Sitä saa mitä tilaa

"”Kukaan ei ymmärrä tätä elokuvaa. Sen nähneet sanovat, että parempi olla sanomatta mitään”, kirjoitti Keski-Kiinan suurkaupungin Chongqingin aamulehti. -HS"

Ihanaa.
Suomalainen elokuva ainaskii 150:ssä kiinalaisessa elokuvateatterissa. Jadesoturi ah wonderful maailmanvalloittaja, juma mikä paukku. Suomalainen tuottaja on ylittänyt orgastisen kaupallisen paisumisen kynnyksen.
Mahtava kaupallinen leffa.

Jossa paska käsis.
Luonnoton dialogi.
Mukataiteellisuus "rohkeena tyylivalintana" katsojaa vaatimassa virittäytymään sillai erilaisesti ja avoimesti, anteeksantavasti oudoille aukoille.

Hyvät ideat mutta tukevasti ilmassa.
Mahtava aije.

Kun todellisuus on valitettavasti rakentunut nyt niin että aije ja sinnepäin-virittely ei ole käsikirjoitus. Viritetty Mazda -94 on amislaisten käsissä viritetty kiva spiidiriisikuppi, mutta ei urheiluauto, joka sitten toimii sitten aina vain niin kauan kun joku yliviritetty ja hyvässä toivossa ahdettu paikka laukee silmille. Aije ei ole hallittu visio. Aikeisiin ja genrekliseisiin nojautuva leffahöttö on mautonta, epäuskottavaa ja epäluontevaa. Katsojaa vaaditaan heittämään aivot hyväntahtoisesti narikkaan ja hokemaan hohottaen ´notämäonvainviihdettä janytsitten
viihtyäilmanturhaakritiikkiähurlumhei´.

Viihdettä viihteen ehdoilla.
Niinkö?
Viihdy, kun käsketään ja mainostetaan.

Kun käytetään leuhkasti "lajityypin" tunnuksia ja keinoja ehtoina "diggaamiselle", tulkinnalle, vaaditaan katsojaa uskomaan ja näkemään elokuva "lajityypin" kautta ja tukkimaan turpansa ja kiittämään viihteestä. Katsoja säälii tekijöitä ja koska on tullut viihteelle elohuviteatteriin, niin pitäisi tilannetta nolona olla liian kriittinen hyvää tahtovia tekijöitä kohtaan.

"No tosi hyvä elokuva - siis suomalaiseks niinku"
"Pitäähän suomalaisii kannustaa"
"Kiva kun on vaihtelua ja kovaa yritystä"

Kova yritys ei ole onnistunut tuotos.
Kova yritys on säälipisteiden keräämistä.
"Hyvä että joku Suomessakin tsemppaa jotain uutta edes jotenkuten"

Tuottaja tuottaa, jotta katsojat katsovat. Ja eurot kierivät.
Mutta jos tuottaja vihaa näkemyksellistä, persoonallista, eheää kokonaisvisiota ja sensitiivistä elokuvaa, suunta on jenkkimahtipontisuus ja alleviivaus maustetuna itsetarkoituksellisesti toiminta sähläilyllä.


Säheltämien ei ole rohkeutta.
Pakkomielteet eivät ole näkemyksiä.
Tyhmyys ei ole viisautta.
Into ei ole visio, kokonaisuuden hallintaa.
Mutta jos halutaan tehdä mukataiteellisesti sävytetty mukakaurismäkeläinen jenkkileffa, siinä on vihdoinkin onnistuttu.

Kung fu -miehellä on ähky -Iltalehti

Alkuperäinen käsikirjoittaja ahdistui, turhautui ja niin Iiro Kuttner hyppasi 13 version jälkeen vapisten tuotantokelkasta pois. Tuottaja halusi olla uber-käsikirjoittaja. Ohjaaja halusi toteuttaa tulevaa suurta suuruuttaan ja visioitaan vapaasti mustatuntuu-ammattimaisuudella ilman ahdistavaa käsikirjoittajaa.

Visuaalisuus niinku ennen kaikkea ja joo toiminta siis sillai.
Mikä **ttu on suomalainen tuotantoformula, jossa kirjoituskyvytön ja sivistymätön tuottaja haluaa todistaa olevansa käsikirjoittaja. Onneksi olkoon Jadesoturin luojat jos saatte rahaa, sillä muuta ette halua ettekä kunnioita. Rakastakaa rahaa ja valheita ammattimaisuudesta.

Suomalainen elokuva ei pääse mitenkään Kaurismäen tasolle tai yli, jos ei osata budjetissakin asettaa ryhmäkäsikirjoittamiselle mahdollisuuksia, ilman että tuottaja leikkii kalifia ja muuttaa joka pirun viikko mielipiteitään epävarmana despoottina.

Elokuva on jo tehty hyvällä käsiksellä; ohjaaja ei ole käsikirjoittaja, ellei ole varustettu käsikirjoittajan älyllä ja sivistyksellä. Visuaalisuus ohjauksen kautta on vain käsikirjoituksen mahdollistamista, toteuttamista ja tukemista. Ei itseisarvo. Sisältö puhuu, ja kuva mahdollistaa tämän puheen.

Mutta ilman sisältöä kuva on tyhjä ja nolo.

Jadesoturi viuhuu arpamyyntiin

.