

Presso-lehdessä oli outo propaganda-artikkeli Onnenmaasta nimeltä Suomi - olemmekin onnellisia, mm professori Lönnqvist levittämässä hyvinvoinnin propagandaa. Hänen mielestään Suomi ei ole koskaan voinut näin hyvin. Sama mies lupasi -85 puolittaa Suomen itsemurhaluvut kevyesti uhoten, kun hänen johdollaan ymmärretään itsemurhan tautiluonne ja sen diagnostisointi - mutta ei ihan niin tapahtunut. Nytkin tämä sama Lönnqvist väittää, että olemme todella hyvinvoivia - vaikka alle 30-vuotiaiden itsemurhissa olemma jatkuvasti Euroopan surullisia ykkösiä tai kakkosia vuodesta riippuen. Ja propagandaministerimme Lönnqvist ei halua muistaa, että juuri meillä käytetään Euroopassa eniten kasvavasti mielialalääkkeitä - tai niin, ehkä hänen maailmankuvassaan se lääkkeiden siunaama olotila on onnellisuutta.

* Presso-lehdessä on just nyt netissäkin luettavana hyvä artikkeli ydinpahoinvoinnista tunnevammaisessa perheessä Lionel Shriver:in kirjassa ja ihmiskuvassa.

Pahoinvoinnille on ideologinen taustavoima ja tilaus rikkauden ihanassa harhassa, menestymisen onnentila, todistettu onnistuminen, johon rikkain osa Suomesta uskoo. Vain parhaat saavat palkinnon ja turvan. Menestyjät saavat sitä paremman onnistumisen tunteen, mitä surkeampi kohtalo on ei-menestyjillä.

Sen ideologian seurauksena on työvoiman, mielenterveyden, vapaa-ajan ja ihmisarvon halveksuntaa. Työntekijöiden halveksuntaa ja ihmisten näkemistä vain materiaalina. Yhteiskunnan halveksuntaa käsitteenä ja päämääränä johtaa yksilön pahoinvointiin ja aina lasten pahoinvointiin. Ihmisarvo on ideologinen valinta. Kun raha ja teho ohittavat ihmisarvon ja hyvinvoinnin maksimoimisen, seurauksena on raatelua ja kilpailua kylmässä luokkayhteiskunnassa.


Miksi hyvinvointiyhteiskunta ahdistaa eliittiosastoa ja hyväpalkkaisia?

Koska he haluavat olla vielä varakkaampia, erillään yhteiskunnasta, harmaasta massasta, peruselämästä.
Koska he rakastavat alipalkkaista massaa, koska libertaristinen onnen ehto on eliitin erottautuminen onnistumisen ideologisessa logiikassa.


Nokia on harha. Perspektiiviharha.

Ei ole Nokiaa, on vain hyvinvointiyhteiskunnan luoma hyvinvoivien, turvallisten olojen ja kekselijäiden nuorten insinöörien synergiaa, jonka itsemurhan tehnyt Kari Kairamo oivalsi visiona ja voimavarana.

Totta kai Suomessa on rikkaita enemmän kuin ennen.
Se ei ole mahdollisuus vaan valhe.
Se ei ole hyvinvointia vaan jakaantumista.
Hyvinvoinnin minimoimista tehon käsitteillä lavastettuna.

Juppiajan uusi tulo on potkaisemalla isketty sisään tajuntaamme - seuraavaa lamaa odotellessa, tyhjien spekulaatioiden vahvassa kurssinousussa.

On ihanaa pröystäillä ja olla ylpeä johtotason heebo. On ihanaa erottaa eri tasoille työn todelliset tekijät ja johtajien hohtotaso. Johtajat samaistuvat toisiinsa, muu on materiaalia johtotason fantasioissa mystisen johtamisen maagisesta vaikutuksesta.

Huvittavin esimerkki on suomalainen tekstiviestin GSM-keksijäinsinööri Matti Makkonen . Kaikki suomalaiset innovaatiopalkinnot ovat ohittaneet hänet tylysti - sillä se nyt on niin yksinkertainen keksintö, että mitä sitä palkitsemaan.

Firmoissa johto saa tuhdin tulosbonuksen - alaisten tekemästä työstä. Tämä on uuden orjuuden ihme. Alaiset kiittävät kiitoksesta ja kelpaavuudesta, aina moittimaan ja kiristämään altis johtotaso sitten käärii hillot kiimaisiin näppeihinsä.

Henkinen köyhyys on maallisen köyhyyden taustalla.
Ahneus, röyhkeys, hyväksikäyttö. Kaikki kilpailutettavia käsitteitä ja ilmiöitä.
Lyhytnäköinen viha "ansaitsematonta" hyvinvointia kohtaan.
Laiskuus anomalisena uhkana.
Kelpaamattomuuden mörkö.
Ilmaisen onnen ahdistus.
Mittaamisen ja vertaamisen kulttuuri.

Persoonallisuushäiriöisten pätemisparatiisi.
Kilpailuvimman vammauttamat persoonallisuushäiriöiset uskovat vain kilpailuyhteiskuntaan.
Epätasapainoiset uskovat vain kauhun tasapainoon.
Eivät turvaa tarvitsevaan nuoruuteen ja ihmisen herkkyyteen...

>> Pahoinvoinnin maksimointia ii

Kaurismäki-ulottuvuus; mököttävän Buddhan kosto

Kuinka Kaurismäki-ulottuvuus täytyisi ymmärtää?

