Nyrkkiä hellempi rakkaus - pelastakaa aikuiset syyllisyydeltä

* tekstiä on uudelleen muokattu...

**PS. kommentointi on nyt jokaiselle vapaa,
ei vaadi enää blogger-jäsenyyttä

***Parisuhdeväkivalta tuomitaan lapsen lyömistä jyrkemmin -IS

Hesarin mielipidekirjoituksissa oli kai 28.9. (tai aikaisemmin) herkullinen kirjoitus, jossa kirjoittaja ihmetteli että "lyökö kovin moni lasta tosiaan nyrkillä" - ja tekstin sanoma oli että tuskin.
Ei varmaan.

Että ei siis perheväkivalta ole todellista väkivaltaa, jos ei nyrkillä hutki.

On nyrkki ja sitten on pelleily.
On fyysinen vammma ja on kommunikointi, vaikkapa tukistaminen.

Eli implisiittisesti kirjoittaja oli sitä mieltä, että vain nyrkillä lyöminen jättää aidon, rikosoikeudellisesti todistettavan vamman eli fyysisen vamman. Muuten ei voida puhua väkivallasta.
Muu on rakkauden seuraamuksia.
Muu on elämän koulua.
Muu valitus on sitten vinguntaa.
Henkiset vammat vain sitä vikinää, huomion avulla manipulointia, tekosyyn varjolla ongelmien kanssa pelaamista.

Tämä kirjoitus antoi hyvää taustapohjaa viime viikolla julkistetulle gallupille, jonka mukaan siis kolmasosa suomalaisista hyväksyy/kannattaa väkivaltaa jalona kasvatuskeinona. Vaikka laki ja psykologit ja sosiologit ja filosofit sanoisivat toista.

Tällaisia siedettävän väkivallan kannattajia taitaa Suomessa olla reilusti kolmasosa ja hyvällä omallatunnolla. Kunnon moraalilla ja ryhmysauvalla kasvatettua kansaakuntaa.
Sopivan väkivallan aknnattajat eivät tiedä, kuinka pienen lapsen ravistelu aiheuttaa neurologien mukaan peruuttamattomia aivovammoja ja että murhaajapsykopaatit ovat ehkä juuri äidin kiihkoisan ravistelun tuotoksia. Että pelko ja häpeä muuttaa aivojen biokemiaa kuin happo.

On valitettavaa, ettei joka sortin väkivaltaa pystytä ymmärtämään aina joka tapauksessa ensisijaiseksi henkiseksi väkivallaksi. Fyysinen väkivalta on vain henkisen väkivallan yksi muoto. Väkivalta ei ole kasvatusta vaan käsittelemättömän väkivallan siirtämistä. Tuskansiirtoa. Vastuun pakoilua. Jokainen, joka yrittää mitätöimällä pyyhkiä pois omat kokemuksensa, mitätöi väkivallan kohteen kokemukset. Joka ei pysty tuntemaan empatiaa omia traumoja kohtaan, halua traumatisoida toisenkin ihmisen.

Väkivalta on tuskan kierrätystä.


Esimerkiksi tämä Nataschan sieppaaja.
Karmean selkeä ja tyypillinen tyyppiesimerkki.
Mamin kiltti poika.
Psykoottisesti kelpaavuutta kerjäävä, joka myös osasi vaatia tottelevaisuutta. Kunhan sai käynistettyä oman näytelmänsä, jossa sai äitinsä lailla olla toisen kontrolloija ja määrittelijä. Toimia kuten äitinsä pelin pyörittäjänä.

Tyyppi on täydellisesti äitinsä henkisen terrorin ja manipulaation alla. Äiti siivoaa melkein joka viikko tupasulkeisissa pojan talon, motkottaa siisteydestä mutta loukkaantuu, jos poika siivoaa eikä mamille jää siivottavaa - poika on kaikin puolin jatkuvan tarkkailun ja vittuilun kohteena. Mami kertoo naapurin tädeille kaiken pojastaan, huomauttelee jatkuvasti tyttöystävän puutteesta mutta loukkantuu verisesti jos poika aikoo ihastua johonkin naiseen, jne - eikä tyyppi uskalla sanoa mamille mitään ettei mami loukkaannu ja vihastu. Uhri samaistui musertajaansa ja loi oman sadomasokistisen valtanäytelmänsä.

Kuinka häpeä ja turhautuma purkautui?
Mikä oli henkisen väkivallan jalostama seuraamus?


Väkivalta on aina roolipeli. Toisen rooli vahvistaa toisen roolia.
Väkivalta on ehdottoman vallan kokemuksen tuottamista. Sinä avuton, minä Tarzan. Sinä avuton, minä en. Itke, niin oloni paranee ja hoidat uhrin roolin tyydyttävästi.

Miksi aikuisten tarve väkivaltaan lapsen kohdalla on hyväksyttävä? Jotta aikuinen voisi purkaa turhautumiaan? Jotta aikuinen ei turhautuisi, kun haluaa tehdä pahaa lapselle? Jotta lapsi olisi yhtä onneton kuin aikuinen tunneryöpyssään? Jotta lapsi oppisi jotakin? Jotta aikuinen saisi toistaa oman lapsuutensa lapselleen? Jotta lapsi ei pehmentyisi liian onnellisena? Jotta lapsi saisi hävetä pahuuttaan? Jotta lapsi ymmärtäisi, mikä uhka hän on aikuiselle?

Väkivalta tuottaa häpeää.
Turvattomuutta.
Kamppailumielialaa.
Heikkouden halveksimista.
Tunteiden pakoa.

Häpeä tuottaa pahimmat vammat.

Ja pahimmillaan hajottaa ihmisen psykopaatiksi, pelokkaan, sairaalloisen, epäitsenäisen, eettisesti välinpitämättömän, vertailukyvyttömän ja väkivaltaan taipuvan ihmiskuvan alle.
Eikö häpäisy ole vammauttavaa?
Eikö halveksunta ole vaarallista?
Kaikki fyysinen väkivalta on henkisen väkivallan seuraamusta.

Juoruaminen henkilökohtaisista asioista on kriminalisoitu työpaikoilla aikuisten kesken.
Vääristelevä pilkkaaminen ja rienaaminen on tietyin osin kriminalisoitu aikuisten kesken. Jos pomo sanoo julkisesti, että et koskaan tule selviämään elämässäsi ja ettet ole missään hyvä, niin se on sakon paikka.

Mutta kansa vaatii että nyrkki-Kyllikki saisi hoitaa kunnon kotoisan kasvatuksen. Joka kodissa.

Tärkeintähän on aikuisten syyllisyydestä vapauttaminen.

Jos rakastat kovaa kasvattamista, niin toimi aikuisia kohtaan, niinkuin toimit lapsia kohtaan. Tukista seuraavan kerran työkaveriasi, kun hän ärsyttää sinua. Ja katso mikä on seuraamus.

* VIDEO
Aikuisten suojelu ja lasten vaijentaminen
- Lasten hyväksikäyttö ja katolinen valtakulttuuri

BBC - Sex Crimes and the Vatican

.