Mitä on Aki-logiikka ja Akin ontologinen dilemma?

Vapaan taiteilijan vapaa sielunmaisema vai poliittisesti määrätietoinen peluri?
Tässä on pieni ristiveto. Jännite. Paradoksaalista vapauden ja itsensä välineellistämisen problematiikkaa a la Kaurismäki.

Dilemma, jota voi lähteä n kahdesta perusajatuksesta riitauttamaan ::

:: Jos Kaurismäki olisi poliittisesti käytännöllisen määrätietoinen toimija taiteilijana, hän ymmärtäisi taideteoksensa taiteellisen voiman vain sen omassa elementissä eli tavoittavuudessa vuorovaikutuksena yleisön kanssa - ja hän haluaisi antikapitalistisen elokuvansa mahdollisimman monen nähtäväksi - hyväksikäyttäen kapitalistisia systeemejä ja julkisuutta (joita hän ei todellakaan voi muuttaa primääristi eli suoraan).

:: Jos Kaurismäki olisi ensisijassa vain taiteilija, hän ei uskoisi poliittiseen pelailuun ja suoraan poliittiseen statementtiin, pääasia olisi elokuvan julkaisu ja levittäminen, taiteellinen prosessi vastaanottajien mielikuvien saavuttamiseen ja "muokkaamiseen".

eli - kumpikin minusta plausiibeli lähtökohta-arvio on pätevä ja ristiriidassa oikean vihaisen Kaurismäen boikottikampanjaidealismia vastaan.

:: Jos Kaurismäki todellakin uskoo että vain primääri suora poliittinen (valta)kamppailu poliittisesta vallasta ja esim eristäminen ovat hänen tärkein yksilöllisen vaikuttamisen päämäärä poöiittisena toimijana ja tehokkain muuttamisen voima/keino, niin taideteoskin olisi tällöin vain väline eikä siis taiteellisesti sinänsä riippumaton visio kapinallisen maailmankuvassa tai taiteellisen vaikuttamisen logiikan alainen teos suoraan taiteellisena prosessina vastanottajille taiteellisen vuorovaikutusprosessin kautta.


Minusta perusjärkevä perustelu ei oikein istu tähän mökötysboikotointivaihtoehtoon, jonka kunnianarvoisa Aki Kaurismäki on valinnut.

Kaurismäen vihan (katkeruuden) ilmaisu täytyy jostain syystä olla primääriä, eli hän käyttääkin omaa taideteosta aseena, välineenä, vain sekundäärinä ilmaisukeinona eli nyt boikotointiaseena. Kaurismäki siis välineellistää oman taideteoksensa ja oman taiteilijamaisuutensa - aika yksioikoisesti. Kaurismäki ei oikein ymmärrä tai usko, että Oscar-systeemikin on ollut poliittinen antivoima Bushia vastaan, palkiten mm Mooren elokuvan. Kaurismäki ei uskokaan nyt taiteen imaginääriseen vapauteen ja omaan ulottuvuuteen, mitä hän on korostanut useissa haastatteluissa. Kaurismäki ei nyt ajattele, hän olisi sokea jääräpää ja saa onnensa jääräpäisyydestä, koska on sen varassa selvinnyt hengissä Suomen kulttuurikadotuksesta - mutta hän ei huomaa kuinka pirun tuhoisaa ja tyhmää jääräpäisyys on itseisarvona ja virnuilevana statementtina. Kaurismäki ei odota palautetta vihamieliseltä ulkomaailmalta mutta... haluaa näyttää kuinka vihainen ja halveksiva hän on ulkoisen elokuvamaailman babelia, Oscar-fantasia-akatemiaa kohtaan.


Jotenkin Kaurismäen tuotoksista saisi sen käsityksen, että hän ei olisi lyhytkatseinen ajattelija ikuisten taiteellisten linjaustensa takia mutta kiukuttelijana hän taitaakin olla aika lyhytkatseinen eikä usko taideteosten itsenöäiseen voimaan sinänsä - kuin tupakoitsija, joka luulee kuolemaa uhmaamalla voittavansa kuolemanpelon.

Suomalaisille itsetuhoisa käyttäytyminen on jostain syystä aina ollut ylpeyden aihe, itsemurhakin on monelle vain uhon äärimmäisin ja vastaansanomattomin muoto itsemurhaviestienkin perusteella. Häpeän vastavoimana uho.
Oi suomalainen vetäytymisen depressiivinen voima ja tuho.

Kaurismäki vetosi Oscar-komiteaan


.

Sitä saa mitä tilaa

"”Kukaan ei ymmärrä tätä elokuvaa. Sen nähneet sanovat, että parempi olla sanomatta mitään”, kirjoitti Keski-Kiinan suurkaupungin Chongqingin aamulehti. -HS"

Ihanaa.
Suomalainen elokuva ainaskii 150:ssä kiinalaisessa elokuvateatterissa. Jadesoturi ah wonderful maailmanvalloittaja, juma mikä paukku. Suomalainen tuottaja on ylittänyt orgastisen kaupallisen paisumisen kynnyksen.
Mahtava kaupallinen leffa.

Jossa paska käsis.
Luonnoton dialogi.
Mukataiteellisuus "rohkeena tyylivalintana" katsojaa vaatimassa virittäytymään sillai erilaisesti ja avoimesti, anteeksantavasti oudoille aukoille.

Hyvät ideat mutta tukevasti ilmassa.
Mahtava aije.

Kun todellisuus on valitettavasti rakentunut nyt niin että aije ja sinnepäin-virittely ei ole käsikirjoitus. Viritetty Mazda -94 on amislaisten käsissä viritetty kiva spiidiriisikuppi, mutta ei urheiluauto, joka sitten toimii sitten aina vain niin kauan kun joku yliviritetty ja hyvässä toivossa ahdettu paikka laukee silmille. Aije ei ole hallittu visio. Aikeisiin ja genrekliseisiin nojautuva leffahöttö on mautonta, epäuskottavaa ja epäluontevaa. Katsojaa vaaditaan heittämään aivot hyväntahtoisesti narikkaan ja hokemaan hohottaen ´notämäonvainviihdettä janytsitten
viihtyäilmanturhaakritiikkiähurlumhei´.

Viihdettä viihteen ehdoilla.
Niinkö?
Viihdy, kun käsketään ja mainostetaan.

Kun käytetään leuhkasti "lajityypin" tunnuksia ja keinoja ehtoina "diggaamiselle", tulkinnalle, vaaditaan katsojaa uskomaan ja näkemään elokuva "lajityypin" kautta ja tukkimaan turpansa ja kiittämään viihteestä. Katsoja säälii tekijöitä ja koska on tullut viihteelle elohuviteatteriin, niin pitäisi tilannetta nolona olla liian kriittinen hyvää tahtovia tekijöitä kohtaan.

"No tosi hyvä elokuva - siis suomalaiseks niinku"
"Pitäähän suomalaisii kannustaa"
"Kiva kun on vaihtelua ja kovaa yritystä"

Kova yritys ei ole onnistunut tuotos.
Kova yritys on säälipisteiden keräämistä.
"Hyvä että joku Suomessakin tsemppaa jotain uutta edes jotenkuten"

Tuottaja tuottaa, jotta katsojat katsovat. Ja eurot kierivät.
Mutta jos tuottaja vihaa näkemyksellistä, persoonallista, eheää kokonaisvisiota ja sensitiivistä elokuvaa, suunta on jenkkimahtipontisuus ja alleviivaus maustetuna itsetarkoituksellisesti toiminta sähläilyllä.


Säheltämien ei ole rohkeutta.
Pakkomielteet eivät ole näkemyksiä.
Tyhmyys ei ole viisautta.
Into ei ole visio, kokonaisuuden hallintaa.
Mutta jos halutaan tehdä mukataiteellisesti sävytetty mukakaurismäkeläinen jenkkileffa, siinä on vihdoinkin onnistuttu.

Kung fu -miehellä on ähky -Iltalehti

Alkuperäinen käsikirjoittaja ahdistui, turhautui ja niin Iiro Kuttner hyppasi 13 version jälkeen vapisten tuotantokelkasta pois. Tuottaja halusi olla uber-käsikirjoittaja. Ohjaaja halusi toteuttaa tulevaa suurta suuruuttaan ja visioitaan vapaasti mustatuntuu-ammattimaisuudella ilman ahdistavaa käsikirjoittajaa.

Visuaalisuus niinku ennen kaikkea ja joo toiminta siis sillai.
Mikä **ttu on suomalainen tuotantoformula, jossa kirjoituskyvytön ja sivistymätön tuottaja haluaa todistaa olevansa käsikirjoittaja. Onneksi olkoon Jadesoturin luojat jos saatte rahaa, sillä muuta ette halua ettekä kunnioita. Rakastakaa rahaa ja valheita ammattimaisuudesta.

Suomalainen elokuva ei pääse mitenkään Kaurismäen tasolle tai yli, jos ei osata budjetissakin asettaa ryhmäkäsikirjoittamiselle mahdollisuuksia, ilman että tuottaja leikkii kalifia ja muuttaa joka pirun viikko mielipiteitään epävarmana despoottina.

Elokuva on jo tehty hyvällä käsiksellä; ohjaaja ei ole käsikirjoittaja, ellei ole varustettu käsikirjoittajan älyllä ja sivistyksellä. Visuaalisuus ohjauksen kautta on vain käsikirjoituksen mahdollistamista, toteuttamista ja tukemista. Ei itseisarvo. Sisältö puhuu, ja kuva mahdollistaa tämän puheen.

Mutta ilman sisältöä kuva on tyhjä ja nolo.

Jadesoturi viuhuu arpamyyntiin

.

Paha saa paikkansa elokuvassa :: Seminaari yliopistolla

Rouheva seminaari tiedossa - ilmaista kulttuuririemua:

Pahuuden symboliikka ja metafysiikka
Paha saa paikkansa elokuvassa - Seminaari yliopistolla
Pe 13.10, Helsingin yliopisto, päärakennus,
Fabianink. 33, 3.krs., sali 6


Pahuuden symboliikka ja metafysiikka

11.00 Henry Bacon: "Pahuuden symboliikka elokuvassa"

12.00 Matti Myllykoski: "Huonosti työstetty paha: Amerikkalainen sankari ja
kristillinen viattomuuden myytti"

13.00 Lounastauko

Pahuus ja yhteiskunta

14.00 Ari Hirvonen ja Jari Kauppinen Laki ja paha -projektin esittely

Pahuuden representaatio taiteissa

15.00 Ilona Reiners: "Paha Claude Lanzmannin Shoah-elokuvassa"

16.00 Antti Pönni: "Paikantumaton paha Robert Bressonin elokuvissa"

http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tapahtuma/200610/200610131115_12076.html

Anna Politkovskaja - kynttilämielenosoitus, Helsinki

Anna Politkovskaya: Putin's Russia -BBC

"Suomi on propagandavaltio" - Haavikko -

PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

"Suomi on propagandavaltio"

"– Kvartaalitalous ei ole toiminnallista taloutta
vaan pelkästään taloudellista havittelua,
Paavo Haavikko sanoo." - Taloussanomat

Olemme pitkään olleet yhden, ainoan vaihtoehdon maa. Mentaalisesti ja "realistisesti".

Tämäkin Haavikon haastattelu on niitä harvinaisia ja tärkeitä pilkahduksia ymmärryksestä, että ideologiat eivät ole kadonneet minnekään. Ihmisen tulevaisuustoiminta on aina ideologiaa, tulevaisuuteen kurkottaminen ja hahmottaminen on aina ideologiaa. Valinta. Aina siis myös Perustelujen valintaa.

"Järkeen" eli perusteltuun tulevaisuususkoon vetoamisen tapoja on erilaisia keinoina. Vaihtoehdottomuus on pelotestrategia. Tehokkuus, tuottavuus, yksityistäminen ei ole todellisuutta kuin vain arvovalinnan kautta - vaikka ne esitetään meille todellisuudeksi. Vaihtoehdottomuuden retoriikka on aina vallankäyttäjän retoriikkaa.

Tehokkuusajattelu on vain yksi dogma, ei ennakkoehto todellisuudelle.
Tehokkuusajattelu on veruke, ei ehto. Siitä on tehty mentaalinen ehto.
Se on hyvin ahdas hyvinvoinnin arvomäärittelytapa.

Dalai Laman tuore poliittinen boikotointi eli ministerien torjumat audienssit Suomessa on vain tehokkuusajattelua. Ettei veli Kiina hermostu ja erurojono ehdy suurfirmojen maailmanvalloitukselta. Poliittinen rajaaminen taloudellisella realismilla. Häntä heiluttaa koiraa. Mitä nyt pienestä miitinkipannasta nokiaurosten hikoilevien pallien takia.

Kapitalismi ei ole ennakkoehto todellisuudelle.

Me olemme valinneet uskomme kohteet ja sitä kautta nykyisen todellisuuden.
Hyvinvoinnin ohittaminen arvona on ratkaisu, ei mikään seuraamus.
Talouden hyväksyminen pelinä on valinta.

Uskomme että globaalilla rahalla voi mitata kaikkea, uskomme että katoavia luonnonvaroja saa tuhota, uskomme että saastumista ei voi lopettaa. Uskomme tulevaisuuteen? Ei, uskomme "hyvää" tuottaviin asioihin, uskomme halpoihin raaka-aineisiin, uskomme jatkuvaan talouskasvuun - ja kiellämme seuraamukset uskomme välikappaleisiin tuijottaen.

Pahinta on sokeus vaihtoehdoille.
Monorealismi.
Pelko on vallan voima.

Arbeit macht frei.
Freiheit macht arbeit.
Libertaristinen harha on vapauden näennäisessä illusorisessa voimassa.

Vaihtoehdottomuus ja libertaristinen periaate, "käytännön positivismi" eli "järkeisusko" on äärimmäisen vaarallista mm pörssitalouden järkeistämistä. Jos pörssikurssit nojaavat hypoteeseihin, ne eivät ole järjen tuotosta vaan uskomustapojen ja siis muotivirtausten seuraamusta. Mielikuvien shakkipeliä.

Yhteiskunnan tuhoaminen arvoratkaisujen ylläpitäjänä on libertaristinen haaveuni. Usko mielettömään vapauteen ja mielipuolinen näkemys ihmisen hyvyyteen ilman säännöstelyä. Libertaristinen ontologia on näkemys, jossa kilpailu jalostaa ihmisen hyvään olemukseen. Hyvinvointi ei ole ensisijalla tässä ihmiskuvassa vaan kilpailu ja statusmenestys. Häviäjät eli väistämätön prosentuaalinen osa ihmisistä eivät ole ole ansainneet onnellisuutta ja ihmisarvoa.

Libertarismi on pseudohumanistien pseudoevolutionismia.

Arvovalinnoilla on aina seuraamuksensa. Rajaton Pörssitaloutemme hyväksyy silmittömän sademetsien tuhoamisen ja orjatyövoiman käytön dollarilla per päivä-palkalla. "Tehokas" teollisuus halpatyövoimamaissa on sallittua. Nämä hirvittävät kapitalistiset arvovalinnat perustuvat uskomuksille, että joitakin ihmisiä saa orjuuttaa ja joitakin ei. "Kaikki ovat tasa-arvoisia, periaatteessa, mutta toiset ovat vain tasa-arvoisempia". Globalinen hyötyajattelu halvalla on valinta. Ei vahinko.

Pimeänä keskiaikana kirkon selitykset, rituaalien seuraamukset, pelon kohteet, kiroukset, vääräuskoiset ja "noidat" olivat erittäin laajojen selitysten kohteena. Uskomukset ovat olleet siis aina laajojen selitysten varassa. Magia ei ole ikinä magiaa vaan aina oma syy-seuraussuhdekokonaisuutensa.

Vaikka vaihtoehdottomuus olisi massiivisen selityskokoelman varassa, se on silti vain valinta.

Magiaa on kaikki vaihtoehdottomuus.
Vaihtoehdottomuus luo magiaa.

"Raha tekee minut kunnioitettavaksi, koska kaikki kuinnioittavat vain rahaa. En halua olla luuseri, koska en tunne olevani luuseri ja teen mitä tahansa että muutkin ymmärtävät ett en ole luuseri. "

Kapitalistinen vaihtoehdottomuus ja suuryritysten tukeminen nähdään nyt pyhänä vaihtoehdottomana ratkaisuna.
Kapitalismiamme, pörssiämme ja kvartaalitalouttamme markkinoidaan vaihtoehdottomana tilana, tosiasiana vaikka se on vain arvovalinta. Teologina olen opiskellut nimenomaan kulttuurimme uskomuksia ja sidostekijöitä eikä minun näkökulmastani pörssi eroa mitenkään kirkkojen uskomus- ja rituaalisysteemistä.

Manipulointi on aina ensin selitysmallien valintaa.
Muiden selitysten kumoamista ja mitätöimistä.

Mediatodellisuus muuttuu kuitenkin käänteiseksi.
Vastaanottajat muuttuvat aktiivisiksi.
Digitaalinen ajan, paikan ja rajojen murtuminen on vapauden uusi muoto.
Kultuttamisesta tulee jokaisella ostokerralla äänestys, kun ostaja tulee saamaan tietoonsa reaaliajassa tuotteen eettisen tuotantoarvon eerilaisten tuotetiedotuspalvelujen kautta.


Fasismi ei ole mitään muuta kuin vaihtoehdottomuutta
ja seuraamusten kieltämistä.
Olemme pitkään olleet "ainoan" vaihtoehdon maa.
Että muita ratkaisuja ei ole voitu tehdä kuin mitä on tehty.
Että kukaan päättäjä ei tahdo pahaa vaan kaikki tehdään yhteiseksi hyväksi eikä piruja kannata maalata seinälle vaan antaa päättäjille työrauha. Hyvän tahdon positivismia, poliittisen todellisuuden kieltämistä. Että tulevahko elintarvikeveroale on köyhille eikä elintarviketeollisuudelle.

Talvisotaakin on markkinoitu historian kirjoissa vaihtoehdottomana tapahtumana, vaikka suomalaisten diplomaattien ylimielinen käyttäytyminen ja vihamielinen töykeys diplomatiassa Neuvostoliiton poliitikkoja kohtaan on selkeä historiallinen tosiasia. Suomi käyttäytyi diplomatiassaan kuin suurvalta ennen sotaa. Neuvostoliiton vähäiset sotilasaluevaatimukset hylättiin vihaisesti, koska täällä luotettiin vain Natsi-Saksan tuhatvuotisen valtakunnan alkuun. Tietysti Neuvostoliitto oli törkeä esittäessään alueluovutukset mutta on hyvin todennäköistä, että Neuvostoliitto ei olisi hyökännyt Suomeen pienen myönnyttelyn ansiosta. Mutta täällä oli jo valittu Hitler kukkosodan voittajaksi, toiveena ja poliittisena ratkaisuna. Ainoana tulevaisuutena.

Kekkonen oli diktaattori, koska osasi sitten opettaa meidät pelkäämään vapautta. Kekkonen rakasti Neuvostoliiton pelkokuvan rakentamista, jotta hän sai olla Avaintenhaltija. Se on jättänyt pysyvät vammat suomalaisten demokratian hahmottamisen kyvyttömyyteen. Demokratiaimpotenssia.

Kirkko tuhosi muinaisuskontomme pyhät paikat järjestelmällisesti. Kirkko kertoi kuinka helvetti on valmistettu pakanoille, jotka ovat Jumalan vihollisia oman uskonsa kanssa. Armon uskonto häpeän, halveksunnan ja itsetuhoisten ajatusten voimalla. Mutta hei, päämäärä pyhittää keinot.


Pelko on vallan voima.

Hesarin päätoimittajat poistivat pari viikkoa sitten toimittajan valmiin jutun rikkaan liikemiesnaisen ylimielisestä lapsenhoitoa ja hyvinvointivaltiota halveksivasta lausunnosta valmiiksi taitetusta Hesarista - ja tämä sensuuriproseduurikaan ei ole varmaan päätoimittajan mielestä sensuuria. Hesarin piti suojella liikemiesnaista hänen omalta "mokailultaan", ettei bisnesihmisen todellinen nihilistinen ihmiskuva olisi päässyt sensuroimatta julkisuuteen - ja se sensuurisuojelu on siis päätöimittajan mielesta vain empaattista ymmärrystä "lipsahdusta" kohtaan.

Pois jättäminen on ankarinta sensuuria.

Hesari on yksinkertaisesti noteeramatta monia ilmiöitä ja se on sensuuria ja käytännössä Hesari (oheisjulkaisuineen) on taloudellisesti merkittävien ammattikuntien virallinen uutistoimistomonopoli. Kuinkahan moni poliitikko jaksaa enää lukea kotiseutunsa päälehteä vertaillen Hesariin?

Journalismi on vaarallista, jos se ei tiedä mitä väriä tunnustaa. Jos Hesarin tomittajat jatkavat hermostunutta naurua joka kerta kun he kieltävät pomojensa vaikuttavan heidän työhönsä, pysyy Hesarin todellisuus vääristyneenä ammukahvipöytään saakka. Itsesensuuri on selvä tosiasia parille toimittajalle, jotka sen ovat minulle uskaltaneet myöntää. Hesari on poliittinen media, jolla on poliittiset vaikuttimet. No okei, Hesari on yllättävän hyvin reportoinut Kiinan tilanteesta monesta muusta ristiriitaisesta asiasta niin että olen yllättynyt.

Törkein kouluesimerkki on ollut Hesarin lasipalatsin pikajunttaus lupahakemuksineen, vain pieni ilmoitusjuttu ensin lehdessä, ikään kuin päätös olisi jo tehty lupahakemuksen mukana, tietysti ilman keskustelua. Ja se parin vuoden takainen ruotsalainen mielenosoitus, jossa ammuttiin mielenosoittaja. Hesarin mukaan se oli mellakka vaikka ruotsalainen poliisi oli palkannut omat häirikkönsä mielenosoittajien sekaan.

Hesari julkaisi myös aikoinaan tyylillisesti faktauutisointina USA:n "tiedustelupalvelun" piirroskuvat Saddamin liikkuvista kemiallisista tehtaista ja joukkotuhoase"löydöistä". Hesari julkaisee yleensäkin valkoisen talon masinoimat tiedotteet ja "uutiset" uutisina. Hesari ei käytä sanaa terrorismi kuvaamaan suurimman sotilasvaltion hyökkäämistä vieraaseen valtioon mutta Israleille vieralla, israelilaisten varastamalla tai miehittämällä maalla tapahtuvaa sissitoimintaa kutsutaan huoletta terrorismiksi.


Vastaanottajat muuttuvat aktiivisiksi.
Journalismi muuttuu yhä enemmän amatöörien vapaudeksi.
Journalismikin muuttuu valinnan markkinoiksi yleisölle.
Ihmiset tulevat luottamaan tyylillisesti ja ilmaisullisesti vapaisiin nettijournalisteihin, blogeihin enemmän kuin monopolimediaan. Tyyli tulee ratkaisemaan uskomattoman paljon mutta myös vastarinnan avoimuus. Mediatietoisuus alkaa murentamaan ikuisten arvojen ikoneja, TV-uutisia ja Hesaria.

Ruotsalaisessa Agenda-ohjelmassa on parin amerikkalaisen nuoren kundin haastattelu (englanniksi itse haastattelu). He ovat vaihtoehtoisen 911-dokumenttiaallon yksi tuottajaryhmä. (Haastattelu on puolenvälin jälkeen tuossa videoclipissä - windows media videotyyppinä).


Eläköön vaihtoehdot.

Eläköön järki, joka ymmärtää vaihtoehdot.
Eläköön järki, joka ei perustele vallassa olevaa todellisuustulkintaa.
Eläköön pelosta vapautuminen ja pelkokuvien tunnustaminen.
Eläköön uusi journalismi.
Eläköön ajattelu.
Eläköön nettijournalismin mahdollisuudet.
Eläköön todellisuuden löytäminen.

.

Beat like no :: one else

Pull
my
Daisy
- a film

Kerouac - documentary

* Tsekkaa teksti:

Dharmapummin buddhaluonto

On The Road's publishing

Sensuuri elää ja taipuu - vasta nyt alkuperäisen version julkaisu::

In 2007, to coincide with the 50th anniversary of On The Road's publishing, an uncensored version of On The Road will be released by Viking Press, containing text that was removed from the released version because it was deemed too explicit for 1957 audiences. It will be drawn solely from the original scroll and the only things not included will be things that Kerouac himself crossed out.

Ginsberg :: America

America I've given you all and now I'm nothing.
America two dollars and twenty-seven cents January 17, 1956.
I can't stand my own mind.
America when will we end the human war?
Go fuck yourself with your atom bomb
I don't feel good don't bother me.
I won't write my poem till I'm in my right mind.
America when will you be angelic?
When will you take off your clothes?

When will you look at yourself through the grave?
When will you be worthy of your million Trotskyites?
America why are your libraries full of tears?
America when will you send your eggs to India?
I'm sick of your insane demands.
When can I go into the supermarket and buy what I need with my good looks?
America after all it is you and I who are perfect not the next world.
Your machinery is too much for me.

You made me want to be a saint.

Piispan pallit ja vähän muidenkin

PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

Gustav Björkstrand valittiin piispaksi.
Hänellä oli palleja puolustaa naispappeja.

Hän on siis perusjärkeville suomalaisille seurakuntaäänestäjille sopivan humaani.
Mutta minkä Gustav Björkstrand näkee uhaksi palleilleen?
Homot.

Porvoon piispa Gustav Björkstrandin mielestä homoja ei saa vihkiä kirkon puolesta liittoon, koska "sitä voitaisiin väärinkäyttää" ( 6.10. TV1 SUOLA-haastatteluohjelma).

Väärinkäyttää?
Miten? Ketä vastaan?

Uhka vakavia heteropareja kohtaan? Uhka heteroidentiteettiä kohtaan niin että miehet jättävät heteroliittonsa ja liittyvät laumoittan homojen hikiseen rintamaan jos kirkko siunaa homoja?
Että kirkon arvovalta on kiinni siitä jos joku vaikkapa menee pilailumielessä naimisiin kaverinsa kanssa?

Väärinkäyttävät Jumalan määräämää seksuaalisuutta? Että homot eivät ole adosti homoja ja pakenevat "homoudesta tervehtymisen"-terapiaa?
Siis?

Toimittajalla ein haastattelussa ollut palleja, ei siksi että hän oli nainen vaan ennen kaikkea koska hän ei uskaltanut tarttua siihen uskomattomaan väärinkäyttö-argumenttiin.

Piispan virka on julkilausuma. Piispa on valtaa ja kunnioitusta. He ovat ihmisiä, jotka ovat muiden yläpuolella koska vain heillä on valta vaatia mitä jäseniltä ja pelastumiselta vaaditaan, heillä on valta määrittää synti ja pelastus. He ovat ihmisiä, jotka ovat halunneet hyväpalkkaisen viran (8000 e kk + auto kuljettajineen) ja puhdasta valtaa ja he kokevat, että miehuus on kiinni pallien käyttötavasta. Että heidän täytyy puolustaa tosimiehisyyttä ja avioliiton pyhyyttä - vaikka sallivat mitä omituisimmat pika-avioliitot, kypsymättömien nuorten "teinihurmos"avioliitot ja tietysti kaikki perusavioerot.

Ennenkaikkea opillisesti he ovat harhauskoisia, luterilaiselta kannalta tukeutuvat vielä paavin katoliseen oppiin "pyhän" avioliiton ajatukseltaan. He ovat unohtaneet, että kirkon uudistaja, heidän oppi-isänsä Luther määräsi jyrkästi, että avioliitto ei ole sakramentti, ei ole pyhä toimitus vaan vain ihmisten välinen sopimus.

Kirkon jämähtänyt ihmiskuva ja pelokas kulttuuri on tekopyhien mielikuvien varassa. Virsien valitus, ikivanha outo jumalanpalvelustyyli, syntioppi, hairahtuneen piispan erotusteloitus, kirkon miljardiomaisuus, kaikkipääseetaivaaseen-papit, rippikoululaisia iltaisin halailevat papit, kastamalla taivaaseen-periaate, neitsyt Marian ikuinen neitsyysoppi ja saatanaoppi kelpaa suomalaisille piispoille mutta ei homot, jotka voivat käyttää väärin pyhää avioliittoa.


Kirkko tukeutuu 1700-vuotta vanhaan todellisuuden hallintaharhaan. Kirkon valta perustuu todellisuuden omistamiseen, sen selittämisen yksinoikeuteen. Piispat luulevat vieläkin omistavansa korkeampaa tietoa, jolla he voivat tarjota pelastuksen tuotettaan mutta se on lukittu ahtaaseen ihmiskuvaan. Kirkolle todellisuus on muuttumaton mutta kuten naispappiaiheesta tiedämme, kun jyrkät sanankäänteet julkisuudessa ja kirkosta eroaminen kiihtyi, piispat muuttivat kantaansa - vain pakon edessä. Homojen takia ei nyt kovin moni julkkis ole kirkkoa painostamaan. Ehkä Ruotsin emokirkon maanittelun jälkeen ja nykyisten piispojen hallitessa vain hautaansa, ihmisarvo tunnustetaan ilman demonisia pelkotiloja.

Homot ovat uhka Jumalan luomisjärjestykselle, sano.


Heitä ei Jumala ole luonut piispojen ihanan turvallisen puhtaan maailmankuvan mukaan.







  *   2014

Arkkipiispa ei ole suositellut kertaakaan kirkolliskokoukselle lainkaan täysin tasavertaista asemaa homoseksuaaleille. 

 

Nyrkkiä hellempi rakkaus - pelastakaa aikuiset syyllisyydeltä

* tekstiä on uudelleen muokattu...

**PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

***Parisuhdeväkivalta tuomitaan lapsen lyömistä jyrkemmin -IS

Hesarin mielipidekirjoituksissa oli kai 28.9. (tai aikaisemmin) herkullinen kirjoitus, jossa kirjoittaja ihmetteli että "lyökö kovin moni lasta tosiaan nyrkillä" - ja tekstin sanoma oli että tuskin.
Ei varmaan.

Että ei siis perheväkivalta ole todellista väkivaltaa, jos ei nyrkillä hutki.

On nyrkki ja sitten on pelleily.
On fyysinen vammma ja on kommunikointi, vaikkapa tukistaminen.

Eli implisiittisesti kirjoittaja oli sitä mieltä, että vain nyrkillä lyöminen jättää aidon, rikosoikeudellisesti todistettavan vamman eli fyysisen vamman. Muuten ei voida puhua väkivallasta.
Muu on rakkauden seuraamuksia.
Muu on elämän koulua.
Muu valitus on sitten vinguntaa.
Henkiset vammat vain sitä vikinää, huomion avulla manipulointia, tekosyyn varjolla ongelmien kanssa pelaamista.

Tämä kirjoitus antoi hyvää taustapohjaa viime viikolla julkistetulle gallupille, jonka mukaan siis kolmasosa suomalaisista hyväksyy/kannattaa väkivaltaa jalona kasvatuskeinona. Vaikka laki ja psykologit ja sosiologit ja filosofit sanoisivat toista.

Tällaisia siedettävän väkivallan kannattajia taitaa Suomessa olla reilusti kolmasosa ja hyvällä omallatunnolla. Kunnon moraalilla ja ryhmysauvalla kasvatettua kansaakuntaa.
Sopivan väkivallan aknnattajat eivät tiedä, kuinka pienen lapsen ravistelu aiheuttaa neurologien mukaan peruuttamattomia aivovammoja ja että murhaajapsykopaatit ovat ehkä juuri äidin kiihkoisan ravistelun tuotoksia. Että pelko ja häpeä muuttaa aivojen biokemiaa kuin happo.

On valitettavaa, ettei joka sortin väkivaltaa pystytä ymmärtämään aina joka tapauksessa ensisijaiseksi henkiseksi väkivallaksi. Fyysinen väkivalta on vain henkisen väkivallan yksi muoto. Väkivalta ei ole kasvatusta vaan käsittelemättömän väkivallan siirtämistä. Tuskansiirtoa. Vastuun pakoilua. Jokainen, joka yrittää mitätöimällä pyyhkiä pois omat kokemuksensa, mitätöi väkivallan kohteen kokemukset. Joka ei pysty tuntemaan empatiaa omia traumoja kohtaan, halua traumatisoida toisenkin ihmisen.

Väkivalta on tuskan kierrätystä.


Esimerkiksi tämä Nataschan sieppaaja.
Karmean selkeä ja tyypillinen tyyppiesimerkki.
Mamin kiltti poika.
Psykoottisesti kelpaavuutta kerjäävä, joka myös osasi vaatia tottelevaisuutta. Kunhan sai käynistettyä oman näytelmänsä, jossa sai äitinsä lailla olla toisen kontrolloija ja määrittelijä. Toimia kuten äitinsä pelin pyörittäjänä.

Tyyppi on täydellisesti äitinsä henkisen terrorin ja manipulaation alla. Äiti siivoaa melkein joka viikko tupasulkeisissa pojan talon, motkottaa siisteydestä mutta loukkaantuu, jos poika siivoaa eikä mamille jää siivottavaa - poika on kaikin puolin jatkuvan tarkkailun ja vittuilun kohteena. Mami kertoo naapurin tädeille kaiken pojastaan, huomauttelee jatkuvasti tyttöystävän puutteesta mutta loukkantuu verisesti jos poika aikoo ihastua johonkin naiseen, jne - eikä tyyppi uskalla sanoa mamille mitään ettei mami loukkaannu ja vihastu. Uhri samaistui musertajaansa ja loi oman sadomasokistisen valtanäytelmänsä.

Kuinka häpeä ja turhautuma purkautui?
Mikä oli henkisen väkivallan jalostama seuraamus?


Väkivalta on aina roolipeli. Toisen rooli vahvistaa toisen roolia.
Väkivalta on ehdottoman vallan kokemuksen tuottamista. Sinä avuton, minä Tarzan. Sinä avuton, minä en. Itke, niin oloni paranee ja hoidat uhrin roolin tyydyttävästi.

Miksi aikuisten tarve väkivaltaan lapsen kohdalla on hyväksyttävä? Jotta aikuinen voisi purkaa turhautumiaan? Jotta aikuinen ei turhautuisi, kun haluaa tehdä pahaa lapselle? Jotta lapsi olisi yhtä onneton kuin aikuinen tunneryöpyssään? Jotta lapsi oppisi jotakin? Jotta aikuinen saisi toistaa oman lapsuutensa lapselleen? Jotta lapsi ei pehmentyisi liian onnellisena? Jotta lapsi saisi hävetä pahuuttaan? Jotta lapsi ymmärtäisi, mikä uhka hän on aikuiselle?

Väkivalta tuottaa häpeää.
Turvattomuutta.
Kamppailumielialaa.
Heikkouden halveksimista.
Tunteiden pakoa.

Häpeä tuottaa pahimmat vammat.

Ja pahimmillaan hajottaa ihmisen psykopaatiksi, pelokkaan, sairaalloisen, epäitsenäisen, eettisesti välinpitämättömän, vertailukyvyttömän ja väkivaltaan taipuvan ihmiskuvan alle.
Eikö häpäisy ole vammauttavaa?
Eikö halveksunta ole vaarallista?
Kaikki fyysinen väkivalta on henkisen väkivallan seuraamusta.

Juoruaminen henkilökohtaisista asioista on kriminalisoitu työpaikoilla aikuisten kesken.
Vääristelevä pilkkaaminen ja rienaaminen on tietyin osin kriminalisoitu aikuisten kesken. Jos pomo sanoo julkisesti, että et koskaan tule selviämään elämässäsi ja ettet ole missään hyvä, niin se on sakon paikka.

Mutta kansa vaatii että nyrkki-Kyllikki saisi hoitaa kunnon kotoisan kasvatuksen. Joka kodissa.

Tärkeintähän on aikuisten syyllisyydestä vapauttaminen.

Jos rakastat kovaa kasvattamista, niin toimi aikuisia kohtaan, niinkuin toimit lapsia kohtaan. Tukista seuraavan kerran työkaveriasi, kun hän ärsyttää sinua. Ja katso mikä on seuraamus.

* VIDEO
Aikuisten suojelu ja lasten vaijentaminen
- Lasten hyväksikäyttö ja katolinen valtakulttuuri

BBC - Sex Crimes and the Vatican

.